Olen tällä palstalla useaan otteeseen miettinyt sitä, että mikä on oikeastaan raiskaus ja mikä sen erottaa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, nyt näyttäisi siltä, että en liene ainut, jolle tämä ei ole aivan selvää.
Iltasanomat on kirjoittanut Pirkanmaalla tehdystä tuomiosta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, johon jälleen tuttu parivaljakko professorit Terttu Utriainen ja Matti Tolvanen ovat ottaneet kantaa.
Artikkelissa kerrotaan, että 10 vuotiasta lasta oli hyväksikäytetty, mutta ei tuomion mukaan raiskattu. Utriainen ja Tolvanen kummeksuvat sitä, että koska alaikäinen on joka tapauksessa avuttomassa tilassa niin kyseessä täytyisi olla siis myös raiskaus.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005123047.html
T
eksti on niin lyhyt, että lainaan sen tähän kokonaisuudessaan:
”Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi 22-vuotiaan Juusuf Muhamed Abbudinin vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Syyte törkeästä raiskauksesta hylättiin.
Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio puhuttaa. Oikeus tuomitsi perjantaina turvapaikanhakija Juusuf Muhamed Abdunin kolmen vuoden vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Uhri oli kymmenvuotias tyttö.
Oikeuden mukaan mies oli ollut niin oraalisessa kuin vaginaalisessa sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa. Hän oli myös lähettänyt tytölle seksuaalissävytteisiä viestejä. Teot tapahtuivat viime vuoden syksyllä. Tuomitun taustasta turvapaikanhakijana kertoi poliisi aiemmin.
Miestä syytettiin myös törkeästä raiskauksesta, mutta oikeus hylkäsi syytteen. Oikeuden mukaan siitä ei ollut näyttöä, että sukupuoliyhteydet olisivat tapahtuneet pakottamalla.
Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen hämmästelee STT:lle oikeuden päätöstä.
– Kyllä 10-vuotias on ainakin ikänsä puolesta kykenemätön muodostamaan omaa tahtoaan.
Tolvanen muistuttaa, että väkivallan lisäksi raiskauspykälässä huomioidaan myös se, jos uhri on avuttoman tilan vuoksi kykenemätön puolustamaan itseään.
Tolvanen ja sekä MTV:n haastattelema rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriainen ovat molemmat sitä mieltä, että ratkaisu pitäisi viedä korkeampiin oikeusasteisiin.
Näin syyttäjä perustelee
Rikoslain mukaan raiskaukseen syyllistyy, jos pakottaa sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai sen uhalla. Pykälän toisen momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan, jos käyttää hyväkseen toisen tiedottomuutta, sairautta, vammaisuutta, pelkotilaa tai muuta avutonta tilaa.
Pirkanmaan käräjäoikeuden kihlakunnansyyttäjä Leena Koivuniemi Koivuniemi sanoo, että syyte törkeästä raiskauksesta perustui väkivallan tai sen uhan käyttöön. Kun näyttöä ei ollut, syyte hylättiin.
– Minähän en ole lähtenyt syyttämään törkeästä raiskauksesta sillä perusteella, että siinä olisi avuttoman tilan hyväksikäyttö. Katson, että avuttoman tilan hyväksikäyttö ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ovat yksi yhteen.
”Ollaan varmaan vähän eri mieltä”
Koivuniemen mukaan seksin harrastaminen ja sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan lapsen kanssa on rangaistavaa nimenomaan siksi, ettei lapsi pysty päättämään asiasta nuoren ikänsä vuoksi.
Sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan lapsen kanssa ei hänen mielestään automaattisesti tarkoita raiskausta.
– Tämä on vähän semmoinen kysymys, josta ollaan varmaan vähän eri mieltä. Tämä on minun näkemykseni, millä lähdin syyttämään.
Koivuniemi ei vielä osaa sanoa, tuleeko hän syyttäjänä valittamaan käräjäoikeuden tuomiosta.”
________________________________________________________________________________
Itseäni on ihmetyttänyt myös tässä Auer/Kukka asiassa se, että on lähdetty syyttämään kahdesta asiasta sekä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä että raiskauksesta. Jos ajatellaan, että raiskaukseen sisältyy pakottaminen, niin onko sitten mahdollista, että toisessa tilanteessa samaan uhriin kohdistuva teko ei olisikaan enää raiskaus, vaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö? Mikä näitä kahta erottaa toisistaan?
