HÄKE 'nauha'

[Severin A]

KN kirjoitti:
"Takan läpi ei näe, siispä siinä ei terävöityneet aistit auta mitään. Ja valistunut veikkaukseni on, ettei 9v tyttö jää tarkastelemaan isänsä veristä ruumista kovinkaan suurella pieteetillä, vaan ryntää karkuun. Kuten muuten sanoi tehneensäkin."

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa et ole nähnyt/kuullut paikalla ollutta ihmistä, mutta olet VAISTONNUT jonkun olevan läsnä? Sellainen tilanne luo vaistomaisesti pelkoreaktion, vaikka varsinaista uhkaa ei olisikaan.

[Toripolliisi]

Oheisissa kuulusteluotteissa on lähinnä tarkasteltu ulkopuolisen poistumista, mutta niistä yhtälailla käy selväksi isän näkemisen ajankohta ja myös se että äiti oli silloin puhelimessa:

2006
K: Olik siel ketään vierasta miestä?
L: Ja sit ko mä menin pois sieltä—Ku mä tulin sinne taas vähän ajan päästä, mä näin ku se mies pakeni ikkunasta

K: Milloin sä havaittit, et semmonen mies o siellä?
L: No, toisel kerral, ko iskä oli lattialla (itkee)
K: Ja sä näit semmosen miehen siellä?
L: Ei ko mää vaan ajattelin, mut vast sil vimpal kerral mää havaitsin sen.

L: Iskä oli lattiall
K: Joo, sit mihi sä menit sen jälkee.
L: Taas omaa huoneesee.
K: Oliks sä kaua sit sielä?
L: En
K: Joo,, sä tulit takasi sit siihe.
L: Ja sit mä näin sen lähtevä sieltä.

Ylläoleva lainaus lyhennetty, oleellinen kohta näkyvissä. Kuuleminen on tehty pian tapahtuneen jälkeen ja yleensä näitä heti tehtyjä kuulemisia on pidetty luotettavimpina.

Tuohon lainaukseen kulminoituu näkemykseni siitä, että tyttö on kuvitellut koko huppiksen, ensin ajatteli nähneensä mutta vimpalla kerralla sitten näki, kun oikein pinnisti. Ja tuota näkemistä on sitten kolmessa vuodessa vahvistettu kaikin tavoin..

[Chili]

Kait lehti ikäänkuin laski, että jos Jukan surmahetkellä Anneli on lasten lisäksi ainoana paikalla ja pyytää vielä lupaa poistua puhelimesta surman ajaksi - niin se on ikään kuin tunnustus. Eikä päättely mielestäni ihan väärin ole.

Lehti kirjoittaa
"Nauhalla surman tunnustanut Anneli Auer soittaa Satakunnan hätäkeskukseen kesken veriteon."
tarkoittaessaan kai:
Surman tunnustanut Anneli Auer soittaa nauhalla (nauhoitteessa) Satakunnan hätäkeskukseen kesken veriteon.
Tai jos laittaisi pari pilkkua
"Nauhalla, surman tunnustanut Anneli Auer, soittaa Satakunnan hätäkeskukseen kesken veriteon."

Menee jo liian paksuksi. Taidan pitää taukoa täältä ja odotella jenkkipoliisien ratkaisua asiaan.

Jos oikein pilkkuja alkaisi nus...eiku viilata, niin tyttären lausumakin kuullostaa kauhealta: Isä älä! kuole!

[Severin A]

Kait lehti ikäänkuin laski, että jos Jukan surmahetkellä Anneli on lasten lisäksi ainoana paikalla ja pyytää vielä lupaa poistua puhelimesta surman ajaksi - niin se on ikään kuin tunnustus. Eikä päättely mielestäni ihan väärin ole.

Lehti kirjoittaa
"Nauhalla surman tunnustanut Anneli Auer soittaa Satakunnan hätäkeskukseen kesken veriteon."
tarkoittaessaan kai:
Surman tunnustanut Anneli Auer soittaa nauhalla (nauhoitteessa) Satakunnan hätäkeskukseen kesken veriteon.
Tai jos laittaisi pari pilkkua
"Nauhalla, surman tunnustanut Anneli Auer, soittaa Satakunnan hätäkeskukseen kesken veriteon."

