HÄKE 'nauha'

[Veristi]

Kn, vaikuttaa aika epätodennäköiseltä, että häkenauhalle ei olisi tallentunut tuota pojan kertomaa Jukan huuto+lasiäänet+puhelimen näppäinäänet -hetkeä. Poikahan kuuli sen sänkyynsä asti, joten olisi sen pitänyt häkeen kuulua. (Annu-huudoista poika puhuu 16.9.2009 puhuttelussaan hieman ennen tuota siteeraamaani pätkää.) Tämän vuoksi olen esittänyt oletuksen, että poika olisikin kuullut puhelimen näppäinten sijasta nauhurin näppäinten ääniä silloin, kun Jukka huusi ja lasia rikottiin. Tämähän sopisi syyttäjän uusiin kuvioihin. Voisi olla vaikkapa taustanauhan esikuuntelua samalla, kun A. lavasti ikkunan rikki.

"Huppiksen tuumaustauot" / tyhjät kohdat häkenauhalla (alun 23 sek tyhjä sekä valitusäänten puuttuminen väliltä 1:25-1:48) ovat kieltämättä kummallisia. Kun katsoo litterointia, näkee että Jukan ensimmäinen valitus kohdassa 0:23 tulee juuri sen jälkeen, kun Anneli on antanut osoitteensa. Jälkimmäinen Jukan äänistä tyhjä väli tulee sen 2 sekunnin tyhjän kohdan jälkeen tallennuksessa ja Jukan puhe jatkuu heti sen jälkeen, kun Anneli on lähtenyt puhelimesta. En kuitenkaan saa vaikutelmaa, että tämä olisi mitenkään johtunut Jukan ja Annelin välisestä reaaliaikaisesta kommunikoinnista tms.

Jos tietäisin, millaisia äänentoistolaitteita perheessä oli, voisin paremmin spekuloida, käyttikö Anneli välillä pausea, oliko kaukosäädintä tai kantoiko äänentoistolaitetta mukanaan. Jotain outoa on, sen molemmat huomaamme. Ehkä Anneli ei vain tullut ajatelleeksi, että meteliä pitäisi laittaa kuulumaan jatkuvasti. Voisi kenties ajatella, että Anneli oli niin ennakolta päättänyt sovittaa liikehdintänsä Jukan repliikkeihin, joten täytyi olla tarkka sen suhteen, että nauhalta tulevat oikeat äänet juuri silloin, kun se Annelille käy. Koska puhelu pitkittyi ja tytär tuli paikalle, Anneli päätti antaa astalointikohdan tulla nauhalta ja kertoi myöhemmin, että oli osoittanut huppikselle ne taustanauhalta kuuluvat repliikkinsä, jotka oli oikeasti huutanut Jukalle.

Tyttären mainitsema mutina Annu-huutojen jälkeen on nähdäkseni se kohta häketallenteelta, jossa Jukka astaloidaan. Vaikka litterointiin on onnistuttu merkitsemään replikoinnit, on tuo kohta oikeasti korvilla kuultuna hyvin epäselvää. Tämä käy ilmi paitsi tyttären kuulustelukertomuksista, myös Annelin omista puheista sekä oikeussalissa nauhaa kuulleiden kertomuksista. Sekin on mahdollista, että Anneli luuli, ettei kukaan saisi tarpeeeksi tarkkaan selville, mitä nauhalla sanottiin.

Tyttären kertomuksesta kannattaa muistaa se, että hän kävi "kamalia ääniä" kuunneltuaan katsomassa isää takkahuoneessa ja sai vaikutelman (26.8.2009 kuuleminen), että "iskä oli murhattu" muttei halunnut uskoa sitä siinä vaiheessa. Äidin sijaintia hän ei tuolloin noteerannut. Äiti meni puhelimeen vasta vähän myöhemmin ja sitten alkoi taas kuulua Annu-huutoja.

Jos tarkastelisit litterointia niin, että kohdan 1:55 juoksuaskeleet olisivat kengät jalassa tehdyt ja ottaisit mukaan oman huomiosi Annelin hengityksen tasaisuudesta vaimeitten askelten jälkeen, olisiko mielestäsi mahdollista, että taustanauhaa on käytetty?

