Likeavirgin kirjoitti: Pe Maalis 19, 2021 11:39 am
Ne viestit mitä persut lähettelevät hallitukselle eivät ole arvostelua vaan aivan suoria uhkauksia ja ylitsevuotavaa vihaa
Tuollainen toiminta on mielestäni täysin sopimatonta, ja voisi kenties täyttää kunnianloukkauksen tai laittoman uhkauksen kriteerit. Myös ad hominem -tyyppinen silmille hyppivä arvostelu on mielestäni lähinnä argumentointivirhe, joka vie vain turhaan keskustelua itse asiasta sivuraiteille (ja räikeimmän nimittelyn kohdalla voisi taasen täyttää kunnianloukkauksen kriteerit).
Likeavirgin kirjoitti: Pe Maalis 19, 2021 11:39 am
heikoilta heteromiehiltä, jotka kokevat asemansa uhatuksi vahvojen naisten toimesta hallituksessa.
Tämä on eräs tulkintatapa, mutta nähdäkseni viestien lähettäjien toiminta voi pohjautua muuhunkin kuin vain siihen, että he "kokevat asemansa uhatuksi". Ulkomuistista raportin aineston viesteistä noin 40-50 % tuli selkeiltä omalla nimellään kirjoittavilta tileiltä, mikä oli suurempi osuus kuin mitä Venäjää ja Iso-Britanniaa koskevissa vastaavissa tutkimuksissa on havaittu. Suuri osa raportissa mainituista viesteistä tuli myös anonyymeiltä kotimaisilta tileiltä ja pienehkö määrä viestejä ulkomailta, joten mistä tiedot viestien lähettäjien sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntauksesta ovat peräisin, ja kuinka luotettavia ne tiedot ovat? Mistä myös tuo tieto viestien lähettäjien heikkoudesta on peräisin, vai onko kyseessä vain oletus? Mistä se viestien lähettäjien poliittinen suuntaus kävi esille?
Termin "osaamaton" käyttämisestä
Tässä mainitsemani esimerkki menee raportin aikaikkunan ulkopuolelle, mutta mielestäni on kestämätön premissi pitää raportissa esitetyn mukaisesti sanaa "osaamaton" lähtökohtaisesti ja väistämättömästi misogynian ilmentymänä. Toki sanaa voi olla myös käytetty misogynian välineenä ja selkeissä vähättely- ja loukkaamistarkoituksissa, mutta kaipa sanaa "osaamaton" on voitu myös käyttää vailla lainkaan tuollaisia alhaisia konnotaatiota tai tarkoitusperiä. Kun hallitus toi syksyllä 2020 eduskunnan käsittelyyn julkisoikeuden apulaisprofessori
Pauli Rautiaisen mukaan
kenties epäonnistuneimman hallituksen esityksen vuosikymmeniin tartuntalain muutoksia koskien, niin mistä muusta kuin osaamattomuudesta tai tarkoituksellisesta toiminnasta tuolloin oli kyse? Hallituksen koostumuksella (sukupuolijakaumasta nyt puhumattakaan) ei tuollaisen toteuttamiskelvottoman esityksen kohdalla ole mielestäni lainkaan merkitystä, ja itse asiassa esitys valmisteltiin tuolloin vielä Liikenne- ja viestintäministeriössä, eli ilmeisesti
Timo Harakan alaisuudessa.
Eli jos hallitusta syytetään edellä olevassa tapauksessa "osaamattomuudesta" (mikä ilmeisesti olisi saanut tutkijaryhmän konelukualgoritmit värähtelemään), niin millä tavalla tuo kritiikin esittäminen ilmentää misogyniaa, kun vastuuministerinä sattui olemaan mies? Jos vastuuministerinä olisi ollut nainen, niin olisiko sama teksti hallituksen "osaamattomuudesta" silloin sitten misogyniaa, ja jos näin on, niin miksi? Miten samasta tekstistä voidaan saada sekä misogyyninen että ei-misogyyninen viesti esille - molemmathan eivät voi olla yhtäaikaa absoluuttisesti totta. Voiko olla niin, että se, kuka esittää tietyn kritiikin ja kenelle tuo tietty samainen kritiikki esitetään, voi tehdä tuosta yhdestä ja samasta kritiikin sisällöstä misogyynisen tai ei-misogyynisen? Faktisestihan kritiikki hallituksen "osaamattomuudesta (tai tarkoituksellisesti surkeita esityksiä eduskunnalle tuovana)" joko on tai ei ole misogyynistä, tai muutoin joudumme relativismin kentälle, missä mikä tahansa esitetty ajatus (positiivinen tai negatiivinen) voidaan esimerkiksi tulkinnan ja uhrin (tai uhriutujan) kokemuksen kautta määrittää misogyniaksi.
Mielestäni toki kaikki kokemukset ja tunteet/tuntemukset ovat sinällään tosia, mutta nähdäkseni kokemuksiin ja tunteisiin/tuntemuksiin voi sisältyä väärinkäsityksiä tai väärintulkintoja eritoten sellaisissa tapauksissa, missä tekijän intentio on ollut erilainen kuin mikä kokijan (eli uhrin tai uhriutujan) tulkinta tilanteesta on ollut, jolloin kokijan kokemukset (ja jopa tuntemukset) saattavat olla tulleet värittyneiksi esimerkiksi vallinneen esiymmärryksen kautta. Kokemukset ovat mielestäni varsin subjektiivisia (tuntemuksista nyt puhumattakaan), sillä jos vaikkapa kaksi henkilöä kiipeää vuorelle ja tulee sieltä takaisin, niin molemmat kertonevat tapahtumista varsin eri tavoin käyttäen eri sanoja ja ilmauksia sekä kenties mainiten toinen toisensa kertomuksesta poikkeavia seikkoja. Absoluuttisen totuuden mittareiksi kokemukset tai tuntemukset eivät mielestäni kelpaa, sillä nähdäkseni ihmiset kokevat asioita erilailla, missä piileekin juuri eräs ihmiselon mielenkiintoisuuksista. Ehdottomasti olen sitä mieltä, ettei tekijän intentiota saa unohtaa tai tyystin ohittaa asioiden todellista luonnetta tarkasteltaessa.
Lisäksi, mikäli kokemuksille ja/tai tunteille/tuntemuksille annetaan ratkaiseva rooli tapahtumien merkitysten selvittämisessä, niin silloin nähdäkseni poistuu toteennäyttämisvelvollisuus, ja kokemukset (sekä tunteet/tuntemukset) tulevat määrittelemään asioiden oikean laidan. Mitä siis silloin tapahtuu, kun kaksi kokemusmaailmaa näyttävät olevan yhteensovittamattomasti ristiriidassa keskenään? Mikä kokemus tuolloin "voittaa" ja pääsee määräämään asioiden todellisen tilan ja tulee sitten "valituksi" vallitsevaksi totuudeksi tai totuuskäsitykseksi?
NorthernDarkness kirjoitti: To Maalis 18, 2021 11:36 am
tech companies are "dominated by cis-gender white men" who "can't conceive what it's like to be on the receiving end of one of these campaigns."
Tämänkaltainen argumentointi kuvastaa mielestäni intersektionaalisen feminismin puheoikeuksiin tai "väistämissääntöihin" liittyviä näkemyksiä, joita eräs entinen Vihreiden rivijäsen on eritellyt
toisessa ketjussa. Koko raportin taustaan liittyvää viitekehystä pohdiskeltiin ansiokkaasti eri puolilta
aiemmin tässä viestiketjussa, ja mielestäni myös Poikani jo heti
alussa esittämä kysymys on myös varsin aiheellinen.