Menee jo liian paksuksi. Taidan pitää taukoa täältä ja odotella jenkkipoliisien ratkaisua asiaan.

Jos oikein pilkkuja alkaisi nus...eiku viilata, niin tyttären lausumakin kuullostaa kauhealta: Isä älä! kuole!

No, jos ei kelpaa, niin sopii laittaa linkkiä, missä löytyy "nauha, jossa Anneli Auer tunnustaa murhan".

[Kuolemannaakka]

KN kirjoitti:
"Takan läpi ei näe, siispä siinä ei terävöityneet aistit auta mitään. Ja valistunut veikkaukseni on, ettei 9v tyttö jää tarkastelemaan isänsä veristä ruumista kovinkaan suurella pieteetillä, vaan ryntää karkuun. Kuten muuten sanoi tehneensäkin."

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa et ole nähnyt/kuullut paikalla ollutta ihmistä, mutta olet VAISTONNUT jonkun olevan läsnä? Sellainen tilanne luo vaistomaisesti pelkoreaktion, vaikka varsinaista uhkaa ei olisikaan.

No niinhän se tyttö kertoi vaistonneensakin. "Ekal kerral ajattelin, ja toisel näin". Oletko sinä ajatellut, miksi tyttö olisi mennyt katsomaan huoneeseen, jossa piti olla murhaaja, jos Anneli olisi hänelle murhaajasta kertonut, tai hän olisi tiennyt, että Jukka siellä makaa verissään?

Ihan oikeasti: uskotko todella, että tyttö olisi jäänyt tarkastelemaan takkahuonetta sekunniksikaan, kun tajusi, että isä on kuolleena lattialla ja verta on kaikkialla? Hän tuli olohuoneen suunnasta, näin ollen oviaukon oikea reuna oli se linja, jonka ylitettyään hän näki isänsä, joka makasi sängyn vieressä. Tällä suoralla linjalla ei huppiksesta näkyisi jälkeäkään, vaikka hän olisi sumopainija. Ihan varmasti tämä näky katkaisi välittömästi tytön liikkeen ja jähmetti hänet ja sai hänet pakenemaan: ei hän edennyt sen jälkeen enää lainkaan, ei jäänyt kurkottelemaan Jukan pään näkemistä tai mitä huoneessa tapahtui. Vilkaisu ja kirkaisu ja karkuun. Ajattele nyt, 9-vuotias tyttö!

En ihan oikeasti yritä tässä keksiä mitään tekosyitä, vaan asia on mielestäni noin. Vaikka Anneli olisi syyllinen, vaikka takkahuoneessa olisi huutanut nauhuri (sitä ei tyttö onneksi huomannut...), vaikka mitä hyvänsä, niin tyttö olisi käyttäytynyt noin. Vaikka sitten olisi jatkossa nähnyt harhoja.

Tuntuu niin ihmeelliseltä, kun tapauksessa kaikki silminnäkijät kertovat samanlaisen kertomuksen, johon kaikki verijäljet sopivat, johon kuultu häke-puhelu sopii, jossa ei oikein mikään yksityiskohta klikkaa millään lailla, ja ilmeisesti 80% ihmisistä on täysin varmoja, ettei mitään ulkopuolista voinut olla. Miksei voinut olla??? Minkä ihmeen takia täysin nuhteettomasti eläneen kotirouvan suorittama, Agatha Christienkin häpeämään saava vuosisadan murhalavastus amatsoonin voimalla ja nopeudella, ilman mitään järjellistä motiivia, lasten valehdellessa tai ollessa mukana juonessa... miten se VOI teistä olla todennäköisempi teoria?? Johtuuko se vain siitä, että teille on muodostunut Auerista epämiellyttävä tai outo kuva? Sillä eihän näissä jutuissa ole lihaa lainkaan päällä. Ei ole MITÄÄN todisteita mistään Auerin syyllisyydestä. Ei sitten minkäänlaisia. Kaikki asiat nimenomaan viittaavat ulkopuoliseen ja kaikki jäljet sopivat kertomukseen mitä tyttö ja Auer on esittäneet.

Ihmettelen.

[Veristi]

Oi, Naakka, sun pateettisuuttas: eikö MITÄÄN todisteita mistään Annelin syyllisyydestä? Ah!

