Aposperida :
.. Nämä nuoret ovat suorittaneet vapausrangaistuksensa yhteiskunnalle. Antakaa heille mahdollisuus jatkaa elämäänsä, tehden siitä paras mahdollinen. Älkää julkaisko kuvia ja nimitietoja - ketä se palvelee? Antakaa rauha myös heidän läheisilleen. He joutuvat elämään asian kanssa koko loppuelämänsä.
Kiitos ja hyvää kesää kaikille!
&
.. Anteeksianto ja armollisuus muita ihmisiä kohtaan on ominaisuus jonka oppii kun osaa antaa anteeksi itselleen ja ei näe vain mustaa ja valkoista vaan myös harmaan eri sävyt. Ja ymmärtää miten ainutlaatuinen ja hauras elämä on ja miten nopeasti kaikki voi muuttua.
…. Jaksamista myös uhrin läheisille.
Tehdään elämässä hyvää sillä pahuutta on jo riittämiin.
Ei minulla tämän enempää, kiitos.
Hyvää kesää sinulle ja otin sanomasi nyt oikein "loopin" alle.
En kuulu ylläpitoon.
Kun laki ei vastaa tällaisen kidutusmurhan kohdalla edes vähimmäistason oikeudenmukaisuutta (nuorten kohdalla vuosien sijaan vuosikymmenten menetys vapausrangaistuksena), niin jää päälle tilanne, jossa tekijät eivät yleisen moraalitajun kannalta ole suorittaneet rikostaan. Joten voidaan (vai voidaanko) ajatella, että kun oikeus ja rangaistus oikeusjärjestelmän taholta jäi alkumetreille, niin rangaistusta ikäänkuin jatketaan kansan/osan ihmisistä taholta häpeäpaalun (kuvat, tiedot) kautta. Jos lain mukaan (en ole perehtynyt) niin ei saa tehdä —niin ei kannata tehdä, jotta ei koidu ikävyyksiä. Mutta kuinka väärin tai oikein se on, niin se on eri asia ja tällaisten äärimmäisten rikosten kohdalla ”hyvin tekeminen” ei ole selvää - että se olisi yhtä kuin tekijöiden suojeleminen, jotta heidän elämänsä eivät menisi pilalle muutamasta kuvasta netissä. Voisi sanoa että kun on tällaisen rikoksen tehnyt, olisi tekijöiden ollut luultavaa ymmärtää tekojen seuraamukset muutenkin kuin lain sisällä, tosin he olivat epäkypsiä nuoria mutta ymmärrys median seurauksista on nuorillakin tiedossa. Mietin yhä omaa suhtautumistani, nämä ovat vaikeita asioita. Valtamedia tekee asian niin, että eivät julkaise kuvia ja tarkkoja tietoja, mutta julkaisevat kuitenkin aika ajoin lehtijuttuja, joissa muistutetaan tekijöiden rikoksista ja mietitään, missäköhän tekijät ovat ja että tämän ikäisiä ovat nyt jne.
Eettisesti vaikea aihe. Huomaan joutuvani armon ja hyvyyden "looppiin".
Selvää on, että tekijöiden saama muutaman vuoden rangaistus hirveästä ihmiselämän tuhoamisesta ei vastaa teon vakavuutta - se ei ollut oikein. Tähän tekoon liittyi myös pitkittynyttä julmuutta, myös jo tekoa aiemmalta ajalta - kuin kasvavaa pahuutta (mainitsen sanana, kun hyvyys otettu esiin). Nuorten aivot eivät vielä olleet kypsät, puolustuksen kannalta voidaan sanoa että heillä oli meneillä häiriintynyt vaihe ja heistä voi kypsymisen jälkeen tulla ok kansalaisia. Voi tulla niin (tai sitten ei), mutta onko ihmiselämän tuhoaminen kuitattu sillä viisiin - että annetaan lähes samantien anteeksi, vaikka tekijät eivät ole sen eteen tehneet kuin välttämättömän vrt sen oheen muuta - esim alkaisivat tehdä kiusaamista ennaltaehkäisevää työtä ja kertoisivat julkisuuteen katumisesta ja siitä, että tietävät rangaistuksen olleen riittämätön mutta korvaavansa sitä tahoiltaan. Kun teko on harrdcorea, niin tekijän katuvan suhtautumisen tulisi olla sillä tasoa. Mutta niiin ei varmaan yleensä ole.
Jotkut voivat antaa anteeksi katumattomillekin tekijöille suuren (usein uskonnollisen) armollisuuden kautta, ehkä ajattelevat että piruparoilla on sielun tilalla tyhjää tai että sielunmatka on kesken, en minä tiedä - hahmottelen vaan. Tai antavat anteeksi jotta omaan sieluun ei tule kovuutta, joksi anteeksiantamattomuus koetaan - huolimatta siitä, että päinvastainen tyyli voidaan nähdä jopa moraalittomuutena/ei-mitään-rajana.
