MURHA.INFO

Sirun kanssa täysin samat on tuntemukset, jopa luonnollisen kuoleman kokenut talo saa minussa aikaan vilunväristyksiä ja mielikuvitus lähtee laukkaamaan. (tietysti mukaan laskien vain ne talot, jossa tiedän jonkun kuolleen )

karmivin kokemus, jolloin ns tunsin kuoleman muistot jossain tietyssä paikassa, oli yhdeltä kesältä vuosia sitten, jolloin työskentelin eräässä paikassa jossa alkuperäisen käyttötarkoituksensa lisäksi oli sodan aikaan pidetty sotavankeja. työtehtäviini kuului aamuisin kävellä läpi näiden pimeiden tilojen ja sytyttää valot, yksi kerrallaan ja iltaisin taas sammuttaa samalla kaavalla. mielessä pyöri kaikki tarinat mitä paikasta oli kerrottu ja ensimmäiset pari viikkoa menikin sitten hapuillessa valokatkasijoita silmät kiinni menipä sivuraiteille...

Muutin 17-vuotiaana pois kotoa, ja ensimmäinen asuntoni oli vuokrayksiö, jonka edellinen asukas oli tappanut naisystävänsä ja itsensä, muistaakseni ampumalla. En kyllä muista että olisi kamalasti pelottanut, ja osa jännityksestä saattoi tulla kotoa pois muuttamisesta. Se kyllä vähän muuttaessa ällötti, että kämppää ei oltu siivottu kunnolla, joten jouduin sitten itse putsailemaan loput. Jännä yksityiskohta asunnossa oli se, että edelliselle asukkaalle ei ollut riittänyt ulko-oveen (siis kerrostalon rappukäytävään vievä ovi) sen normaali lukko, vaan oveen oli laitettu yhteensä neljä erilaista lukkoa ja varmuusketju.

sellainen karmiva juttu on minun kohdalleni sattunut että kun muutettiin vanhempieni kanssa asunnosta josa olin viettänyt lähes koko lapsuuteni niin siihen samaan asuntoon muutti perhe jossa oli todella monta lasta. alle vuoden sisään muutosta perheen isä oli kutsunut koko perheen koolle olohuoneeseen ja ampunut sitten itseään päähän. Osa lapsista oli alle kouluikäisiä

Se jotenkin järkytti koska minulle se asunto oli ollut ihana ja rakas koti monta vuotta....

Uskaltaisin asua

cicero kirjoitti:sellainen karmiva juttu on minun kohdalleni sattunut että kun muutettiin vanhempieni kanssa asunnosta josa olin viettänyt lähes koko lapsuuteni niin siihen samaan asuntoon muutti perhe jossa oli todella monta lasta. alle vuoden sisään muutosta perheen isä oli kutsunut koko perheen koolle olohuoneeseen ja ampunut sitten itseään päähän. Osa lapsista oli alle kouluikäisiä

Aina puolustan itsemurhan tehneitä vanhempia sillä, että varmasti ovat ajatelleet lastenkin parasta, kykenemättä sitten kuitenkaan jatkamaan. Aika vaikea ymmärtää, miksi lastenkin piti tuo nähdä... Olisikohan kellään tapauksesta lisätietoa?

Kyllä uskallan asua. Ostettiin talo viime kesänä, ja pari viikkoa muuton jälkeen juttelin entisen asukkaan lapsenlapsen kanssa, joka kertoi pappansa hirttäneen itsensä talon saunatiloissa viime keväänä.

joey kirjoitti:

cicero kirjoitti:sellainen karmiva juttu on minun kohdalleni sattunut että kun muutettiin vanhempieni kanssa asunnosta josa olin viettänyt lähes koko lapsuuteni niin siihen samaan asuntoon muutti perhe jossa oli todella monta lasta. alle vuoden sisään muutosta perheen isä oli kutsunut koko perheen koolle olohuoneeseen ja ampunut sitten itseään päähän. Osa lapsista oli alle kouluikäisiä

Aina puolustan itsemurhan tehneitä vanhempia sillä, että varmasti ovat ajatelleet lastenkin parasta, kykenemättä sitten kuitenkaan jatkamaan. Aika vaikea ymmärtää, miksi lastenkin piti tuo nähdä... Olisikohan kellään tapauksesta lisätietoa?

tämä on tapahtunut vuonna 1989 joten aikaa siitä on jonkun verran...kuulin silloin kyllä syytkin, taisivat olla taloudelliset syyt tässä takana, varma en kuitenkaan ole kun olen itse silloin ollut lapsi minäkin. Jossain Turun Sanomissa siitä on siihen maailman aikaa voinut olla joku pieni juttu...kyseinen tapahtuma sattui siis siinä turun lähellä sijaitsevassa aurinkokaupungissa...

en voisi,en ikinä, vaikka ilmaiseks sais asua!

Kyllä ja on tällä muuttotahdilla jo melko varmasti asuttukin. Sitäpaitsi eikö kaikki kuolemat ole enemmän tai vähemmän luonnollisia, ennenkuin ikuinen elämä keksitään?

Mieluummin asuisin talossa, jossa on kuoltu luonnollisesti (esim. verenvuotoon aivoissa) kuin puukkoon keklussa. Että käsitän "luonnollisen ja ei-luonnollisista" syistä johtuvan kuoleman eron tällä tavalla.

Mistähän sitä itse sitten tietää, kun oma aika tulee, että miten sitä kuollaan. Milloin vedetään se viimeinen hengenveto. Tämä on minusta ongelma.

Pakkohan se on uskaltaa asua, jopa useita henkirikoksia kokeneessa talossa, vieläpä pakko tunnustaa niitä itse tehneeni, mutta en vain kerta kaikkiaan kestä kärpästen pöristelyä joten lätkä laulaa jatkossakin, ellei sitten mode Raidin kaima sihahda.....

Luultavasti en ole asunut sellaisessa asunnossa, mutta varma en voi olla, kun kaikkien asuntojen (kerrostalojen) historiaa en aivan tarkkaan tunne. Kaverini sen sijaan muutti siihen kerrostaloon Hyvinkäällä, jossa oli juuri kuukausi sitten paljastunut se paloittelusurma. Muutti vielä saman rappuunkin, joten minähän nuorena ja herkkänä olin aistivinani vaikka mitä pahuuden viboja rappukäytävässä Ja mietin, että tuossa hississä tai näitä portaita pitkin ne ruumiinpalaset on viety pois ja veri on virrannut viemärissä. Pelottava ilmapiiri kyllä taisi johtua enemmänkin omista mietteistäni ja talon muista epämääräisistä asukkaista. Eikä tullut jalattomia kummituksia koskaan vastaan

Toki, talo mikä talo.

No joo, oikesti puhuen niin jos itsemurha on henkirikos niin sitten kyllä...
Nappulana muutettiin maalle, ns. rintamamiesmökin malliseen, ja kuinka ollakaan siinä minun vinttikopperossani oli vuosia aiemmin edellisen omistajan poika päättänyt päivänsä omasta aloitteestaa.
Olin 8 v. Hirvittikö? Silloin tällöin.. Kummitteliko? Samoin...

papillon kirjoitti:Kummitteliko? Samoin...

Yksityiskohtia!