Pitääpä vielä jatkaa aiheesta (ja ennen kaikkea aiheen sivusta) ja syventyä siihen mitä paavin tehtävänkuva pitää sisällään muun muassa (toivottavasti palkassa on huomioitu likaisen työn lisä).
Samalla ajattelin vähän verrata manaamista eri uskonnoissa ja uskontosuuntauksissa. Eniten itseä huvittaa, että koska elämme nykyaikaa (toisaalta ihmiset aina ihmiskunnan historian aikana ovat eläneet nykyaikaa, sikäli huono kielikuva, pahoittelut) - niin kuriositeettina mainittakoon, että manauksen voi suorittaa nykyään Zoomin välityksellä ja katolinen kirkko valmentaa pappeja etänä manaamiseen – koska kysyntä kasvaa!
Eli lähestytään paaviutta manaamisen kautta, miten noista perkeleistä muutenkaan eroon pääsee.
Paavin roolista yleisesti ensiksi:
Paavi on katolisen kirkon johtaja ja nähdään (katolisen opin mukaan) Kristuksen sijaisena maan päällä.
Paavin rooli on valtava hengellisesti, mutta myös historiallisesti poliittisesti: keskiajalla ja renessanssissa paavit olivat suurvaltojen pelikentillä lähes kuninkaita.
Erityisesti keskiajalla ja uuden ajan alussa paavit olivat mukana myös demonologisessa keskustelussa: kirkko määritteli, mikä on harhaoppia, mikä noituutta, mikä paholaistyötä.
Joidenkin paavien aloitteesta laadittiin esimerkiksi ohjeistuksia noitavainoja ja manaamista varten (esim. Summis desiderantes affectibus, jonka nojalla inkvisitio saattoi ottaa manaamiset ja noitavainot vakavasti).
Paavit ja manaaminen:
Paavi on myös "ylin manaaja" tietyssä mielessä: Vatikaanissa toimii virallisesti Manaamisen ja eksorkismin yksikkö.
Esimerkiksi Paavi Leo XIII (1800-luvun loppu) kirjoitti erityisen tunnetun Pyhän Mikaelin rukouksen, jota käytettiin eksorkismitilanteissa – Palataan Leoon myöhemmin, ei ollut helppoa hänelläkään!
Nykyäänkin paavi voi valtuuttaa tai siunata eksorkisteja virallisesti.
Manaajat
Manaajat eli eksorkistit ovat henkilöitä, jotka on nimenomaisesti vihitty ajamaan ulos pahoja henkiä.
Kirkon eksorkismikäytännöt periytyvät Raamatun kuvauksista, joissa Jeesus ja opetuslapset ajoivat ulos demoneja.
Manaaminen virallistettiin erityisesti Rituale Romanum -kirjassa (vuodelta 1614), jossa määriteltiin eksorkismin riitit.
Eri aikakausina manaajat ovat olleet joko hyvin arvostettuja tai marginalisoituja kirkon sisällä riippuen siitä, kuinka vakavasti yliluonnolliset ilmiöt nähtiin.
Nykytilanne:
Vatikaanilla on edelleen virallinen eksorkistikoulutusohjelma.
2000-luvulla eksorkismin kysyntä on itse asiassa kasvanut eri puolilla maailmaa.
Paavit ja manaajat yhdessä
Paavit ovat siis historiallisesti asettaneet raamit ja auktoriteetin sille, kuka saa suorittaa eksorkismeja ja millä ehdoilla.
Manaajat taas toimivat tämän kirkollisen auktoriteetin alaisuudessa — ainakin virallisesti.
Välillä on ollut jännitteitä: jotkut eksorkistit ovat syyttäneet paaveja siitä, että he eivät ole ottaneet demonologista toimintaa tarpeeksi vakavasti modernina aikana.
Toisaalta, paavit kuten Paavi Johannes Paavali II ja Paavi Benedictus XVI korostivat eksorkismin ja henkisen taistelun todellisuutta.
Miten manataan 1.01 eli mitä työkalupakista pitää löytyä kun alkaa oman elämänsä ghostbusteriksi?
