Lauha kirjoitti: Ke Elo 26, 2026 7:45 pm
philt34 kirjoitti: Ke Elo 26, 2026 7:27 pm
Lauha kirjoitti: Ke Elo 26, 2026 6:50 pm
En minä ole puhunut mistään ”hallitsemattomasta stressistä” oikeutuksena mihinkään. Mutta meillä kuitenkin on oikeusjärjestelmässä erilliset nimikkeet tappo ja murha ja niille molemmille on tarkkaan rajatut määritelmät. Minä en ole tuomari, mutta tuomarin tehtävänä on punnita asia esitettyjen todisteiden mukaan, ei sen mukaan, miltä joku tuntuu silleen fiiliksen perusteella.
Eihän me muuten edes tarvittaisi näitä erillisiä nimikkeitä. Kaikki olisi murhia.
Ainakin nyt tälleen seurannan perusteella näyttää siltä, että Rolf tosiaan on harrastanut metsästystä, enkä usko, että Suomeen saisi Norjasta tuoda laillisesti asetta ilman asianmukaisia lupia. Eikä niitä Norjassakaan missään lähikaupassa myydä. Tältä pohjalta ainakin syyttäjän väite siitä, että eihän Rolf koskaan metsästänyt ei pidä paikkaansa.
Voi olla toki täysin totta, että se ase tuotiin juuri sitä tarkoitusta varten, mitä sillä sitten tehtiin, mutta sitä on melko mahdoton todistaa. Siinä on kuitenkin myös ihan aito kutsu tulla tänne metsälle ja hän on aseen kanssa maahan päässyt.
Mitkään vuosien takaiset viestit tai sanomiset nyt ei käy todisteena mihinkään. Ei voida ajatella, että joku vuosia sitten heitetty juttu näyttäytyisi suunnitelmallisuuteena juuri siihen tekoon, josta häntä nyt syytetään. Siis että hän olisi sellaista siitä asti suunnitellut.
Kaikki ei välttämättä aina mene oikein, mutta kaiken pitäisi mennä todisteiden mukaan. Muuten ketä vaan voitaisiin syyttää mistä vaan.
Ja jos nyt oman mielipiteeni sanon tähän, niin kyllähän Rolf murhaaja on. Mutta oikeusprosessi ei ole mielipide.
Luulen, ettet ole täysin tietoinen tämän tapauksen tosiasioista. Kun mainitsin toistuvasti viestejä, joissa hahmoteltiin rikoksen toteutusta, en viitannut uhrin sisarelle muutamaa vuotta aiemmin esitettyihin häiritseviin huomautuksiin.
Puhuin viesteistä, jotka Rolf kirjoitti ystävälleen, kansanedustajalle, vain päiviä ennen murhaa. Niissä hän sanoi haluavansa ampua uhrin haulikolla ja jopa sanoi yhdessä näistä viesteistä olevansa "pakkomielteinen tästä ajatuksesta". Nämä viestit kirjoitettiin tuskin kymmenen päivää ennen murhaa, ei vuosia aiemmin!
Ja heti näiden viestien kirjoittamisen jälkeen Rolf meni Norjaan hakemaan haulikkoaan, jota hän ei ollut koskaan aiemmin ottanut Norjaan mukaansa! Tapahtumien aikajärjestys on silmiinpistävä, ja pitäisi toimia vilpillisesti nähdäkseen sen pelkkänä sattumana, kun Rolf toteutti uhkauksensa vain muutamaa päivää myöhemmin! Lisäksi se, että hän odotti uhriaan kivääri keittiön pöydällä ja patruunat sen vieressä, on myös paljastava. Kokenut metsästäjä tietää oikein hyvin, ettei tällaisia esineitä esillä olevaa henkilöä vastaanoteta. Koska uhrin käynnistä oli ilmoitettu etukäteen, jos hän oli todella ottanut aseensa esiin puhdistaakseen sen tai kouluttaakseen koiraa, hänellä oli runsaasti aikaa laittaa ase ja patruunat kaappiin. Sillä, että hän jätti kaiken näkyviin, voi olla vain yksi merkitys.
Lisäksi rikoksen tekotapa on myös silmiinpistävä: haulikon laukaus selkään (takaapäin), toinen rintaan, ja sitten kallo murskaantui uskomattomalla rajulla tavalla uhrin kuollessa. Tämä viittaa äärimmäisen raakaan teloitukseen, jossa tekijä pyrki tahallaan ja sinnikkäästi varmistamaan uhrin kuoleman.