[Valhalla]

Tyttären kertomuksesta kannattaa muistaa se, että hän kävi "kamalia ääniä" kuunneltuaan katsomassa isää takkahuoneessa ja sai vaikutelman (26.8.2009 kuuleminen), että "iskä oli murhattu" muttei halunnut uskoa sitä siinä vaiheessa. Äidin sijaintia hän ei tuolloin noteerannut. Äiti meni puhelimeen vasta vähän myöhemmin ja sitten alkoi taas kuulua Annu-huutoja.

Eikös tämä tarkoita ihan suoraan lavastenauhoitusta. Jos noin kuulusteluissa on kirjattu niin eipä paljoa selvemmin voi sanoa.

[Veristi]

Niin Valhalla, ja huomionarvoista tässä on se, että tuo 26.8.2009 tyttären kuuleminen tapahtui siinä vaiheessa, kun äidille ei ollut etukäteen kerrottu, että lasta kuultaisiin tuona päivänä. Lapsi tuntui kuulustelun loppuvaiheessa olevan huolestunut tästä. Ne 'painostaviksi' väitetyt kuulustelukerrat tulivat vasta myöhemmin syyskuussa.

[Kuolemannaakka]

Tytttö kertoo käynneistään niin sekavasti, että edes niiden lukumäärä ei tahdo selvitä. Versioita on useita, ristiriitaisiakin. Hän ei myöskään kerro, että äitiä ei näkynyt missään, kuten täällä kärkkäästi aina kerrotaan, vaan että äiti oli "puhelimessa kai". Kun tiedämme, että tyttö kävi puhelun aikana katsomassa makkariin, ja silloin Jukka lattialla makasi, on todennäköistä, että tuota "ylimääräistä" käyntiä ei edes ollut, vaan tyttö puhuu puhelun aikaisista tapahtumista. Lapsi ei sano varmuudella PUHELIMESSA, vaikka äiti olisi sinne puhelimeen jäänytkin, koska hän ei takkahuoneeseen katsoessaan näe äitiään. Äiti on "kai" puhelimessa, vaikka aikuinen olisi asiasta varma. Lisäksi on muistettava lasten tapa sanoa melkein mihin tahansa kysymykseen ensin "emmätiä", mikä on todellisuudessa semmoinen tuumaustauko.

Kuulustelujen litterointien perusteella on hankala OIKEASTI tietää, mitä kukin tarkoitti, koska äänensävyt, epäröinnit ja muut eivät tule ilmi. Oikeus ei ole missään vaiheessa takertunut tytön kertomusten yksityiskohtiin, koska tietää, etteivät ne voi aina pitää paikkaansa. Esimerkiksi kertomus takkahuoneen oviaukolle asti paljain jaloin menneestä lapsesta silloin, kun ikkuna oli rikki, ei voi pitää paikkaansa. Lapsi muistaa sijaintinsa väärin, koska ei olisi voinut, eikä edes yrittänyt mennä lasien täyttämälle alueelle. Lisäksi käytös kuolleen isän löytyessä on täysin epälooginen: tyttö vain kävelee muka takaisin huoneeseensa ja pelästyy kirkumaan vasta puhelun aikana käydessään! Ei kuulemma näe verta, vaikka miestä on puukotettu 70 kertaa, ja nauhoitusteorian mukaan pääkin jo voi olla halki. Tämäkin seikka viittaa siihen, ettei mitään "näin iskän kuolleena mutten pelästynyt eikä äitiä näkynyt" -käyntiä ole edes olemassa, vaan tyttö sekoittaa sen puhelun aikana käyntiin, jolloin hän todellisuudessa, reaktioistakin päätellen, näki Jukan ensi kertaa kuolleena.