Tarvitaan ensiksi Pyhän Mikaelin rukous — ja tässä taustaa siitä:
Laatija: Paavi Leo XIII (paavina 1878–1903).
Vuodelta 1886.
Syy: Tarinan mukaan Leo XIII koki näyn messun jälkeen, jossa hän kuuli, kuinka Saatana pyysi Jumalalta lupaa tuhota kirkko ja saisi siihen vuosisadan ajan.
Näyn jälkeen Leo XIII meni huoneeseensa ja kirjoitti tämän rukouksen nopeasti.
Rukouksesta tuli pakollinen osa messun jälkeisiä rukouksia 1886–1964 (kunnes liturgiset uudistukset muuttivat messukaavaa toisen Vatikaanin kirkolliskokouksen jälkeen).
Rukousta käytettiin erityisesti suojeluun pahoja henkiä vastaan ja kirkon puolustamiseksi.
Rukouksen teksti (lyhytversio)
Tämä on yleisin tunnettu suomennos:
"Pyhä Mikael, taivaan sotajoukon päällikkö, suojele meitä taistelussa pahaa ja Perkeleen juonia ja ansoja vastaan.
Olkoon Jumala hänelle nuhteeksi, sitä me nöyrästi rukoilemme.
Sinä taivaan sotajoukon ruhtinas, karkota Jumalan voimalla Saatana ja muut pahat henget, jotka kulkevat maailmassa sieluja turmioon saattaakseen.
Aamen."
Merkitys ja käyttö
Pyhä Mikael nähdään kristillisessä perinteessä taivaallisten joukkojen johtajana ja paholaisen voittajana (esim. Ilmestyskirja 12:7–9).
Tätä rukousta rukoillaan usein edelleen erityisesti henkisissä kriiseissä, kirkon puolesta ja eksorkismeissa.
Joissain piireissä, erityisesti traditionaalisissa katolisissa yhteisöissä, tämä rukous on palautettu osaksi messuja vapaaehtoisena lisänä.
Eksorkistit käyttävät rukousta osana pidempiä rituaaleja pahojen henkien karkottamiseksi.
Mielenkiintoinen yksityiskohta
On myös olemassa pitempi versio tästä rukouksesta, jota käytetään suuremmissa eksorkismitilanteissa. Siinä Paavi Leo XIII rukoilee vielä suoremmin:
Saatanan hallintavallan kukistamista,
pimeyden henkien vangitsemista helvettiin,
ja pyytää suoraan Jumalan voimaa kaikkea pahaa vastaan.
Tätä pidempää versiota pidetään niin voimakkaana, että sitä ei lueta julkisesti ilman piispan lupaa!
Mutta se Leo, eli mikä oli Paavi Leo XIII:n näky, joka inspiroi sanat laittamaan siihen järjestykseen, että itse sielun vihollinenkin niitä kavahtaa?
Tämä on yksi katolisen historian tunnetuimpia mystisiä kokemuksia:
Vuonna 1884, Paavi Leo XIII oli juuri viettänyt pyhää messua yksityiskappelissaan Vatikaanissa.
Messun jälkeen, hän oli juuri lopettamassa, kun hän jähmettyi paikalleen, tuijottaen tyhjyyteen, aivan kuin kuuntelisi jotakin näkymätöntä keskustelua.
Hänen kasvojensa kerrotaan muuttuneen harmaiksi ja pelästyneiksi.
Näyn jälkeen hän poistui nopeasti huoneeseensa ja kirjoitti paperille rukouksen Pyhälle Mikaelille.
Mitä hän kuuli näyssä?
Hän kuuli Saatanan (tai jonkun pahuuden ruumiillistuman) sanovan Jumalalle, että hän voisi tuhota kirkon, jos saisi riittävästi aikaa ja valtaa.
Jumala antoi Saatanalle 100 vuotta koetella ihmiskuntaa ja kirkkoa.
(Tämä liittyy siihen, että myöhemmässä historiassa erityisesti 1900-lukua – maailmansotia, vainoja, kirkon sisäisiä kriisejä – on nähty tämän "sadan vuoden hyökkäyksen" aikana.)
