PolluxTroy kirjoitti: To Kesä 15, 2023 10:53 am
Kuolemannaakka kirjoitti: To Kesä 15, 2023 10:31 am
"Annelin tunnustuksen" Amandalle pääsee lukemaan eräästä kirjasta. Sieltä pääsee lukemaan ja näkemään monenlaista muutakin jännää. Rohkeasti vaan.
Mutta kuulustelutilanteiden seikkaperäiset tunnustukset riitelystä ja tapahtumankulusta kiinnostavat enemmän kuin lapselle tehty tunnustus.
Näistä on vain pienet tiivistelmät kirjan lopussa olevassa aikajanassa. Niistä näkee, kuinka kertomus muuttui joka kuulustelukerralla ja kuinka hapuilevaa se oli ja kuinka Auer ei osannut sanoa mitään asiaa, mikä olisi ollut vain surmaajan tiedossa. Poliisi ehdotti hänelle kaikenlaista ja pikkuhiljaa hän alkoi myönnellä että noin se sitten varmaan meni.
Hovioikeus perusteli hyvin tarkasti, miksi näille jutuille ei voi laittaa painoa. Poliisi valehteli Auerille asioita, koska peitepoliisin raportista tiesivät tämän olevan asioita järkeistävä ja auktoriteetteja uskova. Eli sanottiin, että "tutkimuksissa on varmistunut, että" se ja se asia ei voi pitää paikkaansa. Kerrottiin, että Amanda oli kertonut nähneensä riidan ja teonkin yms. Sanottiin, että Anneli on vain menettänyt muistinsa.
Tässä nyt pitkä pätkä asiasta:
Miksi Auerin ”tunnustus” ei päde
Anneli Auer oli pidätettynä 18.–21.9.2009 ja uudelleen 24.9.2009 alkaen. Hän oli poliisin
suorittamissa kuulusteluissa 27.8., 19.9., 20.9. ja vielä aamulla 21.9.2009 kiistänyt surmanneensa Jukka
Lahden kertoen tapahtumista yöllä 1.12.2006 keskeisiltä osin samoin kuin puhuttelussa 2.12.2006.
Iltapäivällä 21.9.2009 jatkuneessa kuulustelussa hänelle oli kerrottu, että keskusrikospoliisin tutkimuksen
mukaan hätäkeskuspuhelutallenteen taustalta ei kuulu ulkopuolisen tekijän ääniä, minkä hän oli kertonut
kuulostavan "oudolta ja pelottavalta". Tämän jälkeen hänet oli vapautettu ja päästetty tapaamaan lapsiaan
muutamaksi päiväksi, evästyksellä miettiä, miten asiat olivat menneet.
Auer on hovioikeudessa kertonut, että hän oli viettänyt pidättämisestään 18.9.2009 lukien kaikkiaan viisi
lähes täysin unetonta yötä, kunnes hän oli saanut unilääkettä. Hän on kuvannut olleensa tämän takia "aika
sekaisin päästään". Anneli kertoi nukkumisvaikeuksistaan, väsymyksestään ja sekavuudestaan myös
veljelleen Ari Auerille salakuunnelluissa puheluissa 21.–23.9.2009. Annelin 21.9.2009 tavanneen Minna
138
Auerin kertomuksen mukaan Anneli oli tapaamisessa kertonut monta yötä kestäneestä unettomuudestaan
ja sekavuudestaan. Minnan saaman vaikutelman mukaan Anneli oli "käynyt ylikierroksilla".
Aueria kuulustelleiden poliisimiesten (pääosin Tapio Santaoja) on kirjattu pohjustaneen hänelle syyslokakuun
2009 kuulusteluissa esitettyjä kysymyksiä esittämällä muun muassa seuraavia väitteitä, joiden
hovioikeus totesi olleen virheellisiä tai harhaanjohtavia.
1. Poliisin 25.11.2008 tekemän rekonstruktion mukaan tekijästä on ollut mahdotonta tehdä tarkkoja
havaintoja takkahuoneen valaistuksessa (20.9.).
