MURHA.INFO

Terra kirjoitti: Su Syys 05, 2021 4:51 pm

holmesin haamu kirjoitti: La Syys 04, 2021 6:55 pm

Oppenheimer kirjoitti: La Syys 04, 2021 6:12 pm Uhrin täydellinen antautuminen pahoinpitelijöidensä armoille on myös poikkeuksellista. Onko kyseessä jokin ns. Tukholman syndroomaan rinnastettava ilmio, jossa uhri ihastuu tai kokee myötätuntoa vapautensa riistäjää kohtaan. Pahoinpitelijät olivat uhrin ainoat kaverit. Ilmeisesti "kaveruus" synnytti uhrissa niin voimakkaita myötämielisiä tunteita näitä kohtaan, ettei millään muulla ollut enää merkitystä. Tätä "kaverit" käyttivät härskisti hyväksensä ja lopputulos oli karmein mahdollinen.

Täällä on epäsuorasti viitattu vähäisiin autistisiin piirteisiin. Voi olla hyvin mahdollista, että uhrilla oli tälläinen tausta. Paikoitellen se voi näkyä esimerkiksi erityisenä osaamisena, mutta samalla ongelmia voi olla sosiaalisessa toiminnassa ja henkilöt ehkä herkemmin uskovat muita ja saamiaan opetuksia.

Jos ja kun uhrilla oli neurokirjoa, niin tuhoavinta, mitä hänen elämälleen voi tehdä, on tehdä lasu päätös. Neurokirjoista etenkin ns. Aspergerit eivät kuulu lastensuojelun puolelle. Ei, koska vaikka autismikirjoista on hyllymetreittäin tietoa ja infoa, niin ei lastensuojelun viranomaisilla kuin muutenkin sosiaalisektorilla ole asiantuntemusta, ei osaamista ja lieko järin haluakaan perehtyä ko. kirjon oikeaoppiseen kohtaamiseen. Ja kun näin on, niin tulos on tämä. Näille neurokirjon nuorille on oma perhe paras tuki ja asiantuntija hänen nero-oireilussaan. Ja kun lastensuojelu perustuu siihen, että vanhemmat ja lähipiiri on epäonnistunut, niin siinä sälytetään neurokirjon nuorella liian suuri taakka, kun nuoren mukaan se taho, joka on hänen paras asiantuntijansa ja turvansa, ei olekaan hänelle hyväksi. Pääsääntöisesti lastensuojeluviranomaiset vielä asiakaskertomuksissaan haukkuvat nuoren vanhemmat syvimpään maan rakoon. Palaverirahat tulisi laittaa uusjakoon ja oikeasti tukea neurokirjoilevia perheitä siten kuin perheet katsovat ja ilmaiset sen, mikä heidän tilanteessaan on parasta tukea. Tämä todellakin näin päin, koska tosiaankin tilanne on se, että neurokirjolaisten tukeamista ei osata sosiaaliviranomaisissa.
Turha kuolema, joka olisi ollut oikeilla tukitoimilla vältettävissä.

lukutoukka kirjoitti: Su Syys 05, 2021 3:15 pm 4.12. syntymäpäivää viettänyt poika oli osallistunut uhrin synttäreille kuukautta aikaisemmin, joten perhe tiesi tästä kaverista. Perhe ei ehkä vain tiennyt tämän kaverin todellista luonnetta ja harrastuksia.

Hermione kirjoitti: La Syys 04, 2021 1:19 pm

petteri poloinen kirjoitti: La Syys 04, 2021 4:14 am
Käräjäoikeuden 57 sivuisen tuomion 3.9. on myös saanut tilata itselleen ja siellä on kuulemma ihan sosiaaliturvatunnuksetkin tuomituista.

Kai sekin ilmestyy joskus jonnekin.

Kirjoittamalla googleen "koskela tekijät" ja katsomalla kuvat löytyy heti ensimmäiseltä riviltä kuvat tekijöistä nimineen ja linkki keskustelupalstalle jossa pulinaa aiheesta riittää.

Virallisesti alaikäisiä tekijöitä suojellaan, mutta käytännössä ei, "nimien salaaminen" on helposti ohitettavissa hetuineen.

Siis anteeksi mitä kettua mä just luin?? OIkeuden julkisissä asiakirjoissa on henkilötunnuksia näkyvissä? Vuonna 2021?

Ihan sama onko tuomittu rikoksista vai ei, niin tietty yksilönsuoja on kaikilla jo ihan lainkin mukaan.

Siis millään tavalla näitä paskeita puolustelematta, jos hetuja lipsautellaan julkisiin asiakirjoihin niin sittenhän sinne voi lipsahdella myös rikoksen uhrien ja asianomistajien tietoja. Ja onhan niitä lipsahdellut - Axl Smithin tuomiossa oli useiden uhrien henkilötietoja ja siitä käräjätuomaria myös rangaistiin.