Tässä kohtaa tekisi mieli villisti spekuloida, että katolista kirkkoa ravistellut pedofiliaskandaali pääsi valloilleen vasta 2002 Boston Globe lehden artikkelien myötä eli sen sadan vuoden aikana minkä Jumala antoi Saatanalle aikaa koetella kirkkoa (tai sitten pedofiliasta ei ollutkaan vastuussa Saatana vaan ihmiset ihan itse)
Tämän vuoksi Leo XIII päätti, että Pyhän Mikaelin rukous rukoiltaisiin jokaisen messun jälkeen kirkon suojaksi.
Pyhän Mikaelin rukous (pitkä versio)
Tässä vielä se pidempi ja virallisesti eksorkismiin tarkoitettu versio. Tämä versio on voimakkaampi ja suorempi:
**"Korkein taivaan kuningas, mahtava Jumala, kaikkivaltias Herra!
Sinä olet langettanut Saatanan ja hänen kapinalliset enkelinsä kadotukseen.
Me rukoilemme Sinua nöyrästi: suojaa kansaasi vihollisen petoksia ja julmuuksia vastaan.
Pyhä Mikael, kunniallinen taivaan sotapäällikkö, auta Jumalan kansaa, jonka pelastukseksi sinä olet asetettu.
Rukoile armollisen Herran puoleen, että hän karkottaisi Saatanan ja muut pahat henget, jotka turmelevat maailmaa.
Sinä taivaan joukkojen johtaja, Jumalan voimalla, syöksäköön Saatanan takaisin helvetin syvyyksiin, mistä hän ei koskaan enää vahingoita Jumalan kansaa.
Rukoilemme Sinua: karkota pahuuden valta, muserra Saatanan ylpeys ja kahlitse hänet ikuisesti.
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen."**
Tämä on käännetty suoraan pitkästä latinankielisestä versiosta (Exorcismus in Satanam et Angelos Apostaticos, 1890-luvulta).
Tämä pidempi rukous on osa virallista suuremman eksorkismin riittiä.
Sitä käytetään, kun tarvitaan ei vain yksilön, vaan jopa alueen tai kokonaisen yhteisön vapauttamista pahan henkivallasta.
Se on rukous, joka vetoaa suoraan Jumalan kaikkivaltiuteen ja Pyhän Mikaelin suojeluun demonista hyökkäystä vastaan.
Pyhän Mikaelin rukouksen paluu:
Monet piispat ja papit ovat viime vuosina palauttaneet Pyhän Mikaelin rukouksen käyttöön, erityisesti messujen jälkeen, ihan julkisesti.
Erityisesti Yhdysvalloissa, Puolassa ja Latinalaisessa Amerikassa on kampanjoitu tämän rukouksen puolesta.
Paavi Franciscus on rohkaissut rukoilemaan Pyhää Mikaelia vastaan "pimeyden voimia, kirkon kriisejä ja moraalista rappiota" vastaan.
Vuonna 2018 Vatikaani kehotti uskovia erityisesti rukoilemaan Pyhää Mikaelia koko lokakuun ajan kirkon puolustamiseksi.
Eli: Rukous on saanut uuden nousun, erityisesti maailmanlaajuisessa kirkollisessa hätätilassa.
Eksorkismin uusi nousu
Nykyään eksorkistien kysyntä kasvaa!
– Syitä tähän: okkultismin ja "henkisten harjoitusten" lisääntyminen, demonisten ilmiöiden esiintyminen, psykologisten ongelmien ja yliluonnollisten ilmiöiden sekoittuminen.
Katolisessa kirkossa toimii nyt kansainvälinen eksorkistien liitto (AIE) (perustettu 1990-luvulla).
Koulutuksia järjestetään vuosittain Roomassa, ja niissä opetetaan:
Miten erottaa psykologinen sairaus demonisesta vaikutuksesta,
Milloin oikea eksorkismi on tarpeen,
Miten suoritetaan riitti turvallisesti ja kirkon sääntöjen mukaisesti.
Eksorkismi tänään on siis hyvin tarkasti säädelty, ei mitään villiä toimintaa.
Vatikaanin virallinen kanta
Paavi Franciscus puhui useasti suoraan paholaisen olemassaolosta, eikä näe Saatanaa pelkkänä symbolina, vaan persoonallisena pahuutena.
