Kepardi73 kirjoitti: Su Marras 09, 2025 1:23 pm
Uussuomalaiset kuljettajat eivät yksinkertaisesti ymmärrä autojen mittoja. Oman käsitykseni mukaan ajattelutavassa on sellainen kulttuurinen virhe, että mokat pitää syystä tai toisesta korjata sillä samalla sekunnilla.
Näistä pelkästään toinenkin riittäisi syyksi. Olen käsityksessä, että kuljettajan etnisyyttä ei ole vahvistettu mihinkään suuntaan. Jos kuljettaja on kuvassa, niin saattoi olla kantasuomalainen. Jos taas katsotaan pelkkiä tilastoja, niin todennäköisesti oli tuontihenkilö.
Tuon mainitsemasi ajattelutavan taustalla on sellainen ählämikulttuureissa yleinen piirre, että virheet ja ikävät sattumat yritetään attribuoida johonkin ulkoiseen tekijään. Siinä, missä suomalainen kysyy, että "mikä meni pieleen", tällainen ählämi kysyy, että "kuka teki tämän minulle?" Tai, toisin sanoin, "kenen muun kuin minun syy tämä täytyy olla?"
Tällainen henkilö jos tekee virheen, niin häntä kohtaa välitön identiteettikriisi. Virhe pitää korjata niin nopeasti, että sen voi kiistää. Kukaan ei saa nähdä häntä tekemässä virhettä. Erehdystä ei ole mahdollista integroida osaksi persoonaa. Jos persoona on hauras tai heikosti muodostunut, niin virheestä uhkaa tulla koko persoonaa määrittelevä asia tai peräti sen ainoa sisältö. Sen sijaan, että henkilö kokisi olevansa joku, joka yleensä ajaa hyvin, mutta joskus ajaa ohi tai väärään suuntaan, hän kokee olevansa joku, joka ajaa pelkästään väärään suuntaan. Virheen mainitseminen tarkoittaa koko ihmisen häpäisemistä.
Ihmisen persoona on joko kokoelma tietoa, johon sisältyy henkilön heikkoudet ja vahvuudet mahdollisimman tasapuolisesti, tai se on pelkkä kuori, joka on olemassa vain kyseisessä hetkessä. Jotta se muuttuisi pelkästä kuoresta joksikin, jolla on enemmän sisältöä ja substanssia, pitää kyetä nimenomaan integroimaan siihen tietoa omista negatiivisista puolista. Suomessa saattaa olla olemassa vielä kohtalaisesti toimiva mokien tiedostamisen ja tunnustamisen kulttuuri. Vaan miten kauan?
Keskeisin tragedia tulee siitä, että virheitä ei voi käyttää tilaisuuksina oppimiseen ja kehittymiseen. Se tarkoittaa, että ainoaksi mahdolliseksi oppimisen tavaksi jää "monkey see, monkey do", joka myös rajoittaa opittavien asioiden monimutkaisuutta. Siis joku ylempiarvoinen suorittaa työn tarkkaan tiettyjen askelmerkkien mukaisesti. Sitten alempiarvoinen toistaa perässä. Jos jälkimmäinen lipeää yhtään, niin ainoa asia, jonka hän tietää tehdä, on palata järjestyksessä seuraavaan askelmerkkiin mahdollisimman suoraan ja nopeasti. Etenkin ennen kuin kukaan huomaa, tai ainakaan sanoo mitään.
Tämä ilmiö on yleisempi tietyissä kulttuureissa kuin toisissa. Samaan aikaan se on yleistymään päin myös kantasuomalaisten keskuudessa. Toisaalta myös kokenut kantasuomalainen ammattilainen voi olla väsynyt tai kiireinen ja siksi tehdä virhearvion. Uutisesta ja kuvasta ei näy mitään kuljettajan selityksiä tai kommentteja. Voi hyvin olla, että kuljettaja tunnustaa, että tuli hätäiltyä kun oli illan viimeinen vuoro ja ajatukset jo kotimatkalla. Tai kuljettajalla on päällä verkkapuku ja päässä lippis takaperin ja vastaus on, että "reitti on perseestä" ja eihän siltä eksyisi jos se olisi vähemmän perseestä. Tai kuljettaja saattaisi solkottaa, että "tama ola vaari minua kohta, mina en tehda virheita".
On yksi asia keskustella tästä tapauksesta, josta ei ole läheskään tarpeeksi tietoa, jotta voisi sanoa, miksi kävi kuin kävi. Vain se on varmaa, että syystä tai toisesta bussi eksyi, reitille yritettiin palata liian pikaisesti ja paluun yritys päättyi kuten kuvasta näkyy. On kokonaan toinen asia keskustella siitä, mikä yleensä voisi olla syynä, jos tämä sama tapahtuisi sata kertaa. Siinä kohdassa Lähi-Idän kulttuurien outo tapa suhtautua virheisiin ja henkilökohtaiseen vastuuseen tulisi esille.
Ongelmia ja turhaa jaarittelua tulee vain siitä, jos nämä kaksi asiaa, siis tämä tapaus nyt ja vastaavat tapaukset yleensä, sotketaan keskenään.
Kyllä minulle kelpaisi.