MURHA.INFO

MotiivitOn kirjoitti:Joten seuraava kertokoon nyt ihmeessä, mikä elin tuossa MT:n kuvassa on?

Epäreilua ohittaa Minfon historian mielenkiintoisin kuva-arvoitus tuolla tavalla!

MT:n? Maija turjukan? Musta toi on tähän asti ollut abstrakti tribaali mutta jos siitä täytyy anatomiaa alkaa hahmottaa niin keuhkoputkisto tai sydänverisuonisto ehkä? Kieltämättä jos viimeinen lauseesi pitää paikkansa, palstan historia on kiehtovampi kuin olen uskaltanut kuvitellakaan.

Jos ystävyys loppuu, onko sitä koskaan ollutkaan- voiko ystävyys siis kuolla?

Kirsi kirjoitti:
Jos ystävyys loppuu, onko sitä koskaan ollutkaan- voiko ystävyys siis kuolla?

Kyllä, mutta ei itsestään.

Voiko sinusta?

Kyllä mä väittäisin että ystävyyskin voi kuolla. Suhde se on siinä missä parisuhdekin ja ihan yhtälailla se voi lopahtaa jos ei sitä vaali. Itse pelkään juurikin tällä hetkellä että erään pitkäaikaisen ystävän kanssa saattaa pian käydä näin, kun tuntuu että on aika yksipuoleista tämä yrittäminen tavata ja kiinnostua toisen jutuista. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy.


Sitten vähän piristävämpää!
Lueskelin vanhoja sähköposti-kiertoviestejä ja päätin laittaa tämän kuvan tänne.
Eli mitä kaikkea näet kuvassa? (En viitsi laittaa suoraan näkyviin)


http://i35.photobucket.com/albums/d151/ ... is_cat.jpg

Siinä näkyykin kaikenlaista Ensimmäisenä pomppas silmille nahkakissa ja nahkafagotti

Seuraavalle sama...

Juliet Jones kirjoitti:

Kirsi kirjoitti:
Jos ystävyys loppuu, onko sitä koskaan ollutkaan- voiko ystävyys siis kuolla?

Kyllä, mutta ei itsestään.

Voiko sinusta?

Mä olen ikävä kyllä sitä koulukuntaa jonka mukaan rakkaus tai ystävyys, joka joskus todella syntyy, ei kuole. Asiat ja suhteet eivät vain aina alunperinkään olleet sitä mitä toivoi ja ajatteli. Mutta uskon rakkauteen, ja pettymykset opettavat arvostamaan todellisiin tunteisiin todistetusti kerta toisensa jälkeen perustuvia ja sitä myötä kuolemattomia rakkaus-/ystävyyssuhteita sitäkin enemmän. Mitä tulee ajatukseesi, "ei itsestään", muistelen vain korinttolaiskirjettä, "kaikki se kärsii". Korinttolaiskirje on tavallisimmin osa vihkikaavaa, mutta mun tulkintani mukaan sovellettavissa kaikkiin rakkaussuhteiden muotoihin, myös ystävyyksiin. Elämään yhdessä kuuluu tai pitäisi kuulua siis olennaisena osana myös rohkeus pyytää ja kyky antaa anteeksi. Kokoavasti nyt kuitenkin, pettymyksen äärellä, parempi rakastaa ja pettyä kipeästi kun olla kokonaan rakastamatta. Vammahan on siinä sielussa joka ei siihen (vastavuoroisesti) kykene tai kyennyt tai tietoisesti valehteli, kun niin väitti.

Ja jatketaan: Miinushkan kuvassa on komia katti. Tuollainen voisi muuttaa meille, mutta sitten jäisi uhkauksen toteutuessa talo ilman isäntää ja piha ilman sadettajaa--on kuulemma lapsiluku nelijalkaisia lopullisesti täynnä.

