MURHA.INFO

Täytekakku Koskinen kirjoitti: Ma Elo 12, 2024 2:32 pm

Pieni liekki kirjoitti: Ma Elo 12, 2024 1:13 pm Nuorella on kuitenkin vielä vuosikymmeniä toivottavasti hyviä opiskelu- ja työvuosia jäljellä.

Toivottavasti hänellä on vuosikymmeniä hyviä opiskelu- ja työvuosia jäljellä. Olen vain hieman skeptinen törkeisiin huumausainerikoksiin syyllistyneiden suhteen. Mututuntumalla näistä melko harvoin tulee kunnon kansalaisia. Toivottavasti olen väärässä.

Näinhän se on. Ja yleensä nämä raitistuneetkin ovat niitä, jotka sitten elämänsä loppuun käyvät hakemassa korvaushuumeet aamuisin. Töissä ovat jossain työpajalla, tai kierrätyskeskuksissa. Yleensä hyvin päihdejatkoinen tulevaisuus myös. Korvaushuumeiden lisäksi voi mennä muita huumeita.

JanitaSlim kirjoitti: Ma Elo 12, 2024 2:46 pm

Täytekakku Koskinen kirjoitti: Ma Elo 12, 2024 2:32 pm

Pieni liekki kirjoitti: Ma Elo 12, 2024 1:13 pm Nuorella on kuitenkin vielä vuosikymmeniä toivottavasti hyviä opiskelu- ja työvuosia jäljellä.

Toivottavasti hänellä on vuosikymmeniä hyviä opiskelu- ja työvuosia jäljellä. Olen vain hieman skeptinen törkeisiin huumausainerikoksiin syyllistyneiden suhteen. Mututuntumalla näistä melko harvoin tulee kunnon kansalaisia. Toivottavasti olen väärässä.

Näinhän se on. Ja yleensä nämä raitistuneetkin ovat niitä, jotka sitten elämänsä loppuun käyvät hakemassa korvaushuumeet aamuisin. Töissä ovat jossain työpajalla, tai kierrätyskeskuksissa. Yleensä hyvin päihdejatkoinen tulevaisuus myös. Korvaushuumeiden lisäksi voi mennä muita huumeita.

Korvaushoitohuumeiden oheiskäyttöhuumeita ei lasketa, jos on raitistunut ja asuu tuetusti jonkun yhdistyksen majoituksessa sekä osallistuu jonkin verran kuntouttavaan työtoimintaan.

Aika vähän lopulta tiedetään asiasta ja olosuhteista.

Jos nainen on ollut jo yli puoli vuotta kiinniotettuna, hän ei ole syyllistynyt mihinkään näpistykseen tai liikennerikkomukseen, vaan tosiaan on jäänyt tullin tarkastuksessa kiinni.

Pidän ihan mahdollisena, että hän on edelleen kiinni jatkamis- tai sotkemisvaaran takia, joka voi tarkoittaa sitä, että kyseessä on isompi salakuljetusrinki jonka osana hän on toiminut. Itse on ollut epäilyttävässä kunnossa ehkä, piripäissään jäänyt haaviin ja kun on vieroitusoireet iskeneet on alkanut myös pudota ymmärrys siitä, että hän on oikeasti kusessa.

Jos hän on kieltäytynyt paljastamasta muita asiaan sekaantuneita oman turvallisuutensa vuoksi (jota äitikin pelkää, tosin muotoilee asian niin, että vika on vankilaviranomaisissa, ei hänen tyttäressään) saattaa olla, että hän on joko nälkälakossa tai sitten psyyke ei vaan kestä sitä painetta, joka aiheutuu itse tekemästään rikoksesta. Ehkä hän on tulllut karmivan tietoiseksi siitä, että mikäli hän paljastaa tietonsa, hän joutuu rikollisten koston kohteeksi. Ja jos taas ei paljasta, hän istuu enemmän kuin hänelle kuuluu.