Oikeuden mukaan valaistusolosuhteista tapahtumapaikalla ja niiden vaikutuksesta tehtävissä oleviin
näköhavaintoihin ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä. Hovi ei huomannut, että
valaistusrekonstruktioiden valokuvatallenteista nähdään myös, että rekoyönä takkahuoneen kattolamppu
on ollut vastakkaiseen suuntaan käännettynä, mikä jättää peräänlähtevän surmaajan kasvot hämärään.
Olosuhteet siis eivät ole olleet samat kuin surmayönä.
2. Hätäkeskuspuhelutallenteen taustalta ei keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon
mukaan kuulu ulkopuolisen tekijän ääniä (21.9., 23.9., 24.9. ja 26.9.), vaikka keskusrikospoliisin 25.11.2008
toteuttaman rekonstruktion perusteella tällaisia ääniä olisi pitänyt kuulua (5.10.).
Hovioikeudessa esitetyn selvityksen perusteella on mahdollista, että kaikki hätäkeskuspuhelun aikaiset
tekoon liittyneet äänet eivät ole tallentuneet hätäkeskuspuhelun tallenteelle. Rekonstruktion laitteisto,
asetelmat, huoneen kalustus ja melkein kaikki muukin poikkesi surmayön tilanteesta, eikä rekolle ole voitu
panna painoa. Siinä tapeltiin lasikasassa pystyssä, puhelimen osoittaessa staattisesti suoraan takkahuoneen
oviaukkoon. Puhelin oli aivan väärässä paikassa ja siksi äänet toistuvat sillä paljon kovempina.
3. A ja B (vanhin tyttö ja poika) ovat kuulleet (30.9.) ja A osittain myös nähnyt (27.9.) kovaäänisen riitelyn
vanhempiensa välillä.
A ja B eivät olleet kertoneet kuulleensa riitaa Anneli Auerin ja Jukka Lahden välillä, saati nähneensä sitä.
4. Poliisin toteuttaman rekonstruktion mukaan pesuhuoneen oven raosta ei ole pystynyt kokeilemaan uhrin
olkapäätä tai kättä ilman, että uhrin päälaesta ei olisi tarttunut verta oveen (5.10. ja 8.10.).
Teknistä rikostutkintaa suorittaneen Matti Mäkisen kertomuksen ja sitä tukevan havainnekuvan sekä
teknisen rikostutkinnan valokuvien perusteella rekonstruktiossa 2.12.2011 on ollut virhe. Olkapäätä on
ylettynyt koskemaan.
5. Tutkimuksissa keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa on selvinnyt, että osa tapahtumapaikalta
taltioidun hiusnäytteen hiuksista on irronnut väkivaltaa käyttäen (1.10.).
Takkahuoneen lattialta taltioitujen hiusten irtoaminen on voinut johtua myös voimakkaasta
harjaamisesta. Hiustukko oli ”sekava, takkuinen tukko hiuksia ja hiuksenpätkiä, yhteensä 85kpl”, joissa vain
kahdeksassa oli elävä juuri. Hiusten pituudet vaihtelivat muutamasta sentistä 45 senttiin. Löytyi 16kpl
juurineen irronnutta, joista 8 kpl oli irronnut KRP:n lausunnon mukaan ”lievää väkivaltaa käyttäen” (kuten
kampaamalla). DNA-tutkimuksiin otettiin vain pisimmät, vaalennusrajalla olleet hiukset, vaikka tukossa
saattoi olla muidenkin perheenjäsenten hiuksia. Tai siis juuri siksi.
7. Koiranohjaajan mukaan kukaan ei ollut poistunut Tähtisentie 54:n tontilta (8.10.).
139
Poliisikoirapartio ei ollut tutkinut, oliko Tähtisentie 54:n tontilta poistuttu etupihan katualueeseen
rajoittuvan rajan kautta. Näin ollen ei ole poissuljettua, etteikö ulkopuolinen tekijä olisi voinut poistua
tontin etupihan kautta .
8. Kengänjäljet takkahuoneen lattialla ovat olleet yhteensopivia Jukka Lahdella käytössä olleeseen
kengänkokoon 41–42 nähden (8.10.).
