Yrittäkää nyt ymmärtää vähän.
Hinku saada Ruotsista joku raiskaajien paratiisi ei onnistu.
Asiasta löytyy paljon, paljon infoa, jos osaa lukea ja ymmärtää mitä lukee.
Raiskausten selvitysprosentti on Ruotsissa alhainen. Kukaan Ruotsissa EI tiedä raiskausten todellista määrää. Brå (Brottsförebyggande rådet) arvioi, että vain n. 10-20 prosenttia raiskauksista tulee poliisin tietoon ja vain 20 prosenttia näistä voidaan yhdistää epäiltyyn tekijään. Vain parisataa henkilöä tuomitaan vuosittain Ruotsissa.
Siitä että Ruotsissa olisi enemmän raiskauksia kuin joissakin muissa maissa ei ole mitään todisteita. Näin sanoo esimerkiksi Monica Landergård BRÅ:sta.
Lähde, jolla pyritään esittelemään Ruotsin korkeita tilastoja tulee usein YK:n konttorin tilastoista (UNODC). Niissä tilastoissa Ruotsi erottuu selvästi maailmassa 66 raiskauksellaan per 100 000 asukasta.
Vaikka Ruotsissa on suuri määrä raiskauksia per 100 000 asukasta, tilastojen mukaan, niin se on näin vain koska on kysymys määrittelystä, ilmoitusherkkyydestä ja paljon muusta, kertoo myös Michael Jandl itse UNODC:sta.
Muita syitä korkeisiin lukemiin ovat myös raiskaukset, joissa jokainen tapaus lasketaan yhdeksi raiskaukseksi, siis nainen, joka raiskataan 100 kertaa, päätyy tilastoihin satana (100) yksittäisenä raiskauksena. Monessa muussa maassahan tämä tilastoidaan vain yhtenä (1) raiskauksena.
Raiskausten määrä nousi jyrkästi vuosien 2004 ja 2005 välillä, 25.2 per 100 000 asukasta 41.9:n. Selitys tähän on uusi seksuaalirikoslaki, jossa itse raiskauskäsite laajennettiin ja sitä vielä korjattiin joku vuosi myöhemmin lisää.
UNODC huomauttaa myös, että maiden välisessä vertailussa on oltava hyvin varovainen, koska on maita, jotka eivät ole raportoineet raiskaustapauksia lainkaan ja jotkut maat eivät ole raportoineet niitä koskaan.
EU:n suuressa tutkimuksessa huomautetaan myös, ettei viranomaisten esittämien tilastojen vertailu edusta sitä todellista määrää rikoksista yleensäkään, vaan pikemminkin niistä näkyy enemmän itse maan kulttuuri rikosilmoituksista ja viranomaisten tavasta kerätä ja raportoida dataa eteenpäin.
Tästä voi lukea lisää esim. täältä:
http://fra.europa.eu/sites/default/file ... r14_en.pdf
Meillä kansa on johtanut itsensä – enemmän tai vähemmän itse – harhaan, kun näitä tilastoja lähdetään sitten tulkitsemaan tarkoituksenhakuisesti ja omaa mutuansa tukien.
Voidaanko muka puhua jostain suuresta raiskausaallosta Ruotsissa?
Michael Jandl UNODC:stä toteaa jälleen, ettei Ruotsista puhuttaessa ole tapahtunut mitään erikoista raiskausmäärien kasvua. Sillä jos verrataan esim. vuoteen 2013, jolloin Ruotsissa kirjattiin 59 raiskausta per 100 000 asukasta, verrattuna 66 vuonna 2014, niin saamme kasvuksi 12 prosenttia. Esim. Englannissa ja Walesissa ilmoitettin samaan aikaan 36 tapausta, jotka nousivat 51 tapaukseen. Kasvua siis 41 prosenttia. Hän yhdistää kasvun yleensäkin suurempaan huomioon ja tiedonkasvuun, kun on kysymys raiskauksista ja seksuaalirikoksista.
Myös Brå ja Madeleine Leijonhufvud, Emeritusprofessori oikeusasioissa, kytkee korkean ilmoitusherkkyyden ja tilastot yhteen kasvaneeseen avoimuuteen. Hän sanoo, että Ruotsissa seksuaalirikoksen uhrit eivät enää häpeä samalla tavalla kuin ennen, nyt asia koetaan siten, että rikosten ilmoittaminen on yhä tärkeämpi asia.