Mitään näistä olosuhteista emme tiedä. Pidän kuitenkin epäilyttävänä sitä, etteikö nainen voisi itse vaikuttaa tilanteeseensa niin halutessaan, esimerkiksi tekemällä yhteistyötä rikoksensa selvittämiseksi. Sen sijaan hän on ehkä tottunut saamaan tahtonsa löäpi jollain pissisteatterilla, joka on nyt mennyt vähän liian pitkälle ja viimeinen askelhan on tuo uhriutuminen. Entä jos hän on valinnut hyökkäävän ja ylimielisen linjan alkuun, sen jälkeen kukuttelevan marttyyrin ja lopulta nälkälakon, itsemurhalla uhkailut tai muuta yhtä viisasta, on ihan selvää, että tämän hänen väsytystaistelunsa vaatii veronsa. Puolessa vuodessa hän on kehittänyt sellainen tarinan, että kaikki on muiden syytä ja muiden vastuulla. Klassikko.

Vuorovaikutus voisi olla jotain tällaista:
Poliisi: "kerro, kenen kanssa teit yhteistyötä huumejutussa?"
nainen: "haista vittu".
Poliisi: "Tässä olisi sulle ruokaa".,
nainen: "haista vittu" (ja tarjotin seinään).

Eli mitä viranomaisten pitäisi tehdä? Suostua kaikkiin vaatimuksiin? Päästää hänet kenties vapaaksi, tarjota parempaa ruokaa ja kaikkia niitä palveluja, joiden tarve johtuu naisen omasta toiminnasta eikä loppupa näy? Fyysiset, henkeä mahdollisesti uhkaavat vieroitusoireet nyt ovat kyllä puolessa vuodessa jo ohi.

Naisen siirto Rangaistus-leirille Venäjän tapaan , olisi jo uhkana ennaltaehkäisevä !

Naiselle on tarjottu hoitoa, mutta hän on kieltäytynyt siitä, kun ei saanut haluamaansa hoitoa. Lääkäri on kirjannut tästä syystä, että syömättömyys on vangin vapaaehtoinen ratkaisu. Nainen ei siis suostunut sellaiseen hoitoon, joka olisi ollut mahdollista toteuttaa vankilaolosuhteissa? Olisiko lääkärillä ollut edes mahdollisuutta poiketa vankisairaalan ohjeista?

Oikeus taas on määrännyt vangin eristettäväksi. Vankila vain toteuttaa oikeuden määräystä. Se on outoa, että äidin tapaamisoikeutta on rajoitettu rajusti. Onko siihenkin jokin oikea syy, vai ilkeyttäänkö poliisi on sitä rajoittanut (vedoten resurssipulaan)?

"Kirjausten mukaan Turun psykiatrisessa vankisairaalassa hoitomuotona on aina lääkehoito, joka olisi naisen kohdalla toteutettu siten, että hänet olisi sijoitettu jälleen eristykseen kameraselliin. Eristäminen oli lääkärin näkemyksen mukaan ainoa keino turvata ja valvoa naisen syöminen Turun psykiatrisessa vankisairaalassa.

Nainen kieltäytyi tästä hoidosta, koska pelkäsi eristämistä eikä halunnut lääkehoitoa. Vaikka syömishäiriöön sairastunut ei välttämättä kykene syömään, vaikka haluasikin, lääkäri kirjasi, että syömättömyys oli naisen vapaaehtoinen ratkaisu, jonka hän teki tiedostaen toimintansa seuraukset.

Suomessa tutkintavankeudesta päättää tuomioistuin. Vankila ja vankiterveydenhuolto järjestävät tutkintavangin eristämisen, mikäli oikeus on näin määrännyt."