Veriset kengänjäljet tapahtumapaikalla eivät ole kooltaan varmuudella vastanneet Jukka Lahdella
käytössä ollutta kengänkokoa (nro 41), eikä asiassa ole selvitetty, että Jukka Lahden talvikenkien
pohjakuviointi olisi vastannut veristen kengänjälkien kuviointia. Amatöörivoimin on mitattu kengän
pohjakuvion pituudeksi 309 milliä, joka vastaa kokoa 43-44. Juha Joutsenlahden mukaan kengät olivat
kokoa 44. Omat 43-numeroiset kenkäni ovat pienemmät kuin takkahuoneen jälki.
6. Anneli Auer on lausunut "(u)-o-l-e" (27.9. ja 30.9.) ollessaan kahdestaan Jukka Lahden kanssa
takkahuoneessa (27.9.), eikä asunnossa ole varmuudella ollut Anneli Auerin, Jukka Lahden ja näiden neljän
lapsen lisäksi ketään muuta (30.9. ja 8.10.). A on todennäköisesti kuullut Anneli Auerin sanovan edellä
mainitun sanan "(u)-o-l-e", koska tämä on myös kuulunut puhelimen kautta hätäkeskukseen ja tallentunut
sen järjestelmään.
hovioikeus ei ottanut tähän tarkempaa kantaa, vaikkakin kirjoitti, että ”ihmetystä herättää, miten AA
voisi olla takkahuoneessa, kun hän on juuri juossut ulos” ja kirjoitti, että Tuija Niemen lausunnon mukaan
Anneli on voinut olla myös muualla kuin takkahuoneessa, kun ko. repliikki kuuluu. Kuole-sanaan liittyy
monia outouksia, joita tässä dokumentissa on käsitelty. Se on ilmaantunut nauhalle tutkinnan edistyessä,
eikä sen sanojasta ole varmuutta tai mitä mahdollisesti kuuluu sitä ennen, tai mitä ylipäätään sanotaan.
Anneli on joka tapauksessa tuolloin tuulikaapissa tai ulkona, eikä ko. kohdassa Jukka edes kuole. Asunnossa
on varmuudella ulkopuolinen, koska Auer ei ole voinut miestään puhelun aikana surmata, ja joku hänet
surmaa.
8.10.2009 Auer tapasi asianajajansa Juha Mannerin. Auer oli käynyt läpi kaikki ”tunnustuskuulustelunsa”
ilman asianajajaa. Manner pyysi kirjata ylös pari kysymystä Annelille siitä, miksi hän uskoi itsensä
surmaajaksi:
M: Kerroit mm. koirajutun vuoksi alkaneesi uskoa, ettei talossa ole ollut ulkopuolisia henkilöitä. Minkä
muiden seikkojen perusteella olet alkanut uskomaan, että olet surmatyön tekijä?
A: Ääninauhalta ei kuulu, että ulkopuolinen poistuisi makuuhuoneen rikotusta ikkunasta ja kylpyhuoneen
ovesta ei ole voinut päästä pois. Olohuoneen läpi ei ole kukaan voinut poistua, koska minä ja Amanda
olimme keittiön/olohuoneen puolella.
M: Olet kuvannut ulkopuolisen henkilön seikkaperäisesti. Onko tämä muistikuva edelleen sama ja osaisitko
edelleen kuvata tämän samalla tavalla?
A: Kyllä osaisin.
M: Miksi omasta mielestäsi tarvitset psykologia?
A: Haluan keskustella näistä muistamattomuusasioista ja selvittää, mitä minun päässäni on tapahtunut.
Lisäksi haluan keskustella tämän hetkisestä olotilastani.
140
Eli Anneli uskoi itsensä surmaajaksi, koska poliisi oli kertonut, ettei koira ollut saanut hajujälkeä (vaikka
koiran kanssa ei ollut tontin eturajaa edes käyty) ja koska poliisi oli kertonut, että surmaajan poistumisesta
pitäisi kuulua kova ääni, jota ei nauhalta kuulu. Voidaan miettiä sitä, millainen ääni kuuluu, kun poistuja
nostaa vasemman jalkansa terassin ikkuna-aukon reunan yli toisella puolella olevalle tuolille ja käsillään
tukien ponnistaa ulos. Mitä ihmeellisiä ääniä tästä pitäisi kuulua? Santaojan ja Niemen rekonstruktiossa tuo
poistumisääni tehtiin siten, että hypättiin ovesta tasajalkaa terassille, jolloin kuului kova jysähdys.
