15-vuotias tyttö eli vuosia rottatalossa järkyttävässä orjatyössä

[Bird]

Jälleen yksi osoitus siitä että lesbo tai homo pareille ei pitäisi antaa adoptio-oikeutta, tai edes sijoittaa lapsia perheeseen.

Niin heteroperheissähän ei esiinny väkivaltaa lapsia kohtaan.

kyllä varmasti esiintyy, mutta heteroperheissä ne lapset useimmiten ovat omia, eivät valheellisilla lupauksilla "perheeseen" hyväksikäytettäväksi houkuteltuja.

Siis hetkinen: onko omiin lapsiin kohdistettava väkivalta jotenkin hyväksyttävämpää vai mitä sä tarkoitat?

[damfin]

Niin heteroperheissähän ei esiinny väkivaltaa lapsia kohtaan.

kyllä varmasti esiintyy, mutta heteroperheissä ne lapset useimmiten ovat omia, eivät valheellisilla lupauksilla "perheeseen" hyväksikäytettäväksi houkuteltuja.

Siis väität, ettei sijais- tai adoptioperheissä esiinny väkivaltaa lapsia kohtaan?

Etkä ole vieläkään oppinut lukemaan, vai etkö vain ymmärrä mitä sana "useimmiten" tarkoittaa?

[Wildchild79]

Todennäköisesti lasku maksanut huostaaottomaksun tytöstä, joten raha ja palvelija ratkaisee. En tiedä ovatko saaneet maksun vielä jos tyttö ollut jälkihuollossa. Mitä rahoja se tyttö saanut joita nämä vieneet? Lapsilisä ja elärit menee yleensä huoltajalle. Onko tyttö saanut jotain maksuja soskusta esim. käyttö, vaaterahaa

Eikös tyttö ollut nostanut opintolainaa, joka mennyt rottatätien taskuihin? Ja opintotukea.

Yli 16K oli rottalesbot orjaltaan rahaa vieneet jossain Vihdissä

[Puheenjohtaja]

vai etkö vain ymmärrä mitä sana "useimmiten" tarkoittaa?

Viestisi on lautamiestekstiä, mutta kysyn nyt kuitenkin: miksi sitten vain lesbopareilta pitäisi evätä sijaisvanhemmuus? Koskisiko kielto myös homopareja? Eli Sebastian Tynkkynen ei saisi mustaihoisen afrikkalaisen miesystävänsä adoptoida lasta Afrikasta?

[Ei mitään hajua]

https://www.hs.fi/suomi/art-2000010521992.html

Naiset teettivät lapsikatraalla kotitöitä kellon ympäri: koulunkäynti ja vapaa-aika kiellettiin
Nuori muutti kahden naisen luokse ja joutui pakkotyöhön.

Käräjäoikeus tuomitsi naiset ihmiskaupasta, kavalluksesta ja petoksesta ehdollisiin vankeusrangaistuksiin.



Kesällä 2014 Länsi-Uudellamaalla sijaitsevassa kunnassa alkoi tuhoisa tapahtumaketju, joka paljastui ulkopuolisille vasta vuosien jälkeen.

Tapahtumat saivat alkunsa, kun tuolloin yläastetta käynyt asianomistaja kirjautui hevospelille omistetulle keskustelufoorumille. Olot kotona olivat hankalat. Isä oli vanha ja sairasteli. Äiti oli etäinen. Koulussa nuorta kiusattiin.

Chatin tutuista osa oli nuoren juttukavereina parin vuoden ajan. Yksi tällainen juttukaveri oli hieman alle nelikymppinen nainen. He juttelivat chatissa niitä näitä: koulusta, ahdistuksesta ja huonoista päivistä. Myöhemmin foorumille saapui myös naisen asuinkumppani.

Hieman alle vuoden ajan keskustelut jatkuivat lähes päivittäin. Kun nuori kärsi yöllä univaikeuksista, naiset olivat hereillä ja pitämässä chatin päässä seuraa.

Sitten toinen naisista lähetti nuorelle ehdotuksen: mitä jos tämä muuttaisi heidän luokseen asumaan? He voisivat auttaa häntä voimaan paremmin ja jaksamaan koulussa.

Loppukesällä 2014 nuori muutti kotoaan naisten luokse täysin vieraalle paikkakunnalle. Hän oli silloin 15-vuotias. Asunnossa asui samaan aikaan myös naisten omia lapsia sekä yksi perheenjäsen.

Alkuun kaikki sujui hyvin. Nuori meni kouluun, hän sai kavereita uuden kotinsa muista nuorista ja koulusta.

Talossa asuneet naiset kärsivät monenlaisista vaivoista ja he tarvitsivat apua arkisissa asioissa. Pikku hiljaa avuntarve muuttui ylläpidoksi, kun talouden lapset vastasivat suurimmasta osasta kotitöitä.

