MURHA.INFO

Piskooppi kirjoitti:II kierros menossa. Uskon, että avioliiton optimaalinen kesto on noin 7-10 vuotta. Avioliittoa ei missään tapauksessa pidä solmia eliniäksi.

Onko Piskoopin puoliso samaa mieltä tästä avioliiton kestoasiasta ?

Itselläni on menneisyydessä kaksi päättynyttä avoliittoa ja yksi avioliitto. Nykyinen seurustelu-/kihlaussuhde on kestänyt pian 7 vuotta, eikä mitään tarvetta virallistaa suhdetta ole ilmaantunut kummaltakaan puolelta.

Avioliittoa ei missään tapauksessa pidä solmia eliniäksi.

Tai avoliittoa sen puoleen?
Entä jos sattuu sellainen avo- tai aviokumppani, jota ei halua missään nimessä vaihtaa. Onko pakko vaihtaa ihan vain periaatteen vuoksi?

Yli 10 vuotta jatkunut (rakkaus)suhde on harvoin molemminpuolin onnellinen ja tasapainoinen. Jos näin on, niin sitten "se ei vaihtamalla parane".

Mielestäni määräaikainen avioliittokäsitys vapauttaisi ihmiset sekä eroahdistuksesta että toisaalta "elinkautis"ahdistukselta. Elämän sisällöllä olisi ylipäätään vertailukohteita. 10 vuoden jälkeen olisi miellyttävää erota tietäen sen sosiaalisesti hyväksytyksi. Mitään tai ketään emme täältä "mukaamme" kummiskaan saa.

^ Ok. Ymmärrän ylemmän osan tuosta. Mutta entä ne mahdolliset lapset? Ovatko nekin valmiita eroon määräaikaisen 7 tai jopa 10 vuotta kestäneen perhe-elämän jälkeen... vai saako lapsia ollenkaan olla?

Ja tuosta vielä puuttuu monien salaa mielessään esittämä kysymys: saako lapsensa vaihtaa?

Ei ole näyttöä, että uusioperheet olisivat jotenkin onnettomampia. Toiset lapset kokevat jatkuvan paikan vaihdon myönteisenä, toiset negatiivisena. Lapsia ei ainakaan pitäisi käyttää riitojen välikappaleena. Kannustaisin etenkin eroäitejä luopumaan rohkeammin vanhemmuudestaan isän eduksi.

Erosta ei välttämättä ole haittaa lapselle, onnettomasta kulissiliitosta voi olla. Monesti lapset ovat helpoin tekosyy välttää päätöksentekoa.

En tiedä mitään tilastoja tästä, mutta omin silmin nähtynä monet (tosiaan monet) lapset kokevat eron ja usein siihen ajallisesti liittyvän muuton/koulun vaihdon/kavereiden menetyksen jne.tuhoisanakin. Olen samaa mieltä kulissiliiton suhteen. Se ei pettäisi lastakaan

Paikkaa voi joutua vaihtamaan ja muutto tulla eteen ilman eroakin. Netin aikakaudella kaukaisiinkin kavereihin voi pitää yhteyttä.

Ylipäätään vierastan tällaista ankkuroitumisajattelua. Ehkä Suomi on tietyssä suhteessa liian pieni maa. Lapset eivät kärsi muutosta vaan vanhempiensa ahdistuksesta.

Vai että ihan yhteiskunnan määräyksestä pitäisi kahden ihmisen liitotkin märitellä pituudeltaan tietyn pituisiksi. .

Eihän yleistää voi eikä pidä. Huonosta liitosta voi tietysti kannustaa luopumaan ja työskennellä vaikkapa sen etten, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä tuosta sosiaalisesta hyväksymättömyyden tunteesta (vaikken ole ihan varma mitä sillä tarkoitetaan). Lasten etu on ilman muuta selviö, mutta kuten huomaamme, ei sitäkään voi yleistää aina toteutuvaksi tietyissä puitteissa ja olosuhteissa.

Yli 10 vuotta jatkunut (rakkaus)suhde on harvoin molemminpuolin onnellinen ja tasapainoinen. Jos näin on, niin sitten "se ei vaihtamalla parane".

No huh, jos meidän pitäisi noin elää. Tässä vasta on vähän "tutustuttu" näinä ensimmäisenä 10 vuotena, ehkä pian tunnetaan kunnolla ja sitten voisi olla edessä muukin suhteen vakinaistaminen kuin yhteinen asuntolaina. Itse haluan edetä rauhallisesti. Ei ole kiirettä naimisiin, kun aikoo tehdä sen vain kerran. Mielestäni naimisiin ei kannata mennä, jos on epävarma. Eikä lapsia tehdä, jos ei ole varma, että niitä haluaa tai ei ole varma, että pystyy tarjota lapsille onnellisen elämän. Itse en ole tehnyt vain koska en halua niitä

Kylli kirjoitti:Vai että ihan yhteiskunnan määräyksestä pitäisi kahden ihmisen liitotkin määritellä pituudeltaan tietyn pituisiksi. .