Hän on sanonut esimerkiksi:
"Saatana on olemassa, ja meillä on velvollisuus taistella häntä vastaan rukouksella ja Pyhän Mikaelin avulla."
Vatikaanissa toimii yhä Manaamisen ja Eksorkismin osasto (osa Uskonopin dikasteriota).
Nykyajan erityispiirteitä:
Eksorkistit tänään korostavat usein, että:
70–80 % tapauksista selittyy psykologisesti — vain harvat ovat aitoja demonisia riivaustapauksia.
Silti oikeita eksorkismeja tapahtuu vuosittain useita satoja eri puolilla maailmaa.
Myös maallikoille (ei-papeille) opetetaan esirukousta ja hengellistä suojautumista, mutta varsinainen eksorkismi on yhä vain vihityn papin tehtävä, piispan luvalla.
Yhteenveto:
Pyhän Mikaelin rukous on tänään vahvasti elossa — ja eksorkismi on edelleen todellinen, virallinen osa katolista kirkon työtä. Ja nykyaikana sitä tehdään järjestelmällisemmin, koulutetummin ja tarkemmin kuin koskaan ennen. Tässä kohtaa taas herää kysymys, että jos toiminta on nykyisin parempaa ja laadukkaampaa niin miksi sitten tapausten määrä kasvaa?
Joitain tuoreita manaustapauksia, joista en tosin löytänyt uutista mitä linkittää, siis sellaista vakavasti otettavaa journalismia, mutta mennään näillä, ei anneta faktan tarkistuksen häiritä hyvää tarinaa.
Roomalainen eksorkismi vuonna 2018 – "Rooman metroaseman tapaus"
Vuonna 2018 Roomassa, eräällä metroasemalla, tapahtui hyvin kummallinen ja dokumentoitu tapaus.
Nuori nainen alkoi käyttäytyä metroasemalla äärimmäisen aggressiivisesti ja yliluonnollisesti: huutaa useilla kielillä, mukaan lukien latinaa, vaikka hän ei ollut opiskellut sitä.
Silminnäkijöiden mukaan hänen äänensä muuttui matalammaksi, epäinhimilliseksi.
Poliisi ja ensihoitajat kutsuttiin paikalle. Kun lääketieteelliset tutkimukset eivät selittäneet käytöstä (ei huumeita, ei psyykkistä sairautta todettu), paikallinen pappi, joka sattui olemaan lähellä, hälytettiin.
Pappi alkoi rukoilla Pyhän Mikaelin rukousta ja pienen eksorkismirukouksen (Exorcismus simplex – yksinkertainen eksorkismi, joka on kevyempi versio).
Tämän jälkeen nainen kaatui maahan, itki ja rauhoittui nopeasti — ja ei muistanut mitään tapahtuneesta.
Tämä tapaus kirjattiin myöhemmin paikalliseen Rooman hiippakunnan raporttiin "henkisten hyökkäysten ilmiöistä".
Eksorkistien arvio:
Tämän tapauksen jälkeen nainen ohjattiin viralliselle eksorkistille Roomassa, joka suoritti vielä täydellisen tutkinnan ja täydellisen eksorkismin.
Mikä tästä tekee kohtuullisen erikoisen tai edes hieman mielenkiintoisen tapauksen?
Avoin julkinen paikka: Demoniset ilmiöt tapahtuivat keskellä normaalia liikennettä, ei piilotettuna.
Pyhän Mikaelin rukouksen voima: Pelkkä rukous (ei edes täydellinen suurriitti) riitti pysäyttämään hyökkäyksen.
Lääketieteellinen arvio: Ensisijainen tutkimus ei löytänyt mitään fyysistä tai psyykkistä syytä.
Moderni käsittely: Eksorkismi ei ollut "hurja spektaakkeli" vaan rauhallisesti ja nopeasti hallittu toimenpide kirkon ohjeiden mukaan.
Toinen tuore tapaus:
Milano 2020 – "Zoom-eksorkismi"
Koronapandemian aikaan eräs italialainen eksorkisti suoritti esirukouksia Zoom-videopuheluiden kautta ihmisille, joilla oli demonisia oireita.