Rekonstruktion videoinnit myöhemmin katosivat, samoin kuin katosi tuon jysähdyksen äänitekin sittemmin.
Tämä oli siis toinen niistä pääsyistä, jonka vuoksi Anneli alkoi uskoa itse tehneensä surman.
Poliisit olivat loppuun saakka käsityksessä, että surmaaja poistuessaan astui terassin oviaukon karmille, siitä
huolimatta, että Amanda näytti jo 2007 tammikuun kuulemisessaan oikean poistumistavan: ”Ikkunasta
poistuvalla henkilöllä oli ollut mustat vaatteet ja hänen ”toinen jalkansa oli ollut siellä ulkopuolella". ”A
näyttää videolla asentoa, jossa toinen jalka on ollut suorana alustaa vasten ja toinen koukistettuna
ylempänä ikään kuin ylös nousemista varten”. Kannattaa huomioida, ettei Amanda tiennyt, että oven
takana oli tuoli.
Hovioikeus totesi, että väitetyssä tunnustuksessa oli pääosin kyse Annelin loogisesta päättelystä tilanteessa,
jossa poliisin esittämien tietojen perusteella pidetään varmasti poissuljettuna, että taloon olisi tunkeutunut
ulkopuolinen surmaaja. Viiden vuorokauden univaje on todennäköisesti vaikuttanut kertomuksiin, jotka
ovat sisällöltään ylimalkaisia, keskenään ristiriitaisia ja tutkinnan edetessä muuttuneita. Auerilla ei ole
todettu puolisoiden keskinäiseen, äkilliseen riitaan ja fyysiseen kiinnipitämiseen tyypillisesti liittyviä
hiertymiä tai muitakaan vammoja eikä hän ole kertonut teosta mitään, josta vain tekijän olisi mahdollista
tietää.
Kertomukset ovat myös ristiriidassa teknisen rikostutkinnan tulosten kanssa, koska surmatyö olisi vaatinut
pitkällisiä lavastustoimia.
Anneli ei ylipäätään koskaan kertonut muistavansa surmatyöstä mitään, saati
kadonneista surmavälineistä ja vaatteista tai muusta lavastamisesta eikä missään vaiheessa suoraan
sanonut ”surmasin Jukan”, vaan ”minulle kerrottujen asioiden valossa pidän todennäköisenä, että olen
surmannut Jukan, vaikka en sitä muista”. Hänen kertomuksensa käsittelivät vain surmayönä mahdollisesti
ollutta riitaa, jota taas kukaan lapsista ei kertonut kuulleensa. Tätä riitaakaan hän ei muistanut, vaan uskoi
siihen, koska poliisi oli hänelle kertonut, että Amanda oli kertonut riitelystä, mitä tämä ei ollut tehnyt.
Oikeus totesikin, että ”puheena olevien Anneli Auerin esitutkintalausumien merkitystä arvioitaessa on
kiinnitettävä huomiota paitsi siihen, miten lausumat on annettu ja miten ne ovat syntyneet, myös erityisesti
niiden asiasisältöön.
Viime kädessä olennaista on arvioida, missä määrin Anneli Auerin tunnustukseen
viittaavien lausumien mukainen tapahtumainkulku saa tukea muusta asiassa esitetystä todistelusta.”. Eli
pelkkä spekulatiivinen ”tunnustus” ei riitä, mikäli spekulaatiot eivät saa mitään tukea tutkinnan tuloksista.
Anneli spekuloi tapahtumia kuten murha.infon amatöörisalapoliisit, pääosin myötäillen poliisin väitteitä.
