PPK 1974
Helsingin säkkimurhat toinen näytös
Komisario Väinö Rantio
Edellä kuvatun Tellervo Lindrosin surmaamisjutun ja siihen liittyvien kätkentätoimenpiteitten aikana
Aarne Armas Nyman käveli vielä onnellisena huvilallaan Nurmijärven Klaukkalassa, aavistamatta, että hänestä tulisi muutaman päivän kuluessa saman rikollisjoukkueen toinen uhri. Rikollisjoukkue oli maanantaina 14 päivänä elokuuta 1972 siirtynyt Kymintie 78:ssa olevasta Lindroosin asunnosta Leankatu 8 vanhassa puutalossa olevaan asuntoon, jota hallitsi ”punatukka” Carita, 24-vuotias eronnut 3 lapsen äiti. Hänen kaksoisveljensä Kari, Caritan miesystävä Raikka, Karin tyttöystävä Ippa ja surmatun Tellervo Lindroosin aviomies ”Aukki” Lindroos olivat kaikki mukana. ”Säkkisurmien” toinen näytös voi alkaa.
Katoamisilmoitus
Armas Nymanin kanssa 6 vuotta asunut nainen ilmoitti Nymanin kadonneeksi perjantaina 18 päivänä elokuuta 1972.
Hän kertoi lähteneensä Helsingistä Pasilassa Hertankatu 2:ssa olevasta asunnostaan Tukholmaan noutamaan Armas Nymanin siellä kuolleen isän ruumista maanantaina 14 päivänä elokuuta illalla, jotta tämä voisi tulla seuraavana keskiviikkona eli 16 päivänä elokuuta aamulla ruumiinkuljetusauton kanssa Turkuun isävainajansa ruumista noutamaan.
Armas Nyman oli samana maanantaina palannut vielä huvilalleen Klaukkalaan, josta hän oli seuraavana päivänä aamulla palannut Hertankadulla olevalle asunnolleen voidakseen lähteä aikaisin keskiviikkoaamuna Turkuun kuten sovittu oli.
Tiistai-iltana kello 21 aikaan Nyman kuitenkin oli lähtenyt ulos asunnoltaan ilmoittaen menevänsä käymään läheisellä yhden miehen autokorjaamolla, jossa hänen autonsa oli korjattavana. Sen jälkeen häntä ei ollut nähty. Autokorjaamolla ei siihen aikaan ollut ketään, joten ei tiedetty oliko hän käynyt siellä vai ei.
Nymanin vaimo (käytettäköön hänestä tässä sitä nimeä) oli keskiviikkoaamuna Turkuun Tukholmasta tultuaan ihmetellyt miksei mies ollut vastassa. Hän oli soittanut kotiin ja saanut kuulla, että mies oli lähtenyt illalla ulos eikä ollut tullut takaisin. Uudelleenkin vaimo oli vielä soittanut ja saanut kuulla, että hautausliikkeen auto oli matkalla Turkuun ilman miestä, joka vieläkään ei ollut saapunut kotiin. Kun miehestä ei kuulunut mitään seuraavinakaan päivinä, kääntyi vaimo viimein rikospoliisin puoleen.
Vaimo kertoi edelleen, että Nymanilla oli kadotessaan ollut em. rahojen lisäksi hallussaan KOP:n Heikinkadun konttorin vastakirja, jolla oli säästöä 579 markkaa, Longines-merkkinen ranne kello, vanhentunut ruotsalainen ajokortti ja Ronson-merkkinen savukkeensytytin. Nymanin vaimo siis ilmoitti miehensä kadonneeksi vasta perjantaina, kun katoaminen oli tapahtunut jo tiistai-iltana.
Tämä on varsin tavallista, sillä yleensä ei heti käännytä poliisin puoleen, vaan suoritetaan ensin omia tiedusteluja. Näin oli tehnyt Nymanin vaimokin ja käynyt mm. pankissa, jossa Nymanin tili oli. Pankista oli ilmoitettu, että tililtä oli saman viikon keskiviikkona eli 16 päivänä elokuuta nostettu 500 markkaa.