Kotityöt jaettiin niin, että joku hoiti keittiötyöt, toinen talouden siivoamisen. Myöhemmin naiset alkoivat kasvattaa kotonaan jyrsijöitä, jolloin yhden työtehtävänä oli lemmikkien hoitaminen. Enimmillään taloudessa oli noin yhdeksänkymmentä eläintä.

Naisten taloudellinen tilanne ei noina vuosina ollut järin hyvä. Lasten myöhemmin kertoman mukaan esimerkiksi eläinten häkkejä ei pystytty pitämään puhtaana, koska ei ollut rahaa kuivikkeeseen. Asunnossa haisi vahvasti eläinten eritteiltä.

Kotitöistä muodostui raskas taakka talouden nuorille. Jos esimerkiksi saunan lauteet eivät täyttäneet pesun jälkeen naisten puhtausstandardeja, ne piti pestä uudestaan. Töitä jatkettiin aamuyöhön tai aamun asti.

Kotityöt piti aloittaa heti koulun jälkeen. Läksyihin ei saanut käyttää aikaa. Jos jälki ei ollut tarpeeksi hyvää, naiset kielsivät nuorelta esimerkiksi ruuan tai levon. Rangaistuksena kiellettiin myös koulunkäynti, enimmillään kahdeksi kuukaudeksi. Kotitöitä tehtiin aamukuudesta siihen asti, että naiset antoivat luvan nukkua.

Nuori ei saanut myöskään tavata omia ystäviään. Naiset pakottivat nuoren katkaisemaan välinsä koulukavereihinsa. Hänen sosiaalinen elämänsä rajoittui ainoastaan kotona asuvien nuorten kanssa olemiseen. Kun nuori alkoi lähestyä täysi-ikäisyyttä, naiset alkoivat vakuuttaa häntä siitä, että hän on kehitysvammainen eikä tule koskaan pääsemään opiskelemaan tai töihin mihinkään. Hänen pitäisi jäädä taloon.

Viisi vuotta naisten luo muuttamisen jälkeen, 20-vuotiaana, nuori vihdoin lähti. Noiden vuosien aikana hän ei ollut kertonut juuri kenellekään, millaista elämä naisten luona oli. Hän pelkäsi, mitä puhumisesta voisi seurata. Hän oli myös kohdannut väkivallan uhkaa.

Myöhemmin hän kertoi ymmärtäneensä olleensa täysin ”aivopesty” ja alistetussa asemassa. Hän oli uskonut kaiken mitä naiset hänelle kertoivat.

Pian asunnosta lähtönsä jälkeen uhri haki psykiatrista apua. Hoitohenkilökunta oli rohkaissut häntä tekemään rikosilmoituksen kokemastaan henkisestä väkivallasta.

Asiasta alkoi rikostutkinta, joka eteni myöhemmin käräjäoikeuden arvioitavaksi.

Kesäkuussa annetun tuomion mukaan uhrilla diagnosoitiin pian naisten luota lähtemisen jälkeen vakavia mielenterveyden sairauksia. Traumaattisen lapsuuden vuoksi oikeus ei katsonut, että sairaudet johtuisivat kokonaan naisten toiminnasta. Heidän kuitenkin katsottiin vahingoittaneen uhrin terveyttä.

Oikeudessa todistajina kuultiin asunnossa asuneita nuoria ja uhrin koulukavereita. Uhrin ja todistajien lausuntojen perusteella oikeus katsoi, että naiset ottivat nuoren alaikäisenä määräysvaltaansa ja teettivät tällä pakkotyötä.

Naiset olivat päättäneet keneen uhri saa olla yhteydessä ja saaneet talouden muut nuoret vahtimaan uhria kodin ulkopuolella. Naiset myös saivat nuoren luovuttamaan omia rahojaan heidän käytettäväkseen.

Käräjäoikeus tuomitsi naiset ihmiskaupasta, törkeästä kavalluksesta ja törkeästä petoksesta vuoden ja seitsemän kuukauden mittaisiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin.

Lisäksi naiset velvoitettiin maksamaan uhrille korvauksia kärsimyksestä ja vahingosta yli 26 000 euroa.

[Ei mitään hajua]

https://www.hs.fi/helsinki/art-2000012064478.html

Lukioikäinen joutui usean vuoden ajan ihmiskaupan uhriksi Vihdissä

Helsingin hovioikeus tuomitsi kaksi naista kolmen vuoden vankeuteen törkeästä ihmiskaupasta.
Uhri oli tekojen aikaan 15–20-vuotias ja hänet pakotettiin jopa 20 tunnin päivittäiseen kotityöhön Vihdissä.

Teot tapahtuivat aikavälillä 2014–2018. Uhri asui tuomion saaneiden luona.


Helsingin hovioikeus on tuominnut kaksi vuonna 1977 syntynyttä naista törkeästä ihmiskaupasta kolmen vuoden vankeuteen.

Rikos tapahtui Vihdissä alkaen elokuussa 2014 ja päättyen lokakuuhun 2018. Uhri oli tuolloin 15–20-vuotias.

