Kiitos työryhmälle mielenkiintoisesta selostuksesta käynnistä paikalla ja valokuvista.
Talon
osoitenumero on siis 9, ja portaat A,B kadunpuoleisessa siivessä, portaat C,D poikittaisiivessä ja E(+F) poikittaisen jatkosiivessä, vai kuinka? Sisäänkäynnit portaisiin ja kellareihin olisivat vain pihan puolelta, toisin kuin Koskelantiellä. AB ja CD kellarit ovat erillisiä, ja kummassakin omat polkupyöräsuojansa?
Talot on aikanaan tehty samoilla
perusratkaisuilla ja pintamateriaaleilla kuin Kisakylän talot Koskelantiellä. Kuvat tuovat mieleen Kisakylän talot. Samanlaisuuden perusteella otaksun, että kellaritiloissa olisi ollut seuraavaa, ja niitä käytetty mahdollisesti seuraavanlaisin yleisohjein:
- Muuratut ja puuovella varustetut, riippulukittavat
viileäkellarikomerot (kuva 3). Yksi varasto kullekin rapulle, yksi koppi kullekin huoneistolle, kopin lukko oli oma. Tila pidettiin viileänä, ja ilmankosteus oli suurempi kuin asuinhuoneissa. Varastohuoneessa turhaan käynnit oli jyrkästi kielletty, että säilytysolosuhteet pysyivät. Varaston käytävän oveen oli oma avaimensa. Kotioven avain oli samalla myös ulko-oven (kuva 1) ja kellariin johtavan sisäoven (kuva 2) avain. Perunoita hakiessa piti olla kolme avainta: kodin avain, varastohuoneen oven avain ja varastokopin avain.
- Kanaverkolla erotetut, riippulukittavat
häkkivarastot, yksi kullekin rapulle (ei kuvaa). Tila oli kuiva ja lämmin, ja soveltui mm. tekstiilien, kirjojen ym. kosteudelle arkojen tavaroiden säilyttämiseen. Varastohuoneissa oleskelu oli kielletty ilkivallan vuoksi. Käytävälle varastosta johtavaan oveen sopi kotioven avain. Häkin lukon sai asukas hankkia itse.
-
Polkupyörä- ja lastenvaunusuojaan (kuva 6) oli myös pääsy kellarikäytävästä, ja pyörien ulos viemistä varten pihaovelta johti betonista valettu luiska, joita pitkin pyörät työnnettiin kellarista ulos ja takaisin sisään. Kotioven avain sopi sekä varaston oveen, että ulko-oveen, josta pyörät vietiin. Suoja oli yhteinen kahdelle rapulle. Suojaa oli kielletty käyttämästä nuorten kokoontumiseen, mutta pyöriä sai huoltaa. Kuitenkin siellä kokoonnuttiin ja sitä käytettiin murkkuikäisten ja hieman vanhempien kahdenkeskisiin tapaamisiin, Koskelantien taloissa. Taloyhtiö saattoi siirrättää talon toisen pyöräsuojan pyörät ja välineet toiseen ja vuokrata tyhjentyneen tilan, jotta järjestys paremmin säilyisi.
Kysymys työryhmälle: miten käyntinne perusteella Sofianlehdon taloissa oli tarkoitus saada pyörät ulos pyöräsuojasta? Rappukäytävä ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Niitä siivottiin, eikä niihin haluttu kuraa. Luultavasti pyörille oli varattu jokin ovi ulos, ja sitä myös käytettiin. Onko tämä ovi Susannen kotitalon pihakuvassa oleva, sokkeliin menevä portaikko, vai oliko ovi jommassakummassa päädyssä?
Arvailua:
Miksi SL olisi mennyt polkupyöräsuojaan aamupuolella yötä, ellei hänellä ollut pyörää mukanaan? Onko selvitetty, ettei hän ollut lainannut sellaista kesken reissun, ja vienyt sitä kellariin yöksi, ettei sitä varastettaisi? Ehkä hän yllätti jonkun tutun varkaista tai sopimattoman parin kellarista, kotibileiden jälkilämmössä, ja sitten kävi huonosti. Tai ehkä hänet tuotiin tarakalla, ja pyörää säilöön pistettäessä syntyi riitaa siitä mihin seuraavaksi mennään.