Vai onko tämä joku uusi normaali ettei GDPR koskekaan ihan kaikkia.

Terra kirjoitti: Su Syys 05, 2021 6:09 pm -----

Tiesikö perhe. Vai oliko synttärit järjestetty kukkahattutätien toimesta. Sinne sitten kutsuttu laajemmin, jotta uhrin sosiaalinen elämä "virkistyisi" tai heräisi henkiin tmv. Virkistyihän se. Ja lopputulos tiedetään. Ei neurokirjolla mene nämä sosiaalisen elämään ns. paluu (paluusta ei voida oikeastaan puhua, kun ei koskaan edes alkanutkaan) kuten se tapahtuisi pelkästään psykiatrisesti oirehtivilla. Kun ei ole ollenkaan edes solutalossa sellaista sosiaalisen elämän tarvetta kuten on nt-henkilöillä. Mutta sossutädit ne ne jaksaa hakata päätä seinään. Surettaa kaikkien neurokirjolaisten puolesta tämä tämmöinen yhteiskunta.

Terra kirjoitti: Su Syys 05, 2021 4:51 pm Jos ja kun uhrilla oli neurokirjoa, niin tuhoavinta, mitä hänen elämälleen voi tehdä, on tehdä lasu päätös. Neurokirjoista etenkin ns. Aspergerit eivät kuulu lastensuojelun puolelle. Ei, koska vaikka autismikirjoista on hyllymetreittäin tietoa ja infoa, niin ei lastensuojelun viranomaisilla kuin muutenkin sosiaalisektorilla ole asiantuntemusta, ei osaamista ja lieko järin haluakaan perehtyä ko. kirjon oikeaoppiseen kohtaamiseen. Ja kun näin on, niin tulos on tämä. Näille neurokirjon nuorille on oma perhe paras tuki ja asiantuntija hänen nero-oireilussaan. Ja kun lastensuojelu perustuu siihen, että vanhemmat ja lähipiiri on epäonnistunut, niin siinä sälytetään neurokirjon nuorella liian suuri taakka, kun nuoren mukaan se taho, joka on hänen paras asiantuntijansa ja turvansa, ei olekaan hänelle hyväksi. Pääsääntöisesti lastensuojeluviranomaiset vielä asiakaskertomuksissaan haukkuvat nuoren vanhemmat syvimpään maan rakoon. Palaverirahat tulisi laittaa uusjakoon ja oikeasti tukea neurokirjoilevia perheitä siten kuin perheet katsovat ja ilmaiset sen, mikä heidän tilanteessaan on parasta tukea. Tämä todellakin näin päin, koska tosiaankin tilanne on se, että neurokirjolaisten tukeamista ei osata sosiaaliviranomaisissa.
Turha kuolema, joka olisi ollut oikeilla tukitoimilla vältettävissä.

petteri poloinen kirjoitti: Su Syys 05, 2021 8:02 pm Asiasta tiedän vain seuraavan:

"Tuomiossa myös henkilötunnukset joten vaikka nimen vaihtavat niin eikö käytännössä hetun perusteella löydy senkin jälkeen uusi nimi. Tietosuojavaltuutetulla voisi olla toinen kanta siitä saisivatko hetut näkyä näissä asiakirjoissa suojaamattomana.

elliina kirjoitti: Su Syys 05, 2021 9:52 pm Minä olen kelannut tätä mielessäni kaikki nämä kuukaudet, kun selvisi, että uhrilla oli rakastava perhe, että miten silloin lapsi sijoitetaan jonnekin laitokseen? Siis jos uhri ei ole häirikkö ja hän ei ole taipuvainen rikoksiin ym. On ihan eri asia, jos lapsi on hengenvaarassa kotonaan, niin silloinhan ei muuta vaihtoehtoa ole. Ja jos sellainenkin tieto piti paikkansa, että vaikka uhri kärsi melusta, hänen huoneensa oli meluisan keittiön vieressä sijoituskodissa. Minä en pääse yli tästä uskomattoman julmasta kohtalosta, mitä ei voi Suomen oloissa mitenkään käsittää. Miten kaikki voi mennä niin täysin väärin joka taholla, että lopputulos on näin hirvittävä? Päivästä toiseen kaikki tämä julmuus, epäoikeudenmukaisuus, tuska jne. adjektiivit loppuvat kesken, piinaa minua.
Omaiset toivoivat, että aiheesta kirjoittelu somessa loppuisi. Minä ymmärrän sen toiveen, kun tapaus on varmasti avoin haava heille koko loppuelämän, eikä se voikaan umpeutua, jos asia on koko ajan esillä. Mutta jos se loppuu, toivottavasti me emme koskaan unohda tätä tapausta ja me, jotka siitä myös henkilökohtaisesti tunnemme valtavaa tuskaa ja ahdistusta, voimme toivottavasti jotain tästä omassa elämässämme ottaa opiksi. Että olisimme suvaitsevaisempia ja kunnioittavampia toisia ihmisiä kohtaan. Ja että "erilaisuus" koettaisiin rikkautena, jos se ei kenellekään aiheuta mitään pahaa. Ja että opettaisimme lapsillemme sen ja jauhaisimme sitä myös työpaikoilla, ystävien kesken ym. Että kaikilla on oikeus olla omanlaisiaan silloin, kun siitä ei aiheudu muille mitään väärää. Utopististahan se on ja ymmärrän, että tästä asiasta ei voi löytää mitään mustan pilven kultaista reunaa. Ei ajatella, että tällä oli joku tarkoitus. Tämä on pelkkää mustaa, hirveää, ammottavaa syvyyttä, josta tuntuu asiaan kuulumattomienkin olevan melko mahdoton päästä pois.