Nosto oli tapahtunut Kansallis-Osakepankin Hämeentien konttorista. Tämä konttori sijaitsee pahamaineisessa "kurvissa”, Hämeentien ja Helsinginkadun risteyksessä. Pankkivirkailija oli vakuuttanut, että rahojen nostaja oli ollut Armas Nyman, minkä hän oli todennut nostajan esittämästä ruotsalaisesta ajokortista, jonka numeron hän oli merkinnyt tililtäottolipukkeeseen, ja vertaamalla ajokortissa olevaa kuvaa nostajaan.
Pankkivirkailijan harhaanjohtavat tiedot
Katoamisilmoituksen saanut rikostutkija suoritti asiassa tavanmukaiset tiedustelut, kyselyt sairaaloissa, mahdolliset pidätykset jne.
Hän kävi myös puhuttelemassa sitä pankkivirkailijaa, joka oli antanut rahat Nymanin tililtä ja tuli vakuuttuneeksi, että rahat todella oli nostanut Nyman itse. Pankkivirkailija kertoi jopa soittaneensa KOP:n Heikinkadun konttoriin ja keskustelleensa siellä olevan Nymanin ennestään hyvin tuntevan pankkivirkailijan kanssa. Puhelimessa he olivat verranneet nostajan tuntomerkkejä Nymaniin ja tulleet vakuuttuneiksi siitä, että rahojen nostaja todella oli Nyman. Kun pankkivirkailijalle näytettiin Armas Nymanin valokuvaa, hän vakuutti kuvan esittävän rahojen nostajaa.
Oli myöhemmin hämmästyttävää todeta, kuinka suuresti rahojen nostaja poikkesi Armas Nymanista. Kuitenkin pankkivirkailija loppuun saakka piti kiinni siitä, että oikea Nyman oli saanut rahat.
Soitto, jonka hän oli suorittanut KOP:n Heikinkadun konttoriin, oli tapahtunut tarkoituksella tarkistaa, oliko tilille tullut lisää rahaa, kuten nostaja arveli, eikä suinkaan rahojen nostajan tuntomerkkien vertailemiseksi. Jos hän todella olisi ollut niin tarkka kuin hän väitti, hän olisi varmaan pannut merkille myös sen, että rahojen nostajan kämmenselät olivat sormiin saakka täynnä tatuointeja, joita Nymanilla ei ollut. Ilmeisesti jonkinlainen ”kunniapakkotila” sai pankkivirkailijan itsepäisesti pitämään kiinni siitä, että hän oli antanut rahat oikealle Nymanille.
Hän onnistui siinä vaiheessa joka tapauksessa johtamaan harhaan rikostutkijan, joka tuli siihen tulokseen, että Nyman oli lähtenyt seikkailemaan ja nostanut sitä varten rahat tililtään.
Kun lisäksi otamme huomioon, että Nyman oli puoliromaani, joka asui romaaninaisen kanssa, vaikkakaan ei mitenkään liikkuvana, vaan päinvastoin hyvinkin vakiintuneena ja varakkaanakin, oman huvilan ja Volvon omistavana miehenä, vaikutti tämä kuitenkin rikostutkijaan, joka ei pitänyt Nymanin katoamista pahalta vaikuttavana. Helsingissä ilmoitetaan vuosittain noin 500 henkilöä kadonneiksi ja useimmat tapaukset selviävät itsestään muutaman päivän seikkailumatkan päättyessä. Jokaiseen katoamistapaukseen pitäisi luonnollisesti kiinnittää vakavaa huomiota ja ryhtyä rikostutkintaan aina kun on vähänkin aihetta epäilyyn, mutta kun samalla tutkijalla saattaa samaan aikaan olla 20—30 muutakin juttua työn alla, ei aikaa yksinkertaisesti ole tarpeeksi.
Nymanin katoamistapauksessa ei enää mitään korvaamatonta päässyt tapahtumaan, kun otamme huomioon, että Nyman surmattiin jo elokuun 15 ja 16 päivien välisenä yönä ja hänen katoamisestaan ilmoitettiin poliisille vasta 18 päivänä elokuuta.
