Re: Hyvinkään keskustassa ammuskeltiin - ainakin yksi kuollut?
Lähetetty: Ma Touko 28, 2012 8:00 pm
Kirjoittelin tällä foorumilla joitakin vuosia sitten aktiivisesti. Sittemmin, pääasiassa työhön liittyvien seikkojen vuoksi kirjoittelu ja lopulta lukeminen jäi. Nyt kuitenkin päätin hetkellisesti palata tämän yhteisön pariin. Seuraavassa muutama mieleen tullut ajatus.
Mielestäni julkisuudessa tähän saakka esiintyneet tämänkaltaisia tekoja ennalta estämään pyrkivät toimenpidevaatimukset ovat perusluonteeltaan vääränsisältöisiä ja skaalaltaan vääränlaajuisia.
1) Ensiksi tulee määritellä yleinen tahtotila. Turvallisuus ja avoimmuus, teoreettisiin maksimeihinsa vietyinä, muodostavat aina janan, jonka varrelta on valittava haluttu tarkastelupiste. Nykyisellään ollaan hiljalleen liikuttu avoimmuuden suunnasta turvallisuuden suuntaan. Tätä on toteutettu usealla tasolla yhtäaikaisesti: lainsäädännössä, lainsoveltamisessa sekä ennen kaikkea yksittäisten organisaatioiden (poliisi, terveydenhuolto, puolustusvoimat, koulutoimi jne.) sisäisissä ohjeissa. On tapahtunut havahtumisen ja kevyen aktivoitumisen vaihe. Se kuitenkin todetaan kerta toisensa jälkeen (jos Jokela otetaan ajalliseksi lähtöpisteeksi, Kauhajoen, Sellon ja nyt Hyvinkään tapaukset sekä muut ns. yhteiskuntaa kuohuttaneet väkivallanteot tällä aikavälillä) riittämättömäksi, siihen nähen missä todellinen tavoite tuntuu olevan.
2) Mikäli turvallisuutta halutaan pyrkiä maksimoimaan, on ymmärrettävä, miten kokonaisvaltaisesta pyrkimyksestä on kyse. Jos tavoitteeksi halutaan rajata esimerkiksi väkivaltarikoksien määrän vähentäminen ja ns. kuohuttavien väkivallantekojen ennalta estäminen mahdollisimman kattavasti, tarvitaan nähdäkseni seuraavat osatoimet:
- Ampuma-aselakia on kiristettävä tuntuvasti. Käsiaseiden yksityisomistus voitaisiin edelleen sallia, mutta:
1) Ampuma-aseita olisi säilytettävä jokaisen aluehallintoviraston alaisuuteen perustettavan "aselupahallinnon kenttäpalveluyksikön" tiloissa (joista omistamansa aseen saa käyttöönsä yksittäistä, toteennäytettyä käyttökertaa varten - esimerkiksi rataharjoittelun kohdalla vain radanhaltijan todistusta vastaan, josta ilmenee varattu harjoitteluvuoro ja sen kesto).
2) "Kenttäpalveluyksiköllä" on määrätyt aukioloajat ja näiden ulkopuolella aseensa käyttöönsaaminen on mahdotonta. Tämän ampumaharrastukselle ja -urheilulle aiheuttama oleellinen ja räikeä haitta on pakotettavissa läpi ns. suuremman potentiaalihyödyn argumentilla.
3) Metsästysharrastuksen suhteen tehdään vastaava järjestely. Aktiivisin osa hirviryhmistä ym. muutettaisiin toimenpidepalkkaisiksi valtion osa-aikaisiksi virkamiehiksi ja muiden osalta noudatetaan harrastusmallia. Vilkkaimman metsästyskauden aikana "Asehallinnon kenttäpalveluyksiköillä" voisi olla myös 24h-aukioloja, mutta periaatteena silti, että aseiden luovutus ja palautus hoituisi virkamiesvalvonnassa.
Luonnollisesti aseen palauttamatta jättäminen, yritys noutaa asettaan päihtyneenä tai muutoin selvästi sitä käyttämään sopimattomana johtaisi välittömään omistusoikeuden menettämiseen. Muistutan lukijoita, että tämä on edelleen täyttä fiktiota ja yksi ehdotus muiden joukossa. Ei vaatimus tai kannustus.
- Henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten rangaistusmaksimeja on korotettava sekä lisäksi ohjeistettava tuomioistuimia käyttämään asteikon yläpäätä aktiivisemmin. Ensikertalaisuuden käsite tulisi rajata kirjaimelliseen ensikertalaisuuteen ja tällöinkin vain pahoinpitelyjen kohdalla käytettäisiin tätä käsitettä. Törkeämmissä väkivaltarikoksissa ensikertalaisuuden käsitteen tuomitulle tuomaa etua ei olisi käytettävissä.