Olen koko ajan sanonut, että mielestäni etukäteen tehty nauha on MAHDOLLINEN, toisin kuin reaaliaikainen murha, mihin ei ole aikaa. Mutta nauhoituksen käyttö on mielestäni äärimmäisen epäuskottavaa, eikä se mielestäni olisi mitenkään todellisuudessa toiminut. Syyt olen kertonut useasti. Siis ideana ok, kirjan juonena ihan hauska, mutta ei toimi käytännössä, kun paikalla on nauhasta riippumattomia toimijoita ja lisäksi Jukka kaikestapäättäen oli kuollut vasta aivan partion tullessa tai sen jo tultua. Partiohan ei ollut mitään nauhaa kuullut, joten heillä ei ollut esioletusta Jukan kunnosta. He varmasti asian tutkivat, ja varmasti erottavat aikaa sitten kuolleen vielä elvytyskelpoisesta. Ja kuivuuhan se verikin ihan ruskeaksi jos Jukka on vuotanut vähintäänkin puolen tuntia, otaksuttavasti yli tunnin ja ollut pitkään kuolleena.

[Valhalla]

En ymmärrä kuitenkaan oikeuden perusteita miten se valitsee lasten tarinoista jotakin todeksi ja jotakin ei. Esimerkiksi kuinka monta kertaa tulee esille hyvin looginen tarina perheriidasta. Tai kuinka monta kertaa voi erehtyä nähneensä isänsä näkemättä äitiä tai huppista.

[Veristi]

Nyt, Naakka, puhut vain oman muistisi varassa. Aiemman kolmen takkahuoneella käyntikerran lisäksi tyttö kertoo 26.8.2009 kuulustelussaan kyllä neljännestäkin, mutta sijoittaa sen ajallisesti tapahtumasarjan alkuun. Itse asiassa sen perusteella voi päätellä, että tapahtumat kestivät pitempään kuin Anneli antaa ymmärtää.

Tytär ei myöskään käyttänyt ilmaisua 'puhelimessa kai', vaan kerään tähän hänen käyttämiään sanoja:
- "--- äitin mä en muista missä äiti oli sillon---"
- "Äiti oli tuol luultavasti mä en muista oikein sitä mu ei ollu."

Myöhemmässä 16.9.2009 puhuttelussa hän ei myöskään muistanut, missä äiti oli.

Mielestäni voi vallan hyvin tehdä päätelmän, että tytär ei ollut nähnyt äitiään puhelimessa silloin, kun oli omasta huoneestaan mennyt takkahuoneelle ja sieltä pois. Se kirkaisu puhelun jälkipuoliskolla taas johtui nähdäkseni siitä, että Jukka oli verisempi kuin mitä tytär aiemmalla kerralla oli nähnyt. Ihan varma en ole siitä, johtuiko tämä valaistusolosuhteista vai siitä, että Anneli oli puhelimesta poissaollessaan tehnyt Jukan ruumiille jotain. Tytär oli siis tuolla aiemmalla kerralla nähnyt isänsä vatsallaan, joten pään vammat eivät välttämättä näkyneet samalla lailla kuin sitten, kun Anneli oli oletukseni mukaan siirtänyt ja kääntänyt Jukan ruumista.

Ensipartion poliisi kertoi nähneensä jo takkahuoneen ovensuulta, että Jukka oli kuollut. Ei siinä enää elvyttelyjä tarvinnut.

Ja kuten Valhalla yllä toteaa, minäkään en ymmärrä, millä perusteilla lasten kertomuksista näitä muita kohtia kuin huppis-kohtia pidetään epäuskottavina. Sama juttu annelisteilla kuin oikeudessakin. Se, että lasten tarinat eivät ole helposti hahmotettavia, johtuu ihan vain kuulustelijoista: eivät tunnu aina malttavan antaa lapsen kertoa vapaasti omista havainnoistaan vaan tähtäävät selvästikin huppis-huipentumaan.

Ja erittäin tärkeä on tarkastella sitä, mistä lapsi ei mainitse mitään.

[Kuolemannaakka]

Aika ihmeellistä väittää, että lasten kertomuksista tulee esiin looginen perheriita, kun jokainen on kertonut ja vannonut, ettei mitään riitaa ko. yönä ollut, vaan kaikki oli hiljaista, kunnes alkoi paukkumaan.