Nymanin vaimokaan ei antanut kaikkia tietoja
Nymanin vaimolta, joka aktiivisesti vaati tutkimuksia Nymanin katoamisasiassa, kyseltiin mm. mahdollisuutta olisiko Nyman mennyt jonkun naistuttavan seuraan. Vaimo torjui tällaiset mahdollisuudet. Kuitenkin hän tiesi, että vain parinsadan metrin päässä Nymanin katoamispai-kasta asui "punatukka” Carita. Nyman oli edellisenä kesänä kerran vienyt Caritan huvilalleenkin ja senkin vaimo tiesi. Omia tutkimuksia suorittaessaan Nymanin vaimo oli käynyt jonkun miestuttavansa kanssa tutkimassa Caritan asuintaloa muutamia päiviä katoamisilmoituksenteon jälkeen ja todennut, että Caritan asunnolla ei ollut ketään.
Hän oli havainnut joitakin veritippoja yläkertaan johtavilla portailla ja yläkerran ikkunoiden olevan rikki. Väittipä hän ilmoittaneensa näistä havainnoistaan sen alueen järjestyspoliisin päivystykseenkin, mutta mitään toimenpiteitä ilmoitus ei ollut aiheuttanut, jos sellaista ilmoitusta yleensä oli tehtykään.
Tieto ei ainakaan koskaan tullut perille asian tutkijoille.
- Ruumiin löytöpaikka.jpg (316.17 KiB) Katsottu 1889 kertaa
Ruumis löytyy
Nymanin ruumiin löysi sattumalta pari pikkupoikaa tiistaina 29 päivänä elokuuta. Se oli parinsadan metrin päässä Caritan asunnolta pitkää heinää kasvavalla niityllä pitkälle kehittyneessä mätänemistilassa. Vaatteista oli pääteltävissä, että ruumis oli kuljetettu paikalle toisten toimesta. Pikkutakin liepeen sisäpuolelta löytynyt pienen nyrkin kokoinen kivi taas antoi aihetta epäillä, että "kolkkaaminen” olisi suoritettu kiveä käyttäen niityllä.
- Aarne Armas Nyman.jpg (304.29 KiB) Katsottu 1889 kertaa
Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa paljastui Nymanin oikeassa ohimossa oleva kallonmurtuma, joka todettiin kuoleman syyksi. Nymanilta oli poissa se omaisuus, joka katoamisilmoituksessa oli mainittu. Rikospoliisi oli saanut tutkittavakseen ryöstömurhan. Punatukka Kuten edellä jo mainittiin, kertoi Nymanin vaimo tässä vaiheessa "punatukasta” ja omista epäilyistään. Nyt vasta löytyi Nymanin perhepiiristä myös mies, joka oli kyydinnyt Nymania katoamisiltana autollaan pariinkin tyttöpaikkaan, mutta erinäisistä syistä Nymanin toiveet eivät niissä olleet toteutuneet. Näin ollen oli varsin todennäköistä, että hän olisi tyytynyt lähellä asuvan ’ 'punatukan ’ ’ seuraan ja mennyt sinne. Kerrottiin myös, että "punatukan" kaksoisveli Kari olisi käynyt Nymanin talossa katoamisiltana, mutta tähän ei selvää näyttöä saatu. "Punatukkaa”, Caritaa, ryhdyttiin kiireesti etsimään. Tällöin kävi selville, että Carita oli ollut jäsenenä siinä joukossa, jonka epäiltiin Nymanin katoamista edeltäneenä viikonloppuna syyllistyneen Kymintie 78:ssa Tellervo Lindroosin surmaamiseen ja kuljettamiseen patjanpäällisessä mereen Arabian tehtaan lähelle.
Tästä joukosta oli rikososastossa pidätettynä Kari, Caritan veli ja Lindroosin aviomies.
Joukkueeseen kuulunut ”Raikka” oli passitettu vankilaan, koska hän oli vanki, joka oli jäänyt lomaltaan palaamatta. Lindroosin juttua tutkiva komisario tiesi, että sama joukkue oli viikonlopun jälkeen muuttanut Kymintieltä Pasilaan Caritan asunnolle. Tiedettiin, että Kari ja Raikka olivat erittäin väkivaltaisia ja vaarallisia rikollisia.