Mitä ominaisuutta, ja keneltä, kadehdit eniten? (Itse mieheni vakautta ja mielenrauhaa- positiivisessa mielessä, sehän tulee arkipäivässä auttamatta osaksi mullekin tai muakin. Jos se merkitsee toisaalta jonkunlaista sieluttomuutta, minä pidän kyllä siitä osastosta huolen )

Kirsi kirjoitti:Mitä ominaisuutta, ja keneltä, kadehdit eniten?

Avon stressaamattomuus olisi sellainen ominaisuus minkä voisin ottaa itsellekkin. Olen jo yrittänyt kovasti ajatella kaikkea positiivisesti mutta siitä huolimatta stressaan heti ja saan siitä näkyviä oireita.

Millainen aamu oli tänään?

Aamu alkoi loistavasti. Nyt kaverin luokse aamukahville lätisemään ja siitä duuniin. Töissä 11-17 ja takas kotiin. Huomenna vika työpäivä kolmeen viikkoon. Luksusta.

Montako surmaa jouluaatto tuo tullessaan Suomessa?

Loka kirjoitti:Montako surmaa jouluaatto tuo tullessaan Suomessa?

Toivottavasti ei yhtään jossa tekijä ja kohde ovat eri, mutta luultavasti ne tilanteet eivät useinkaan kysy ajankohtaa tai tuomioiden joulurauhanaikainen kovennus tekijää niissä tilanteissa pidättele. Realistina veikkaan yhtä-kahta ryyppyremmicasea ja/tai perhetragediaa. Itseen kohdistuville surmille jouluaatto sitä vastoin voi olla ja ikävä kyllä aika valitettavasti onkin otollisempaa aikaa. Yksinäisyyden, tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden elementit paljastuvat raaimmillaan kun leimallisesti kaikki ollaan niin yhdessä ja rauhaa ja rakkauttaa täynnä. Onneksi jotkut ravintola-alan yrittäjät vastaavat tarpeeseen nykyisin, uskon että ravintoloiden ym. tapaamis-/ajanviettopaikkojen aukiolot voivat pelastaa henkiä.

Mikäs hemmetin kirjoitustulva mua nyt riivaa, vai kysyttekö te liian moniselkoisia

Joko on joululahjat hankittuna ja ylittyikö/alittuiko budjetti jos sellaista edes oli/tarvittiin? (itse budjetoin karkeasti tietyn summan lahjansaajaa kohden ja olen siinä aika hyvin pysynyt, paria vaikeinta vailla kaikki hankittuna. 500 e. kokonaissummassa pysyttäneen vielä niidenkin jälkeen)

Ei ole vielä hankittuna kuin muutama.
Ensi lauantaina sitten shoppaileen, arvatkaapa vaan onko kiva olla siellä mattimyöhäisenä kamalan ruuhkan keskellä. No, ei pidä valittaa, olis pitäny hankkia ajoissa kaikki...


Jatketaan samalla kyssärillä, onko kaikki ollut aktiivisempia kuin minä.
Eli:

Kirsi kirjoitti:Joko on joululahjat hankittuna ja ylittyikö/alittuiko budjetti jos sellaista edes oli/tarvittiin?

Ei ole täälläkään, junalla matkustan joulun viettoon vanhemmille joten en viitsi rehata yhtään enempää säkkiä koiran lisäksi junassa. Jääkööt siis viime tinkaan ostettaviksi.
Joko pääsit lomalle vai vieläkö on työpäiviä edessä?

Töitä on vielä pitkästi helmikuulle.


Hankitko joulukuusen?

jackal kirjoitti:Hankitko joulukuusen?

En.

Milloin viimeksi soitit puhelinkopista?

Kyllä siitä on varmaan noin 10vuotta aikaa.


Milloin viimeksi kirjoitit käsin kirjeen?

Solmu kirjoitti: Milloin viimeksi kirjoitit käsin kirjeen?

Kolmisen vuotta sitten kirjoitin mummulle kirjeen ihan käsipelillä. Vaihdossa olin tuolloin.

Muistatko Sittiksen ja Friscon limpparimaailmasta?

Mikä on sittis? Sittisooda sen sijaan on ainakin pahaa, frisconkin muistan. Kukas muistaa mikä Twix oli ennen?