Ja lisättäköön vielä tämäkin. Jos sitä oikeaa faktaa haluaa etsiä, niin käytä hakusanaa asperger tai aspergerin oireyhtymä.John Doe kirjoitti:Lisättäköön vielä, että Asberger on eräs autismin "muodoista", jos vaikka joku haluaisi tietää/kaivella enemmän.
Kiitos infosta! Kävi kyllä mielessä tuo, että voiko sanoa henkilön sairastavan Aspergerin syndroomaa, mutta en sitten laiskuuksissani viitsinyt alkaa perehtymään aiheeseen. Jonkinlainen mielikuva oli tästä oireyhtymästä, mutta hyvin hatara.Maybrick kirjoitti:Aspergerin syndrooma ei ole sairaus, vaan oireyhtymä, eikä siitä voi "parantua", mutta sen kanssa voi oppia elämään (lähes) normaalia elämää. Asian varhainen huomaaminen ja diagnosointi ovat kaikki eteenpäin terapioiden ja muun tarpeellisen hoidon suhteen.Tässä yhteydessä mies kertoo sairastavansa aspergerin syndroomaa
.
Ei se olekaan mitenkään nopeasti ja yksiselitteisesti selitettävissä. Oirekirjo on laaja eikä kaikilla ole samoja oireita eikä kellään ole kaikkia oireita. Siksi kaksi aika erilaistakin tyyppiä saattavat molemmat olla aspergereita.hellämustapääfinnilä kirjoitti:Vilkaisin tietoa Wikipediasta ja Autismi- ja Aspergerliitto ry:n sivuilta, mutta eipä ole helppo edelleenkään sisäistää tarkemmin, mistä tässä häiriössä on kysymys. Tuntuu olevan niin monimuotoinen ja yksilöllisesti oirehtiva härö, että tarvitsisi perustellista perehtymistä, jotta esim. osaisin selittää jollekulle, mitä Aspergerin syndroomalla tarkoitetaan
Liiton sivuilla joka tapauksessa mainitaan, että Aspergerin oireyhtymä on autismin kirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa vaihtelevia toiminnan esteitä. Mm. sosiaalisessa vuorovaikutuksessa on yleensä AS-henkilöillä vaikeuksia, ja niitähän tämäkin ketjussa puheena oleva nuorukainen itse kuvasi.
Ehkä olen nähnyt liikaa elokuvia, mutta ainahan niissä on tämä tilanne: joku on kiivennyt korkealle ja uhkaa hypätä. Alhaalla seisoo väkijoukko, jossa vähintään yksi henkilö kehottaa tekemään sen.VoDKa kirjoitti:^Olen ollut tekemisissä kymmenien, ellen yli satojen nuorten ja aikuisten kanssa, joilla on ollut mt-ongelmia ja joiden itsemurhariski on ollut huomattavasti suurempi kuin tavallisen tallaajan. Useimmat kontaktini näihin ihmisiin ovat olleet netin välityksellä, erilaisilla kanavilla, pikaviestinohjelmien kautta, yhteisöissä, foorumeilla jne. Muutamat ovat toteuttaneet aikomuksensa ja onnistuneetkin siinä. Jotkut ovat vain kadonneet, joten on vaikeaa sanoa, tappoivatko he itsensä vai onnistuivatko sittenkin pääsemään pinnalle niistä syvyyksistä, joissa he silloin uivat. Jotkut vain kasvoivat sen pahan vaiheen yli (tämä koski useimmiten nuorimpia) ja pääsivät kiinni elämänsyrjästä. Ja jotkut sinnittelevät yhä, ovat sinnitelleet vuosia, joskus kymmeniäkin, roikkuen kiinni siinä jossain, joka heidät pitää mukana maailmassa. Aina he eivät välttämättä edes itsekään ole osanneet sanoa, mikä se asia on, joka heidät pitää elossa, mutta selkeästi jotain on, koska eivät ole täysin menettäneet toivoaan ja ovat yhä elossa.
