googlasin hieman noita eri kielien kirjainten ja muita merkintäjuttuja, ykskaks välähti.. se hepreankielinen laulu, tytön, se josta Jukka ei tykännyt..
no sitten:
Jos joku väittää, ettei näissä kirjeen kuvissa ole mitään viestiä, siis jotakin erityistä, jota ei kirjeen kirjoitusta lukemalla heti huomaa, saattaa pettää itseään. Olen tätä mieltä.
ja sitten:
Tara pistää mopoon vauhtia!
H-kirjaimen keskellä oleva piste toi ykskaks mieleeni hepreankielen!

Siinä kielessä ON tuollainen merkki
Jos kirjaimen (siis konsonantin, vaikka H-kirjaimen..) sisään kirjoitetaan piste, ns. dageš, se äännetään sanan keskellä tai lopussakin sulkeumaäänteenä. <--tällä nyt ei tässä ole niin väliä..)
Tähän kiinnitin huomioni! Pointti •
Hepreankieli kirjoitetaan
oikealta vasemmalle
Piste • konsonantin (kiitos vielä kerran jokuvaan tuosta pisteestä) Kuten sanoin, tällä 'turhan pisteen' alkuperäisellä merkityksellä ei sinänsä ole mitään väliä tässä yhteydessä vaan sillä pisteellä: piste H:n sisällä lauseen alussa voisi olla vihje:
lue oikealta vasemmalle
Mistä tyttö oli oppinut hepreankielisen laulun ja minkä laulun?? .. uuskabbalistisen lorun? Tai jonkin vanhan, kierrätetyn? Tätä ei varmaan saada tietää. Miksei Jukka pitänyt siitä? Mitä vikaa hepreankielessä? Hepreankielisiä lauluja on ihan vaikka minkälaisia, ihan niin kuin suomenkielisiäkin.. Jos ei muuta, niin voihan tuo merkintätapa olla perheelle tuttu juttu, Annelille ja lapsille, tuttu jostain vain - leikkineet sanaleikkejä?? Niitähän riittää.
Kirjoitushan jo itsessään on 'kirjailua' (kirjoittaa-sanan etmylogia kertoo). Auer lähetti lapsilleen valitsemillaan kuvilla kirjaillun viestin. Kirjainjonojen, sanojen tavalliset merkitykset on niin itsestään selviä, ne eivät aiheuta ongelmia: luetaan vain mitä joku on kirjaillut/kirjoittanut. Ja siinä se. Yksinkertaisesti ja yksiulotteisesti.. Mutta kun nuo kuvat eivät ole jokapäiväisiä.
Kuvitus on vahvasti symbolista, tässä tapauksessa - Tulkoot kirje vain vankilaoloista. On siellä muunkinlaista kirjallisuutta saatavana kuin tatskakuvakirjoja.. Jätän nyt 'vuohenpään' tästä pois.. Auerin valitsema 'sydänvuohi' sivun ykköspaikalla (aukeamalla oikealla ylhäällä) on vain yksi kymmenistä samannäköisistä 'vuohenpään muotoja' mukailevista symmetrisistä ornamenttikuvista. Olkoot goottilaisia, ei väliä silläkään. Pää ei edusta mitään 'kaunista sydäntä'.. katsokaa noita teräviä piikkikärkisiä ulokkeita, säikähtäisin jos joku minulle tärkeä ihminen lähettäisi minulle moisen tervehdyksen. Olkoot vain ihan tavallinen tatskamalli. Jos kerran joitakin 'kuvia' jäljensi lapsiaan kirjeellä ilahduttaakseen ??), miksei jäljentänyt heille vaikka Hello Kittyjä, vaikka
Hello Kitty tattoota !
Muut kaksi kuvaa:
Tässä on Anneli ja Jukka, Anneli-hymiö hymyilee 'pahalle Jukalle' (hymiön katseen suunta, virne) oikealle ylöspäin - Jukka on se 'jokin paha', halkihuulihirviö, nyt toki Annelille vaaraton, eli pääkuvassa hänellä on suu halki keskeltä, kuten kuuluukin olla, ja kuten vuohella useissa vuohi-saatana-tribaaleissa on!
klikkaa, näet kynän jäljen
Tässä on 'Annelin piirin' merkki, piikkilanka, ei ehkä lampaanvillasta punottu: olette minun satimessani.
Jukalle jo kävi niin kuin kävi, nyt hän ei enää voi vastustaa minua, Äitiä. Yksi + neljä sydäntä, Auer ja lapset, lapset Auerin vallan alla, pienimmät kaikista 'erikoismerkeistä' kirjeessä:
Arvaan, Auer ei taida luulla itsestään ainakaan mitään 'kovin vähäistä'.
'sydänvuohenpää, Auerin voiton merkki'?
heihei