Voin kaivaa kuulusteluja illalla esille, jos ehdin. Tyttö sanoi aivan varmasti äidin olleen ehkä puhelimessa...

Tyttö kertoi myös, että kirkaisi nauhalla kun näki Jukan, josta tuli kauheasti verta, ja pian sen jälkeen näki huppiksen poistuvan. Niin miten ihmeessä hän ei kirkaissut silloin, kun näki Jukan kuolleena ensimmäisen kerran, kun Jukka kerran oli jo silloin tapettu? Silloin kun hän oli "yksin", eikä äitiäkään näkynyt? Sitten vasta äityy kirkumaan ja itkemään, kun uudestaan käy.

Ensihoitajien raportissa kerrotaan, että hoitajat yrittivät elvyttää Jukkaa, ja totesivat hänet myöhemmin kuolleeksi. Poliisit eivät käyneet koko huoneessa, vaan tarkastelivat asiaa 3-4 metrin päästä, eivätkä raportissaan mainitse edes päävammoja (kun niitä ei oviaukolta nähnyt, kun ohimo oli seinään päin... ja siksi Annelikaan ei niitä nähnyt eikä niistä ollut tietoinen seuraavana päivänä... vai oliko taas aivan ylimaallisen hyvää lavastusta ja kaiken huomaamista?). Poliist sanoivat, että Jukka näytti siltä, ettei enää kauheasti tarvinnut elvyttää. Anneli sanoi, että Jukka makasi silmä(t) auki, kuolleen näköisenä. Tokihan hoitajat yrittävät vähän epätoivoisemmankin näköistä henkiin saada, mutta kyllä he nyt erottavat onko kyseessä vastakuollut vai 30 minuuttia lakanalle valunut ja siihen tapettu.

Kaikissa "Anneli on syyllinen" -teorioissa joudutaan väkisin turvautumaan hyvin kyseenalaiseen "Jukka makasi sängyllä puukotettuna ja HERÄSI yhtäkkiä pudottautumaan sängystä" -oletukseen, missä ei todellisuudessa ole mitään järkeä eikä se ole lääketieteellisestikään kestävä teoria, saatikka loogisesti. Tämä oletus on tehtävä, leivottiin Annelista syyllistä livenä tai etukäteisnauhoituksena. Kuitenkin sängyn vieressä on hirveästi verta ja kamppailunjälkiä (myös jalanjälkiä! Siinä on pyöritty seisten veressä), veriroiskeita seinän leveydeltä. Siinä on kieriskelty ja tapeltu paljon enemmän kuin yhden astalonlyönnin ajan. Ja hei veristi: onko sinusta uskottava skenaario Anneli, joka yllättäen huomaa Jukan heränneen henkiin ja karjuvan lattialla, ja joka tämän vuoksi napsauttaa nauhurin päälle ja antaa ukon huutaa 2½ minuuttia talossa, jossa on 4 lasta ja tilanteessa, joka on hänen kannaltaan aivan epätoivoinen, sanomatta sanaakaan. Välillä huutaa Hei lopeta! Tämän jälkeen sitten vasta karjuen käy miehen kimppuun tappaen hänet kahdella sorkkaraudan iskulla päähän!! Tai siis, ei edes tapa, vaan jättää hänet edelleen puoleksi minuutiksi henkiin ja nauhoittaa loppukorinatkin!

Ei kertakaikkiaan...

[turumurre]

... Aiemman kolmen takkahuoneella käyntikerran lisäksi tyttö kertoo 26.8.2009 kuulustelussaan kyllä neljännestäkin, mutta sijoittaa sen ajallisesti tapahtumasarjan alkuun. Itse asiassa sen perusteella voi päätellä, että tapahtumat kestivät pitempään kuin Anneli antaa ymmärtää....