Henkirikoksen uusimisesta seuraisi rikosnimikkeestä riippumatta aina elinkautinen vankeusrangaistus. Esimerkiksi toista kertaa taposta tuomittavalla ei olisi enää koskaan paluuta yhteiskuntaan. Armonanomusoikeuden tulisi aktivoitua aikaisintaan 25 vuoden kuluttua tuomionhetkestä.
Lisäksi henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten kohdalla tuomitun tulisi suorittaa korvaussumma henkilökohtaisesti. Toisin sanoen pakkotyövelvoite olisi voimassa koko tuomion ajan. Vankituntipalkka määrättäisiin erikseen. Mikäli tuomitun vapautuessa korvaussumma ei olisi suoritettuna loppuun asti, jatkettaisiin työvelvoitetta siviilissä. Mikäli olisi aihetta olettaa, ettei tuomionsa suorittanut jatka korvausvaateen toteuttamista, hänet voitaisiin eristää pakkotyölaitokseen varsinaisen tuomionsa jälkeenkin siihen saakka, että määrätty korvaussumma on kokonaan suoritettu.
Seksuaalirikollisten kohdalla tulisi lisäksi soveltaa seksuaalisuutta aktiivisesti vähentäviä toimia, kuten pakkolääkitystä ja kastraatiota. Tämän lisäksi jokainen vapautuva seksuaalirikollinen asetettaisiin vähintään 20 vuotta kestävään valvontaan, jossa mielenterveysstatus ja hoito-ohjelmassa pysyttely tarkastettaisiin vähintään puolivuosittain.
Mikäli vapautuvalle vangille suoritettavassa vaarallisuusarviossa - rikosnimikkeestä riippumatta - todettaisiin erityisen korkea uusimisriski, tulisi tämän estää yhteiskuntaan palaaminen. Vankeusrangaistuksen päätyttyä ko. rikoksensa sovittanut henkilö siirrettäisiin erityiseen säilytyslaitokseen, jossa hän olisi valvonnan ja tarvittaessa hoidon piirissä. Säilytyslaitoksessa pitämiselle ei olisi ylärajaa, keston määrittäisi yksilöllinen tarve eli toisinsanoen negatiiviseen vaarallisuusarvioon pääsyyn kestävä aika. Joidenkin kohdalla säilytyslaitoksessa pitäminen jatkuisi loppuelämän.
Em. säilytyslaitos ei siis korvaisi valtion mielisairaaloita, vaan sitä sovellettaisiin syyntakeiseksi todettuihin, mutta vaarallisena ja arvaamattomana pidettyihin rikollisiin.
- Poliisin toimintaa ampumavälikohtauksissa muutettaisiin siltä osin, että raskaampi suojavarustus olisi oltava käytössä aina, jos on syytä olettaa hälytystehtävään liittyvän ampuma-aseita. Lisäksi poliisin toiminnan imperatiivina tulee olla hengenvaarallisen toiminnan pysäyttämiseen pyrkiminen, keinolla millä hyvänsä. Hyväksyttävä keino on myös ns. fataali voimankäyttö, mikäli järkevästi ei lievemmillä keinoilla saada tilannetta hallintaan.
Pahoittelen pidemmänpuoleista esseetä, jos se joitakin lukijoita puuduttaa, mutta halusin esittää muutaman varmastikin keskustelua ja kritiikkiäkin herättävän ehdotuksen. Nämä eivät kuitenkaan ole provokaatioita, vaan loogista seurausta viestini alussa käydylle "avoimmuus-turvallisuus" -pohdinnalle, mikäli siis todella halutaan siirtyä nykytasolta astetta turvallisempaan suuntaan. Luonnollisesti tietystä liberaliteetista luovutaan silloin. Kysymys kuuluukin, nähdäänkö saavutettava potentiaalihyöty riittävän suurena?
-A.
Mielestäni julkisuudessa tähän saakka esiintyneet tämänkaltaisia tekoja ennalta estämään pyrkivät toimenpidevaatimukset ovat perusluonteeltaan vääränsisältöisiä ja skaalaltaan vääränlaajuisia.
1) Ensiksi tulee määritellä yleinen tahtotila. Turvallisuus ja avoimmuus, teoreettisiin maksimeihinsa vietyinä, muodostavat aina janan, jonka varrelta on valittava haluttu tarkastelupiste. Nykyisellään ollaan hiljalleen liikuttu avoimmuuden suunnasta turvallisuuden suuntaan. Tätä on toteutettu usealla tasolla yhtäaikaisesti: lainsäädännössä, lainsoveltamisessa sekä ennen kaikkea yksittäisten organisaatioiden (poliisi, terveydenhuolto, puolustusvoimat, koulutoimi jne.) sisäisissä ohjeissa. On tapahtunut havahtumisen ja kevyen aktivoitumisen vaihe. Se kuitenkin todetaan kerta toisensa jälkeen (jos Jokela otetaan ajalliseksi lähtöpisteeksi, Kauhajoen, Sellon ja nyt Hyvinkään tapaukset sekä muut ns. yhteiskuntaa kuohuttaneet väkivallanteot tällä aikavälillä) riittämättömäksi, siihen nähen missä todellinen tavoite tuntuu olevan.