No, ihan vain pari pikkuyksityiskohtaa toisin mieleesi: Ennen kuin lapsi meni häkenauhalitteroinnin mukaan kirkaisemaan takkahuoneen ovensuulle ja näki isänsä lattialla verisenä, Anneli oli jo puhunut hänen kuultensa huppiksesta ja maininnut jopa, että tällä oli mustat vaatteet (kohta 2:50). (Jätän tästä huomiotta ne Annelin huppiskuvaukset puhelun alkuvaiheesta, koska ei ole ollenkaan varmaa, oliko tytär tällöin vielä paikalla vai tuliko huoneestaan ulos vasta kuultuaan isänsä Annu-huudot.)

Toisena yksityiskohtana mainitsisin sen, että kun lapsi kirkaisee kohdassa 3:14, Anneli joutuu vielä 3:18 pyytämään, ettei lapsi itkisi 'siel'. 26.8.2009 puhuttelussaan lapsi kertoo, että oli tässä vaiheessa jäänyt tuolloisen arvionsa mukaan 10-15 s tai 20 s odottamaan siihen ja sen jälkeen nähnyt murhaajan juoksevan kylppäristä pois. (vrt. 3:41 Joo, se lähti.) Jos jätetään pois tuo huppis-havainto, ei tytär siis suinkaan oman kertomansa mukaan vain vilkaise, kirkaise ja lähde karkuun, kuten tuossa yllä esität.

Tyttären huppishavainnot syntyvät siis nähdäkseni ainakin äidin kuvailujen, kuulustelijoiden kyselyjen ja omien pohdiskelujen yhteisvaikutuksesta vuosien varrella.

[Severin A]

KN kirjoitti:
"Takan läpi ei näe, siispä siinä ei terävöityneet aistit auta mitään. Ja valistunut veikkaukseni on, ettei 9v tyttö jää tarkastelemaan isänsä veristä ruumista kovinkaan suurella pieteetillä, vaan ryntää karkuun. Kuten muuten sanoi tehneensäkin."

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa et ole nähnyt/kuullut paikalla ollutta ihmistä, mutta olet VAISTONNUT jonkun olevan läsnä? Sellainen tilanne luo vaistomaisesti pelkoreaktion, vaikka varsinaista uhkaa ei olisikaan.

No niinhän se tyttö kertoi vaistonneensakin. "Ekal kerral ajattelin, ja toisel näin". Oletko sinä ajatellut, miksi tyttö olisi mennyt katsomaan huoneeseen, jossa piti olla murhaaja, jos Anneli olisi hänelle murhaajasta kertonut, tai hän olisi tiennyt, että Jukka siellä makaa verissään?

Ihan oikeasti: uskotko todella, että tyttö olisi jäänyt tarkastelemaan takkahuonetta sekunniksikaan, kun tajusi, että isä on kuolleena lattialla ja verta on kaikkialla? Hän tuli olohuoneen suunnasta, näin ollen oviaukon oikea reuna oli se linja, jonka ylitettyään hän näki isänsä, joka makasi sängyn vieressä. Tällä suoralla linjalla ei huppiksesta näkyisi jälkeäkään, vaikka hän olisi sumopainija. Ihan varmasti tämä näky katkaisi välittömästi tytön liikkeen ja jähmetti hänet ja sai hänet pakenemaan: ei hän edennyt sen jälkeen enää lainkaan, ei jäänyt kurkottelemaan Jukan pään näkemistä tai mitä huoneessa tapahtui. Vilkaisu ja kirkaisu ja karkuun. Ajattele nyt, 9-vuotias tyttö!

En ihan oikeasti yritä tässä keksiä mitään tekosyitä, vaan asia on mielestäni noin. Vaikka Anneli olisi syyllinen, vaikka takkahuoneessa olisi huutanut nauhuri (sitä ei tyttö onneksi huomannut...), vaikka mitä hyvänsä, niin tyttö olisi käyttäytynyt noin. Vaikka sitten olisi jatkossa nähnyt harhoja.