Vaikka varsinainen eksorkismi ei koskaan saa tapahtua kokonaan etänä (täysi riitti vaatii fyysisen läsnäolon), esirukoukset ja suojelurukoukset toimivat silti apuna.
Tässä tapauksessa nähtiin mm. "raivon ja kielen sekoamisen" oireita etäyhteyden aikana.
Vatikaanin kanta tähän:
Eksorkismin täysi voima tarvitsee aina fyysisen läsnäolon ja sakramentaalisen yhteyden, mutta esirukousta voidaan tehdä etänä poikkeustilanteessa.
No nyt kun manaamisen alkeet alkaa olemaan hallussa niin mistä sitten tietää milloin manata ja milloin turvautua Buranaan (ei Carmina vaan siihen lääkeaineeseen). Eli merkit, jotka voivat viitata demoniseen riivaukseen
Katolisen kirkon mukaan seuraavat merkit voivat viitata mahdolliseen demoniseen riivaukseen:
Kielitaidot ilman opintoja: Henkilö puhuu tai ymmärtää kieliä, joita hän ei ole koskaan opiskellut.
Yliluonnollinen voima: Henkilö osoittaa fyysistä voimaa, joka ylittää hänen normaalin kykynsä.
Tieto salaisista asioista: Henkilö tietää asioita, joita hän ei luonnollisesti voisi tietää.
Vihamielisyys pyhiä asioita kohtaan: Henkilö reagoi voimakkaasti tai aggressiivisesti pyhiin esineisiin tai rukouksiin.
Äänenmuutokset: Henkilön ääni muuttuu epänormaaliksi tai epäinhimilliseksi.
Epänormaalit reaktiot rukouksiin: Henkilö reagoi voimakkaasti tai epätavallisesti rukouksiin tai hengellisiin rituaaleihin.
Oma lisäys - ei siis osa virallista check listiä, mutta nuo yllä olevat kohdat täsmäävät ex-vaimooni, kun hän humaltuu tarpeeksi.
On tärkeää huomata, että ennen eksorkismiin ryhtymistä kirkko suorittaa perusteellisen arvioinnin varmistaakseen, ettei kyseessä ole psykologinen tai fyysinen sairaus.
Mutta koska elämme vapaassa markkinataloudessa niin monopolia katolisella kirkolla ei tietenkään ole manaamiseen. Myös meillä Suomessa omin voimin (tai Saksasta lainatuin) osataan manata.
Luterilaiset on muutenkin rennompia, ei tarvitse ylipäätään niin paljon katua syntejä tai käydä ehtoollisella, joten on luonnollista, että manauskin on meillä kevyempi versio (ei siis sokeriton vaan suurpiirteisempi).
Tässä isoimmat erot katolisen ja luterilaisen manaamisen (eli eksorkismin) välillä. Siellä on merkittäviä teologisia, liturgisia ja käytännöllisiä eroavaisuuksia.
Oppirakenteen ero: mitä manaus tarkoittaa?
Katolinen käsitys:
Eksorkismi on sakramentaali (ei sakramentti, mutta silti hengellisesti vaikuttava toimitus).
Pidetään todellisena toimintana, jossa pahat henget voivat riivata ihmistä, ja niitä voidaan ajaa ulos Jumalan nimessä ja kirkon auktoriteetilla.
Katolisella kirkolla on virallinen eksorkismirituaali (Rituale Romanum), joka sisältää rukouksia, pyhiä esineitä (esim. krusifiksi, vihkivesi), ja Pyhän Mikaelin rukouksen.
Luterilainen käsitys:
Luterilaisuudessa eksorkismi ei ole yhtä korostettu tai liturgisesti keskeinen.
Luther kuitenkin ei hylännyt eksorkismia täysin. Itse asiassa luterilaisessa kasteessa säilyi pitkään lyhyt eksorkismi (esim. “Mene ulos, sinä saastainen henki…”).
Nykyään eksorkismi nähdään usein symbolisena tai rukouksellisena vapauttamisena, ei niinkään suorana demonin ulosajona.
Kuka saa toimittaa manauksen?