Alkoi näyttää ilmeiseltä, että Nyman naisentarpeissaan oli iltahämärissä kävellyt vanhan tuttavansa Caritan luokse aavistamatta, minkälaiseen seuraan hän joutui ja että hänet siellä oli "kolkattu” ja ryöstetty.
Se että Nymanin ruumis sitten löytyi niityltä vain, vahvisti näitä epäilyjä, sillä olihan Lindrosin ja Nymanin tapauksessa yhteistä mm. se, että uhrit oli "kärrätty” pois tapahtumapaikalta.
Koska ”Raikka” oli ehditty siirtää Kakolaan, Turun keskusvankilaan, pyydettiin vankilaviranomaisia siirrättämään hänet ensi tilassa ”Sörkkään”, Helsingin keskusvankilaan. Kun pyynnön perusteeksi ilmoitettiin se, että Raikan epäiltiin syyllistyneen osallisena kahteen henkirikokseen, siirtopyyntö toteutettiin viivyttelemättä.
- Nyman surmattiin punatukka-Caritan kamarissa. Vasemmalla näkyvän vuoteen alla ruumista säilytettiin monta päivää surmatulta anastettuja rahoja ryypättäessä.jpg (247.6 KiB) Katsottu 1889 kertaa
Carita pidätetään ensimmäisen kerran
Lindroosin jutussa näyttö oli vielä tässä vaiheessa varsin vajavainen eikä joukkueen jäseniltä irronnut minkäänlaisia tietoja. Tätä osoittaa sekin, että Carita käveli vapaana. Jotta hänet olisi voitu pidättää oli saatava näyttöä, sillä pelkkä todennäköisyysolettamus ei riitä.
Kuvaan ilmestyi sitten Jukka, joka Nymanin vaimon tietämän mukaan oli kertonut olevansa varma siitä, että Nyman oli surmattu Caritan asunnossa. Jukka löydettiin ja kuulusteltiin. Hän oli käynyt sattumalta Caritan asunnolla maanantaina 14 päivänä elokuuta ja tavannut siellä koko joukkueen juopottelemassa.
Kari oli nukkunut, mutta herännyt sitten ja alkanut heti ilman aihetta haastaa riitaa Jukan kanssa.
Hän oli hakenut kamarista ison lapinleukupuukon ja yrittänyt sillä lyödä Jukkaa, joka kuitenkin oli onnistunut väistämään iskut. Kari oli saanut Jukan kiinni ja pitänyt puukkoa Jukan kurkulla, mutta päästänyt Jukan kuitenkin lähtemään ulos, kun Jukka oli luvannut hakea pullon viinaa. Ulos päästyään Jukka ei ollut palannut taloon.
Hän oli ennestään tuntenut Karin vain kauhujuttujen perusteella ja nyt hän oli omakohtaisesti saanut kokea, että puheet eivät olleet aiheettomia. Seuraavan päivän iltana Jukka oli sattumalta vähän ennen puolta yötä tavannut Pasilassa Karin ja Caritan, jotka molemmat olivat olleet juovuksissa. Kari oli kohdannut kadulla erään ison miehen, joka siinä oli kaikessa rauhassa ollut tyttöystävänsä kanssa. Kari oli iskenyt muitta mutkitta miehen silmän mustaksi. Kari ja Carita olivat pyytäneet Jukkaa mukaansa Pakilaan, kaupunginosaan, jossa kaksoissisarukset olivat kasvaneet.
"Lennosta” oli saatu taksi, jolla oli lähdetty liikkeelle. Kari oli ensin ajattanut Nymanin talolle, jossa asuvilta romaanimiehiltä hän oli ostanut pullon Koskenkorvanviinaa. Sitten oli kolmisin ajettu Pakilaan, missä Kari oli käynyt kolmessa paikassa. Jukka oli saanut sen käsityksen, että Kari oli välttämättä halunnut saada jostakin pakettiauton lainaksi. Näiden kokemusten mukaan Jukan johtopäätökset olivat selvät: Nyman oli tullut ennestään tuntemansa Caritan asunnolle tiistai-iltana ja joutunut siellä kolkatuksi. Kari oli sen jälkeen kylmäverisesti muina miehinä käynyt ostamassa viinaa Nymanin talolta. Pakettiautoa Kari oli samana yönä etsinyt tarkoituksella kuljettaa ruumis jonnekin pois, mutta kukaan ei ollut autoa Karille lainannut.