☆
Tosiaan yllättävän pitkä tutkintavankeuden aika kyseessä. Onkohan niin, että syyttäjällä on jotain epämääräistä tietoa sellaisesta, että likka on toiminut jonkun muulina ja nyt neiti käy jaakobinpainia siitä, että päästääkkö vasikka irti vai ei. Se kun saattaa vaikuttaa oman tuomion pituuteen.
Mahdollinen epäilty toimeksiantaja, josta ei poliisilla ole vielä varmaa näyttöä, voinee olla pahakin kaveri vasikoituna.

Tuo kaikki siis on vain omaa hypoteesiani.

Taitaa olla aika haastavaa järjestää eristettynä olevalle tutkintavangille, jolla yhteydenpito rajoitettu, lääkärikäyntiä
vankilan ulkopuolella.
Tuskin vankila tälläistä järjestää tai suostuu organisoimaan.

Jos vangin eristäminen ei ole enää tarpeen, niin miksi hän ei voi osallistua muiden kanssa yhteisruokailuun, jossa saisi olla pois eristyksestä ja muiden seurassa, vaikka tilanpuutteen vuoksi joutuisi edelleen asustelemaan eristyssellissä. Kai tuo vangin punnitseminen on helppo suorittaa ja seurata, ettei paino enää nykytilasta laske. Seurataanhan kotona asuvien muistisairaiden vanhustenkin painoa säännöllisesti punnitsemalla, kun ei voida olla koko ajan vahtimassa, puhuvatko vanhukset totta siinä, että ovat syöneet päivittäiset ateriansa.

Täytekakku Koskinen kirjoitti: Ma Elo 12, 2024 3:22 pm Naiselle on tarjottu hoitoa, mutta hän on kieltäytynyt siitä, kun ei saanut haluamaansa hoitoa. Lääkäri on kirjannut tästä syystä, että syömättömyys on vangin vapaaehtoinen ratkaisu. Nainen ei siis suostunut sellaiseen hoitoon, joka olisi ollut mahdollista toteuttaa vankilaolosuhteissa? Olisiko lääkärillä ollut edes mahdollisuutta poiketa vankisairaalan ohjeista?

Oikeus taas on määrännyt vangin eristettäväksi. Vankila vain toteuttaa oikeuden määräystä. Se on outoa, että äidin tapaamisoikeutta on rajoitettu rajusti. Onko siihenkin jokin oikea syy, vai ilkeyttäänkö poliisi on sitä rajoittanut (vedoten resurssipulaan)?

"Kirjausten mukaan Turun psykiatrisessa vankisairaalassa hoitomuotona on aina lääkehoito, joka olisi naisen kohdalla toteutettu siten, että hänet olisi sijoitettu jälleen eristykseen kameraselliin. Eristäminen oli lääkärin näkemyksen mukaan ainoa keino turvata ja valvoa naisen syöminen Turun psykiatrisessa vankisairaalassa.

Nainen kieltäytyi tästä hoidosta, koska pelkäsi eristämistä eikä halunnut lääkehoitoa. Vaikka syömishäiriöön sairastunut ei välttämättä kykene syömään, vaikka haluasikin, lääkäri kirjasi, että syömättömyys oli naisen vapaaehtoinen ratkaisu, jonka hän teki tiedostaen toimintansa seuraukset.

Suomessa tutkintavankeudesta päättää tuomioistuin. Vankila ja vankiterveydenhuolto järjestävät tutkintavangin eristämisen, mikäli oikeus on näin määrännyt."

Mä en myöskään oikein ymmärrä mikä tässä siis on ongelma? Mitä vankilahenkilökunnan siis toivottaisiin tekevän?

Hoitoa on tarjottu, mutta sitä ei ole otettu vastaan. Tulisiko siis vangin saada itse määrittää hoidosta ja sen toteutustavasta?
Eihän tällaista siviilissäkään tapahdu, ainakaan kunnallisessa terveydenhuollossa. Hoidon määrittää lääkäri, ei potilas omaisineen.