Tuntuu niin ihmeelliseltä, kun tapauksessa kaikki silminnäkijät kertovat samanlaisen kertomuksen, johon kaikki verijäljet sopivat, johon kuultu häke-puhelu sopii, jossa ei oikein mikään yksityiskohta klikkaa millään lailla, ja ilmeisesti 80% ihmisistä on täysin varmoja, ettei mitään ulkopuolista voinut olla. Miksei voinut olla??? Minkä ihmeen takia täysin nuhteettomasti eläneen kotirouvan suorittama, Agatha Christienkin häpeämään saava vuosisadan murhalavastus amatsoonin voimalla ja nopeudella, ilman mitään järjellistä motiivia, lasten valehdellessa tai ollessa mukana juonessa... miten se VOI teistä olla todennäköisempi teoria?? Johtuuko se vain siitä, että teille on muodostunut Auerista epämiellyttävä tai outo kuva? Sillä eihän näissä jutuissa ole lihaa lainkaan päällä. Ei ole MITÄÄN todisteita mistään Auerin syyllisyydestä. Ei sitten minkäänlaisia. Kaikki asiat nimenomaan viittaavat ulkopuoliseen ja kaikki jäljet sopivat kertomukseen mitä tyttö ja Auer on esittäneet.

Ihmettelen.

Ihmettelen minäkin.

Ensimmäiseksi ihmettelen sitä, että jos yhdeksän vuotias tyttö ajatteli paikalla olleen tuntemattoman ulkopuolisen henkilön ja vielä sen jälkeen palaa paikalle, jossa pääsee todistamaan kyseisen henkilön poistumista. Pelottomuus tuntuu olevan geeneissä, kun AA ei pelkää eikä jälkikasvukaan. En myöskään usko, että lapsi olisi jäänyt katselemaan pahasti runnottua, veristä isäänsä, vaan normaalin lapsen tavoin hakeneen turvaa äidistään.

Toiseksi ihmettelen sitä, että olisi poikkeavaa "täysin nuhteettomasti eläneen kotirouvan suorittama" julma teko läheiselleen. Viimeaikainen uutisointi julmista, kuolemaan johtaneista perheen sisäisistä teoista puhuu toista. Syystä tai toisesta "täysin nuhteettomasti" eläneet ihmiset kohdistavat läheisiinsä, omaan perheeseensä, julmuuksia, joita on mahdoton käsittää. Miksi Lahti-Auer-perheessä ei olisi voinut tapahtua samoin?

Tilastojen valossa on paljon todennäköisempää, että perheenjäsenet vahingoittavat toisiaan kuin se, että joku ulkopuolinen tunkeutuisi kotiin vahingoittamaan vain yhtä perheenjäsentä.

Tuona yönä tuntuu tapahtuneen liian paljon sellaista, joka menisi normaalin käyttäytymisen rajoihin. Yksi tai kaksi poikkeusta menisi tilastollisen poikkeaman piikkiin, mutta tämä määrä ei.

[Kuolemannaakka]

Oi, Naakka, sun pateettisuuttas: eikö MITÄÄN todisteita mistään Annelin syyllisyydestä? Ah!

No, ihan vain pari pikkuyksityiskohtaa toisin mieleesi: Ennen kuin lapsi meni häkenauhalitteroinnin mukaan kirkaisemaan takkahuoneen ovensuulle ja näki isänsä lattialla verisenä, Anneli oli jo puhunut hänen kuultensa huppiksesta ja maininnut jopa, että tällä oli mustat vaatteet (kohta 2:50). (Jätän tästä huomiotta ne Annelin huppiskuvaukset puhelun alkuvaiheesta, koska ei ole ollenkaan varmaa, oliko tytär tällöin vielä paikalla vai tuliko huoneestaan ulos vasta kuultuaan isänsä Annu-huudot.)

Toisena yksityiskohtana mainitsisin sen, että kun lapsi kirkaisee kohdassa 3:14, Anneli joutuu vielä 3:18 pyytämään, ettei lapsi itkisi 'siel'. 26.8.2009 puhuttelussaan lapsi kertoo, että oli tässä vaiheessa jäänyt tuolloisen arvionsa mukaan 10-15 s tai 20 s odottamaan siihen ja sen jälkeen nähnyt murhaajan juoksevan kylppäristä pois. (vrt. 3:41 Joo, se lähti.) Jos jätetään pois tuo huppis-havainto, ei tytär siis suinkaan oman kertomansa mukaan vain vilkaise, kirkaise ja lähde karkuun, kuten tuossa yllä esität.