Melkoista kylmäverisyyttä osoittaa sekin — edelleen Jukan kertoman mukaan — että hän oli samana tiistaiyönä Pakilasta tulon jälkeen lähtenyt Caritan kanssa erääseen tanssiravintolaan, jossa he olivat tanssineet aamuneljään. Vähän sitä ennen heidät häädettiin ravintolasta Jukan jalkojen pettäessä täysin, ei kenties niinkään viinan kuin sen vuoksi, että häntä oli pari viikkoa aikaisemmin Pasilassa ammuttu haulikolla takamuksille hänen ollessaan mansikkavarkaissa.
Ravintolasta häädön jälkeen Jukka olikin mennyt sairaalaan, jossa lääkäri ei ollut tehnyt muuta kuin sanonut, että "lisää viinaa vaan”.
Jukka joutui kuulusteluaan seuranneena päivänä Pasilassa hankaluuksiin Nymanin erään heimolaisen kanssa, joka kadulla syytti Jukkaa osallisuudesta Nymanin surmaan. Jukka iski miehen silmäkulmaan kivellä suuren haavan ja joutui siitä kiinni. Kun hänellä oli valmis tuomiokin, joutui hän sitä sovittelemaan Keravan nuoriso vankilaan.
Lisää näyttöä saatiin, kun "ovelta ovelle” tiedustelussa saatiin selville eräs tyttö, joka oli ikkunasta nähnyt ennestään tuntemansa Nymanin menevän tiistaina 15 päivänä elokuuta iltapäivällä Leankatua pitkin Caritan asunnon suuntaan. Tyttö ei ollut nähnyt Nymanin menevän Caritan taloon, mutta noin 50 metrin päässä siitä hän oli viimeksi nähnyt Nymanin. Kun katu päättyy miltei Caritan talon kohdalla, näytti ilmeiseltä, että Nyman jo iltapäivällä olisi käynyt Caritan luona.
Hänhän poistui asunnoltaan lopullisesti samana iltana kello 21.00. Näin oli saatu "todennäköistä syytä” epäillä, että Nyman olisi joutunut surmatyön uhriksi Caritan asunnolla. Carita saatiin pidätetyksi äitinsä asunnolta Pakilasta 30 päivänä elokuuta kello 21.30. Kuulustelut aloitettiin välittömästi.
Turhia kuulusteluja ja vapautus
Edellä kuvatun todennäköisyystilanteen vallitessa aloitetuilta kuulusteluilta rikostutkija odottaa melkoisen hyviä tuloksia. Ensi tapaaminen Caritan kanssa ei luvannut hyvää. Carita oli vihamielisesti ja sulkeutuneesti esiintyvä punatukka. Hän kiihtyi tavattomasti pienestäkin poikkeavasta sanasta ja uhkasi jatkuvasti, että ”minä en puhu mitään”. Näin hän suurin piirtein tekikin, sillä mitään valaisevaa hänestä ei saanut irti. Kosketeltaessa tiistai-illan tapahtumia tai Caritan suhdetta Nymaniin nousi vahva tumma puna hiljalleen ylös Caritan kaulaa hänen kaulavaltimonsa sykkiessä samaan aikaan vimmatusti ilman, että hän olisi voinut näille seikoille mitään. Näkyi selvästi, että liikuttiin tulenaralla alueella.
Kolmannen pidätyspäivän kääntyessä iltaa kohti näytti tilanne synkältä, sillä Caritan tai Karin kuulusteluissa ei ollut saatu mitään asiaa valaisevaa esiin. Kumpikin kielsi jyrkästi sen, että Nyman olisi lainkaan käynytkään Caritan asunnolla.
Lindrosin kuulustelu oli masentava. Mies hoki yksinomaan sitä, että ”kun mä en muista mitään”, mikä ilmeisesti oli tottakin.