Jos jokaisen vangin vaatimuksiin suostuttaisiin, kuinka pitkälle lopulta mentäisiin?
Tulisiko eristykseen pyytää vangin suostumus?

Ja oliko tämän potilaan akuutin hengenvaaran nyt todennut kuka, äiti vai lääkäri?

Yrjö Yrjönpoika kirjoitti: Su Elo 11, 2024 5:24 pm

Jukka50 kirjoitti: Su Elo 11, 2024 4:02 pm
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/991e ... 0f028bb9ab

"Kamerasellin olosuhteet olivat vieläkin ankeammat, kuin mitä naisen omassa sellissä ja hänen vointinsa heikkeni entisestään.

Eristyssellissä ei esimerkiksi ole televisiota tai radiota

Duodanoin...?
Normi tutkari-sellissäkö tuollaiset vermeet sitten puolestaan ovat?
Kunhan kysyn.

Periaatteessa on. Tutkintavankeus hoituu siis Rikosseuraamusalueen omassa vankilassa.

Täytekakku Koskinen kirjoitti: Ma Elo 12, 2024 3:22 pm Naiselle on tarjottu hoitoa, mutta hän on kieltäytynyt siitä, kun ei saanut haluamaansa hoitoa. Lääkäri on kirjannut tästä syystä, että syömättömyys on vangin vapaaehtoinen ratkaisu. Nainen ei siis suostunut sellaiseen hoitoon, joka olisi ollut mahdollista toteuttaa vankilaolosuhteissa? Olisiko lääkärillä ollut edes mahdollisuutta poiketa vankisairaalan ohjeista?

Oikeus taas on määrännyt vangin eristettäväksi. Vankila vain toteuttaa oikeuden määräystä. Se on outoa, että äidin tapaamisoikeutta on rajoitettu rajusti. Onko siihenkin jokin oikea syy, vai ilkeyttäänkö poliisi on sitä rajoittanut (vedoten resurssipulaan)?

"Kirjausten mukaan Turun psykiatrisessa vankisairaalassa hoitomuotona on aina lääkehoito, joka olisi naisen kohdalla toteutettu siten, että hänet olisi sijoitettu jälleen eristykseen kameraselliin. Eristäminen oli lääkärin näkemyksen mukaan ainoa keino turvata ja valvoa naisen syöminen Turun psykiatrisessa vankisairaalassa.

Nainen kieltäytyi tästä hoidosta, koska pelkäsi eristämistä eikä halunnut lääkehoitoa. Vaikka syömishäiriöön sairastunut ei välttämättä kykene syömään, vaikka haluasikin, lääkäri kirjasi, että syömättömyys oli naisen vapaaehtoinen ratkaisu, jonka hän teki tiedostaen toimintansa seuraukset.

Suomessa tutkintavankeudesta päättää tuomioistuin. Vankila ja vankiterveydenhuolto järjestävät tutkintavangin eristämisen, mikäli oikeus on näin määrännyt."

"Käypä hoito" kertoo näin:

Laihuushäiriöpotilaat (anorexia nervosa)
Cochrane-katsauksen mukaan neljässä lumekontrolloidussa tutkimuksessa ei voitu osoittaa, että laihuushäiriöpotilailla masennuslääkkeiden käyttö vaikuttaa painon nousuun, syömishäiriöoireisiin tai liitännäishäiriöihin.

https://www.kaypahoito.fi/dnd00029

Eli naiselle tarjottiin lääkehoitoa, masennuslääkkeitä, joka on tutkimuksissa todettu tehottomaksi ja turhaksi laihuushäiriöpotilaiden hoidossa.
Lisäksi hoito olisi tarkoittanut eristystä kameraselliin jonka oli todettu jo aiemmin vain pahentaneen naisen tilannetta.

Ja kehtasi vielä kieltäytyä tuosta tarjotusta hoidosta, kiittämätön nulikka.