Tämä alustus siksi, että tuossa ylemmässä viestissä mainittu "Useat nettikeskustelijat yllyttivät miestä surmaamaan itsensä." on liiankin tuttua näissä piireissä. Eikä vain Ruotsissa, kyllä sitä tapahtuu täällä Suomessakin ihan älyttömissä mittakaavoissa. Melkein vannoisin, että jos joku aloittaisi Minfolla vastaavanlaisen ketjun, tulisi sinne iso kasa silmienpyörittelyviestejä, naureskelua, kehoittelua, pelkuriksi haukkumista ja muutama niitä, jotka pyytävät harkitsemaan uudestaan, ottavat ehkä yhteyttä yksityisviestillä ja jos tietävät jotain muutakin kuin nettinikin, ottavat yhteyttä ehkä jotain muutakin kautta. Isolle osalle kuitenkin koko ajatus itsemurhasta tuntuu olevan ihmeellinen, elokuvamainen tapahtuma, jota ei tapahdu oikeassa elämässä. Vanha käsitys siitä, että ihminen ei kerro jos aikoo tappaa itsensä, ei pidä enää tänä päivänä paikkaansa, sillä ennen nämä kertomiset tapahtuivat lähes väkisin kasvotusten tai puhelimen välityksellä; tänä päivänä on niin helppo avata kone ja kirjoittaa sille käyttämälleen foorumille ne sanat ja ajatukset, mitä haluaa julkistaa. Oli se sitten tavallinen päivästään kertova viesti, ajatus johonkin ketjuun tai ilmoitus, että seuraavana päivänä tätä kirjoittajaa ei enää olisi. Siihen, että kertoja ei tekisi itsemurhaa, ei ole enää mitään varmuutta, kuten tämän ketjun aloitusviesti todistaa. Ehkä halutaan jättää joku merkki maailmaan itsestään, nyt kun se on helpompaa kuin koskaan. Asiat eivät jää enää niin herkästi yksityiseksi kuin ennen internetiä, ennen televisiota. Ihmisen on helpompi raapaista sitä pintaa, johon jokainen haluaisi jättää jonkinlaisen jäljen, huomion siitä, että tälläinenkin ihminen joskus oli ja eli tällä planeetalla.
En tiedä mitä näiden yllyttäjien mielessä liikkui tämän tapauksen aikoihin ja mitä liikkuu nyt. Jos olisin erehtynyt itse huutelemaan kehoituksia, olisin itseasiassa varmaan aika peloissani nyt; tämä on jonkinlainen suurta huomiota herättänyt ennakkotapaus Ruotsissa, joten parhaassa tapauksessa lakiin tulee muutos ja nämä huutelijat kärsivät seuraamuksista vielä. Miltä tuntuu kohdata anonyymin nettinikin sijaan uhrin omaiset kasvoista kasvoihin? Miltä tuntuu tietää, että oma huutelu saattoi parhaillaan laukaista tapahtumaketjun, jossa joku päätyi tappamaan itsensä, aiheutti kärsimystä omaisilleen ja läheisilleen ja josta saattaa vielä saada syytteen?
En usko, että siellä huutelijoillakaan kovin kivat tunnelmat tällä hetkellä on. Eikä kuulukaan olla. Ehkä joku heistä viimein oppi ajattelemaan ja tämä tapaus sai sen aikaiseksi, että joku sellaiseen taipuvainenkin ehkä seuraavalla kerralla hiljenee typerien sanojen sijaan, tai jopa parhaassa tapauksessa saattaa pelastaa sen sijaan, että yllyttäisi ja naureskelisi, kun kirjaimellisesti jonkun henki on siinä vaakakupissa sillä kertaa.