Vaikka osa tutkijoista oli koko ajan suorittanut tiedusteluja Pasilassa ja myös Pakilassa niissä paikoissa, missä Kari oli käynyt pakettiauton lainaamisyrityksissä, ei mitään todella arvokasta näyttöä asiaan saatu. Tällaisessa tilanteessa hiipi mieleen epäilys, että jos sittenkin ollaan väärillä jäljillä.
Jospa Nyman tapasikin sattumalta jonkin porukan iltapimeän Pasilan hämärillä laitamilla ja joutui sen kolkkaamaksi ja ryöstämäksi. Tai jospa kolkkaaminen tapahtuikin niityllä, mistä ruumis löytyi. Olihan siinä takin liepeen alla kivikin, jolla kolkkaaminen oli voitu suorittaa. Kun laillista kolmen vuorokauden pidätysaikaa saa jatkaa vain perustelluilla syillä ja kun Caritaa kohtaan ei ollut saatu riittävää näyttöä syyllisyydestä, oli hänet vapautettava.
Sitä ennen oli luonnollisesti suoritettu Caritan asunnon tarkastus. Häneltä saatiin avaimet. Asunnossa kaikki oli siistiä ja järjestyksessä. Mitään mainittavaa ei tarkastuksessa löytynyt. Talossa asuvat pari muuta ihmistä eivät tienneet mitään asiaa valaisevaa.
"Äänetön” todistaja
Nymanin ruumiin löydyttyä oli pankista noudettu se tililtäottolipuke, johon rahojen nostaja oli kirjoittanut nimensä. Oli oletettavissa, että mm. hän oli voinut jättää siihen sormenjälkensä.
Caritan vapautumisen jälkeen sormenjälkitutkija ilmoittikin lipukkeessa olevan vertailukelpoisia sormenjälkiä, mutta ei niin hyviä, että niiden perusteella olisi voitu löytää tekijä suurista sormenjälkikokoelmista.
Niiden merkitys tulisi näin ollen olemaan siinä, että jos löydettäisiin rahojen nostajaksi epäilty henkilö, häntä vastaan voitaisiin saada riittävä näyttö vertailukelpoisen sormenjäljen nojalla.
Oli siis keskityttävä löytämään oikea henkilö. Koska maisteripankkivirkailija oli ollut kovin varma siitä, että rahojen nostaja oli ollut Nyman itse, oli luultavaa, että ryöstäjät olivat etsineet ainakin jossain määrin Nymania muistuttavan henkilön rahojen nostajaksi.
Erittäin epätodennäköiseltä tuntui, että kukaan heistä itse olisi uskaltanut lähteä rahoja nostamaan, varsinkin kun henkilöllisyystodistuksena käytettiin Nymanin valokuvalla varustettua vanhaa ruotsalaista ajokorttia. Oli helppo kuvitella, että Nymanin näköinen mies oli löytynyt vaivatta rikollisia kuhisevasta "kurvista” ja että pikkupalkkiota vastaan asia oli sujunut.
Tällaisen henkilön selville saaminen rikostutkinnassa sen sijaan ei ollut niinkään helppoa.
Asiaa vaikeutti erikoisesti se, että pankkivirkailijasta ei ollut mitään apua. Hänhän piti edelleen kiinni väitteestään, että hän oli antanut rahat Nymanille.
Nymanin rahojen nostaja selviää
Kun Raikka oli siirretty Helsinkiin, noudettiin hänet heti kuulusteluun, jossa hän kielsi tietävänsä asiasta yhtään mitään. Kun Raikka oli vanha tuttu, herätti hänen ulkomuodossaan mielenkiintoa se, että hänen ennen "maantienvärinen” tukkansa nyt oli sysimusta.
Heräsi epäilys, että se olisi värjätty mustaksi pankkivirkailijan sumuttamiseksi.
Sormenjälkiasiantuntijaa pyydettiin tutki maan, olisiko pankista saadussa lipussa oleva sormenjälki mahdollisesti Raikan jättämä. Vastaus tuli pian ja se oli myönteinen. Jäljessä oli riittävästi yksityiskohtia, joihin nojautuen asian tuntija pystyi antamaan varman lausunnon siitä, että sormenjälki oli Raikan jättämä. Oli saatu täysi varmuus siitä, että Tellervo Lindroosin surmaan epäilty joukkue oli vastuussa myös Nymanin surmasta ja ryöstöstä.