Tyttären huppishavainnot syntyvät siis nähdäkseni ainakin äidin kuvailujen, kuulustelijoiden kyselyjen ja omien pohdiskelujen yhteisvaikutuksesta vuosien varrella.

Kerro jotain todisteita Annelin syyllisyydestä. Jotain todella kiistatonta, jotain, mihin ei ole kertomuksessa selvinnyt selitystä tai mikä ei sovi kertomukseen mitenkään?

Anneli pyytää, ettei tyttö itkisi. Mahtaako hän huikata tytölle jonnekin takkahuoneen oviaukolle, tyttöä näkemättä, vai mahtaako hän sanoa toiveensa tytölle, joka on siinä tuulikaapin kulmalla/olohuoneessa, siis Annelin näkölinjalla, kun Anneli on keittiössä?

Kakkajuttua, että tyttö ihaili isäänsä 10-20 sekuntia. Tämä aika meni siitä, kun hän näki isän, juoksi pois ja sitten kääntyi katsomaan ja näki poistumisen. Käytä nyt hiukan järkeä. Varmaan 9v lapsi jää ihmettelemään isäänsä, jonka aivot on seinällä.
Ja varmaan sama tytär lähtee kuikuilemaan, onko se isän tappanut rosvo siellä takkahuoneessa, niinkuin äippä kertoo, vai ei.
Tämmönen luvalla sanoen hieman ärsyttää.

[Kuolemannaakka]

Ihmettelen minäkin.

Ensimmäiseksi ihmettelen sitä, että jos yhdeksän vuotias tyttö ajatteli paikalla olleen tuntemattoman ulkopuolisen henkilön ja vielä sen jälkeen palaa paikalle, jossa pääsee todistamaan kyseisen henkilön poistumista. Pelottomuus tuntuu olevan geeneissä, kun AA ei pelkää eikä jälkikasvukaan. En myöskään usko, että lapsi olisi jäänyt katselemaan pahasti runnottua, veristä isäänsä, vaan normaalin lapsen tavoin hakeneen turvaa äidistään.

Toiseksi ihmettelen sitä, että olisi poikkeavaa "täysin nuhteettomasti eläneen kotirouvan suorittama" julma teko läheiselleen. Viimeaikainen uutisointi julmista, kuolemaan johtaneista perheen sisäisistä teoista puhuu toista. Syystä tai toisesta "täysin nuhteettomasti" eläneet ihmiset kohdistavat läheisiinsä, omaan perheeseensä, julmuuksia, joita on mahdoton käsittää. Miksi Lahti-Auer-perheessä ei olisi voinut tapahtua samoin?

Tilastojen valossa on paljon todennäköisempää, että perheenjäsenet vahingoittavat toisiaan kuin se, että joku ulkopuolinen tunkeutuisi kotiin vahingoittamaan vain yhtä perheenjäsentä.

Tuona yönä tuntuu tapahtuneen liian paljon sellaista, joka menisi normaalin käyttäytymisen rajoihin. Yksi tai kaksi poikkeusta menisi tilastollisen poikkeaman piikkiin, mutta tämä määrä ei.

Hauskaa on se, että vaikka selitän asiat juuri niinkuin sinä, vastaat mulle, ikäänkuin olisin kirjoittanut jotain toista=)) Minähän se juuri tuossa sanoin, ETTEI tyttö olisi jäänyt Jukkaa ihmettelemään! Hemmetti soikoon... Ei tyttö mitään PALANNUT, vaan näki poistumisen 10-15 sek myöhemmin, kun oli juossut pois. Näki terassin oven ja huppiksen selän (hän nimenomaan kertoi nähneensä selän, mistä voidaan tarkistaa hänen sijaintinsa), kun kääntyi katsomaan, kun murhaaja ikkunasta kipusi. Ne näkee vaikka eteisestä. Tutustu pohjapiirrokseen ja tytön kertomukseen.
Todennäköisesti hän oli linjalla, josta näki Annelin, olohuoneen puolella ehkä, tod.näk. siinä tuulikaapin/pöydän kulma lähellä. Siitä näkee suoraan ovelle/huppiksen selän ja siitä näkee Annelin, joka on keittiössä. Ja siinä on oma huone vieressä/lähellä.