Tutkinnan tulokset kuitenkin osoittavat, etteivät tapahtumat ole menneet, kuten Auer/poliisi arveli, eivätkä
poliisien väitteet, joihin jutut pohjautuivat, pitäneet paikkaansa. Tunnustus, jossa tunnustetaan ihan puuta
heinää, ei ole oikea tunnustus. Mitään yksityiskohtia ei nämä tunnustuskuulustelut tehnyt Tapio Santaoja
missään vaiheessa kysynyt, eikä tehnyt elettäkään tarkentaakseen tai täsmentääkseen tarinoita, saati, että
olisi niitä tutkimustulosten pohjalta haastanut. Hän antoi Annelin höpöttää ja ”tunnustaa” vain asioita,
jotka poliisi ”tiesi”. Mitään uutta asiaa ei kysytty tai esiin tullut. Kuten Annelin poika myöhemmin, myös
Anneli itse aivopestiin uskomaan ja kertomaan keksittyjä tarinoita.
141
Alla koko Auerin ”tunnustus tyttärelleen” 6.10.2009, jossa Anneli yrittää lohduttaa Amandaa, jonka poliisi
on kertonut kertoneen vanhempien välisestä riidasta ja nähneenkin sen osittain. Todellisuudessa tämä ei
ollut kertonut mistään riidasta, vaan hänellekin oli kerrottu, että Anneli oli kertonut riidasta (”uskotaan äitiä
kun äiti on kertonut”). Amanda on nimenomaan väittänyt, ettei ollut mitään riitaa. Myöskään nuoremmat
lapset eivät ole missään vaiheessa kertoneet riidasta.
Amanda ei tajua, mitä Anneli tarkoittaa, kun Anneli moneen kertaan selittää, ettei asia ole Amandan vika,
vaikka hän olisi kertonut jotain. Heille molemmille oli valehdeltu, että toinen oli kertonut riidasta, vaikka
riidasta ei ole kertonut kukaan, Annelin spekulointeja lukuun ottamatta. Anneli ei missään vaiheessa
tunnusta mitään, vaan sanoo, että uskoo nyt, kun hänelle on kerrottu, eikä muista asiasta mitään.
Viralliseen litterointiin ”pujahti virhe”, kun Amandan litteroitiin kysyneen ”Mut miks sä sit rikkosit sen
ikkunan?”, vaikka todellisuudessa hän sanoo ”Miks te sit rikkositte sen ikkunan?” (tämän kertoo myös
hovioikeus). Amanda siis väittää vastaan Annelin oletettua syyllisyyttä, ja ihmettelee, että jos kerran
paikalla ei muka ketään muuta ollut, miksi ikkuna sitten oli rikottu. Lisäksi hän ei usko, että olisi nähnyt
väärin.
Anneli Auerin ja Amanda Auerin Keskustelu 06.10.2009 Satakunnan poliisilaitoksen Porin
pääpoliisasemalla.
Läsnä myös ryk. Jukka Harjunpää, ryk Tapio Santaoja, ja sosiaalityöntekijä Anni Lujala
Anneli: Me saadaan nyt viel täs ... täs...voinks mä alottaajo? joo ... me saadaan nyt hetki vieI täs jutella, niin
. .. koska, Amanda mä nään susta, et sun on . .. sää kärsit ... hmmh ... ja sit. .. mä haluan nyt puhua asiat
selviks, et. .. mikä tää tilanne on, et sulle mä yritän puhua, ja muille mä juttelen sitte myöhemmin . .. niin, et
tääl on nyt poliisit kertonu mulle sellaisia asioita, et kyl mä nyt itte, itte uskon sen, et ei siel talos ollu ketään
muuta ... siel oli vaan minä ja isi ... eli ... se joka satutti mua, oli isi ... ja ... se joka teki sen isille, ni se se olin
minä sit, Amanda
Amanda: Itkee
Anneli: ... ja sit Amanda, semmonen juttu ... et. .. se syy minkä takia mää olen täällä, ei, ei oo ei sinust
riippuvainen millään tavalla, et mä oon tääl joka tapauksessa ... se mitä sä oot sanonu, tai jos se viel, tai jos
ne viel sult jotain kyselee, niin ...
Amanda: yskäisy
Anneli: se ei vaikuta siihen Amanda ... mää oon tääl semmosia juttuja kuullu, että mää oo..., et mää olisin
tääl joka tapauksessa ja se ei oo millään taval sun vikas, ymmärräk sääsen? Ymmärräk sää sen Amanda?
