Tilanne on täysin luonnoton, jos L1 näkee oletetun huppumiehen poistuvan. L1 on täysin hiljaa! Kukaan normaali ihminen, ei edes lapsi, voi olla henkäisemättä: "Hei ny se hyppäs ulos!" tai jotain vastaavaa.
Vaaratilanteita kokeneena voin sanoa lapsen asemassa, että en ole huudahtanut uhkan poistuessa ja toivon, etten tule huudahtamaan nyt aikuisenakaan, koska tämä voi käännyttää henkilön takaisin, vaikka ei ole aiemmin huomioinutkaan. Pidän siis mölyt mahassa, koska en halua että se tulee takaisin ja pelkään, että se tulee takaisin. Vasta kun se ei tule välittömästi takaisin, sanon että se lähti. Tässä vaiheessahan lapsi oli jo tajunnut tilanteen, kun oli nähnyt isänsä lattialla. Siinä kirkaisukohdassa olisi riski, että lapsikin tulisi tapettua, mutta vaatisi aikamoista kanttia keneltä vain tappaa lapsi. Murhaajalle tulisi kiire poistua.
Noin siis on sanonut mun vaisto tilanteissa, joissa olen ollut, mutta toisten vaisto ilmeisesti sanoo toisin, jos väittää että lapsen olisi pitänyt nähdessään heti sanoa jotain. Se todellakin riippuu siitä, kuka tilanteessa on. Olen todistanut tuota päinvastaistakin ja ollut kuiskuttamassa, että "Ole hiljaa, ole hiljaa, odota hetki ennen kuin möliset!" Joka kerta elokuvia katsoessakin irvistelen, kun henkilöt alkaa puhua liian äkkiä pahantekijän poistutta.
Nämä todistelut, että lapsen olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä ja syytön ihminen ei tekisi sitä ja tätä ja tekisi näin ja näin aiheuttaa päänsärkyä. Pitää olla kokematon asioista, että alkaa väittää sellaista, koska ihmiset tekee vaikka mitä vaaratilanteissa eikä se todista heitä syylliseksi yhtään mitään ja toisaalta murhaaja voi alkaa rääkyä puhelimeen. Oletukset on ihan väärät ja niitä heitellään liian kevyesti.