Uudelleen kuulusteltuna Raikka myönsikin saaneensa Karilta Nymanin pankkikirjan Caritan asunnossa 16 päivänä elokuuta ja käyneensä nostamassa sillä rahat pankista käyttäen henkilöllisyystodistuksena Nymanin ruotsalaista ajokorttia. Carita oli sitä ennen värjännyt Raikan tukan mustaksi asunnollaan.
Nymanin surmasta hän kielsi tietävänsä mitään ja väitti olleensa poissa Caritan asunnosta elokuun 15 ja 16 päivien välisen yön. Tämä viimemainittu väite olikin ilmeisesti totta.
Ipan karmea kertomus
Kari suhtautui kuulusteluyrityksiin täysin ylimielisesti eikä ryhtynyt mihinkään keskusteluihin koko asiasta. Hänen tyttöystävänsä ”Ippa” kielsi aluksi tietävänsä mitään Nymanin surmasta.
Ilmeisesti melkoisen sisäisen ahdistuksen pakottamana Ippa sitten kuulustelussa eräänä päivänä alkoi kertoa asiasta, jolloin koko karmea totuus paljastui. Kertoessaan tapahtumista Ippaa puistatti pahoinvoinnin luontoisesti vähän väliä. Eipä ihmekään, sillä hänen kertomuksensa oli todella karmea.
Edellä kerrottujen otaksumien mukaisesti Nyman oli todella tullut Caritan asunnolle katoamispäivänä jo iltapäivällä Caritaa kyselemään, mutta kun Carita ei silloin ollut ollut kotona, hän uudisti käyntinsä myöhemmin illalla, jolloin Carita jo oli kotona. Hän jäi asuntoon, jossa nautittiin Nymanin tuomia viinoja. Nymanin lisäksi paikalla olivat Carita ja Kari, Lindroos ja Ippa. Lindros oli tapansa mukaan muistamattomassa juopumustilassa. Lähes samoin oli Ipan laita.
Ippa oli kuitenkin yöllä herännyt ja todennut Caritan hyppivän lattialla verissään maanneen Nymanin kurkun päällä. Hänen seuraava muisti kuvansa oli se, kun hän oli Lindroosin kanssa kahden ja Nymanin ruumis oli nurkassa runsaasti narua kurkun ympärillä. Myöhemmin samana yönä Kari oli työntänyt ruumiin kamarin sängyn alle, jossa se oli ollut useampia päiviä ja alkanut pahoin haista.
Sen vuoksi ruumis oli pitänyt kärrätä läheiselle niitylle Caritan vanhoissa lastenvaunuissa. Sitä ennen haiseva ruumis oli täytynyt vääntää kaksin kerroin ja sitoa narulla kiinni, jotta kuljetus olisi sujunut.
Kun koko porukka silloinkin oli ollut melkoisesti juovuksissa, ruumis putosi niityn reunassa ojaa ylitettäessä vaunuista. Olipa siinä hankaluuksia saada se jälleen takaisin vaunuihin! Kuljetuksessa olivat mukana kaikki Raikka mukaan luettuna.
Caritan tunnustus
Raikka kertoi vähitellen samoin kuin Ippa. Kaksoissisaruksilla Caritalla ja Karilla ei ollut mitään kerrottavaa. Carita pidätettiin uudelleen Ipan kertomuksen jälkeen. Vähitellen hän keskustelun luontoisissa kuulusteluissa alkoi osoittaa merkkejä, että kivikovan kuoren alla oli tavallinen onneton ihminen.
Kun näytti ilmeiseltä, että hän halusi kertoa kaiken, vaikka hän ei saanut sitä sanotuksi, pyydettiin häntä kirjoittamaan asia paperille. Aamulla pidätyssuojasta kuulusteluun noudettuna Carita kertoi, että hän oli yöllä kirjoittanut kaiken paperille, mutta että hän aamulla oli hävittänyt paperin.
Hän ojensi tämän kirjoittajalle vain yhden pari riviä sisältävän arkin, jossa hän totesi tekonsa kauheaksi ja ilmoitti syvästi katuvansa sitä. Caritan vaikeudet ymmärtää, kun ottaa huomioon, että hän oli ollut Nymanin kanssa varsin läheisessä suhteessa.