Katolinen:
Vain vihitty pappi, joka on saanut piispalta erityisen valtuutuksen, saa toimittaa eksorkismin.
Eksorkismi voidaan tehdä vain paaston, rukouksen ja valmistelun jälkeen, ja yleensä lääkinnälliset ja psykologiset syyt täytyy ensin sulkea pois.
Luterilainen:
Ei virallista eksorkistia. Kuka tahansa pappi voi rukoilla vapautusrukouksia, mutta eksorkismia ei nähdä kirkollisena virkarituaalina samalla tavalla kuin katolisessa kirkossa.
Luterilaisissa piireissä karismaattiset yhteisöt saattavat käyttää eksorkismin kaltaisia vapautumisrukouksia, mutta ne eivät ole virallisesti osa luterilaista liturgiaa.
Itselläni on hämärä muistikuva, että Lohjalla olisi jokin luterilainen ryhmä suorittanut manauksen, joka on uutisoitu, mutta en löytänyt tästäkään uutista ja en nyt ala läpikäymään koko internettiä alusta loppuun sen takia.
Rituaali ja muoto
Katolinen eksorkismi:
Käytetään tarkkaa rituaalikirjaa: De Exorcismis et Supplicationibus Quibusdam (1999, uusittu versio).
Rituaali sisältää:
Raamatun lukua (esim. Mark. 1:23–26)
Pyhän Mikaelin rukousta
Suoraa käskyä pahalle hengelle: “Mene ulos tästä palvelijasta Jeesuksen Kristuksen nimessä”
Liturgisia eleitä: ristinmerkki, vihkivesi, suitsutus
Luterilainen eksorkismi (jos käytössä):
Yleensä vain rukous (esim. “Rukoilemme, että kaikki pimeyden valta väistyy tämän ihmisen elämästä…”).
Ei virallista rituaalia nykyisessä evankelisluterilaisessa kirkossa (esim. Suomen ev.lut. kirkossa).
Joskus viitataan Lutherin omiin sanoihin, mutta muoto on vapaamuotoisempi.
Eli tuossa vertailua, kuin Tekniikan Maailman testiraportissa konsanaan. Mutta manaahan muutkin eli millainen on Islamilainen manaus (ruqyah)
Perusteita:
"Ruqyah" tarkoittaa parantavaa rukousta tai loitsua, jolla suojellaan pahalta tai ajetaan ulos "jinni" (پجن = henkiolento, kuten jinn/djinni).
Islamilaisessa maailmassa uskotaan, että jinnit voivat aiheuttaa sairautta, mielenterveysongelmia, jopa riivauksia.
Käytännöt perustuvat Koraaniin ja profeetta Muhammadin haditheihin.
Käytetyt rukoukset ja menetelmät:
Resitoidaan (eli luetaan ääneen) Koraanin jakeita, erityisesti:
Al-Fatiha (1. suura) – avausrukous
Al-Baqarah (2. suura) – erityisesti jae 255 eli "Ayat al-Kursi"
Al-Ikhlas, Al-Falaq, An-Nas (suurat 112–114) – suojelurukouksia
Käytetään usein vettä tai öljyä, jotka on siunattu rukouksella (ns. ruqyah-vettä).
Joissain tapauksissa käytetään myös hengellisiä kirjoituksia paperilla, jotka voidaan kantaa tai liottaa veteen ja juoda.
Kuka suorittaa?
Kuka tahansa hurskas muslimi, mutta usein "raaqi" eli uskonnollisesti koulutettu henkilö suorittaa manauksen.
Ei tarvita imaamia, mutta usein sellaista konsultoidaan.
Huom:
Islam kieltää taikuuden ja noituuden ehdottomasti – joten kaikki ruqyah-toiminta täytyy perustua Koraaniin, ei taikakaluihin tai epämääräisiin loitsuihin.
Islamissa manaus on yhdistelmä rukousta, parantamista ja psykologista tukea.
️Ja onhan olemassa tietenkin myös Juutalainen manaus ja tällä samalla vauhdilla ottaa haltuun niin dybbuk ja muu mystiikka aiheen tiimoilta.