Ehkä, mutta tuossa vaiheessa olisi ollut mahdollista myös yrittää selvittää sitä, kuka tämä ihminen on ja lähettää apu paikalle ajoissa -> tätä kautta ihminen olisi päätynyt hoitoon joka kenties kirjaimellisesti olisi voinut pelastaa hänen henkensä oman käden kautta kuolemiselta loppuiäksi. Nyt tähän mahdollisuuteen tartuttiin vasta kun tilanne oli edennyt jo aivan liian pitkälle.tyyppi85 kirjoitti:mielestäni turha liikaa syyllistää niitä ulkopuolisia ihmisiä.vaikka he olisivat netissä sanoneet että älä nyt mitään itsemurhaa tee, niin saattaa olla että tuo kyseinen hemmo olisi sen silti tehnyt,ennemmin tai myöhemmin..
jokaisella ihmisellä on loppujen lopuksi vastuu itsestään.
itsekin tiedän erään tapauksen, jossa nuori mies hyppäsi kerrostalonkatolta.Scilla kirjoitti:Voidaanko katolta hyppääminen rinnastaa vaikka ikkunasta hyppäämiseen? Kotikaupungistani näin äkkiseltään tulee mieleen 2 tällaista tapausta viimeisen muutaman vuoden ajalta, sekä sillalta hyppääminen myös. Kaikki tyttöjä/naisia.
Ymmärsin että Vodka tarkoitti sellaista tilannetta jossa poliisi/pelastushenkilökunta neuvottelee hyppykandidaatin kanssa, elokuvatyyliin. Varsinaisia hyppytapauksia tiedän pari-kolme, pari niistä oli sellaisia joissa jalankulkijat olivat vaarassa saada "osuman".neponen kirjoitti:"Cujo, katolta hyppäämisitsemurha on niin näkyvä ja elokuvamainen, että niitä harvemmin ymmärtääkseni Suomessa tapahtuukin "
Kyllä tapahtuu, esim. Iisalmessa 90-luvulla ainakin 3 nuorta (alaikäisiä muistaakseni kaikki) hyppäsi Tornitalon katolta. Onnistuivat yrityksessään. Ko. "Tornitalo 1" on 8-kerroksinen. Näitten jälkeen katolle pääsy jotenkin estettiin (ei voi muistaa tarkemmin kun aikaa on kulunut..)
Minusta kyse on lähinnä siitä, että itsemurha-aikeiden avoin jakaminen ventovieraiden kanssa katsotaan helposti huomiohakuisuudeksi. On mielestäni ihan ymmärrettävää ajatella, että jos henkilö on niinkin valmis kertomaan aikeistaan etukäteen ja siten myös ottamaan sen riskin, että joku yrittää tehdä asialle jotain, ei halu itsemurhaamiseen olekaan todellinen. Yllyttämisessä voi olla kyse myös tämän asian tuomisesta julki uhkaajalle itselleen. Tuskin kukaan oikeasti toivoo voivansa yllyttää ketään tappamaan itseään.VoDKa kirjoitti:Melkein vannoisin, että jos joku aloittaisi Minfolla vastaavanlaisen ketjun, tulisi sinne iso kasa silmienpyörittelyviestejä, naureskelua, kehoittelua, pelkuriksi haukkumista ja muutama niitä, jotka pyytävät harkitsemaan uudestaan, ottavat ehkä yhteyttä yksityisviestillä ja jos tietävät jotain muutakin kuin nettinikin, ottavat yhteyttä ehkä jotain muutakin kautta. Isolle osalle kuitenkin koko ajatus itsemurhasta tuntuu olevan ihmeellinen, elokuvamainen tapahtuma, jota ei tapahdu oikeassa elämässä.
VoDKa kirjoitti:Vanha käsitys siitä, että ihminen ei kerro jos aikoo tappaa itsensä, ei pidä enää tänä päivänä paikkaansa, sillä ennen nämä kertomiset tapahtuivat lähes väkisin kasvotusten tai puhelimen välityksellä; tänä päivänä on niin helppo avata kone ja kirjoittaa sille käyttämälleen foorumille ne sanat ja ajatukset, mitä haluaa julkistaa.