Lauha kirjoitti: Ke Elo 26, 2026 4:24 pm
Ainakin Ilta-Sanomien seurannan perusteella Puhakka oli Rolfin mukaan laittanut aiemmin viestiä, että onko Frida jo ulkoiletettu. Tästä lienee jokin ihan todiste, jos viesti todella on lähetetty. Vasta sitten talolla (edelleen, Rolfin mukaan), Rolf oli pyytänyt, että jos Puhakka voisi ottaa Fridan hoitoon, mikä ei sitten käynyt. Eli se syy tulla sinne olisi ollut Fridan ulkoiluttaminen ja siihen tarinaan nyt sopisi oven auki jättäminen, jos tarkoitus on mennä vaikka koirapuistoon.
Hämärää settiä. Mielenkiintoista seurata, leipooko hovioikeus tästä myös elinkautisen. Asiat voivat olla miltä ne näyttävät, mutta oikeudessa kyse on lopulta siitä, mitä voidaan todistaa. Rolfin esittelemä tapahtumakulku on kuitenkin noin niin kuin teoriassa täysin mahdollinen, syyttäjän pitää pystyä esittämään todisteita miksi se ei ole.
Puhutko todisteista? Mutta kun joku murhaa 29-vuotiaan entisen kumppaninsa puhtaasta mustasukkaisuudesta ampumalla häntä kerran selkään, kerran rintaan ja sitten viimeistelemällä hänet kuolemaisillaan ja puolustuskyvyttömänä maassa murskaamalla jokainen luu hänen kallostaan ja kasvoistaan, missä tahansa muussa maassa tämä äärimmäisen perheväkivallan teko olisi enemmän kuin riittävä todiste lähettääkseen tämän raa'an murhan tekijän vankilaan hyvin, hyvin pitkäksi aikaa.
Hämmästyttävää on se, että 2000-luvulla, yhdessä maailman "kehittyneimmistä" maista, äärimmäisin perheväkivalta – kumppanin murhaaminen ampumalla häntä kahdesti ja sitten hänen viimeistelynsä murskaamalla hänen kallonsa kuolemaisillaan ja puolustuskyvyttömänä maassa – voidaan oikeuttaa kirjoittamalla, että se oli yksinkertaisesti "hallitsematonta stressiä".
Kuinka voimme niin trivialisoida äärimmäisintä perheväkivaltaa vuonna 2026 ja hyväksyä niin heikon selityksen? Aikana, jolloin valtaosa länsimaista on tiukentanut perheväkivaltaa koskevaa lainsäädäntöään ja jolloin lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että perheväkivalta ei ole pelkästään stressiä, vaan narsistista halua omistaa kumppaninsa elämä? Kumppanin raa'an murhan oikeuttaminen eron yhteydessä tällä "hallitsemattoman stressin" selityksellä on sama kuin antaisi luvan tappaa kaikki narsistiset henkilöt, jotka uskovat puolisonsa elämän kuuluvan heille. Näin ollen eron sattuessa tällaiset narsistiset henkilöt voisivat ampua ja hakata entisen kumppaninsa kuoliaaksi ja päästä pälkähästä naurettavalla tuomiolla vetoamalla "hallitsemattomaan stressiin". Ja perheväkivallan uhrien henki ei ole minkään arvoinen, koska uhrit tietävät, että tekijä voi rauhallisesti ampua heidät eropäivänä vedoten "hallitsemattomaan stressiin". Jos seuraamme päättelyäsi, voimme oikeuttaa puolison raa'an murhan väittämällä erosta johtuvaa "stressiä" (ikään kuin kaikki erosta järkyttyneet voisivat ampua kumppaninsa ja hakata hänet kuoliaaksi) ja teeskennellä, ettemme "muista mitään" (hyvin kätevä amnesia) välttääksemme tekojensa seurausten kohtaamisen. Keksin sarjan yhä groteskeja ja kaukaa haettuja versioita selittääkseni, miksi odotimme uhriamme kivääri ja patruunat keittiönpöydällä kuvattuamme ensin toistuvasti kirjallisesti, miten murha tehtiin vain päiviä ennen kuin se todella tapahtui. Ja se toimii.
