MURHA.INFO

Minun koiranpitokäsitykseni ovat heittäneet häränpyllyä tänne Eestin periferiaan muuton jälkeen.

Meillä on viisi koiraa, joista kolme isoa ja kaksi pientä. Asumme maalla, jossa lähes jokaisessa talossa on koiria. Koirat juoksevat edelleen vapaina, kaikilla niillä alueilla joihin ne pääsevät.
Meidän pihalle eivät onneksi tuppaudu.
Osa koiristamme on ulkona viihtyvää rotua, jota on aivan turha edes sisään yrittää tuoda muuten kuin hetkiksi.
Pikkurakit taas ovat sisällä lähes aina.

Tallinnassa tuli pakoksi siruttaa koira vuoden alusta ja ensi kuun alusta aloittaa ihan oma poliisiosasto sirutusten tarkistamisen. Samat poliisit tarkistelevat myös koirien oloja ja varsinkin koppien oikeanlaisuutta.

Täällä maalla se ei kuitenkaan toimi. Ei koiria siruteta, ei rokoteta saati niiden oloja tarkkailla. Osa tietty tekee nuokin, mutta suurimmalle osalle koira on vain koira.

Meidän pihasta kun lähtee ajamaan isolle tielle, kulkee tie erään pihan sivuitse. Siellä pihalla jyllää sellainen sakemannijohdannainen, joka hyökkää auton kimppuun ja jahtaa sitä pitkällekin pihastaan.

Paikallisessa kuldne borsissa ja kauppojen seinillä on toistuvasti ilmoituksia:annetaan kaukaasian paimenkoiran pentuja, tai muiden LGD-rotujen pentuja.
Suurin osa rotukoiristakin on rekisteröimättömiä. Ihan vaan johtuen siitä, että rekisteröityjen koirien hinnat ovat jopa kolmen kuukauden palkan verran.

Suomessa asiat ovat tähän nähden todella hyvin. Vaikka sielläkin on niitä, joilla ei pitäisi olla edes Aiboa.

AHHAA. Jouduin ostamaan koiralle kuonopannan kun uudet vietit vie menojaan niin ei meinaa malttaa kävellä rauhassa. Ei suoranaisesti vedä vetämistään vaan jos haistaa jonkun tooosi jännän jutun niin sinne on päästävä salamana. Käytetään tuota hetken ja kun koira on saanut ahaa -elämyksen, luovumme siitä. (Käytämme siis samaan aikaan normaalia hihnaa ja pantaakin, kuonopanta on vain backuppina.) Suosittelen kaikille, joiden koira on liian utelias ja innokas!

Kysymys! Onko teistä joku (tai tunnetteko jonkun joka on) ottanut Pelastakaa koirat ry:n kautta koiraa? Viron tarhalta haetaan koira itse. Haluaisin kuulla kokemuksia niin koirista, niiden tarhaoloista ja ko. yhdistyksen luotettavuudesta ja toiminnasta koiran hakemisen kannalta. =)

serialist kirjoitti:Kysymys! Onko teistä joku (tai tunnetteko jonkun joka on) ottanut Pelastakaa koirat ry:n kautta koiraa? Viron tarhalta haetaan koira itse. Haluaisin kuulla kokemuksia niin koirista, niiden tarhaoloista ja ko. yhdistyksen luotettavuudesta ja toiminnasta koiran hakemisen kannalta. =)

Mulla on kaksi koiraa PK:n kautta.
Tarhaolot ainakin Tallinnan tarhalla on kohtuullisen hyvät, koirat saavat ruokaa ja suojaa. Omalla kohdallani ei ole ollut moitittavaa yhdistyksen toiminnassa. Ensimmäinen koirani tuotiin Helsinkiin, kun yhdistyksen edustaja oli muutenkin tulossa sinne ja koiralla oli sattuneesta syystä kiire. Toisen hain itse Viron puolelta kotihoidosta.

Koirien esittelytekstit ovat yleensä vain suuntaa antavia. Koirien luonne saattaa muuttua kovastikin, kun koira pääsee normaaleihin kotioloihin. Tarhalla olo on erittäin stressaavaa. Suosittelen vierailua tarhalla, yhdistysten keskustelupalstoilta saat siitä enemmän käytännön infoa.

Huomattavan moni koira on tullut kurjista oloista, joten käytöshäiriöihin on varauduttava erityisen tarkasti. Mun toisesta koirastani oli ilmeisesti yritetty kouluttaa vahtikoiraa ( lähinnä ulkonäkönsä takia ) lyömällä ja potkimalla. Mulle tullessaan se oli todella arka, pelkäsi ihan kaikkea. Tärkeintä on tuntea omat taitonsa ja resurssinsa eikä koiraa saa koskaan ottaa säälistä.

Mä suosittelen, että rekkaat tuonne PK:n keskustelupalstalle. Sieltä saat paljon laajemmin tietoa.