Amanda: En
Anneli: Amanda ... siis oikeesti ... mää oon tääl semmosii papereita, semmosii juttui kuulIu, et mää itte
uskon, ettei siel oo voinu olla ketään muuta, ku minä ja isi ... ja se
Amanda: Mut miks mää näkisin sit väärin?
142
Anneli: Tiedäk sää Amanda, määki oon nähny väärin ... et jos ei siel ketään muuta oo ollu ... siis mää
Amanda uskon sen ... sillo, sillon katokku ihminen pelästyy ...
Amanda: yskäisy
Anneli: ja muutenki tommone ku, ku keskel yöt ihminen siel on, nii en ain nää kaikkee oikee selväst, tai ei
ymmärrä sitä mitä näkee, et mitä mää tääl nyt oon jutellu nii, mää oon siellä tajunnu jotain asioita pahasti
väärin . ..
Amanda: mut miks te sit rikkositte sen ikkunan? (Virallisessa litteroinnissa on väärä muoto ”miks sä sit”)
Anneli: Amanda mää en osaa siihen vastata, et mul o ollu pää iha sekasi ... mä oon unohtanu, mä en
esimerkiks oo semmost muistanu ollenkaa, et meil o ollu jotain riitaa siin, et mä oon sen muistanu tai osan
siitä, määki muistan sen mut hirveen sekavasti, Amanda en määkää selvästi muista, mut mää oon sen
kertonu mitä mää muistan ...
Anneli: Ja sen kato, mää muistan Amanda ku sul oli paha mieli, sillo ku sul ... sult kyseltii niit juttui, siin sul
oli paha ... paha mieli, et sä jouduit sillo sanoo semmosii asioit, et ne kuulostaa huonolt mulle ... Mut
Amanda ... se on ihan oik. .. tää on nyt ihan vaik, tää on ihan kurja tilanne ni, ni näin tän täytyy mennä, tää
on ihan oikein Amanda ... ja sä et... se mitä sää oot sanonu, niin se vaan auttaa selvittämään miten se on
tapahtunu ... ymmärräksää? . .. et se mitä sää oot sanonu, tai mitä sult kysytää ei vaikuta siihen, mää oon
tääl joka tapaukses ja mihin mä täält sit joudunki ... ni se tulee tapahtuu joka tapaukses, se ei oo sun vika
millään tavalla Amanda, ymmärräksää sen?
Anneli: Ooksää ajatellu, ooksää miettiny niit. .. ook sää miettiny sit jotain tämmöst?
Amanda: Mitä?
Anneli: Et niit e e, et, et tää olis jollain taval sun vikas?
Amanda: emmä oikein tiiä ...
Anneli: Mut ymmärräk sää nyt, et tää ei oo millään taval sun vikas? ... et tää on niinku ... tää on ihan kamala
juttu ja hirveet et sää oot joutunu tämmöst kokemaan, mut se, sul ei oo ei minkäänlaist... sul ei oo mitään .
.. tekemist tän asian kans ... ymmärräk sää? ... tää kaikki on, kaikki on tosi pahaa et tää on tapahtunu,
kuunteleksää mua?
Amanda: Joo ...
Anneli: Mut tää on nyt Amanda totta .. . mää oon nyt täällä . .. ja mä jään tänne ...
Amanda: Itkee
Anneli: huoh . .. Mää haluaisin auttaa sua, et sul olis parempi olo..
Amanda: Itkee
Anneli: Mut ym .. ymmärräthän sen e ... sen et se mitä sää oot sanonu tai tehny, ni se ei millään taval oo
vaikuttanu siihe, et mää oon tääl. .. mää oon tääl ihan muista syistä .. .Ymmärräk sää sen et tää ei oo sun
vikas millään taval?
143
Amanda: Joo . ..
Anneli: ja mä, mää oon sun puolestas hirveen pahoillani .. . et sää oot joutunu tähän, ymmärräk sää sen?
Amanda: Joo ...
Anneli: Et sun ei pidä nyt mittää murehtii täs …
Amanda: Itkee
Anneli: En mää nyt sit taas muuta tie, ku halitaan edes…
Amanda: Itkee