viola riviniana kirjoitti:Kun kiinnostuin tästä jutusta, luin sekä Kate McCannin kirjoittaman kirjan että ne "todisteet", jotka viittaavat McCannien olevan itse syyllisiä Madeleinen katoamiseen. Pohdin, onko tuo tai tämä mahdollista, onko se loogista, onko se uskottavaa. Näiden kriteerien perusteella minun mielestäni se, mitä McCannit ovat kertoneet, pesee mennen tullen kaikki nuo tarinat, joita keksitään toinen toisensa perään heidän taholtaan, jotka ovat alun perin ottaneet sen asenteen, että McCannit ovat ehdottomasti syyllisiä eikä muuta vaihtoehtoa ole. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, ja tällä foorumilla taidan olla ainoa, joka uskoo McCannien syyttömyyteen, mutta vaikka olenkin tässä asiassa yksin, minusta koko se rakennelma, joka on saatu aikaiseksi aina uusien ja uusien todistamattomien todisteiden avulla, hajoaa kuin korttitalo vähäisestäkin puhaltamisesta.
Minä rekisteröidyin aikoinaan tälle foorumille Madeleine-jutun myötä. En ottanut mielestäni
asennetta, että McCannit ovat syyllisiä. Se ei ollut pelkkä ennakkoasenne, vaan todennäköisyys. Näissä lasten katoamis- ja mysteerikuolematapauksissa syyllinen löytyy yleensä saman katon alta. Kun tätä halutaan peitellä (ja tässä tapauksessa motiivi siihen oli erittäin voimakas - minun mielestäni) keksitään näitä merta-edemmäs-kalaan meneviä tarinoita. Nurkan takana väijyi tumma, viiksekäs, ulkomaalainen mies joka kyttäsi lapsia - esimerkiksi.
Tapahtuman aikoina olin oman perheeni kanssa käynyt joillakin all inclusive-lomilla. Ne ovat lapsiperheiden suosiossa, ja lasten ehdoilla vanhemmat nykyään etelänmatkoilla pääsääntöisesti toimivat. Lapset eivät asu Bamse-kerhoissa aamusta iltapäivään niin kuin MCCanneilla näytti olevan. Ei niitä kerhoja ole säännölliseksi päivähoidoksi tarkoitettu. Tälle lääkäripariskunnalle näytti olevan hirveän tärkeää tuo ystävien ja alkoholin parissa vietetty aika. Minun on edelleenkin mahdotonta ymmärtää, että he jättivät lapsensa hotellihuoneeseen yksin. Ravintolasta ei ollut kunnollista näköyhteyttä huoneistoon. Huonenaapuri valitti lapsen itkusta, mutta vanhemmat jatkoivat illanistujaisiaan.Edes hoitajaa ei palkattu.
En ole saanut sellaista käsitystä, että pariskunta olisi kovin vilpittömästi laiminlyöntejään katunut. Kun näin, että kirja oli tullut markkinoille, ensimmäinen ajatukseni oli, että vieläkö ne rahastavat asialla.
McCannien tianteeseen sopi erittäin hyvin se, että huomio siirretään pois heistä itsestään. Etsitään pahoja arabeja, jotka väijyvät luxushotellin nurkilla sätkä suupielessä vaaleita lapsia kaappaamassa.Ja sitten jopa "löydetään" Madeleine Marokosta, kun siellä maalaisperheellä sattuu olemaan "epäilyttävän" vaalea lapsi. Tässä kohtaa voin jo erittäin pahoin. Sen tytön vanhemmat pantiin todistamaan, että lapsi on heidän omansa.
Tässä on niin paljon sellaisia elementtejä, että pahaa tekee. Tässä myös näkee brittiyhteiskunnan luokkaerot ja sen, mitä vaikutusvalta saa aikaiseksi.
Jos McCannit olisivat olleet cockenyta puhuva duunariperhe, joka viihtyy oluttuopin äärellä örveltämässä viinin ja tapaksien sijasta, koko kuva olisi aivan toisenlainen, eikö?