Vuoden 2009 kuulusteluihin on tullut lisäksi käyntikerta ennen ja myös käyntikerta jälkeen.
Tämä on selvästi muistelua tai yritystä siihen suuntaan koska tapahtumista oli jo kulunut reilusti aikaa eikä lapsi enää muistanut niitä. Tämän muistamattomuuden lapsi myös selvästi tuo esiin ja häntä siihen erikseen kehoitettiinkin. Sama muistamattomuus tulee esiin varsinkin syksyn 2009 kuulusteluiden alussa jossa ei muistanut missä äiti juuri silloin tiettynä hetkenä oli. Onko tässä jotain ihmeellistä pitkän ajan kuluttua? Myöhemmissä v2009 kuulusteluissaan muisti jo paremmin tapahtumia ja myös sen että äiti oli kaiketi puhelimessa silloin kun näki isänsä. Verisiti, et kai tosissasi ala kaivaa joka muistamattomuutta omiin päätelmiesi tueksi, sinun pitää osata nähdä kokonaisuus. Kun olet muutaman kuukauden tehnyt tarkkoja tutkimuksia liittyen lapsen 100-sivuisiin kuulusteluihin, pääset ehkä jyvälle lapsen kertomuksista ja tapahtumien kulusta. Tapahtumista joka on lyhykäisesti seuraava:
- Heräsi ikkunan paukutteluun ja lasin rikkomisääneen.
- Kävi katsomassa olohuoneen perällä, näki lasinpalasia, isänsä seisomassa kunnossa olevana, äiti sängyssä/istumassa/sängyn vieressä.
- Poistui pian, palasi jonkin ajan kuluttua.
- Oli puhelimessa
- Puhelimesta poistumisen jälkeen meni ja näki isänsä verissään maassa, kiljaisi.
- Pelästyi ja perääntyi ja palasi hyvin pian siihen olohuoneeseen näkemään huppiksen poistumisen.
- Pelästyi lisää ja peräntyi, itkeskeli loppuajan häkepuhelun kulusta.

Vuoden 2006 kuulusteluissa toi esiin kolme 'katselu/käynti'-kertaa, 'kun mä katoin kolme kertaa sin' Kolme järkyttävintä kertaa jotka syöpyivät lapsen mieleen olivat se kun herää lasin rikkomiseen ja menee katsomaan, käy muutaman minuutin kuluttua ja näkee isänsä maassa verissään ja pian sen perään huppiksen poistumisen ikkunasta.

En voi ymmärtää sitä että lapselta odotetaan kellontarkkaa kuvausta järkyttävän yön tapahtumista, kun tälläiseen ei pysty aikuisetkaan. Asetuppa edes hetkeksi siihen lapsen asemaan jonka isä on juuri tapettu.

Kun niitä lapsen kuulusteluita plaraat, niin kehoittaisin tutkimaan tapahtumien kulkua takaperin, sieltä kun tapahtuma oli ohitse tapahtumien alkuun. Sieltä kun huppis lapsen mukaan poistui sinne kun lasi meni rikki. Kun lapsen kertomuksen mukaisesti tiedetään huppiksen poistumisaijankohta, niin niistä kertomuksista selviää aikaisempi tapahtuma (isän näkeminen verissään maassa) jne jne.
Lopusta siis alkuun, näin ehkä pääset jyvälle, ehkä et.

Vuoden 2007 alussa oli eräät tärkeät kuulustelut joissa käsiteltiin tarkemmin huppiksen poistumista, näitä meillä ei ole tutkittavana koska nykyinen tutkintalinja jätti ne jostain syystä esitutkintamateriaalista pois (valikoivaa materiaalin liittämistä ??????), tätä ei käräjilläkään käsitelty. Puolustus sai tämän tärkeän kuulustelun vasta hovikäsittelyyn. Hovi toteaa näistä ko v2007 kuulusteluista että ne olivat kaikkein asianmukaisemmin suorittettuja. Asiasisältö niissä oli sama kuin muissakin lapsen kuulusteluissa.

