MURHA.INFO

Erosin kirkosta, kun tajusin, kuinka julmetusti se todella imee niitä verorahoja, myös tämänkin köyhän opiskelijan kukkarosta. Kyseessä oli kyllä myös periaatepäätös, sillä en ole uskonut jumalaan oikeastaan suuremmin koskaan. Teininä olisin halunnut erota kirkosta jo ennen täysi-ikäisyyttä, mutten sitten koskaan jaksanut jankata asiaa loppuun vanhempieni kanssa.

En oo eronnu enkä eroa.

Ei ole tullut erottua eikä ihan heti ole suunnitelmissakaan.
En ole uskis enkä usko sellaiseen jumalaan kuin luterilaiset uskovat enkä muihinkaan kirkon juttuihin, mutta sitten kun kuolla kupsahdan, niin jälkeenjääneillä on helpompi ja halvempi kipata mut krematorioon.

Ei vaineskaan, olen vain laiska.

Olen eronnut kirkosta vajaa 10 vuotta sitten.
En usko jumalaan, ja haluan itse päättää mihin säästyvät rahani pistän. On kirkolla kyllä periaatteessa ihan hyviäkin ideoita ja auttavat apua tarvitsevia, mutta sitä varten on nämä avustusjärjestöt ilman tuota uskontoa.

Ja jos kuulut kirkkoon, mutta et suoralta kädeltä osaa sanoa miksi, niin suosittelen eroamaan.

Erosin kirkosta kun täytin 18.
Koska olen uskonnoton, enkä tahdo kuulua edes paperilla ryhmään, johon en tunne kuuluvani.

Erosin kirkosta 6 vuotta sitten.Ainoa syy mikä kaduttaa on se,etten eronnut jo paljon aikaisemmin.Sitä se laiskuus joskus teettää...

Ajat sitten.

En oo eronnut enkä eroakaan, ei ole mitään syytä.

En ole eronnut enkä eroa. En ole liittynyt enkä liity.

Miten voisinkaan erota sellaisesta, mihin en ole koskaan liittynytkään?

Eronnut enkä aio ikinä liittyä takaisin.

Erosin 4,5 vuotta sitten.
Ei ole kaduttanut.

erosin 18-vuotiaana. sitä ennen olin ns. seurakuntanuori, olin isosena riparilla ja muillakin seurakunnan leireillä lapsia ohjaamassa. käytiin gospel-konserteissa jne. sitten vaiheessa alkoi ärsyttää tekopyhyys ja aatteiden kapea-alaisuus. kirkon verorahoilla ja kolehtivaroilla ostettiin seurakuntakodille typerä seinäkoriste (semmonen monta metriä leveä tekstiiliteos), ei mennyt vähempiosaisten avuksi tai hyväntekeväisyyteen tuotot. teininä örvelsin kännissä muiden mukana vaikka seurakuntaan kuuluinkin. kerran sattui paha tilanne puistossa kun dokailtiin. kaveri oksensi ja meni ihan tajuttomaksi. ainoat aikuiset paikalla oli näitä kitara kainalossa kulkevia jeesusihmisiä. tulivat siihen meidän luo laulamaan rippileirilauluja kun ois kaverille pitäny ambulanssia soittaa.
että se siitä lähimmäisen rakkaudesta.
marssin kirkkoherranvirastoon ja allekirjoitin eropaperit.

Erosin toissajouluaattona.

En siis jouluaattona tietoisesti, se oli ihan täydellisen puhdas vahinko (edellinen ilta venyi koneella istuessa vähän pitkäksi, ja muistin äkkiä että sen eroamisen voisi hoitaa saman tien, tuli vain mieleen).

En ole eronnut, mutten niin aktiivinen jäsenkään

Mä erosin jo ajat sitten, syy: naispappeus

Haha, selitetääs hieman. Ei minua naispapit ärsytä. Ärsyttää kirkon tarve "mennä muodin mukaan". Mihin tarvitaan instituutiota, joka muuttuu ajan virran mukana. Kirkon voimahan nimenomaan olisi olla järkähtämätön vanhoillinen tukipaikka, kun maailma muuttuu eikä yksilö pysy perässä. Nyt kun kirkko soutaa ja huopaa ajan näkemysten mukaan, tulee pohtijalle mieleen, että tarkoitus on vain miellyttää laajaa massaa, eikä tarjota sitä omaa "oikeata" vaihtoehtoa. Sinänsä arvostan vanhoillista katolista kirkkoa enemmän, olkoonkin se kannanotoissaan kuinka "pihalla". Ainakin se kertoo jyrkemmin "mikä on totta, mikä on paskaa, hakkaako poliisi pampulla jaskaa.."

Toki katolisen kirkon lisäksi myös katollinen kirkko on tärkeä, etenkin Suomen suvisäässä

Joo ja ajatusleikiksi voisi miettiä, kuinka paljon terve työtätekevä yksilö tienaisi, jos sijoittaisi varhaisesta aikuisiästään säästämänsä kirkollisveron (ja tietysti maksamattoman tv-luvan määrän) talletustilille ja käyttäisi säästämänsä rahat sitten eläkepäiviensä ratoksi...