Ihan sama missä törkeässä rötöksessä olet mukana, tutkintavankeus on suomessa kuin reseptin mukaan tehty. Sama eristys, sama käsittely, olitpa sitten pankkirosvo, suurhuijari, murhaaja tai kilohuumekauppias. Mutta hei, tämän kohtalon voi välttää yhdellä helpolla kikalla: älä tee törkeitä rikoksia.

Ja sitten nämä ensikertalaiset, jotka astuvat vankilan ovista sisään ja kuvittelevat olevansa spesiaaleja lumihiutaleita. Aina se sama laulu: "Mulle kuuluu erityiskohtelu, koska en todellakaan ansaitse samaa käsittelyä tutkintavankeus aikana kuin ne muut rikolliset."

Äippäkin on huolissaan tyttärensä hengestä, mutta missäpä äipän huoli on niistä ketkä kuolevat tai tulevat kuolemaan tyttären välittämiin huumeisiin. Ei missään näy se huoli eihän niillä muilla ole väliä kun he ei ole speciaali lumihiutaleita niin kuin tytär, joka yritti rikastua myymällä kamaa ja pilaamalla muiden terveyden.

Charlotta kirjoitti: Ma Elo 12, 2024 6:12 pm Hoitoa on tarjottu, mutta sitä ei ole otettu vastaan. Tulisiko siis vangin saada itse määrittää hoidosta ja sen toteutustavasta? Eihän tällaista siviilissäkään tapahdu, ainakaan kunnallisessa terveydenhuollossa. Hoidon määrittää lääkäri, ei potilas omaisineen.

Sehän tässä on ilmeisesti se ongelma. Äidin ja tyttären pitäisi itse määrittää hoito, mikä tyttärelle annetaan. Kyllä yksityispuolella näin voi toimia tiettyjen rajojen puitteissa. Rahalla voit ostaa käytännössä minkälaista hoitoa tahansa. Äidin pitää kuitenkin ymmärtää, että pikku prinsessa on nyt tutkintavankeudessa törkeän huumausainerikoksen vuoksi. Vankilassa mennään "hieman" eri sääntöjen mukaan.

damfin kirjoitti: Ma Elo 12, 2024 6:31 pm Eli naiselle tarjottiin lääkehoitoa, masennuslääkkeitä, joka on tutkimuksissa todettu tehottomaksi ja turhaksi laihuushäiriöpotilaiden hoidossa.
Lisäksi hoito olisi tarkoittanut eristystä kameraselliin jonka oli todettu jo aiemmin vain pahentaneen naisen tilannetta.

Erittäin hyvä pointti. Toinen on minusta se, että tällä hetkellä päästetään todennäköisiä murhaajia vastaamaan vapaalta, mutta samaan aikaan ei pienemmästä rikoksesta epäiltyjen sairauksia hoideta edes lääkärin määräämällä tavalla. Vähän ristiriitaista.

damfin kirjoitti: Ma Elo 12, 2024 6:31 pm Eli naiselle tarjottiin lääkehoitoa, masennuslääkkeitä, joka on tutkimuksissa todettu tehottomaksi ja turhaksi laihuushäiriöpotilaiden hoidossa. Lisäksi hoito olisi tarkoittanut eristystä kameraselliin jonka oli todettu jo aiemmin vain pahentaneen naisen tilannetta.

Ja kehtasi vielä kieltäytyä tuosta tarjotusta hoidosta, kiittämätön nulikka.

Me olemme käytännössä vain toisen osapuolen antamien tietojen varassa. Onhan tämä lääkehoidon vaste varmasti lääkärinkin tiedossa. Tuskin lääkäri tekee tahallista hoitovirhettä. Emme oikeasti tiedä, että mikä oli hoitosuunnitelma. Uskon enemmän siihen, että äiti on antanut jonkin yksityislääkärin ohjeiden mukaan jonkin tarkan hoitosuunnitelman, jota ei ollut mahdollista toteuttaa vankilaolosuhteissa.