Oikeastaan ainoa muu ns. normaali syy, jonka (vastaavissa taloissa 1950-luvuilla asuneena) voisin käsittää hänen menemiselleen pyöräkellariin yöllä täysikasvuisena, puoleensavetävänä naisena, toisen henkilön kanssa on, että hän olisi tullessaan tavannut sellaisen talossa asuneen henkilön, jonka kanssa hän oli lapsuudessaan käyttänyt samaa kellaria yhdessä. Tämä olisi halunnut jutella mutta SL ei olisi halunnut viedä huoneeseensa. Kotibileiden jälkeen joku asukas tai asukkaan vieras on voinut vielä olla liikkeellä. Tuntuu siltä, että kellariin on menty vapaaehtoisesti, ja (mutuna) uhrin omalla avaimella. Ei ole yritetty viileäkellariin eikä häkkivarastoon, koska niissä ei sääntöjen eikä tavan mukaan oltu.
Lapsuudenkaveri naapuritalosta tai sitkeä uusi ihailija toi kotiin fillarilla?
Työryhmän raportin luettuani kelasin keskustelua viisi sivua alusta, kiinnostuin, ei vähiten Urhon viestien vuoksi, ja kirjasin ylle pikaisesti mitä tuli mieleen. Loput, monet sivut täytyy vielä lukea. Pahoittelen, jos tuli toistoa.
Edit:
Peräkylän Maigret kirjoitti: ...Katu on muutenkin hiljainen ja tuolloin sen varrella oli vähemmän asuintaloja kuin nykyisin . Pakoreitti on voinut olla hyvinkin lähistön metsäteiden kautta.
Kumpulan siirtolapuutarha on aivan vieressä. Aidasta pääsi läpi, kun tiesi, mistä mennä.
Mahdettiinko sen asukkaat tutkia? Entä jos SL sai kyydin siirtolapuutarhan portille, ja kyytimies seurasi siitä jalan. Polkupyöräsuojaa olisi käytetty neuvotteluun, jos paikka olisi ollut tuttu molemmille. Aikaa olisi kulunut, ennenkuin tilanne olisi kärjistynyt.
Kylli esittikin jo fillariteorian:
Kylli kirjoitti:...
Mutta jospa joku naapureista tulikin aamuyön tunteina pyörällä kotiin, otti Susannen kyytiin, ja pyörää oltiin sitten yhdessä viemässä urheiluvälinevarastoon...? ...
Avaimien sarjoitus oli myös jo:
Cotton kirjoitti: ...Avainasiaankin T.Lindholmilla on sananen sanottavana: "Sitä me olemme miettineet, että olisiko murhaaja asunut joskus tässä talossa. Jotenkin tuntuu siltä, kuin hän olisi etukäteen tiennyt, jotta samalla avaimella pääsee ainakin kolmesta ovesta: ulko-oven lisäksi kellarikäytävään vievästä ovesta sekä pyöräkellarin ovesta."
...
Pohjapiirros selventäisi asiaa.
Avaimet olivat samanlaisissa taloissa Kisakylän puolella seuraavasti:
Huoneiston avaimella pääsi omaan rappuun ja rapun kellarin ovesta Naapurirapun avaimella pääsi samaan pyörävarastoon ja sen ulko-ovesta. Näin B-rapun asunnon avaimella olisi päässyt sekä B-rapun ulko-ovesta että rapusta kellarikäytävään johtavasta ovesta. A ja B-rapun avaimilla olisi päässyt polkupyörien vientiovesta ja polkupyöräsuojan ovesta. Se tuntui hurjan fiksulta syteemiltä 1952, kun muutin perheeni mukana Kisakylään. Taisi olla niin, että ruokavaraston käytävänoveen oli oma avaimensa, ja eri joka rapulle. Muistelen, että häkkivaraston tilaan pääsi kotioven avaimella, ja lisäksi tarvittiin häkin riippulukon avain. Naapurirapun avaimelle ei päässyt oman rapun häkkihuoneeseen.
Ketjun lukemisen jälkeen vielä itse asiasta arvio lopuksi: SL olisi mennyt jonkin tutun kanssa kellariin, asiallisella syyllä, vaaraa pelkäämättä. Siellä tilanne olisi lähtenyt käsistä ja hän olisi huutanut apua. Se olisi pelästyttänyt tekijän ja laukaissut surman. Kellarista olisi päässyt ulos ilman avainta, kummankin rapun kautta. Pihalta surmaaja olisi voinut poistua esim. siirtolapuutarhan aidan läpi ja puutarhan taka-aidasta edelleen.