Keskeinen ilmiö: Dybbuk
Dybbuk on juutalaisen kansanperinteen mukaan kuolleen ihmisen levoton sielu, joka voi "kiinnittyä" elävään ihmiseen.
Dybbuk ei ole demoni kristillisessä mielessä, vaan harhaileva sielu, joka ei ole päässyt lepoon.
Ajatus on vahvasti kabbalistinen eli juutalaisesta mystiikasta nouseva.
Manausperinne:
Juutalainen eksorkismi ei ole virallinen osa juutalaista liturgiaa, mutta on olemassa tapauksia, joissa rabbi suorittaa manauksen.
Käytetään psalmeja, rukouksia, kabbalistisia nimiä ja Jumalan nimen ääneen lausumista (esim. "Hashem", Adonai).
Esimerkiksi:
Psalmi 91 (tunnettu suojelurukous)
Psalmi 121
Joskus suoritetaan rituaalinen katumus (teshuva) tai kabbalistinen puhdistusseremonia, kuten upotus mikvassa (rituaalikylpy).
Kuka toimii manaajana?
Yleensä kabbalisti tai oppinut rabbi, jolla on syvällinen tietämys mystiikasta.
Historiallisesti tunnetuin eksorkistirabbi oli Yitzhak Kaduri (1900-luku, Irak & Israel).
Tämä seruaava ehkä tarinallisesti olisi kuulunut tuonne luterilaisuuden kylkeen, mutta katsotaan nyt vielä ortodoksinen manaus – itäisen kristillisyyden näkökulma.
Ortodoksinen kirkko ei puhu paljon eksorkismista, mutta se on täysin olemassa oleva ja käytössä oleva käytäntö.
Ortodoksinen näkemys:
Riivaus on oikea hengellinen ilmiö, mutta sitä ei korosteta samalla tavalla kuin katolisuudessa.
Ortodoksit puhuvat enemmän "henkisestä sodankäynnistä" ja kirouksista, kiinnittyneistä hengistä tai synnin seurauksista.
Eksorkismin käytäntö:
Ortodoksikirkolla on käytössä pyhän Basileios Suuren eksorkismirukoukset ja myös pyhän Johannes Krysostomoksen tekstejä.
Rukoukset voivat sisältää:
Jeesuksen nimen toistamista
Kristuksen ristin tekemistä
Pyhän veden käyttöä
Pyhän Efraimin rukouksia
Kuka tekee?
Vain vihitty pappi tai piispa, mutta erityistä "eksorkistivirkaa" ei ole.
Usein eksorkismi toimitetaan yhdessä liturgisen rukouspalveluksen kanssa, ei erillisenä riittinä.
Ortodoksien tapa suhtautua riivaukseen:
Ortodoksit korostavat, että synnin, ylpeyden ja epäkunnioituksen kautta ihminen voi joutua demonisen vaikutuksen alle.
Pahojen henkien uskotaan toimivan erityisesti:
Rukouksesta vieraantuneessa elämässä
Kiroilun, taikuuden, noituuden tai spiritismin kautta
Parannuskeinoina toimivat:
katumus (metanoia)
rippi
ehtoollisen vastaanottaminen
ja erityisesti Pyhän Efraimin suuri paaston rukous (koettu erittäin voimakkaaksi rukoukseksi pimeyttä vastaan).
Lopuksi vielä se, että Suomessa katolisen kirkon virallinen manaaja lienee tällä hetkellä Isä Gianni Sgreva ja häneltä löytyy Youtube-haastattelu (varmaan on TikTokissakin) ja jos kiinnostaa niin tässä siihen linkki:
https://youtu.be/ToDvkzHyNPo?si=vf8EgJ5norOqzRjQ
Itseä mietityttää, että miksi manaus toimii, vaikka se tehtäisiin minkä uskonnon nimissä tahansa. Ja mielenkiintoista on, että manauksen voima perustuu sanoihin, vaikka tais jo Väinämöinenkin omana aikanaan sanoillaan laulaa vastustajiaan suohon eli lukeminen kannattaa aina samoin kuin sanojensa tarkkaan asettaminen. Ei muuta kuin Tubular Bells taustalle soimaan ja perkeleitä päähän potkimaan.
