Toit muuten esile seikan joka, akuuttihässäkän jälkeen, kuuluu ensimmäisenä selvitettävien joukkoon. Voisi olettaa että potilas tullessaan osastolle hoitoon, jota ei oleteta pitkäksi, toisi vain päällään olevat vaatteet sekä sen vähän muuta omaisuutta mitä pakollisesti tarvii. Yleensä ainakin nissä paikoissa joissa itse olen ollut, käytäntönä on ollu se, että potilaan vaatteet laitetaan huoneessa olevaan kaappiin ja (ainakin nykykäytännön mukaan) hyvinkin tarkkaan kirjataan mitä omaisuutta potilaalla on tullessaan ollut mukana. Hommasta ainakin nykykäytännön mukaan ehdään jotki laput päiväyksillä varustettuna, sitä en muista pitikö ne allekirjoittaa. Toisin sanoen se, mitkä vaatteet Sarpiolla kadotessaan oli, on veraten yksinkertaista selvittää. Jos Sarpion olisi ulkona nähnyt joku ja hänellä olisi ollut sairaalavatteet, niin se joku kyllä olisi muistanut ja jopa puuttunut tilanteeseen heti. Koska mitään tällaista ei ole ilmeisesti kerrottu, pidän mahdollisena että joku Sarpion mahdollisesti kohdatessaan kohtasi tämän siviilivaatteissa eikä siksi kiinnittänyt mitään huomiota tavalla joka olisi auttanut muistamaan. En siisn sata varmasti väitä jonkun kohdanneen Sarpion sairaalan ulkopuolella, mutta jos tuollainen kohtaaminen sairaalavaatteet päällä liikkuneen Sarpion kanssa olisi ollut, muistettaisiin se varmasti. Se muistettaisiin koska se olisi tapahtunut säässä joka ei anna kovinkaan kummoista mahdollisuutta selvitä ulkona heppoisissa sairaalan sisäkamppeissa.Atlanta kirjoitti:Minulle tuli mieleen, että katosiko Aili Sarpio sairaalan vaatteissa, vai omissaan? Oliko pukenut ja lähtenyt? Miten luotettava on tuon huonetoverin lausunto? Hänhän saattoi erehtyä vain luulemaan, että kaveri on sängyssään.
Aili Sarpio oli kaikesta päätellen hyväkuntoinen ja ajatuskin vielä kulki, että on voinut tehdä ns."itsensähävittämistempun" omaehtoisesti. Muuten en ymmärrä. Hämärä juttu.
Ainakin meillä täällä Hesassa on osastoille menevät ovet hyvin painavia ja lukot korkealla, ettei niistä huonokuntoinen eikä sekava potilas lähde yhtään mihinkään.
Kurja juttu omaisille, ellei selviä.
Kuinka monta näkemäämme ihmistä tai autoa me lopulta kykenemmekään jäljestä päin muistamaan, jos havaintoon ei liity jotain epätavallista. Tämä on sama ongelma hyvin monissa muissakin katoamisissa. Hyödyllisen havainnon tehnyt henkilö ei ole ymmärtänyt tehneensä hyödyllistä havaintoa, koska havainnoinnin kohde ei toiminnallaan ole antanut aihetta jäljestä päin muistamiseen (esim bussia mahdollisesti odottanut Piia Ristikankare).