Muita koiria välittäviä yhdistyksiä:
Rekku Rescue
Viipurin koirat
Espanjan koirat
Espanjan kulkukoirat

^kiitoksia!

Se olikin jo tiedossa, että koirien käytös voi muuttua uuteen kotiin päästyään. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna ja tokihan siitä ilmoitetaan PK:n sivuillakin. Hienoa kuulla, että se on oikeasti hyvä ja luotettava yhdistys. Olen itseasiassa puhunutkin sen puheenjohtajan kanssa puhelimessa, mutta aina kannattaa silti tiedustella kokemuksia yms jotta osaa tarvittaessa varautua. Otetaan sen kautta sitten toinen koira kun se on ajankohtaisempaa ja jos sieltä löytyy silloin joku hyvä kaveri nykyiselle koiralle.

Toinen koira otetaan vasta ensi kesänä aikasintaan kunhan tuo edellinen ipana (nyt n.10kk) aikuistuu vähän ja se saadaan koulutetuksi niin pystyy keskittymään uuteen tulokkaaseen hieman enemmän ja vähemmällä stressillä. Kuitenkin nykyinen koira on jo hyvällä mallilla. Kouluttajammekin sanoo siinä olevan potentiaalia toko -kisoihin eli ensi kesänä jo alokasluokkaan.

Ja kun lähes kaikki noista viron tarhoilta tuoduista koirista on sekarotuisia niin niiden käytös on täysin sattuman varaista, sillä ei ole mitään tiettyä rodulle tyypillistä luonnetta. Sieltä voi kolmen vuoden yhteiselon jälkeen pukata ihan ihme persoonaa.

Frankenstain kirjoitti:Ja kun lähes kaikki noista viron tarhoilta tuoduista koirista on sekarotuisia niin niiden käytös on täysin sattuman varaista, sillä ei ole mitään tiettyä rodulle tyypillistä luonnetta. Sieltä voi kolmen vuoden yhteiselon jälkeen pukata ihan ihme persoonaa.

Eiköhän se luonne selviä paljon aikaisemmin kuin kolmessa vuodessa. Katsoisin, että koirien menneisyys vaikuttaa käytökseen huomattavasti enemmän kuin sekarotuisuus. Yhdistyksissä on asiantuntevaa porukkaa, ei ne anna laumanvartijamiksausta kerrostaloon tai muutenkaan kellekään sellaista koiraa, mikä ei selkeästi ottajalle sovi.

Frankenstain kirjoitti:Ja kun lähes kaikki noista viron tarhoilta tuoduista koirista on sekarotuisia niin niiden käytös on täysin sattuman varaista, sillä ei ole mitään tiettyä rodulle tyypillistä luonnetta. Sieltä voi kolmen vuoden yhteiselon jälkeen pukata ihan ihme persoonaa.

Hyvin mahdollista juu. Tosin, rotukoirienkin kohdalla luonne voi erota rodun perusluonteesta. Esim. rodulle tyypillinen rauhallisuus voi muuttua aggressiivisuudeksi jos edelliset elinolosuhteet sallivat sen muokkautua sellaiseksi. Olipa vaikeasti selitetty, etteköhän te ymmärrä pointtini. Univelkaisena ei pitäisi alkaa keskustelemaan, mistään. Enivei, sekarotuisen minä haluankin ennemmin kuin puhdasrotuisen!

Siis totta kai siihen vaikuttaa moni muukin asia.
Ja kyllä ei sitä koiran koko käytöstä ja luonnetta saa selville edes kahdessa tai kolmessa vuodessa ellei kykene käymään aivan kaiken läpi mitä elämässä voi tapahtua.
Mutta ihan olen käytännössäkin nähnyt monta vuotta Suomessa asunutta rescue-koiraa joilla ilmenee uusia luonteenpiirteitä ajansaatossa, ilman että kotioloissa olisi tapahtunut minkäänasteisia muutoksia. Ja työni puolesta myös muualta kuullut samaa.
Eli luonnetta ei voi ennustaa edes sitä vähää mitä rotukoirilla.
Itse suosin rotukoiria ja oma onkin paperillinen rotukoira.

Frankenstain kirjoitti:Siis totta kai siihen vaikuttaa moni muukin asia.
Ja kyllä ei sitä koiran koko käytöstä ja luonnetta saa selville edes kahdessa tai kolmessa vuodessa ellei kykene käymään aivan kaiken läpi mitä elämässä voi tapahtua.
Mutta ihan olen käytännössäkin nähnyt monta vuotta Suomessa asunutta rescue-koiraa joilla ilmenee uusia luonteenpiirteitä ajansaatossa, ilman että kotioloissa olisi tapahtunut minkäänasteisia muutoksia. Ja työni puolesta myös muualta kuullut samaa.
Eli luonnetta ei voi ennustaa edes sitä vähää mitä rotukoirilla.
Itse suosin rotukoiria ja oma onkin paperillinen rotukoira.

