MEG kirjoitti:
Paina nyt hyvä mies vähän jarrua!
Vaihtoehtoisen historian jäljittäminen pitäisi keskittää seuraaviin tapahtumaportaisiin, laajemmmat yritykset tukahtuvat kombinaatioräjähdykseen.
Kyllä, kun mennään eteenpäin, mutta ei kun mennään taaksepäin, koska silloin syy-/seuraussuhteet tunnetaan. Ei toki ole mitään takeita, etteikö paljon ja kaikenlaista hurjaa ja kurjaa olisi tapahtunut ilmankin ko. alusten seikkailua ja Turkin sotaan liittymistä (itse asiassa ihmisluonto ja historia tuntien tämä on jopa todennäköistä
), mutta siitä voidaan olla kutakuinkin varmoja, ettei historiasta olisi tullut juuri sellainen kun siitä sitten tuli, ja erityisesti mainittujen tapahtumien varsin tiiviit kausaatiosuhteet huomioonottaen, lopputulos olisi ollut todennäköisesti huomattavankin erilainen.
"Aivastuksesta lähtenyt tapahtumaketju aiheuttaa maanjäristyksen " sanonta on liioiteltu mutta oikeasuuntainen. K.o. laivojen lisäksi lukemattomat muut syyt vaikuttavat historiaan.
Asia liittyy siihen vaikeaan kysymykseen, mikä historiassa on "tervettä" tai "epätervettä, "luonnollista" tai "epäluonnollista".
Ihmisen ja eliön ruumis parantaa itse itsensä kun häiriötekijä on poistettu. Mutta mikä on historiassa häiriötä ja mikä luonnollista?
Tuontyyppinen moraalinen kannanotto itse historian kehitykseen on kyllä varsin epätieteellinen. Moraalista kantaa voidaan ja usein pitääkin ottaa ihmisten toimintaan sinänsä, mutta se on eri asia kuin historia.
Venäjän vallankumous oli jo ennen maailmansotaa ennustettavissa, mutta boshviikkityyppinen valtio lukemattomien ennustamattomien tapahtumien summa, joista yksi pitkittyneen sodan aiheuttama kaaos ja yhteiskuntarakenteiden luhistuminen.
Maailmansota ratkaistiin Saksan ja Itävalta-Unkarin rintamilla ja teollisuudessa(ja vastustajien)
Turkin osuus oli verrattavissa Japaniin toisessa maailmansodassa. Laajojenkaan alueiden valloitukset tai menetykset olivat epäoleellisia, sodan idea oli voittoisan Saksan siivellä solmittava rauha.
Siis kenen idea? Turkin? Epäilemättä heillä oli riittävästi motivaatiota ryhtyä sotaan, mutta sodan ongelmahan usein on, että lopputulos on jotain ihan muuta kuin on ajateltu, ja koska 1. maailmansota oli ensimmäinen todella suuri eurooppalainen sota sataan vuoteen ja välissä teknologia ja yhteiskunnat olivat kehittyneet kovasti, lopputulos oli erityisen suuri yllätys kaikille asianosaisille. Lisäksi suhteellisen lyhyet 1800-luvun ja 1900-luvun alun sodat (erityisesti Balkanin sodat) olivat tuudittaneet useimpien maiden sodanjohdot ajatukseen, että sodat olisivat nopeita ja liikkuvia. Kuten aiheellisesti on sanottu, että kenraalit sotivat aina edellistä sotaa niin kävi tässäkin ja ironisesti se liikkuva sota tuli sitten 2. maailmansodassa, jolloin kenraalit esim. Puolassa ja Ranskassa ajattelivat vuorostaan 1. maailmansodan opein tunnetuin seurauksin...
Puolueetonkaan Turkki ei olisi sallinut tarvikekuljetuksia periviholliselleen Venäjälle 1914
Ei ehkä mielellään, mutta Ranskan ja Englannin kohtuullisen suurella painostuksella ja/tai kaupankäynnillä tämä olisi voinut hyvinkin onnistua. Lisäksi sodassa ja rakkaudessa ovat paitsi kaikki keinot mahdollisia niin myös liittosuhteet voivat tarvittaessa ja tilanteiden muuttuessa vaihtua nopeaankin tahtiin. Esim. Bulgaria ja Turkki olivat pitkään ja perinteisesti olleet toisiaan vastaan, mutta yllättäen 1. maailmansodassa nekin löysivät toisensa samalta puolen rintamalinjoja...
Ja jos Gallipolin operaatio olisi menestynyt ja sulttaani painostettu erillisrauhaan, niin kemalistinen kumous olisi vain aikaistunut ja istanbulin ja bosborin miehitysjoukot joutuneet nationalistien hyökkäyskohteeksi . Avustus purjehdukset venäjälle mahdottomia ja alueella ynpärysvaltojen voimia sitonut konflikti.
Mahdollista, muttei mitenkään välttämätöntä.
Ei siis mielestäni ole perustetta väittää että maailmansodan pituus olisi riippunut turkista.
Vaikka kenraali Ludendorffin myöhemmät poliittiset ja uskonnollis-filosofiset harrastukset eivät ehkä enää niin kauhean skarppeja olleet, niin sota-asiat hän kyllä todistettavasti hallitsi varsin hyvin enkä usko, että hänen Turkin merkitystä korostaneissa näkemyksissään oli tuossa vaiheessa juurikaan tarvetta tarkoitushakuisiin historiantulkintoihin, joten kyllä hänenkin näkemyksilleen on syytä tiettyä painoa antaa, samoin Churchillin kuten tuossa jo aiemmin totesin. Sitä paitsi oltuaan tapahtuma-aikaan itse laivastosta vastaavana ministerinä (First Lord of the Admiralty) ei tunnu loogiselta, että hän olisi tahallaan korostanut tapahtumaa, jossa ainakin osa Britannian virheistä menee hänen omaan piikkiinsä.
Kontrafaktuaalinen historia on luonteeltaan mitä on, eikä varmaa vastausta ole saatavilla, mutta nähdäkseni on huomattavasti paremmat perusteet väittää, että Turkin mukanaololla oli merkittävä vaikutus Keskusvaltain sotamenestykselle ja siten sodan kestolle kuin että sillä ei olisi ollut.