Vähitellen hän kertoi koko tapahtumasarjan. Hän kertoi Karin lyöneen Nymania yllättäen painonnostopunnuksella päähän kamarin lattialla. Karin pyynnöstä hän sitten oli noutanut puhelinkaapelia, jolla hän yhdessä Karin kanssa oli kuristanut tajuttomana ollutta Nymania kurkusta.
Tämä oli yllättävä tieto, sillä oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa ei ruumiin mädäntymisasteesta johtuen kuristamisjälkiä ollut ollut havaittavissa. Carita oli sen jälkeen mennyt ulos oksentamaan. Vähän myöhemmin samana yönä hän oli tavannut kadulla tuttavansa Jukan, jonka kanssa hän oli mennyt erääseen tanssiravintolaan ja ryypännyt ja tanssinut siellä pikkutunneille saakka.
Nymanin surmaaminen ei häntä ilmeisesti kummemmin liikuttanut.
Asunto oli ruumiin poissiirtämisen jälkeen perusteellisesti siivottu ja mm. matot pesty.
Korkkimaton raoista, sängyn jalkojen lattiaa vasten olevista päistä ja sängyn pohjalaudasta saatiin kuitenkin riittävästi veri näytteitä. Nymanilta anastettu savukkeensytytin löytyi asunnon lipaston laatikosta muun rihkaman joukosta ja hänen Longines-rannekellonsa panttikonttorista, jonne Raikka oli sen vienyt.
Muut siis kertoivat kuulusteluissa osuutensa, mutta Karilla ei ollut mitään kerrottavaa.
Hän säilytti vihamielisylimielisen asenteensa loppuun saakka, eikä ollut mitään aihetta pyrkiä hänen asennettaan muuttamaankaan, koska näyttö hänen syyllisyydestään murhaan ja ryöstöön oli vakuuttava. Kuultuaan raastuvanoikeudessa muiden kertomukset, hän myönsi surmanneensa Nymanin, mutta esitti samalla legendan hätävarjeIutilanteesta, joka kuitenkin pahoin mureni joukkueen muiden jäsenten lisäkuulusteluissa.
Hänet, Raikka ja Carita määrättiin mielentilatutkimukseen, jossa Carita todettiin syyntakeiseksi, mutta Kari ja Raikka täyttä ymmärrystä vailla oleviksi. Kari sai 18 ja Raikka 10 vuotta ja heidät määrättiin pidettäviksi sen jälkeen yhteiskunnalle vaarallisina turvasäilössä. Carita sai 7 vuotta.
Tutkijan itsekritiikki
Kun oli päästy Nymanin jutussa itsekritiikkiin saakka, tutkijat totesivat, että jos pankkivirkailija ei olisi johtanut tutkijoita niin tehokkaasti harhaan kuin hän teki ja jos Nymanin vaimo sitä nimenomaan kyseltäessä olisi heti kertonut Caritaan kohdistuvista epäilyksistään, tutkijat todennäköisesti vielä katoamisilmoituspäivänä olisivat menneet Caritan asunnolle, missä silloin jo haiseva ruumis vielä oli ja koko joukkue ilmeisesti juhlimassa tapausta.
Me kukin voimme antaa mielikuvituksemme lentää ja ajatella mitä siinä olisi saattanut tapahtua. Rikostutkijan tehtävänä ei kuitenkaan ole käyttää mielikuvitustaan sen kuvittelemiseen mitä olisi saattanut tapahtua, jos...
Mielikuvituksen käyttäminen jo tapahtuneen rikoksen ennallistamiseen (rekonstruktioimiseen) sen sijaan on välttämätöntä silloin, kun palapeliä vasta aletaan koota kertyneistä tutkimusmurusista.
Näin luotua mielikuvaa ei kuitenkaan milloinkaan saa pitää varmana, vaan on oltava valmiina luomaan uutta mielikuvaa sitä mukaa kuin palasia kertyy. Nymanin jutussa pian ruumiinlöytymisen jälkeen tehty rekonstruktio osui hyvin lähelle todellista tapahtumia.