Hovi on erittäin hyvin perustellut ja johtopäätellyt nämä lapsen kertomat asiat. Eivät ne tule muuttumaan.
Ymmärrän hyvin että sinulla on kova halu saada omassa mielessäsi nämä kertomukset toiseksi kuin mitä on lapsen mukaan tapahtunut, ja syy on tietenkin se ettei sinulla muuten olisi mahdollisuutta kehitellä etukäteisnauhamurhaskenariota. Eikä syyttäjälläkään ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää vääntää nämä lapsen kertomukset muuksi jos haluaa lämmitellä nauhoitusasiaa mielessään.
Kerrassaan mieletön ajatelma kaikkineen. Tämä uusi viritelmä tulee poissuljetuksi tavattoman monista tapahtumien seikoista, muistakin kuin lapsen kertomuksista.

Mutta hyviä lukuhetkiä...

[Valhalla]

Naakalle:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... nnumero#s4

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo96143.pdf

värjäys minun

Milloin elvytystä ei tule aloittaa?
Ensihoitolääkäri tai sairaalan päivystävä lääkäri joutuu elvytystilanteessa useimmiten hoitamaan hänelle aiemmin tuntematonta potilasta. Koska elvytysviiveellä on tärkeä merkitys potilaan selviämisen kannalta, on elvytys aloitettava epäselvässä tilanteessa odottamatta tietojen tarkentumista. Sairaalaelvytyksistä tiedetään, että jos vuodeosasto-olosuhteissa sydämenpysähdystä ei ole nähty tai kuultu ja alkurytmi on jokin muu kuin kammiovärinä tai kammiotakykardia, on potilaan ennuste toivoton. Mikäli elvytys on näissä olosuhteissa aloitettu, sitä ei tulisi jatkaa kymmentä minuuttia pidempään (Van Walraven ym. 2001). Tukholman Karoliinisessa sairaalassa tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 30 % niistä potilaista, joita elvytysryhmä yritti sairaalan vuodeosastolla elvyttää, olivat niin sairaita, ettei elvytystä olisi pitänyt aloittaa ollenkaan.

Muualla kuin sairaalassa todetuissa äkillisissä elottomuustapauksissa on vain harvoin käytettävissä niin paljon tietoa potilaasta, että terveydenhoidon ammattihenkilö voisi pidättäytyä elvyttämästä. Taulukkoon 1 on koottu ohjeet tilanteisiin, joissa sydämenpysähdyspotilaan elvytystä ei kuitenkaan tulisi aloittaa kyseisissä olosuhteissa. Tällaisissa tilanteissa sydämen käynnistyttyäkin potilaan mahdollisuudet toipua sairaalasta kotiutuvaksi ovat olemattomat.

TAuLukko 1. ohje akuuteista sydämenpysähdystilanteista, joissa elvytystä ei aloiteta. Mukailtu Helsingin ensihoitoyksikön ja käypä hoito -suosituksen ohjeista.
lähtörytminä on asystole ja sydämenpysähdyksen alkua ei ole nähty tai kuultu
potilas on ollut vailla mitään elvytystä yli 15 minuuttia ja alku- rytminä on asystole tai sykkeetön rytmi (pea)
edellä mainituissa tilanteissa on suljettu pois hypotermia ja hukuksiin joutuminen
traumapotilas on tavattaessa eloton ja alkurytminä on asystole tai pea
Häkämyrkytyspotilas on tavattaessa eloton potilas on toivonut hoitotestamentissa elvyttämättä jättämistä
terminaalivaiheessa tai tiedossa on muu asiaa koskeva selkeä tahdonilmaus

[Kuolemannaakka]

Naakalle:
värjäys minun

Milloin elvytystä ei tule aloittaa?
Ensihoitolääkäri tai sairaalan päivystävä lääkäri joutuu elvytystilanteessa useimmiten hoitamaan hänelle aiemmin tuntematonta potilasta. Koska elvytysviiveellä on tärkeä merkitys potilaan selviämisen kannalta, on elvytys aloitettava epäselvässä tilanteessa odottamatta tietojen tarkentumista. Sairaalaelvytyksistä tiedetään, että jos vuodeosasto-olosuhteissa sydämenpysähdystä ei ole nähty tai kuultu ja alkurytmi on jokin muu kuin kammiovärinä tai kammiotakykardia, on potilaan ennuste toivoton. Mikäli elvytys on näissä olosuhteissa aloitettu, sitä ei tulisi jatkaa kymmentä minuuttia pidempään (Van Walraven ym. 2001). Tukholman Karoliinisessa sairaalassa tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 30 % niistä potilaista, joita elvytysryhmä yritti sairaalan vuodeosastolla elvyttää, olivat niin sairaita, ettei elvytystä olisi pitänyt aloittaa ollenkaan.

