joey kirjoitti:
Kiihotetaanko Taistelussa (Taistelunissa? Taisteluni-kirjassa?) kansanryhmää vastaan? Pyydetäänkö siinä esimerkiksi suoraan kaasuttamaan juutalaisia, vai kerrotaanko siinä vain esimerkiksi syistä, joiden takia kirjoittajan mielestä juutalaisia pitäisi kaasuttaa?
En siis saivartele, en vain oikeasti tiedä, kun en ole kirjaa koskaan lukenut.
Ylipäätään on erittäin ongelmallista ja sananvapauden vastaista alkaa sanktioida puheita (rajujakin sellaisia) tekojen ohella, ja meidänkin lainsäädäntöömme pesiyteneet "kiihotukset" milloin mitäkin uskontoa, aatetta tai ihmisryhmää kohtaan ovat erittäin tulkinnanvaraisia, kyseenalaisia ja siksi minusta erittäin epäsuotavia ja suorastaan tuomittavia. Meillä(kin) on muutenkin rikosoikeudessa itse rikosten teon ohella toki sinällään jo hiukan tulkinnanvaraiset yllytysosiot, ja voisi hyvin perustella, että avoin yllytys väkivaltaiseen tai muuten rikolliseen toimintaan riittäisi jo hyvin rangaistusperusteeksi ilman ylimääräisiä ja usein aika yksipuolisesti painottuneita pykäliä kiihotuksesta "kansanryhmää" tai "uskonrauhaa" kohtaan. Jälkimmäisten ongelmallisuus näkyy mm. siinä, että löytyykö oikeustapauksia, jossa kansanryhmä-käsitettä on sovellettu enemmistöön tai uskonrauhaa uskonnottomiin. Äkkiseltään ei tule mieleen ja epäilen hiukan, onko näitä vaihtoehtoja edes pohdittu ko. pykälien lainvalmistelutyössä.
Mitä
Mein Kampfiin tulee, niin se on varsin paksu ja monisanainen, ja siinä viitataan juutalaisiin useaan otteeseen eri asiayhteyksissä kuten mm. alkuosassa, jossa kirjoittaja kuvailee henkilökohtaisen aatemaailmansa syntyä, eriasteisissa eri maihin ja ideologioihin kohdistuvassa hyvinkin poleemisessa kritiikissä, jossa juutalaisten rooli nähdään usein keskeisenä, ja loppupuolen ohjelmallisessa osassa, jossa vaaditaan erinäisiä toimenpiteitä valtion tasolla. Näissäkään ei puhuta suoraan kaasuttamisesta tai muusta surmaamisesta, vaan teoksen nimen mukaisesti taistelusta erinäisiä negatiivisiksi koettuja asioita, ihmisiä ja valtioita vastaan, ja käsittääkseni saksan
Kampf-sanaan pätee sama ambivalenssi kuin sen suomalaiseenkiin vastineeseen eli että se voidaan yhtälailla tulkita konkreettiseksi väkivaltaiseksi taisteluksi tai metaforisemmaksi ja henkisemmäksi sellaiseksi. Varsin usein hän puhuu kyllä sodasta hyvinkin konkreettisesti valtioiden välisiin suhteisiin liittyen ja esim. Saksan edellisessä sodassa menettämien alueiden takaisinsaamisessa, joten ainakin siltä osin kyseessä on hyvin konkreettinen kielenkäyttö, jolloin voisi hyvinkin ajatella, että sama koskee myös taistelu-käsitettä, ja epäilemättä monet hänen seuraajistaan ja kannattajistaan tulkitsivat sen myös hyvin konkreettisesti.
Ehkä konkreettisimman juutalaisia vastaan kohdistetun avoimen hyökkäyksensä
Hitler sijoittaa ehkä hiukan yllättäen Englantia koskevaan osioonsa, jonka hän päättää sanatarkasti näin (
Taisteluni, 2. osa, ss. 324-5, WSOY 1941, käännös
Lauri Hirvensalo):
"Taistelu juutalaista maailmanvaaraa alkaa siten joskus viellä sielläkin [=Englannissa]. Ja taaskin on juuri kansallissosialistisen liikkeen täytettävä valtavin tehtävänsä:
Sen täytyy avata kansan silmät oikein näkemään vieraat kansakunnat ja sen täytyy yhä uudelleen teroittaa mieleen, kuka on tämän meidän nykyisen maailmamme todellinen vihollinen. Sen sijaan, että kohdistaisi vihansa toisiin arjalaisiin, joista meidät kyllä voi erottaa melkein kaikki, mutta joihin meitä sentään yhdistää yhteinen veri tai yhteen kuuluvan kulttuurin suuri linja, sen täytyy kohdistaa yleinen viha ihmiskunnan periviholliseen kaiken kärsimyksen todellisena aiheuttajana.
Mutta sen täytyy pitää huoli siitä, että ainakin meidän maassamme meidän pahin verivihollisemme tunnetaan sekä että häntä vastaan käydyn taistelun on kauas loistavana valoisamman ajan merkkinä osoitettava toisillekin kansoille tie taistelevan arjalaisen ihmiskunnan pelastukseen.
Muuten olkoon sitten opastajanamme järki, voimanamme tahto. Pyhä velvollisuutemme, sillä tavalla menetteleminen, antakoon meille sitkeyttä ja kestävyyttä, ja korkein Suojelija pysyköön uskonamme."
No, tihkuuko ylläoleva vihaa jotain kansanryhmää kohtaan? Kyllä. Entä kehotetaanko siinä suoraan kansanmurhaan? Ei. Tässä onkin juuri se ongelma kun lähdetään pohtimaan jonkin tekstin tuomittavuutta sen mukaan, millaisia tekoja sen lukeneet tai sen nimissä toimineet ihmiset ovat saaneet aikaan. Aivan vastaava ja suuremmasta ajallisesta ja kulttuurisesta välimatkasta aiheutuen ehkä vieläkin suurempi ongelmahan on uskonnollisten tekstien tulkinnassa ja niiden käytössä konkreettisina elämän- ja toiminnanohjeina. Itse asiassa Taisteluni ei juurikaan eroa muista värikäskielisistä poliittisista pamfleteista muuta kuin sen suhteen, että nyt tiedetään, mitä sen nimissä toiminut järjestelmä sai tosiasiassa aikaan. Ilman sitähän ei tietysti edes käytäisi sinänsä absurdia keskustelua siitä, pitäisikö ko. teos ja sen kopiointi kieltää vai ei.
Olenkin eri yhteyksissä tuonut esille, että ehkä tehokkain tapa suojella yhteiskuntaa autoritaaristen ja väkivaltaisten ideologioiden tartunnalta olisi käydä läpi niiden näkyvimpien kellokkaiden,
Hitlerin, Leninin, Stalinin, Maon jne. tuotantoa ja nähdä kuinka paljon irrationaalista vihaa, polemiikkia ja retoriikkaa ne sisältävät, ja millaisia käytännön seurauksia niillä pahimmoillaan voi olla. Luulisi tehoavan edes vähänkin ajattelukykyisiin...
Mutta todistapa se! 