Boodomiin liittyvä kirjallisuus

[Kyo_Saki2]

Jokisen kirja luettu loppuun. Hyvä yleisesitys, pyrkii puolueettomuuteen, mikä ei ole helppoa ja mikä ei ennen kaikkea ole trendikästä nykyään.
Odotin enemmän henkilökohtaista panostusta loppuun eli sitä, että perusteellisesti pyrkisi mielestään (!) tuomaan esiin todennäköisimmän tekijän. Nyt vetää vetoa sen puolesta, että Gyllström sen teki... Tuskin tuollainen vakuuttaa edes Jokista itseään, jos ja kun katsoo itseään rehellisesti suoraan silmiin peilistä...
No joo: pimeä tämäkin keissi on varsinaisesti ja virallisesti ja pysyy sellaisena tämänkin lukukokemuksen jälkeen. Parasta on tuo yleisesitys. Sopii mielestäni vaikka ensikertalaiselle, joka haluaa saada tapauksesta kuvan monelta kantilta.

[LexVeritas]

Odotin enemmän henkilökohtaista panostusta loppuun eli sitä, että perusteellisesti pyrkisi mielestään (!) tuomaan esiin todennäköisimmän tekijän. Nyt vetää vetoa sen puolesta, että Gyllström sen teki... Tuskin tuollainen vakuuttaa edes Jokista itseään, jos ja kun katsoo itseään rehellisesti suoraan silmiin peilistä...

Avaatko hieman tätä. Tarkoitatko, että Jokinen kirjoitti mielestäsi vastoin omaa todellista käsitystään? Vähän samalla tavoin kuten käräjäoikeus katsoi Markku Tuomisen todistaneen?

[Ross Sullivan]

Kuka pystyisi pitämään tällaista salaisuutta vuosikymmeniä? Ja elää normaalia elämää? Elää ylipäänsä ihmisen kanssa jonka tietäisi murhanneen kolme nuorta yksin syytä. Ehkä joku pystyy?

Eikö se niin mene, että Gyllströmin vaimo piti salaisuutta sisällään?

[Kyo_Saki2]

LV:lle: Koin hänen päätelmänsä murhaajasta vain jonkinlaisena löysänä heittona. Olisin no. toivonut hänen kaivavan sinne loppuun kaikki ne kiistattomat asiat, jotka kirjailijan mielestä tekevät Gyllströmistä todennäköisimmän tekijän. Mielestäni tässä kohtaa hän olisi voinut "vapauttaa" itsensä puolueettomuuspyrkimyksistään.

[Ezmery]

Jokisen kirja luettu loppuun. Hyvä yleisesitys, pyrkii puolueettomuuteen, mikä ei ole helppoa ja mikä ei ennen kaikkea ole trendikästä nykyään.
Odotin enemmän henkilökohtaista panostusta loppuun eli sitä, että perusteellisesti pyrkisi mielestään (!) tuomaan esiin todennäköisimmän tekijän. Nyt vetää vetoa sen puolesta, että Gyllström sen teki... Tuskin tuollainen vakuuttaa edes Jokista itseään, jos ja kun katsoo itseään rehellisesti suoraan silmiin peilistä...
No joo: pimeä tämäkin keissi on varsinaisesti ja virallisesti ja pysyy sellaisena tämänkin lukukokemuksen jälkeen. Parasta on tuo yleisesitys. Sopii mielestäni vaikka ensikertalaiselle, joka haluaa saada tapauksesta kuvan monelta kantilta.

Komppaan tässä Kyo_Saki2:sta. Jokinen on kirjoittanut kirjan todella helppolukuiseksi ja kertoo sujuvasti, asiallisesti ja kevyesti koko keissin. Todellakin tämä on se kirja, josta kannattaa aloittaa. Niille, jotka ovat kaivaneet jo sitä neulaa heinäsuovasta, ei kirja anna mitään uutta.

Itse olin pettynyt siihen, että Jokinen kirjan lopussa kertoi oman epäiltynsä. Luulin ensin olleeni pettynyt siihen, että hän kertoi sen, mutta nytpä huomaan, että kuten Kyo_Saki2 sanoo, se ei vakuuttanut.

Tykkäsin kyllä ja suosittelen, vaikka pidänkin itseäni sellaisena heinäsuopaimmeisenä

[Vapaatutkija]

Kuuntelin äänikirjana Bodominjärven mysteerin (P. Jokinen) ja oli minun ensimmäinen varsinainen kirja aiheesta. Muuten lukenut vain, mitä journalistit uutisissa suoltaa + tätä murhainfoa seurannut.

Sain kirjasta hyvän tiivistelmän ja kuvauksen. Minulle jäi päällimmäisenä mieleen, ettei Nisse voinut olla murhaaja. Se, että joku puhuu satunaisesti "murhanneensa kolme", voi olla vain henkiinjääneen syyllisyyttä siitä, ettei kyennyt estämään rikosta. Tämä psykologinen ilmiö on nykyisin tunnettu muistakin yhteyksistä. Syyllisyyttä voi kokea myös asioista, joihin ei ole voinut vaikuttaa ja syyllisyyden tunne voi sekottua häpeään. Jos ihmisellä ei ole merkittävästi väkivaltarikollisuutta ennen, eikä jälkeen, niin ei kukaan tapa kolmea ihmisistä ja ikään kuin parane taikaiskusta. Joka tapauksessa poliisitutkinta alkoi mennä väärään suuntaan jo alussa ja jatkoi sitä rataa isossa oikeudenkäynnissä myöhemmin. Käräjäoikeuden päätös vapautaa syytteistä, oli oikea. Ehkä joskus joku psykologi ja kriminologi lyö päänsä yhteen ja pohtii tätä puolta.

Kirjassa käsitellään loppupuolella mm. kärsimysmatkailua eli matkailua synkkiin kohteisiin, joissa on tapahtunut massamurhia jne. Olen itsekin aihetta käsitellyt omassa matkailualan koulutuksessani. Osa matkustaa näihin hiljentyäkseen, osa pohtiakseen ratkaisua. Sehän on vähän, kuin pääsisi mukaan jo tapahtuneeseen. En ole Bodomilla käynyt, vaikka asuin jonkin aikaa melko lähellä. Varmaan olisi aika käydä. Luin 10-vuotiaana kotiin tulleen Kirjakerhon kirjan "Murha ei vanhene koskaan" ja päätin vierailla Kyllikki Saaren löytöpaikkalla. Ehkä liitän senkin mukaan Olikin oikein hyvää lukemista alakouluikäiselle ja esittelin kirjan äidinkielentunnilla. Reissuvihkoon tuli huolestunut merkintä. Vaihdoin kirjat Neiti Etsivään. Ai niin, taisihan siinä olla Bodomistakin kappale eli jotain lukenut.