[Veristi]

Älä, Naakka, turhaan ärsyynny. Olen vain lukenut lapsen kuulustelukertomuksia. Tytär itse kertoo 26.8.2009 puhuttelussaan jääneensä takkahuoneen ovensuuhun seisomaan kirkaisun jälkeen. Mielestäni on sinun tehtäväsi selittää, miksi hän tällaista väitti. Jos tämä ei sovi sinun käyntikerta-teoriaasi, kannattaa pohtia, sijoittuisiko lapsen toinen käyntikerta takkahuoneen ovensuulla sittenkin aikaan ennen häkepuhelua. (Pyydän anteeksi patetia-irvailujani.)

Astalointi-iskut eivät suoraan näkyneet ovensuulle, jos Jukan ruumis oli jo tässä vaiheessa pesuhuoneen oven vierellä.

[Severin A]

Ihmettelen minäkin.

Ensimmäiseksi ihmettelen sitä, että jos yhdeksän vuotias tyttö ajatteli paikalla olleen tuntemattoman ulkopuolisen henkilön ja vielä sen jälkeen palaa paikalle, jossa pääsee todistamaan kyseisen henkilön poistumista. Pelottomuus tuntuu olevan geeneissä, kun AA ei pelkää eikä jälkikasvukaan. En myöskään usko, että lapsi olisi jäänyt katselemaan pahasti runnottua, veristä isäänsä, vaan normaalin lapsen tavoin hakeneen turvaa äidistään.

Toiseksi ihmettelen sitä, että olisi poikkeavaa "täysin nuhteettomasti eläneen kotirouvan suorittama" julma teko läheiselleen. Viimeaikainen uutisointi julmista, kuolemaan johtaneista perheen sisäisistä teoista puhuu toista. Syystä tai toisesta "täysin nuhteettomasti" eläneet ihmiset kohdistavat läheisiinsä, omaan perheeseensä, julmuuksia, joita on mahdoton käsittää. Miksi Lahti-Auer-perheessä ei olisi voinut tapahtua samoin?

Tilastojen valossa on paljon todennäköisempää, että perheenjäsenet vahingoittavat toisiaan kuin se, että joku ulkopuolinen tunkeutuisi kotiin vahingoittamaan vain yhtä perheenjäsentä.

Tuona yönä tuntuu tapahtuneen liian paljon sellaista, joka menisi normaalin käyttäytymisen rajoihin. Yksi tai kaksi poikkeusta menisi tilastollisen poikkeaman piikkiin, mutta tämä määrä ei.

Hauskaa on se, että vaikka selitän asiat juuri niinkuin sinä, vastaat mulle, ikäänkuin olisin kirjoittanut jotain toista=)) Minähän se juuri tuossa sanoin, ETTEI tyttö olisi jäänyt Jukkaa ihmettelemään! Hemmetti soikoon... Ei tyttö mitään PALANNUT, vaan näki poistumisen 10-15 sek myöhemmin, kun oli juossut pois. Näki terassin oven ja huppiksen selän (hän nimenomaan kertoi nähneensä selän, mistä voidaan tarkistaa hänen sijaintinsa), kun kääntyi katsomaan, kun murhaaja ikkunasta kipusi. Ne näkee vaikka eteisestä. Tutustu pohjapiirrokseen ja tytön kertomukseen.
Todennäköisesti hän oli linjalla, josta näki Annelin, olohuoneen puolella ehkä, tod.näk. siinä tuulikaapin/pöydän kulma lähellä. Siitä näkee suoraan ovelle/huppiksen selän ja siitä näkee Annelin, joka on keittiössä. Ja siinä on oma huone vieressä/lähellä.

En näe tässä mitään hauskaa...

Tahdotko siis sanoa, että vaistottuaan tuntemattoman läsnäolijan takkahuoneessa, yhdeksänvuotias lapsi, joka juuri on nähnyt kuoliaaksi pahoinpidellyn isänsä, kuikuilisi jossain muualla kuin kiinni äidissään? Kuinka paljon pelottavaa pitää tapahtua, jotta yhdeksänvuotias lapsi käyttäytyy siten kuin lapset normaalisti eli takertuu äitiinsä turvaa hakien? Jos äitiin ei takerruta, on syytä kysyä miksi.

