Pieni liekki kirjoitti: To Kesä 15, 2023 6:08 am
Tay77 kirjoitti: To Kesä 15, 2023 12:33 am
Juuri näin!
Kun saavutaan rikospaikalle, tyhmempikin tutkija osaa ottaa kaikki mahdollisuudet huomioon. Eikä lähdetä seuraamaan mahdollista huppumiestä puolison kuvailemana. Vaan otetaan myös puoliso mahdolliseksi tekijäksi. Hänet suljetaan pois heti kun mahdollista. Tämä on ihan perushommaa kun katsotaan vaikka jenkkiläisiä rikosdokkareita

Anneli pääsi kuin koira veräjästä, koska häntä ei tutkittu ajoissa. Siksi häntä ei voitu tuomita vaikka olikin syyllinen
Miten niin Anneli pääsi kuin koira veräjästä? Alkuperäinen tutkintatiimi sulki tutkimuksiin perustuen Anneli Auerin tekijäjoukon ulkopuolelle. Tästä asiasta on ollut useampi poliisi Ulvilan murhaoikeudenkäynneissä todistamassa. Kannattaisiko ehkä kuunnella heidän todistajanlausuntojaan, jos on jäänyt perehtymättä asiaan aiemmin? Tämän lisäksi 1.8.2008 lähtien tähän päivään saakka on ollut olemassa joukko ihmisiä, jotka ovat olleet vakuuttuneita Anneli Auerin syyllisyydestä miehensä murhaan ja ovat yrittäneet kaikin keinoin väittää alkututkintaa sössityksi. Nämä syyllistäjät ovat hakemalla hakeneet ja esittäneet syitä, jotka heidän mielestään osoittavat itsekin ulkopuolisen tappajan hyökkäyksen kohteeksi joutuneen perheenäidin syylliseksi aviopuolisonsa murhaan.
Nämä syyllistäjät eivät ole kuitenkaan pystyneet selittämään murhapaikan jälkiä muulla tavalla kuin, että rikospaikka on lavastettu yms. kummallisuuksia, jotka rikkovat fysiikanlakeja. Mikään taho ei ole pystynyt kumoamaan Anneli Auerin alkuperäistä silminnäkijäkertomusta, vaikka hänen tekemisiään on yritetty tutkia monien poliisienkin toimesta aina 1.12.2006 lähtien. Syyttömän henkilön syylliseksi kirjoittajat ovat kuitenkin saaneet valitettavasti aikaan sen, että pimeänä olevaa Ulvilan murhaa ei ole tosiasiassa tutkittu enää kesäkuun 2008 alun jälkeen. Kuusirantakin rehellisenä miehenä vakuuttaa kirjassaan, että Anneli Auerista tuli pääepäilty hänen siirtyessään Ulvilan murhan tutkinnanjohtajaksi 1.8.2008, jolloin kaikki muut edellisen tutkinnanjohtajan aikana avoimina olleet tutkintalinjat oli suljettu.
Olen yrittänyt miettiä pääni puhki, mikä estää viranomaistahoja astumasta julkisuuteen kertomaan suurelle yleisölle, että Jukka S. Lahden murha (tai surma) ja Anneli Auerin murhan tai tapon yritys ovat edelleen selvittämättömiä rikoksia, joihin Anneli Auer ei voi olla syyllistynyt. Ei ole häpeä, jos rikokset jäävät selvittämättä, mutta on rikos antaa vainota syyttömiä ihmisiä toisten ihmisten tekemistä pahoista teoista.
Alkuperäinen tutkintatiimi oli todennut, että tutkinnanjohtajan linja on ollut ulkopuolisen tekijän selvittäminen ja siihen käytettiin runsaasti resursseja, mm. sen löytyneen ulkopuolisen dna:n vuoksi, joka selvisi vajaa parin vuoden jälkeen oman tutkijan dna:ksi, jonka epäillään siirtyneen hanskojen läpi/hanskoista taikka hengityksen/aivastuksen myötä halkoon. Vasta tutkijan vaihduttua alettiin selvittämään vahvemminen A:n osuuttu asiaan, eli linja muuttui. Vahvana seikkana tutkimuksissa oli selvittää onko ulkopuolisesta tekijästä mitään viitteitä, ja viitteitä ei löytynyt. Poliisi yritti siis selvittää mitä on tapahtunut, eikä lynkata A:ta.
Yhtenä erikoisena seikkana oli tapahtuman kesto, joka puolustajan mukaan oli lyhyt: A:n sanojen mukaan hätäkeskuspuhelu alkoi n. minuutti siitä kun hyökkääjä olo tullut ikkunan läpi taloon ja viimeiset hengenvedot uhri veti puhelun aikana. Kun taas syyttäjä piti tapahtumaa kaksivaiheisena, pitkään kestäneenä. Tämä uusi tutkinnanjohtaja piti mahdottomana sitä, että noin lyhyessä ajassa (minuutti + puhelu) hyökkääjä olisi kerennyt:
- lyömään uhria halolla
- lyömään uhria 70 kertaa puukolla
- lyömään uhria 2 kertaa vasaralla tai sorkkaraudalla
- jahtaamaan aueria kahdesti puhelun aikana
- häipymään ikkunasta
- uhrin olisi pitänyt tämän aikana maata sängyllä pitkään, ottaen huomioon veren määrän.
- uhrin siirtyminen tai raahaaminen lattialle
Ja kaikki tämä ääniä päästämättä, lattian päällä, jossa on lasia.
Aueri oli hätäpuhelun aikana kurkkaamassa mitä takkahuoneessa/makuuhuoneessa tapahtuu, juuri siinä kohtaa kun puhelussa kuuluu kaksi kolahdusta. (Omaa spekulaatiota: hakiko A. ulko-oven luonta sorkkaraudan siinä kohtaa kun sanoi paenneensa hyökkääjää) En muista kuuluiko ne lyönnit missä kohtaa, mutta olikohan niin, että sen *UOLE huudon paikkeilla, jolloin A:n olisi melkein kuulunut nähdä nämä lyönnit jos ulkopuolinen sen oli tekemässä. Tämä tietenkään ei ole varma seikka mielestäni, mitä näkee ja mitä ei.
Lapsen kiljahdus siinä kohtaa, kun A. kehottaa lastaan vilkaisemaan lähtikö tappaja jo, jogtui lapsen sanojen mukaan siitä, kun isästä tuli verta niin paljon. Ja päästähän verta valui runsaasti näiden lyöntien jälkeen.
Vaikka mikään taho ei oikeuden mukaan ole pystynyt kumoamaan alkuperäistä tutkimustulosta, niin mikään taho ei myöskään ole saanut mitään viitteitä ulkopuolisen läsnäolosta tapahtuman aikana.
Kuitenkin ihmettelen miksei A:n seikkaperäisiä tunnustuksia ole otettu huomioon oikeuden päätöksessä? Onko tästä teorioita? Missä pääsen niitä lukemaan?
Huomaa, että omat tiedot on mainitsemastani kirjasta, jonka toinen tutkinnanjohtaja on kirjoittanut. En syytä ketään mistään, mutta keskustelen tapahtumista pohtien mitä on oikeasti tapahtunut. Olen valmis muuttamaan mielipidettäni tapahtuman kulusta jos näen sen loogisena ja järkeenkäypänä.