Sirpa kirjoitti:OK, jos sinä olet uskovainen, mutta miksi sinä et sitten toimi Jeesuksen opetuksen mukaan?
- - -
Mitä hyvää on tuossa suorittamassasi Anneli Auerin kivittämisessä tuolla Ulvila-osiossa?
- - -
...pidän puheitasi lähinnä uskonnon herjaamisena.
- - -
HYVÄ LUOJA, mitä on olla "hyvä" - koko ajatus on hurskastelua!
- - -
Jassoo, vai oikein kiusaajien äiti - tottavieköön, perhana se olenkin - kiusaan pieniä, omahyväisiä, paskamaisia, välinpitämättömiä ja mitättömiä koulussa ja työpaikoilla kiusaavia luusereita, ja juuri nyt mrrr olen sinun sarvissasi kiinni.
- - -
En koe sinua minään ´vastapuolena´, vaan kanssaihmisenä. En tiedä, olenko ´uskovainen´.
Yritän olla. Kutsun itseäni kristityksi, vaikken onnistukaan olemaan aina hyvä.
Ei Jumala minulta sitä vaadikaan; niin tunnen. Olen vain heikko ihminen - sellainen, joita Jeesuskin täällä maan päällä rakasti. Uskon Jumalaan ja Jeesuksen armoon. Mielestäni on parempi ´yrittää nöyrtyä ja tehdä hyvää´ kuin heittää pyyhe kehään ja antaa maailman viedä. Se ei ole hurskastelua.
Kovasti olen odotellut, että alkaisin sen n. yhdeksännentuhannennen iltarukouksen jälkeen ´kulkea Jeesuksen jalanjäljissä´; kohdella lähimmäisiäni esimerkillisesti ja auttaa kaikkia hädässä olevia, mutta kökköä pukkaa edelleen. Silti ei tulisi mieleenikään pyrkiä eroon Jumalasta.
Minun lapsenuskoisessa käsityksessäni se (jossain määrin tutkittavissa oleva) ´koko universumin läpäisevä yhtenäisvoima´, jonka olemusta ja vaikutuksia ydinfyysikot, matemaatikot ja tähtietieteilijät ansiokkaasti tutkivat, on ´olemukseltaan´ sitä personoitunutta pahuutta (makrokosmos), jonka vallassa me kaikki olemme joka solulla; joka atomilla (mikrokosmos). - Sitä, joka minua viettelee tuomitsemaan ja sättimään AA:a ennen oikeuden lopullista päätöstä (ja parempaa taustatietoa); sitä, joka viettelee sinua arvostelemaan lähimmäisiäsi ja puolustamaan ihmistä, jonka teot voivat vielä osoittautua hirvittäviksi ja tuomittaviksi.
Jos et hyväksy armoa, niin miten määrittelet ´hyvän´ tai ´pahan´? Yhteiskunta on luonut lakinsa poliittisten, elämänkatsomuksellisten ja elämää ylläpitävien arvojen pohjalta - ja näistä laeista sekä omaa käytöstä peilaavasta ympäristöstä ´hyväksyttävä käytös´on tietenkin myös ´ulkoisesti´ tulkittavissa. Kavahdan kuitenkin ihmisiä, jotka pitävät hyvyyttä ja moraalia vain ´ulkoisesti päätettyinä´ tai ´ympäristöstä annettuina´ seikkoina. Sen käsityksen pitäisi mielestäni olla ´sydämessä´, josta se omantunnon äänenä viestittää pahanteon hetkellä, että ´nyt meni väärin´.
´Sekulaarisessa kristinuskossa´ (viittaan esim. Nad Hammadin ja Qumranin teksteihin, joiden katson tällaista ´ei-kristillistä´ elämänkatsomusta edustavan), yksilön katsotaan kantavan sisällään ´kosmista kristusta´, joka täytyy vain ´kaivaa esiin´. No mitäs kaivamista siinä on, kun se ´sisäinen, kosminen antikristus tai ´kaikenkattava universumin henki´ - alias ´tämän maailman valtias´eli paholainen - täyttää meidän joka solumme, joka atomimme. Helppohan se on sieltä esiin kaivaa. On kaivettu eri muodoissa jo aikojen alusta. Se, joka minun käsitykseni mukaan tulisi ´kaivaa esiin´, on Jumalan tahto, Jumalan rakkaus ja Jumalan armo, joka on meillä ´selittämättömänä´ sydämissämme (en viittaa fyysiseen sydänlihakseen), ja jota ilman ihminen ajautuu juuri niihin mainitsemiisi kateuden yms. tunteisiin. Jumalan Sanakin on ollut meissä aina, muttei ´kosmisena, jumalallisena minuutena´, (joka ´voi yhtyä maailmanhenkeen, vapauttaa kaikista estoista ja valaista älyn ja mielen´), vaan kutsuna; armona, rakkautena ja ´omantunnon äänenä´.
Yritin aiemmin selittää, miten olen ´yksinkertaistanut ja personifioinut´ ´hyvän´ja ´pahan´ taistelun proosalliseksi perhedraamaksi, jonka kykenen rajallisilla kyvyilläni hyvin käsittämään. Siinä minun sadussani ´hyvä´ ja ´paha´ eivät ole saman Voiman kaksi puolta (yin-yang tai ´Valkoinen Velho´ja ´Musta Velho´), vaan suvereeni, pelkästään hyvyyttä ja rakkautta edustava Jumala - ja Jumalasta enemmän tai vähemmän eroon pyrkivä, itse valinnoillaan ja toimillaan ´pahuuden´ synnyttänyt paha.