Oikeuden mukaan vastaajat käyttivät hyväkseen nuoren riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa, painostivat ja ottivat hänet määräysvaltaansa sekä laittoivat hänet pakkotyöhön.

15-vuotias nuori muutti vapaaehtoisesti asumaan vajaa nelikymppisten naisten luo kesällä 2014. Naiset olivat tutustuneet uhriin internetissä hevospeliin liittyvällä keskustelufoorumilla.

Nuori itse perusteli oikeudessa muuttoa sillä, että hänellä oli ollut haasteita lapsuudenperheessään sekä koulunkäynnin kanssa kotipaikkakunnallaan. Uhrin välit vanhempiin olivat etäiset, iäkäs isä oli juuri saanut edunvalvojan ja äiti ei osannut suomea tarpeeksi hyvin ymmärtääkseen, mitä tapahtui.

Naiset majoittivat nuoren kotiinsa ja pian tämä joutui pakkotyöhön. Nuori sai vapaa-aikaa ja nukkumisaikaa vain naisten sallimina aikoina. Pahimmillaan nuori joutui tekemään kotitöitä jopa noin 20 tuntia vuorokaudessa.

Hovioikeuden mukaan kotityöt koostuivat pääosin lemmikkirottien hoidosta, joita oli taloudessa enimmillään noin 90. Naiset kasvattivat rottia ja veivät niitä näyttelyihin.

Naisten heikon taloudellisen tilanteen vuoksi nuori joutui muun muassa keräämään rottien ulosteita käsin, jotta kuivikkeita ei tarvinnut vaihtaa. Kuivikepulasta aiheutui myös voimakasta hajua.

Mikäli asiat eivät menneet naisten haluamalla tavalla, he antoivat rangaistuksia.

Syyttäjän mukaan uhri jätettiin toisinaan ruoatta ja hänen välinsä ystäviin katkaistiin. Enimmillään nuori joutui olemaan yhtäjaksoisesti syömättä 2–3 päivää.

Nuori joutui syyttäjän mukaan rangaistuksena muun muassa lopettamaan rottia ja hänen annettiin olla tekemisissä vain samassa talossa asuvien kanssa. Kun uhri oli lukion toisella luokalla, vastaajat estivät häntä menemästä kouluun kahteen kuukauteen.

Syyttäjän mukaan vastaajat uhkasivat nuorta väkivallalla ja uskottelivat tämän olevan kehitysvammainen. Kun uhri ilmaisi haluavansa poistua naisten luota, toinen naisista otti häntä rinnuksista kiinni ja painoi ovea vasten.

Oikeuden mukaan naiset myös maksoivat omia menojaan nuoren rahoilla.

Nuori muutti pois vastaajien luota lokakuun lopussa vuonna 2018 ollessaan 20-vuotias. Psykiatrinen sairaanhoitaja oli rohkaissut nuorta tekemään rikosilmoituksen, jonka tämä teki helmikuussa 2020.

Helsingin hovioikeus tuomitsi Eliora Aurora Serafia Hirnin sekä Soile Anita Hyytiäisen törkeästä ihmiskaupasta kolmen vuoden vankeuteen. Samalla hovioikeus kovensi käräjäoikeuden ratkaisua, joka oli tullut perusmuotoisesta ihmiskaupasta.

Hovioikeus katsoi teon olleen kokonaisuutena arvostellen törkeä. Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus katsoi, että asianomistaja on kotitöiden osalta asetettu osaa talouden muita lapsia huonompaan asemaan. Nuoren kotityöt koostuivat pääosin niin sanotusta rottavuorosta, joka oli kotitöistä työläin.

Päätöstä perusteltiin myös esimerkiksi pitkällä tekoajalla ja teon kohdistumisella haavoittuvaisessa tilassa olevaan nuoreen, jonka taustasta vastaajat ovat olleet tietoisia.

Käräjäoikeudessa naiset oli jo aiemmin tuomittu törkeästä kavalluksesta ja törkeästä petoksesta sekä velvoitettu maksamaan uhrille korvauksia kärsimyksestä ja vahingosta yli 26 000 euroa. Tältä osin tuomiot säilyivät ennallaan.

[Ei mitään hajua]

Tämä on taas hyvä esimerkki käräjäoikeuden avuttomuudesta tunnistaa ja tuomita vakavimmista rikoksista: 1v 7kk ehdollista !!!

Kyllähän nyt kuka vaan, vaikka ihan tavallinen pulliainen, käsittää, että tuollainen tuomio ei ole tuomio eikä mikään. Siis varmasti taas jollakin kahden viikon kirjekurssilla tällainen tuomari on itsensä kouluttanut, kun ei ymmärrä yhtään mitään.

Hovioikeus sitten antoi 3 vuotta, joka sekin on mielestäni alakanttiin.

Näin isoista poikkeamista pitäisi tulla joku rangaistus myös käräjäoikeuden tuomarille... vaikka 6 kk viraltapano; tai kenkää minä kyllä antaisin heti kerrasta.