Näitä mietin silloin aikoinani ja oli mielenkiintoista huomata, että tällainen tapaus oli sitten myös tullut julkisuuteen.
Mielestäni tätä raiskauskäsitettä on laajennettu aivan liikaa, jos jokainen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on raiskaus, silloin ei voida enää erotella todella vakavia raiskaustapauksia tilanteista, joissa on ehkä tapahtunut jotakin tai on epäselvää onko ylipäätään mitään tapahtunut. Toisaalta pelkkä ikä ei mielestäni voi kuitenkaan mennä edelle sitä teon vakavuusastetta.
Tässä on jotain samanlaista kuin oli siinä keskustelussa nk. sormiraiskauksesta?
Jossain olosuhteissa suhteellisen viaton teko suhteessa esim. vakavaan puskaraiskaukseen saatetaan asettaa samalle viivalle. Esimerkiksi, jos joku nuori mies laittaa sormensa nuoren tytön housuihin, on se tämän määritelmän mukaan raiskaus olosuhteista käytännössä piittaamatta ja oikeastaan se on törkeä raiskaus, koska siinä on sitten tapahtunut penetraatio käytännössä myös silloin, jos kosketus on ollut esim. häpyhuuliin.
Mielestäni ongelmat pähkinänkuoressa ovat ne, että ei voida olettaa, että uhri on jossain vaiheessa sitten vain ”seksuaalisen hyväksikäytön uhri” ja jossain toisessa vaiheessa hän on ”raiskauksen uhri”, koska tämä sisältää oletuksen siitä, että väitetty uhri on sekä ollut myöntyväinen tekoon toisessa tilanteessa ja toisessa hänet on täytynyt pakolla saada myöntyväiseksi.
Jos taasen avuttomalla henkilöllä tarkoitetaan alle 16-vuotiasta lasta niin jo pelkkä oletus raiskauksesta lapsen kertoman tai muun perusteella riittää väitetyn tekijän tuomitsemiseen. Herää kysymys, että syytetäänkö yhdestä ja samasta asiasta kahdella eri rikosnimikkeellä?
Tässä ote korkeimman oikeuden päätöksestä vuodelta 2014, jossa jälkiä tunkeutumisesta ei ollut siitä huolimatta päädyttiin siihen, että sukupuoliyhteys tai siihen rinnastettava olisi tapahtunut.
http://www.korkeinoikeus.fi/fi/index/en ... 95714.html
71. Alemmat oikeudet ovat tuominneet A:n 1.1.2007 – 24.6.2009 tehdystä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 3 vuodeksi vankeuteen. Rangaistusta korottaviksi tekijöiksi on katsottu lapsen nuori ikä (tekoaikana 1 – 3-vuotias), hänelle teosta aiheutuneet vakavat seuraukset ja se, että tekijänä on ollut lapsen isä. T
eon on todettu käsittävän sukupuoliyhteyteen verrattavaa, itse asiassa sukupuoliyhteyden määritelmän täyttävää tunkeutumista lapsen kehoon. Keskeisimpänä rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaneena tekijänä on kuitenkin pidetty teosta lapselle aiheutuneiden
psyykkisten seurausten vakavuutta."
Itse asiassa THL:n käypähoitosuositus suosii sitä ajattelua, että todisteiden puuttumisella ei voida kumota raiskausepäilyä. Esimerkiksi immenkalvon normaalius tai ehjyys ei selvästikään muodosta todistetta siitä, että tunkeutumista ei ole tapahtunut. On tietenkin joltain osin mielenkiintoista, että kirjoittaja(t) on sama henkilö(t), joka siis todistaa oikeudessa sen perusteella mitä kulloinenkin käypähoitosuositus ehdottaa.
Ei siinä ole mitään moitittavaa, että juristi tulkitsee asioita juridiselta kannalta katsottuna. Siihenhän heidän oletetaankin kantaa ottavan. Toisaalta toivoisin henkilökohtaisesti enemmän laajamittaista ajattelua tämän asian tiimoilta. Esimerkiksi en muista olenko koskaan lukenut mitään artikkelia, jossa olisi esim. tämä lääketieteellinen todistajan rooli käyty lävitse. En myöskään muista, että kukaan olisi ottanut kantaa saati sitten kyseenalaistanut julkisuudessa käypähoitosuositusta lasten seksuaalisen hyväksikäytön osalta.