Jos annetaan aika pikaisesti anteeksi vakavan teon jälkeen ja ilman tekijöiltä tullutta kunnon vastuuta/sen osoittamista (ja onko tekoja jotka vain ovat anteeksiantamattomia, joillekin), niin tehdäänkö siinä hyvää vai huonoa - ja keille. Jos on peruuttamatonta sen enemmän tulee vastuuta. Eri ihmiset suhtautuvat eri lailla. On sanonta että annetaan anteeksi oman itsen kannalta ja samalla sanotaan, että se ei tarkoita asioiden hyväksymistä - on vain hyvä päästää irti vihoista/taakoista ja mennä eteenpäin, armollisuudella kaikkia kohtaan. Toisaalta jotkut (rikosdokumenteissa osa uhrien omaisista) kokevat anteeksiantamisen ja armollisuuden enemmän vääryytenä kuin anteeksiantamattomuuden (etenkin jos uhri ei saanut armoa).
Olen enemmän armollisuuden kannalla, mutta myös enemmän oikeuden kannalla - näin päästäänkin hankalasti selitettävään "looppiin". Kait kukin voi puhua omasta puolestaan, että omassa elämässään antaa vaikka kaikki anteeksi ja samalla pyytää syntejään anteeksi, niin on Jumalan armossa. Onko edes oikeita vastauksia - ei varmaan ole.
"Tehdään elämässä hyvää sillä pahuutta on riittämiin." Tästä olen samaa mieltä. Mutta joskus myös siinä on harmaan sävyjä. Jälleen voidaan päästä eettiseen looppiin. Ei kai tässä muuta kuin kädet ristiin.
Silti hyvyyden ansaan/kuplaan/ääri-ideologiaan ja ahtaaseen rooliin
ei kannata itseään laittaa. Jos niin tekee, se on reaalitasolla sama kuin asettautuminen harmittomaksi teuraaksi. Ei hyvä. Murunen arvaamattomuutta/määrittelemätöntä uhkaa, voidaan sanoa vaikka ok vaarallisuutta, jotta ei tunnu liian pelottavalta, on ihan asiaa. Koskelan uhri ei osannut/halunnut laittaa vastaan,
oli liian hyvä, kerta kaikkiaan. Historian taruissa tällaisista kärsijöistä tehdään pyhiä ja sen epäpyhempinä eli pahempina tekijät näyttäytyvät. Joskus tekijät itsekin hämmästyvät tekojensa edessä. ikäänkuin pahuuden voimat olisivat ottaneet vallan.
Toivon että tekijät eivät enää satuta keitään ja ymmärtävät, miten vähällä rangaistuksella pääsivät jatkamaan elämiään. Se että he käyvät opiskeluissa, töissä, saavat parisuhteita, perheen, saavat elämältä siis jatkoa on kaikkea sitä, mitä uhri ei saanut. Toivottavaa olisi, että he osoittaisivat muutoksen tiellä olemisensa esim vap.ehtoisen ennaltaehkäisevän nuorisotyön kautta - parhaimmillaan saisivat tulevat tekijät kääntymään kiusaamisen tiellä toiseen suuntaan. Mutta ovatko he sillä tiellä.
Ja huom. tekijöiden perheet saattavat luulla että tehtyjen tekojen unohtaminen ja siirtyminen muina miehinä eteenpäin on parasta pojilleen, mutta onko niin. Ehkä sielujen kannalta ed. mainittu toiminta olisi eheyttävää. Jos sellainen on mahdollista, kun yksi tekijä taisi sanoa sielunsa lähteneen kidutusmurhaa tehdessään. No tämä ei ole minun asiani, vaan sieluasiat kuuluvat ylöspäin.
Sympatiat menevät uhrin ja omaistensa suuntaan, mutta en toivo pahaa (koen nyt näin, ettei ole asiani mutta ymmärrän että kukin toivoo miten vaan ja eri aikana eri laillakin) tekijöille/perheilleen vaan suuntautumista hyvään ja se voi käydä kärsimyksen kautta -- jos asiat eivät jää pinta- vaan sielutasoon . Heillä voi olla raskasta ja on ollut varmaan raskasta, mutta niin on ollut uhrin läheisilläkin. Teko vaikutti muihinkin kuin kohteeseen. Etusijassa on vääryyttä kokenut taho.
Toivon vastuullista muutoslinjaa.
Toivon että näin ei olisi koskaan käynyt.
Loppuun mietintä, full circle. Jos tekijöillä itsellään vielä tulee perheet ja lapset, niin mitä opettavat lapsilleen? Kiusaaminen on cool vai jotain hyvää. Ja jos heidän lapsiaan kiusataan koulussa, niin onko se vaihe jossa he, oman lapsen tuskan kohdalla, viimeistään ymmärtävät asiat. Sellaista ei kukaan ole toivomassa, mutta joskus opin tiet menevät viiveellä. Joten kannattaa oppia aiemmin kuin myöhemmin. Lisäksi sanon että kun väärälle/pahalle tielle on poikettu, sieltä toiseen suuntaan voivat tekijät pyytää ohjausta rukouksin . Muistan jonkun tekijänuoren äidin tehneen kakun, jossa oli ristinmerkki osana koristelua. Hyvä tie/Jumala ei ole silti ollut oikeasti mukana, aiemmin. Murhamiehiäkin Jumala armahtaa, jos nämä kääntyvät nöyrästi puoleensa ja kysyvät synnit anteeksi ja ryhtyvät oikealle polullle. Kekkuloiden ja katumatta tie ei vie armon suuntaan.
Tässä apua tekijöiden läheisille ja hieman tekijöillekin, vaikka vastahankaan kirjoitan "tekijöillekin", kun mielellään apua ja pelastusta olisi suonut uhrille.