Muualla kuin sairaalassa todetuissa äkillisissä elottomuustapauksissa on vain harvoin käytettävissä niin paljon tietoa potilaasta, että terveydenhoidon ammattihenkilö voisi pidättäytyä elvyttämästä. Taulukkoon 1 on koottu ohjeet tilanteisiin, joissa sydämenpysähdyspotilaan elvytystä ei kuitenkaan tulisi aloittaa kyseisissä olosuhteissa. Tällaisissa tilanteissa sydämen käynnistyttyäkin potilaan mahdollisuudet toipua sairaalasta kotiutuvaksi ovat olemattomat.

No en minä sitä ole väittänytkään, etteikö hoitajat alkaisi elvyttää vähän enemmänkin kuolleen näköistä (vaikka jos on ns. aivot seinällä, niin tuskin siinä rintapainelu enää auttaa), vaan sitä, että jos he havaitsevat uhrin olleen puolen tuntia kuollut, niin ei se silloin siitä enää elvyttämällä herää. Ei kuollutta elvytetä.

Jukka ei voinut olla mikää vanha raato, jos häntä kerran elvytettiin. Eikä missään raporteissa tai muisteluissa ole kukaan epäillyt, että Jukka olisi ollut kuollut jo aikaisemmin. Minusta on tyhmää, että kun keksitään uusi teoria (=nauhoitus), niin sitten yhtäkkiä aletaan muistelemaan, että juu, taisi se tosiaan olla jo ihan kuiva koko mies. Voisihan asiaa ensipartiolta kysellä. He eivät olleet havainneet mitään erikoista tilanteessa, mitään sellaista, mikä ei olisi sopinut Annelin kertomukseen. Kyllä heidät olisi aikaa sitten kiikutettu syyttäjän tähtitodistajiksi, mikäli Jukka ei olisi ollut juuri kuollut. Kaikkien osapuolien mukaan oli riidatonta, että Jukka kuoli puhelun aikana päähän saamiinsa iskuihin.

[Valhalla]

Lautumia tai kuolonkankeutta ei tule 1/2 tunnissa. Ruumiinlämpökin tuossa ajassa on epäluotettava. Miten ensihoitajat näkevät uhrin kuolleen puoli tuntia sitten?

[Severin A]

Lautumia tai kuolonkankeutta ei tule 1/2 tunnissa. Ruumiinlämpökin tuossa ajassa on epäluotettava. Miten ensihoitajat näkevät uhrin kuolleen puoli tuntia sitten?

Ruumiinlämpöön vaikuttavia tekijöitä tuolloin olivat avonainen oven ikkuna ja mahdollinen lattialämmitys (en nyt muista oliko takkahuoneessa lattialämmitys).

Kokemukseni mukaan ensihoitajat yrittivät elvyttää potilasta, jonka sydämenpysähdyksestä oli kulunut 27 minuuttia.

[Veristi]

Naakka ja Turre,

Olen nyt kahden kuukauden ajan selvitellyt taustanauhan käytön mahdollisuutta peilaten Annelin ja lasten kertomuksia häkenauhalitterointiin. Sattumoisin en katsoisi itseäni mitenkään täysin ammattitaidottomaksi tällaiseen tarkasteluun. Yksi asia, mikä vanhimman lapsen kertomuksessa ei vuosien varrella ole nähdäkseni muuttunut, on se, ettei hänellä ole muistikuvia äidin olemisesta puhelimessa siinä vaiheessa, kun hän on käynyt takkahuoneessa, nähnyt isän ja veitsen, ja tullut takaisin huoneeseensa. En ymmärrä Naakan päättelyä siitä, ettei lapsi olisi lasinsirujen vuoksi voinut tehdä havaintoa isän makaamisesta lattialla jo tässä vaiheessa, mutta sitten vähän myöhemmin puhelun aikana voinut isän ruumiin nähdä, vaikka samat lasinsirut yhä ovat samassa paikassa.

