The Uolevi kirjoitti:
Joka tapauksessa on selvää, että Jukka on kuollut kuin kivi häkepuhelun alkaessa. Mitään lasimurskan päällä tapahtuva tappelua ei kuulu häkenauhalta, lähinnä talossa vallitsee rikkumaton hiljaisuus. Väitän ja olen täysin varma, että jos paikalla olisi ollut ulkopuolinen surmaaja mäiskimässä, niin sieltä olisi kuulunut aitoja molemminpuolisia huutoja kirouksia ja karjahduksia. Pelkästään hiljaisuus todistaa taustanauhan olon täydellisesti. Ne äänet, jotka nauhalta kuuluvat, ovat mitä tahansa äänisilppua, jotka tulla tupsahtelevat yllättäen ja aina jotenkin kummallisella volyymillä. Seka Annelin että tyttären (valittaen tämä on todettava) osuudet ovat mitä järkyttävintä puskateatteria. Annelin aloituskin, yrittää olla ikäänkuin hätääntynyt, kuullostaa vihaiselta. Tyttö on paikoin täysin rauhallinen, ihan normiäänellä puhuva, mutta sitten vetää karmeaa puskateatteria puhelimeen teeskennellen itkua. Karmean falskia. (Häntä ei voida kuitenkaan syyttää, koska tilanteen kapellimestarina häärii äitimuori).
En jaksa uskoa että kukaan oikeasti uskoo häkepuhelun aitouteen. Joillakin on vain motiivia vääntää asioita toiseen suuntaan ja se on toki tässä maassa täysin sallittua ja miksei ymmärrettävääkin. Häkenauhaa tultaneen käyttämään poliisiopistoissa oppimateriaalina siitä, miten poliisia tai hätäkeskusta voidaan yrittää kömpelösti huijata. Naurunramakkaa tulee olemaan varmaankin melkoinen.
Häke-puhelun äänimaailma tukee kamppailun eri vaiheita sellaisena kuin Auer ja tyttö identtisesti ovat sen esittäneet eri kuulemisissa, takkahuoneen suunnalla käyntien perusteella.
Hätäpuhelussa kuullaan kamppailun ääniä, erityisesti silloin kun Häke-päivystäjä on
poistunut linjoilta (jolloin puhe ei peitä taustaääniä):
kuullaan iskun ääniä, joita olen eritellyt analyysissäni (osoitteessa
http://www.nbl.fi/~nbl3145/ulvilatallenne.htm#four )
kuullaan runsaasti uhrin valitusta ja kamppailun ääniä ajassa 0:47 – 1:16:
sängyn siirtymisääniä, tekijän uhrille osoittamia huutoja: ”sää alotit”, ”ylös”.
En usko että naurattavat ketään.
Kuullaan kamppailuäänien vaikeneminen, kun veitsestä luovutaan, ilmeisesti ajassa 1:16.
hiljenemisen rohkaisemana tyttö tulee takkahuoneen suuntaan ja näkee isänsä
vatsallaan lattialla tai maassa. Tällöin kuullaan vain uhrin valitusta sekä avunpyyntöjä.
Tyttö pakenee nopeasti.
Tekijä ottaa tämän jälkeen järeämmän välineen - (hakuntapainen ase?).
Auerin tultua ottamaan selvää, asetta käytetään:
Lahti pyytää lattialla edelleen apua (1:48 ”No lähe Annu auttaa – 1:53: ”Lähe auttaa”).
Uhri luultavasti käännetään selälleen ”uole” -huudon ajassa 2:03 – 2:07.
Ajassa 2:29 tekijä palaa jahtaamasta Aueria ja lyö ”kuoliniskun” ajassa 2:29.
Eli on vaikea käsittää, miksi poliisi oletti, että lasin päällä käytiin ”pystypainia” veitsi aseena vielä hätäpuhelun aikana.
Uudella käräjäoikeuskierroksella tällä oletuksella tehtyä rekoa ei edes tohdittu kuunteluttaa.
Pelättiinkö, että oletus Joutsenlahtea seuranneen poliisityön erinomaisuudesta
olisi - taas kerran - kokenut kolauksen?
Jos äänet ovat lavastettuja, kuuntelijoiden reaktioista päätellen
asialla on ollut tehosteäänten mestari. Joka on osannut lavastaa äänet
sopimaan yhteen kamppailun eri vaiheiden kanssa (toisin kuin poliisi).
http://www.nbl.fi/~nbl3145/kolmekayntia.htm#six
Nähtäväksi siis jää, keneen naurunremakka tulee kohdistumaan.
