KalleKoolla kirjoitti: La Helmi 17, 2024 4:39 pm
Ei ole mitään todisteita, että Muusa olisi käyttänyt huumeita tai pillereitä, joten sen spekuamisen voisi lopettaa.
Se, ettei meillä (tuskin poliiseillakaan) ole mustaa valkoisella ei tarkoita sitä etteikö Muusa olisi huumeita käyttänyt.
Olisiko asiaa helpompi käsitellä sen tiedon kanssa?
Uskoisin Muusan pimittävän tätä tietoa viimeiseen asti, koska häpeän tunne kasvaa silloin täysin mahdottomaksi. Toisinaan totuutta on hyvin kivuliasta tarkastella sellaisena kuin se on, silmien sulkeminen ei vie kipua pois. Siitä tulee osa jokaista hetkeä. Kun viet kivun, viet myös ilon. Mieli yrittää prosessoida asioita minimoidakseen vahinkoja jota itselle on tulossa tietoisuuteen. Onko helpompi elää valheessa? Hetkellisesti ehkä.
Ei se ole kuitenkaan esim. Muusan veljen vika ole, että sisarus on ajautunut huumekoukkuun ja tekee kaikkensa peittääkseen sen. Muusa on pettänyt itsensä, lapsensa sekä myös sukulaisensa. Koko tapaus on niin kamala, ei sellaista voi kuvitella omalle kohdalleen edes silloin kun se osuu lähelle.
Mieli taistele taas vastaan, Milon kohtalo oli pahin mahdollinen. Kun kieltää koko ongelman, ei tarvitse käydä läpi itsesyytöksiä jota rakkaan ihmisen murha aiheuttaa.
Itsensä ruoskiminen tulee tutuksi, sitä tekee päivin ja öin.
Virtahepo oli todella tullut jäädäkseen taloon.
Päihderiippuvuus on sairaus, ja yksi päihderiippuvaisen toimintamalli on valhe ja riippuvuuden suojelu että riippuvuus saa voida hyvin, jatkaa kasvuaan rauhassa. Kun riippuvuus saa kukoistaa, vie se elämän kaikkialta ja kaikista keitä se koskettaa. Kun pistät männän pohjaan, on kaikki taas hyvin.
Elämä on yhtä suurta teatteria, tosin kaikki eivät ymmärrä olevansa osa näytelmää. Palkkiona on särkynyt sydän ja tuho.
Kaikkea ei voi korjata, mutta itsensä voi pelastaa.
Sairaus ei kuitenkaan vie mukanaan vastuuta, eikä sairaan ihmisen pitäisi kantaa vastuuta muista, kun ei kykene huolehtimaan itsestään edes. Muusa ei välittänyt itsestään eikä lapsestaan, hänen elämäänsä ei määrittänyt rakkaus itseensä ja lapseen, vaan pakonomainen tarve paeta todellisuutta huumeiden avulla.
Harva huumeiden käyttäjä riippuvuuden alkutaipaleella keksii pölliä mummonsa syöpälääkkeet.