Kuinka monessa Euroopan maassa tällä selityksellä voitaisiin nykyään oikeuttaa viattoman ihmisen raa'a murha eron yhteydessä?
Jos tuomioistuin hyväksyy tämän selityksen, se osoittaa, että Suomen oikeusjärjestelmä on täysi vitsi ja ennen kaikkea räikeä uhrien ja heidän perheidensä välinpitämättömyys sekä lupa tappaa kaikkia narsisteja, jotka pitävät itseään kumppaninsa elämän omistajina. Raaka murha oikeutetaan "hallitsemattomalla stressillä", ja viattoman uhrin elämästä tehdään arvoton.
Tämä osoittaa äärimmäistä halveksuntaa raakojen rikosten uhreja kohtaan, joiden elämä katsotaan arvottomaksi, perheitä kohtaan, joiden elämä on ikuisesti särkynyt, samalla kun murhaajat pääsevät pälkähästä naurettavilla tuomioilla.
Viime kädessä se on järjestelmä, joka vahvistaa murhaajan narsistisen päättelyn: otin minulle kuuluneen elämän ja pääsen pälkähästä mitättömällä tuomiolla. Näin ollen kaikki omistushaluiset ja narsistiset yksilöt tietävät, että he voivat jatkaa kumppaniensa hyväksikäyttöä, ja perheväkivallan uhrit tietävät, että heidät voidaan helposti tappaa ilman, että heidän murhaajiensa tarvitsee huolehtia. Tämä mies oli 66-vuotias, eikä häntä ollut koskaan elämässään tuomittu mistään impulsiivisesta teosta. Hän kuvaili kirjallisesti useaan otteeseen, kuinka murha tehtiin vain päiviä ennen sen varsinaista tapahtumista. Hän meni kotimaahansa hakemaan asetta, jota hän ei ollut koskaan aiemmin tuonut Suomeen. Hän odotti uhriaan ase keittiönpöydällä ja patruunat sen vieressä, ampui kahdesti ja murskasi sitten kallon uskomattomalla raa'alla voimalla. Mutta kyseessä oli tietenkin vain "hallitsematon stressi", eikä ole riittävästi todisteita lähettää häntä vankilaan yli viideksi vuodeksi! Jos seuraamme päättelyäsi, kaikki mustasukkaiset ja narsistiset yksilöt, jotka uskovat kumppaninsa elämän kuuluvan heille, voivat rauhallisesti ampua tämän, hakata hänet kuoliaaksi ja perustella tekojaan yksinkertaisesti "eroon liittyvällä stressillä" väittäen, ettei heillä ole muistikuvaa tapahtuneesta. Ja niin kauan kuin he eivät ole kirjallisesti ilmoittaneet suunnitelleensa tekoaan viikkoja etukäteen (ja vaikka olisivatkin, he voivat vain väittää sen olleen "mustaa huumoria", kuten Rolfin viestien kanssa), he pääsevät pälkähästä mitättömällä viiden vuoden vankeustuomiolla viattoman ihmisen 60 vuoden hengen riistämisestä ja perheen elämän tuhoamisesta ikuisiksi ajoiksi sillä perusteella, ettei todisteita ole koskaan tarpeeksi?
Kuinka monessa maassa näin hirvittävästä rikoksesta voitaisiin rangaista niin lievästi?
Miten on mahdollista, että oletettavasti niin kehittyneessä maassa perheväkivalta voidaan normalisoida niin ja rangaista niin harvoin?
Suomalainen oikeusjärjestelmä, joka on niin teknokraattinen, että se johtaa jopa äärimmäisimmän perheväkivallan normalisointiin (kun taas mikä tahansa muu Euroopan maa tuomitsisi sen jyrkästi vuoteen 2026 mennessä), ja jossa äärimmäisimmät väkivallanteot jäävät rankaisematta, ansaitsee ehdottomasti kyseenalaistamisen.