Summa summarum: kaikkivaltias Jumala on hyvä. Kaikenläpäisevä voima; ´maailmanhenki´, on paha: maailmankaikkeus on syntynyt hyvästä, mutta se ´olemuksellinen voima´, joka maailmankaikkeuden läpäisee, on itse luonut pahuuden ottamalla etäisyyttä Jumalaan; päihtymällä voimastaan. Raamatussakin on maininta ´alemmista jumaluuksista´. Paholainen toimii pomona niille, jotka eivät (vielä) taivu Jumalan valtaan. Molemmat poolit; hyvyys ja pahuus, vaikuttavat meissä. Kreationistisen ja evolutiivisen ihmiskuvan naurettavalla taistelulla ei tässä yhteydessä ole mitään merkitystä. ´Eron Jumalasta´ voi kielikuvallisesti kuvata lankeemuksena. Saahan sitä vaikka olettaa, että ihmisapinan kehityttyä ´tietylle tasolle´, Jumala ´antoi meille ´inhimillisen tietoisuuden´; sen meidät (mahdollisesti) eläimistä erottavan ´minuuden´ eli ´paratiisin omenan´; ´tiedon hyvästä ja pahasta´, syötäväksi. - ja niin ´syntyivät´ ensimmäiset ihmiset, joiden aineksina oli (kuvaannollisesti) ´maan tomu´; maailman biologis-fyysis-kemialliset ainekset. Jumala oli sen verran viisas, ettei antanut ihmisille ikuista elämää heti omenan kyytipoikana. Ikuisen elämän ihminen saa vasta ´nöyrtymisen´ jälkeen; sitten, kun tajuaa, ettei ole itse itsensä luoja - sitten, kun ihminen häpeää juopumistaan ´kosmisesta älystään ja voimastaan´ ja ´ylimaallisesta seksuaalisuudestaan´ eli ´maailmanhengen´ viettelyksistä, jotka vaikuttavat meissä syvällä. Me olemme Jumalan - ja maailman - lapsia.
Saatanalla pelottelu on vahingollista, jos se luo ihmiselle vakavia pelkotiloja, patologista ahdistusta, syvää masennusta tai muita vastaavia oireita. Saatanalla pelottelu ei ole vahingollista, jos se saa ihmisen pohtimaan omaa suhdettaan moraaliin, etiikkaan, omaan elämänkatsomukseensa ja tekojensa vaikuttimiin. Siinä saa vaikka tullakin vähän paha olo. Saatanalla pelottelusta on tehty peikko, joka liitetään jokaiseen kristittyyn. Samalla varjolla pelotellaan ihmisiä kristinuskolla - ja mahdollisesti aivan yhtä vakavin seurauksin kuin paholaisella pelottelulla. "Varo, lapsi saatanan viettelyksiä" vs: "Varo, lapsi, niitä
jeesuslahkolaisia"! Väitän, että harva uskonto saa nykyään osakseen niin paljon vähättelyä, tirskuntaa, herjaamista, piikittelyä, muutosvaatimuksia ja sekularisointia kuin kristinusko. Raamatussa varoitellaankin kristittyjä vainosta ja pilkasta. Antaa tulla vain; minä käännän toisenkin posken.
Saa nähdä, montako antikristusta; Mestaria (ascended Masters) tai Maitreyaa veli vihtahousu tulee vielä meille ihmisille rauhan tai ´valon´ kaavussa tarjoamaan. Siitä vain kundaliinijoogaan avaamaan chakroja ja energiavirtoja - tai hekumoimaan ´ Einsteinin ´kokonaiskäsityksellä´ oikein maailmankaikkeuden viisauteen sulautuen, niin paholaisen on helppo pysyä yhteyksissä. Se ´kokonaiskäsitys´ kun on meissä ihan syntyjään. Valitettavasti. Sellaista ei olekaan kuin ´puhdas mieli´; savesta tehtyä hengen ja sielun yhdistelmää, jonka voisi omin eväin muokata mieleisekseen. Veitsenkirkkaan tieteellisyyden tai rationalisminkin taakse kätkeytyy tavoittamaton ideoiden ja muovautumisten maailma, jota tiede ei pysty toistaiseksi selittämään. Niinpä kaikkien, myös henkisen maailman poissulkevien ateistien ja kaikenkattavan maailmanhengen omaksujien on muodostettava itselleen jokin moraalivalintoja ohjaava elämänkatsomus. Vaikka sellainen, jossa antaa ´maailmanhengen´ ohjata alitajuisesti valintojaan - mikä voi olla haitallista.
Valintojen takana on aina biologisia, sosiaalisia ja henkisiä vaikuttimia eikä ole syytä epäillä, etteikö toistaiseksi kartoittamattomaan henkiseen maailmaan sisältyisi yhtä komplekseja hierarkisia, toiminnallisia ja olemuksellisia rakenteita kuin biologis-kemiallis-fyysiseen maailmaankin. Sen järkeenkäyvän olettamuksen edessä on hyvä välillä nöyrtyä - vaikka uskomalla Jumalaan. Välillä voi leikkiä vähän ´Tarua Sormusten Herrasta´ tai ´Tähtien sotaa´, ettei liikaa ahdistuisi. Niille, jotka haluavat perustaa elämänsä Jeesuksen opetukselle ja Jumalan ilmoitukselle Raamatussa, on mielestäni annettava siihen yhtäläinen oikeus kuin muillekin. ´Jokainen ihminen on laulun arvoinen´. Tämä ei ole hurskastelua, vaan lähimmäisenrakkautta
siinä muodossa, kuin pystyn sitä ilmaisemaan. Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.