En ymmärrä, miten voit kirjoittaa kaikkien näiden todisteiden perusteella, että Rolfin tuomitseminen olisi sama asia kuin "kenenkään tuomitseminen" kaikkien näiden aineellisten ja objektiivisten todisteiden perusteella! Tässä ei ole kyse tunteista, vaan objektiivisista tosiasioista.
Jos kaikki nämä tekijät ja näin raa'an rikoksen jälkeen oikeusjärjestelmä tuomitsee Rolfin vain viideksi vuodeksi vankeuteen, se tarkoittaa, että oikeusjärjestelmää on uudistettava, eikä se pysty rankaisemaan äärimmäisimmistä raaoista rikoksista ja perheväkivallasta.
Siksi ehdotin, että tarkastelisitte, kuinka moni Euroopan maa voisi rangaista näin raa'asta puolisoa vastaan tehdystä rikoksesta näin lievällä tuomiolla? 2000-luvulla valtaosa länsimaista on tiukentanut perheväkivaltaa koskevaa lainsäädäntöään. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että perheväkivalta ei ole pelkästään stressiä, vaan narsistista halua ottaa kumppanin henki haltuunsa, ja tällainen raa'a rikos puolustuskyvytöntä uhria vastaan johtaisi vähintään 20 vuoden vankeusrangaistukseen. Naapurimaiden lainsäädännön tarkastelu on merkki avoimuudesta.
Sanon nyt heti alkuun vielä, että mielestäni Rolf teki murhan. Se on kuitenkin mielipide, ei oikeuden tuomio.
Esimerkiksi tuolle, miksi ase oli pyödällä, ihan hyvin voisi keksiä vaihtoehtoisia selityksiä. Vaikkapa nyt, että huoneistoon ei ole tulossa tuntemattomia, ei edes puolituttuja, ei lapsia, vaan hänen hyvin tuntemansa henkilö. Tällöin ei välttämättä tarvisi tällaista piilottaa, jos nyt olisi oikeasti ajatellut aseen joskus puhdistaa.
Painotan nyt edelleen, että tuo on toisen tarina, se voi olla valetta, mutta miten todistat, että mitään muuta mahdollisuutta aseen siinä olemiseen ei voinut olla?
Ja kun se siinä nyt oli, voidaan aivan hyvin väittää, että äkkipikaistuksissaan käytti sitä, mikä käsillä oli.
Puhakka ei itsekään henkensä puolesta pelännyt, koska meni ulkoiluttamaan heidän koiraansa, joten ainakaan mitään häneen korviinsa tulleita uhkauksia, joita olisi pitänyt vakavina, ei ollut.
Ymmärrän hyvin sen, miksi tämä juttu on ongelmallinen, koska periaatteessa jokainen silleen aistii, mitä on tapahtunut. Mutta minä veikkaan tässä, että hovista tulee tuomio taposta. Heitetään nyt vielä arvioksi 11 vuotta. Ja siitä puolet tietty istumista.
Jos olen väärässä, se ei haittaa minua ollenkaan, koska silloin oikeus on löytänyt perusteet ja todisteet tuomita kuten vähän kaikki arvelee homman menneen. En vaan ole vakuuttunut, että niitä lopulta löytyy.
Mutta olen erittäin iloisesti väärässä, jos elinkautinen tuoltakin rapsahtaa.
Uskon, ettet ole lukenut koko kommenttiani. Rolf oli kuvaillut useaan otteeseen kirjallisesti pakkomielteensä "ampua uhri haulikolla" vain päiviä ennen rikosta ja juuri ennen kuin hän meni Norjaan hakemaan asetta viesteissä ystävälleen. Valitettavasti uhri ei ollut koskaan tietoinen näistä uhkaavista viesteistä; muuten hän olisi luultavasti ollut epäluuloisempi. Rikoksen tekotapa kuvattiin useaan otteeseen kirjallisesti vain päiviä ennen kuin hän meni hakemaan asetta (jota ei ollut koskaan aiemmin tuotu Suomeen) ja todella teki rikoksen.