Enhän minä niin sanonut! Ei yhteiskunta voi määrätä aikuisten ihmisten suhteista suuntaan tai toiseen. Päinvastoin, lainsäädäntö ja vihkimiskäytännöt tulisi saattaa vastaamaan vakiintunutta käytäntöä, jossa noin puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon enemmin tai myöhemmin, monesti noin 7-10 vuoden kohdalla.

Ainoa mitä olisin ehdottamassa, on muutos nykyiseen vihkimiskaavaan (avioliittoasetus 2 luku, 9§), jossa sanotaan näin: Siviilivihkiminen toimitetaan siten, että vihkijä todistajien läsnä ollessa lausuu avioliittoon vihittäville: "Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin."

Ehdottamani muutos:
"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu 10 vuoden määräaikaiseksi sopimukseksi, jonka jälkeen sopimus voidaan uusia tai purkaa puolisoiden tahdon mukaisesti. Tärkeintä on, että perheen kaikki jäsenet ovat onnellisia omassa kodissaan."

10 vuoden välein olisi siis myös mahdollisuus uusia avioliittosopimus ja vaikkapa viettää häitä. Miksi niin hienoa juhlaa pitäisi viettää vain kerran elämässään?

On syytä muistaa, että avioliitto on ensi sijassa laillinen sopimus, joka turvaa puolisolle tiettyjä etuoikeuksia liiton päättyessä eroon tai kuolemaan. Mielestäni määräaika tavallaan vesittää koko liiton tarkoituksen. Yhtä hyvin voi lakkauttaa koko instituution.

Jos jonkinlaista määräaikaa halutaan, viisi vuotta olisi parempi kuin kymmenen. Viidessä vuodessa ihmisen luonne ja hänen markkina-arvonsa eivät muutu niin paljon.

Tuo voisi toimia 'vaihtelunhaluisten' aikuisten kesken, mutta silloin kun kuvaan astuvat lapset, ei minusta voi suhdetta lopettaa siksi, että tänään kyllästyttää.

Kyllä aikuinen ihminen osaa muutaman huonomman ajan yli mennä ja purra vaikka hammasta. Jos ei osaa, on jotain oleellistajäänyt kehityksessä väliin. Yleensä asioilla on kuitenkin tapana lutviintua ja monet parisuhteen ongelmat ovat ''ulkosyntyisiä'' ja selvitettävissä.

Eri asia on sitten perhehelvetit, joissa kärsii lapsetkin.

Piskooppi kirjoitti:jossa noin puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon enemmin tai myöhemmin, monesti noin 7-10 vuoden kohdalla.

Ja siis noin puolet säilyvät.

Piskooppi kirjoitti:10 vuoden välein olisi siis myös mahdollisuus uusia avioliittosopimus ja vaikkapa viettää häitä. Miksi niin hienoa juhlaa pitäisi viettää vain kerran elämässään?

Eihän kukaan nytkään pakota olemaan juhlimatta useampaankin otteeseen. Pahoittelen toistoa mutta ei minulle vieläkään valjennut mitä hyötyä tuosta ehdottamastasi muutoksesta olisi vaikka sangen kauniisti olit kylli muotoillut tuon tekstin. Paitsi että avioero tehtäisiin helpoksi tai jopa automaattiseksi.

Lisäksi toivoisin tarkennusta tuohon aiemmin esittämääsi väitteeseen ettei avioliittoa missään tapauksessa tulisi solmia loppuiäksi. Miksei? olisiko parempi jo alun alkaen lähteä liikkeelle ajatuksesta, että määräajaksihan tässä vaan sitoudutaan? Olisiko sillä mielestäsi jotain suotuisia seurauksia?

Ja eikö se sitten olisi helpompi jos jättäisi solmimatta sen kokonaan? Siksi itse vasta tutustun ja mietin avioliittoa sitten joskus, kun ollaan viksuja ja aikuisia

Mun mielestä Piskoopin idea on nerokas. Jo siksikin, että silloin joutuisi/saisi oikeasti pohtia sitä mennyttä 10 vuotta. Moni (varsinkaan mies) kun ei niistä tunteista paljon puhu niin silloin ainakin joutuisi vähän miettimään eikä avioliitto olis mikään itsestäänselvyys. Tosin tuo määräaika vois olla vaikka 5v? Olis myös samalla se eroaminen helpompaa.