[Kuolemannaakka]

Älä, Naakka, turhaan ärsyynny. Olen vain lukenut lapsen kuulustelukertomuksia. Tytär itse kertoo 26.8.2009 puhuttelussaan jääneensä takkahuoneen ovensuuhun seisomaan kirkaisun jälkeen. Mielestäni on sinun tehtäväsi selittää, miksi hän tällaista väitti. Jos tämä ei sovi sinun käyntikerta-teoriaasi, kannattaa pohtia, sijoittuisiko lapsen toinen käyntikerta takkahuoneen ovensuulla sittenkin aikaan ennen häkepuhelua. (Pyydän anteeksi patetia-irvailujani.)

Ekassa kuulustelussa hän kertoi olleensa "olohuoneen keskellä" ja kertoi nähneensä vain huppiksen selän. Jos hän olisi seissyt siinä lähellä, niin hän olisi nähnyt naaman ja kyljen ja muun. Mutta näki vain selän. Selän näkemisestä voimme päätellä, missä tyttö on ollut, vaikka hän muistaisi sijaintinsa metrin pari väärin. Se on paljon tarkempi muistikuva kuin sijainti. Sijaintiaan ei kukaan paina mieleen, mutta se selkä jää mieleen.
Selkä näkyy, kuten olen kirjoittanut, vaikka eteisestä tai ulko-ovelta.

[Gerbera]

Tyttö herää kun ovi-ikkunaa hakataan rikki. Käy katsomassa mistä mekkala tulee, lähetetään takaisin omaan huoneeseen. Omassa huoneesaan ei uskalla edes sytyttää lukulamppua koska pelkää roistoa. Anneli soittaa häkeen ja puhuu tappajasta. Tyttö tulee huoneestaan, on hetken puhelimessa, menee katsomaan takkahuoneeseen.

Mihin pelko hävisi muutamassa minuutissa?

[Kuolemannaakka]

Tyttö herää kun ovi-ikkunaa hakataan rikki. Käy katsomassa mistä mekkala tulee, lähetetään takaisin omaan huoneeseen. Omassa huoneesaan ei uskalla edes sytyttää lukulamppua koska pelkää roistoa. Anneli soittaa häkeen ja puhuu tappajasta. Tyttö tulee huoneestaan, on hetken puhelimessa, menee katsomaan takkahuoneeseen.

Mihin pelko hävisi muutamassa minuutissa?

Tuli kuulemma semmonen tunne, että joku vaan pakotti menemään katsomaan=) Olisiko uteliaisuus ja se, ettei välttämättä tiennyt/tajunnut, mitä siellä on edessä? Tuskin meni ihan muuten vaan kuollutta isäänsä ihailemaan ja tuskin jälkikäteen ajatellen piti ajatusta hyvänä.
Jukkahan siellä kuitenkin oli aivot seinällä, vaikkei olisi huppumiehiä ollutkaan. MINÄ en olisi mennyt katsomaan, jos olisin asian tiennyt, tuskin tyttökään.

Eikö katsomaan meneminen sinusta voisi viitata siihen, ettei tyttö tiennyt, mitä huoneessa on?

[Veristi]

Naakka, voiko tyttären sijainnista tehdä päätelmiä pitämällä 'faktana' huppiksen selän näkemistä? Eikö huppiksen mahdollinen näkeminen olekaan se selvitettävänä kysymyksenä oleva seikka?

Nähdäkseni lapsi oli jo kerran ennen puhelua nähnyt isänsä lattialla vatsallaan makaamassa veitsi vierellään, muttei kovin verisenä. Äiti puhui kyllä häkeen paikalla olevasta tappajasta ja kuvaili tämän vaatteita, mutta tyttären kuulustelusta 2006 saa vaikutelman, ettei äidin käyttäytyminen ollut muutoin kovinkaan dramaattista: Anneli kävi lapsen mukaan vain 'katsomassa isää', ei erityisemmin näyttänyt pakenevan ketään. Tämä saattaisi selittää jonkinasteisen uteliaisuuden ja sen, että lapsi uskalsi - jälleen kerran - mennä takkahuoneen ovensuulle.