Jos kaikki tämä yhdistettynä siihen tosiasiaan, että hän odotti uhria juuri viesteissä mainitsemansa aseen ja sen vieressä olevien patruunoiden kanssa, ei riitä todistamaan, että hän aikoi tappaa uhrin, niin mikä sitten olisi? Olisiko hänen pitänyt kirjoittaa kaikkialle sosiaaliseen mediaan: "Aion tappaa kumppanini sinä päivänä"? Jos ajattelemme näin, ketään ei voida tuomita murhasta. Tämän järjestelmän vilpillinen tahto, joka katsoo, ettei todisteita ole koskaan tarpeeksi, vaikka nykyajan kertomukset murhasta kuvaavat rikosta tarkasti, on hämmästyttävä. Sanoa ääneen: "Aion lyödä häntä" ja kirjoittaa: "Olen pakkomielteisesti halunnut ampua tämän henkilön haulikollani" ovat kaksi hyvin eri asiaa. Voimme poistaa harkitsemisen murhan kriteereistä, ja kaikki puolisonsa tappavat henkilöt olisivat silloin vaarassa saada vain viiden vuoden vankeustuomion.
Käräjäoikeuden langettama tuomio ei kuitenkaan perustunut harkitsemiseen, vaan teon äärimmäiseen raakuuteen: haulikon laukaus selkään, toinen rintaan, sitten kallo murskaantui käsittämättömällä raakuudella uhrin makaaessa kuolemaisillaan ja täysin puolustuskyvyttömänä maassa. Kaikki kallon ja kasvojen luut murskattiin, itse kivääri tuhoutui teon raa'assa muodossa... Jos tätä tekoa, jossa yhdistyvät laukaukset ja iskut päähän, jotka kohdistetaan uskomattomalla voimalla puolustuskyvyttömään uhriin, ei pidetä "erityisen raakana", niin mitä sitten pidetään? Tällaisen teon pitäminen "tahattomuutena" ja tekijän tuomitseminen vain viiden vuoden vankeusrangaistukseen merkitsisi, kuten sanoin, äärimmäisen perheväkivallan vähättelyä. Perheväkivallan tekijöille sanottaisiin: voit ampua uhrisi, hakata hänet kuoliaaksi, kerskua siitä vain päiviä ennen murhaa kirjoitetuissa viesteissä, mikään ei koskaan riitä tuomitsemaan sinua, vaarana on vain naurettava tuomio.
En ymmärrä, miten voit olla tyytyväinen tähän järjestelmään aikana, jolloin valtaosa Euroopan maista on merkittävästi tiukentanut perheväkivaltaa koskevaa lainsäädäntöään.
Siksi kysyn itseltäni: miten näin äärimmäisen raa'asta rikoksesta voidaan rangaista niin lievästi Skandinavian maassa, joka pitää itseään erityisen edistyksellisenä sosiaalisissa kysymyksissä? Missä tahansa muussa Euroopan maassa näin raa'asta teloituksesta seuraisi vähintään 20 vuoden vankeusrangaistus. Uhri oli 29-vuotias; hän menetti 60 vuotta elämästään, hänen perheensä on tuomittu elinkautiseen vankeuteen. Tuomita tekijä kaikkine aineellisine tekijöineen ja raakuudellaan, joita tämä tapaus sisältää, vain viideksi vuodeksi vankeuteen on kuin sylkeäisi kaikkien niiden uhrien kasvoille, jotka joutuvat päivittäin väkivaltaisen ja narsistisen kumppanin uhreiksi, joka pitää elämäänsä omana.
Tämä osoittaa, että nykyinen oikeusjärjestelmä ei kykene rankaisemaan asianmukaisesti tällaisesta rikoksesta.
Mutta toivotaan, että hänet tuomitaan elinkautiseen vankeuteen, kuten ensimmäisessä tapauksessa, ainakin teon äärimmäisen raakuuden vuoksi, jota tuskin voidaan kiistää!
), vaan todistetusti hän on haavoittuneena, verta vuotavana, liikkunut paikasta toiseen. Ainakin toinen osuma on tullut arkieteisen nurkassa, kun taas Janne kuollut käytävän vessan oven eteen. Tähän liittyen vituttaa suunnattomasti toi Rolfin "muistamattomuus", vaikka ymmärrän että totta kai hän siihen vetoaa kun kerran voi. Mutta on hän itse lukenut sen etpk:n läpi ja nähnyt, että hänen versionsa tapahtumien kulusta on todistetusti paskaa, mutta niin no, eipä sitä kai kukaan "järkevä" murhaaja ala yhtäkkiä myöntämään että joo itseasiassa näinhän se meni.