petteri poloinen kirjoitti: Su Syys 05, 2021 8:02 pm Asiasta tiedän vain seuraavan:

"Tuomiossa myös henkilötunnukset joten vaikka nimen vaihtavat niin eikö käytännössä hetun perusteella löydy senkin jälkeen uusi nimi. Tietosuojavaltuutetulla voisi olla toinen kanta siitä saisivatko hetut näkyä näissä asiakirjoissa suojaamattomana.

Edit: Voisi ennakoida sitä että uudet nimet ja hetut jo valmiina"

Hermione kirjoitti: Su Syys 05, 2021 9:26 pm

Terra kirjoitti: Su Syys 05, 2021 4:51 pm
Jos ja kun uhrilla oli neurokirjoa, niin tuhoavinta, mitä hänen elämälleen voi tehdä, on tehdä lasu päätös. Neurokirjoista etenkin ns. Aspergerit eivät kuulu lastensuojelun puolelle. Ei, koska vaikka autismikirjoista on hyllymetreittäin tietoa ja infoa, niin ei lastensuojelun viranomaisilla kuin muutenkin sosiaalisektorilla ole asiantuntemusta, ei osaamista ja lieko järin haluakaan perehtyä ko. kirjon oikeaoppiseen kohtaamiseen. Ja kun näin on, niin tulos on tämä. Näille neurokirjon nuorille on oma perhe paras tuki ja asiantuntija hänen nero-oireilussaan. Ja kun lastensuojelu perustuu siihen, että vanhemmat ja lähipiiri on epäonnistunut, niin siinä sälytetään neurokirjon nuorella liian suuri taakka, kun nuoren mukaan se taho, joka on hänen paras asiantuntijansa ja turvansa, ei olekaan hänelle hyväksi. Pääsääntöisesti lastensuojeluviranomaiset vielä asiakaskertomuksissaan haukkuvat nuoren vanhemmat syvimpään maan rakoon. Palaverirahat tulisi laittaa uusjakoon ja oikeasti tukea neurokirjoilevia perheitä siten kuin perheet katsovat ja ilmaiset sen, mikä heidän tilanteessaan on parasta tukea. Tämä todellakin näin päin, koska tosiaankin tilanne on se, että neurokirjolaisten tukeamista ei osata sosiaaliviranomaisissa.
Turha kuolema, joka olisi ollut oikeilla tukitoimilla vältettävissä.

Hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kommentti

Todella toivon ettei tilanne ole ihan noin toivoton kuin kerroit, luulen että tapauksessa jossa nepsy joutuu lasun kanssa tekemisiin niin on onnen kauppaa, kuka päätyy asiakasvastuuhenkilöksi. Lasussa voi olla töissä yksilöitä, jotka osaavat tunnistaa nepsyn erityistarpeet. Prosessi tuskin on suunniteltu niin, että se taipuu oikealla tavalla nepsyjen ja näiden perheiden tukitoimiin. Siinä kohtaa luultavasti on systeemivirhe.

Nepsyn kohdalla tosiaan taitaa olla niin, että suurimmat ongelmat tulevat kodin ulkopuolelta - lasten ja nuorten elinpiiri kun on paljon muutakin kuin oma koti ja perhe. Varmasti tärkeintä olisi, että nepsypiirteiset tunnistettaisiin jo varhain ja matalan kynnyksen toimilla vahvistetaan sosiaalisia taitoja jo varhaiskasvatuksesta lähtien. Varhaiskasvatus on sikäli tärkeässä roolissa, että vanhemmat itse eivät välttämättä huomaa lapsessa mitään erikoista esim. sosiaalisten taitojen kehityksessa, mutta perheen ulkopuoliset huomaavat helpommin, erityisesti kun saavat seurata lapsen toimintaa muiden lasten joukossa.