Niin, koirathan vanhetessaan saattavat muuttua jonkin verran, oli sitten paperit tai ei. Tuskin se sinunkaan paperillinen rotukoirasi on samanlainen 2-vuotiaana kuin 9-vuotiaana. Tämmöinenhän nyt lienee aivan normaalia eikä koiran syntymämaa tietääkseni asiaan vaikuta. Tarkoitinkin nyt kommentillani lähinnä sitä, että vaikka rescuekoira saattaa ollakin sitä kennelissä syntynyttä puudelia haasteellisempi, niin ei siinä nyt sentään mitään villieläintä yritetä kesyttää. Maalaisjärjellä minäkin olen omieni kanssa ihan hyvin pärjännyt.

Frankenstain kirjoitti: Itse suosin rotukoiria ja oma onkin paperillinen rotukoira.

Se onkin sitten makukysymys, ottaako mieluummin äkillisesti ilmenneen eron luonteessa (en ole muuten itse koskaan kuullut että yhdelläkään rescuekoiralla olisi ilmennyt luonteenmuutoksia sen enempää kuin tavallisilla kotikoirillakaan) vaiko äkillisesti ilmenneen syövän, lonkkavian, selkävian...

Tuohon sekarotuinen vs. puhdasrotuinen voisi noin yleisesti sanoa, että yllättävän monella on mielipiteenä "puhdasrotuinen on parempi!" ilman, että olisi koskaan omistanut tai edes kunnolla ollut sekarotuisesta. Niin ja muuten, voihan se rotukoirakin olla yllätyksellinen, jos rescuena on, ei se seka/puhdas mitään vaikuta siihen, vai onko jossain ihan kunnon tutkimus että vaikuttaisi?

Niin ja vaikka itsellä on rotukoira, rakastan jokaista karvaturria ihan samalla tavalla, enkä välitä onko sekarotuinen vai puhdas, koska sillä ei vaan yksinkertaisesti ole minulle väliä. Luonne ja persoonallisuus on minulle enemmän, kuin joku paperilappu.

Howler kirjoitti:Niin ja vaikka itsellä on rotukoira, rakastan jokaista karvaturria ihan samalla tavalla, enkä välitä onko sekarotuinen vai puhdas, koska sillä ei vaan yksinkertaisesti ole minulle väliä. Luonne ja persoonallisuus on minulle enemmän, kuin joku paperilappu.

Mulle taas tärkeintä on koiran terveys ja hyvinvointi. Tärkeämpää kuin oma terveys ja hyvinvointi. Vaikka kuinka rakastaisin koiraani, se ei nosta koirani elämänlaatua.
Ja siinä juurikin on se syy, että olen valmis maksamaan niistä papereista huomattavasti, jotta saisin edes jonkinlaisen ennusteen siitä, kuinka terve koirani tulee olemaan myös tulevaisuudessa.
Paperit paperit paperit, ei ole muuta keinoa seurata suvussa esiintyneitä sairauksia tai ominaisuuksia kymmenien vuosien ajalta. Ehkä joidenkin mielestä on ihan OK risteyttää koiria, joiden jälkeläiset eivät elä terveinä yli kolmivuotiaiksi, mutta minusta se on eläinrääkkäystä, vaikka kuinka rakastaisi näitä koiria.

^Voiko tuohon enää muuta sanoa
(eli samaa mieltä siis, itse en vain olisi osannut sanoa yhtä hyvin)

MotiivitOn kirjoitti:Mulle taas tärkeintä on koiran terveys ja hyvinvointi. Tärkeämpää kuin oma terveys ja hyvinvointi. Vaikka kuinka rakastaisin koiraani, se ei nosta koirani elämänlaatua.

Nyt täytyy myöntää, etten edes pysähtynyt miettimään tuota terveysasiaa tuossa sekarotuinen vs. puhdasrotuinen (se siis on minullekin äärimmäisen tärkeää, unohdin kylläkin listata tuossa edellisessä viestissäni ). Siitä tulikin muuten mieleen, muistelen joskus jonkun sanoneen että sekarotuinen voisi jopa olla terveempi kuin puhdasrotuinen (ei perinnöllisiä sairauksia ehkä niin paljon)?

Howler kirjoitti:muistelen joskus jonkun sanoneen että sekarotuinen voisi jopa olla terveempi kuin puhdasrotuinen (ei perinnöllisiä sairauksia ehkä niin paljon)?

Tätä kuulee usein, se on "ainut" väite mitä osataan enää esittää puhdas vs. seropi.
Miten kahdesta "sairaasta" koirasta voi tulla terve koira? Jos kerran niillä puhtailla on perinnöllisiä sairauksia