Miksi lapsi ei sitten kirkaissut jo aiemmin? Kuvitelkaa tilannetta, jossa lapsi tulee hiljaiseen takkahuoneeseen, näkee isän ja veitsen, muttei ketään muuta. Ei näy äitiäkään. Miksi siinä alkaisi kirkua ja ilmaisisi itsensä sille, joka kaiken on saanut aikaan?

Lapsi oli kuullut pitkän aikaa "kamalia ääniä", varsinkin isän huutoja. Mutta kyllä hän oli kuullut äidinkin ääntä. Jos katsoo häkenauhalitterointia ja olettaa Jukan astaloinnin tulevan taustanauhalta, huomaa, että kyllä Anneli siellä raivokkaasti huutelee Jukalle (Mitäkö/pitääkö, vittikö, (u)ole ja astaloinnin jälkeen vielä Lopeta, kun Jukka ei heti lopeta korinaansa).

Ei taustanauhateorian mukaan Jukan tarvitse mitenkään 'herätä' tai toeta puukottelun jälkeen. Anneli on voinut ihan hyvin käydä peseytymässä sillä aikaa, kun Jukka on valitellut sängyllä. Sitten A. on aloittanut äänityksen ja havaittuaan Jukan pyrkivän nousemaan sängyltä juossut (keittiöstä takkahuoneeseen, kengät jalassa) astaloimaan Jukan. Ties miten pitkään Jukka on siinä kitunut pää halki, mistä sitä tietää onko nauhoitus päättynyt juuri Jukan oikeaan kuolemaan. Poika on voinut tässä välissä kuulla Annelin lasinrikkomista ja nauhan esikuuntelua. Tyttö on käynyt tämän jälkeen takkahuoneessa ja nähnyt isän veitsi asetettuna vierelle.

Tyttö on kuulusteluissaan selvästikin itsekin saattanut ihmetellä, miksei nähnyt äitiä puhelimessa silloin, kun tämän olisi siellä pitänyt olla. Jos löydätte jonkin kuulustelukertomuskohdan, jossa hän selkeästi kertoo äidin olleen puhelimessa, miettikää onko se vain päättelyä vai oikeaa muistamista.

Ensihoitajien raportin näkisin myös mielelläni. Muutoin olen sitä mieltä, että Jukan kuolinhetkeä ei vain aiemmin ole osattu epäillä eikä riitauttaa sitä oikeudessa.

[Valhalla]

Eipä voi kuin peesata Veristin edellistä. Vaikka en etp:tä omaakaan. Ja tottakai taustanauhan käytön pohdintaan sisältyy monenmonta epävarmaa tekijää mutta niin liittyy koko surmayöhön. Liekö siellä montaakaan kiistatonta tapahtumakulun pätkää.

Jos taustanauhaa nyt ylipäätään tutkitaan ( että näin on tilanne syyttäjälläkin eikä nauha viittaa johonkin muuhun ), niin huomioitavaa on, että sen käytön vinkki tuli lapsilta. Ei syyttäjältä tai keneltäkään muulta. Ja lapset ovat ainoita silminnäkijöitä.

[Toripolliisi]

Jukka ei voinut olla mikää vanha raato, jos häntä kerran elvytettiin.

Ei todellakaan ollut vanha raato, mistä moinen päähäsi pälkähti?

Ensihoitajat oli hälyytetty paikalle akuuttiin tilanteeseen, jossa poliisi olikin jo paikalla. Heidän ei tuollaisessa tilanteessa tarvitse miettiä yhtään elvytyksen laiminlyömistä varsinkin kun uhri on ns koossa. Heidät on koulutettu tekemään tietyt henkeäpelastavat toimenpiteet rutiininomaisesti ja jos uhri ei tokene niin se on sitten siinä, kuolemansyyntutkijat hoitavat lopun.

Hukkuneitakin elvytetään puolen tunninkin veden alla olon jälkeen..