2) Mikäli turvallisuutta halutaan pyrkiä maksimoimaan, on ymmärrettävä, miten kokonaisvaltaisesta pyrkimyksestä on kyse. Jos tavoitteeksi halutaan rajata esimerkiksi väkivaltarikoksien määrän vähentäminen ja ns. kuohuttavien väkivallantekojen ennalta estäminen mahdollisimman kattavasti, tarvitaan nähdäkseni seuraavat osatoimet:
- Ampuma-aselakia on kiristettävä tuntuvasti. Käsiaseiden yksityisomistus voitaisiin edelleen sallia, mutta:
1) Ampuma-aseita olisi säilytettävä jokaisen aluehallintoviraston alaisuuteen perustettavan "aselupahallinnon kenttäpalveluyksikön" tiloissa (joista omistamansa aseen saa käyttöönsä yksittäistä, toteennäytettyä käyttökertaa varten - esimerkiksi rataharjoittelun kohdalla vain radanhaltijan todistusta vastaan, josta ilmenee varattu harjoitteluvuoro ja sen kesto).
2) "Kenttäpalveluyksiköllä" on määrätyt aukioloajat ja näiden ulkopuolella aseensa käyttöönsaaminen on mahdotonta. Tämän ampumaharrastukselle ja -urheilulle aiheuttama oleellinen ja räikeä haitta on pakotettavissa läpi ns. suuremman potentiaalihyödyn argumentilla.
3) Metsästysharrastuksen suhteen tehdään vastaava järjestely. Aktiivisin osa hirviryhmistä ym. muutettaisiin toimenpidepalkkaisiksi valtion osa-aikaisiksi virkamiehiksi ja muiden osalta noudatetaan harrastusmallia. Vilkkaimman metsästyskauden aikana "Asehallinnon kenttäpalveluyksiköillä" voisi olla myös 24h-aukioloja, mutta periaatteena silti, että aseiden luovutus ja palautus hoituisi virkamiesvalvonnassa.
Luonnollisesti aseen palauttamatta jättäminen, yritys noutaa asettaan päihtyneenä tai muutoin selvästi sitä käyttämään sopimattomana johtaisi välittömään omistusoikeuden menettämiseen. Muistutan lukijoita, että tämä on edelleen täyttä fiktiota ja yksi ehdotus muiden joukossa. Ei vaatimus tai kannustus.
- Henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten rangaistusmaksimeja on korotettava sekä lisäksi ohjeistettava tuomioistuimia käyttämään asteikon yläpäätä aktiivisemmin. Ensikertalaisuuden käsite tulisi rajata kirjaimelliseen ensikertalaisuuteen ja tällöinkin vain pahoinpitelyjen kohdalla käytettäisiin tätä käsitettä. Törkeämmissä väkivaltarikoksissa ensikertalaisuuden käsitteen tuomitulle tuomaa etua ei olisi käytettävissä.
Henkirikoksen uusimisesta seuraisi rikosnimikkeestä riippumatta aina elinkautinen vankeusrangaistus. Esimerkiksi toista kertaa taposta tuomittavalla ei olisi enää koskaan paluuta yhteiskuntaan. Armonanomusoikeuden tulisi aktivoitua aikaisintaan 25 vuoden kuluttua tuomionhetkestä.
Lisäksi henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten kohdalla tuomitun tulisi suorittaa korvaussumma henkilökohtaisesti. Toisin sanoen pakkotyövelvoite olisi voimassa koko tuomion ajan. Vankituntipalkka määrättäisiin erikseen. Mikäli tuomitun vapautuessa korvaussumma ei olisi suoritettuna loppuun asti, jatkettaisiin työvelvoitetta siviilissä. Mikäli olisi aihetta olettaa, ettei tuomionsa suorittanut jatka korvausvaateen toteuttamista, hänet voitaisiin eristää pakkotyölaitokseen varsinaisen tuomionsa jälkeenkin siihen saakka, että määrätty korvaussumma on kokonaan suoritettu.
Seksuaalirikollisten kohdalla tulisi lisäksi soveltaa seksuaalisuutta aktiivisesti vähentäviä toimia, kuten pakkolääkitystä ja kastraatiota. Tämän lisäksi jokainen vapautuva seksuaalirikollinen asetettaisiin vähintään 20 vuotta kestävään valvontaan, jossa mielenterveysstatus ja hoito-ohjelmassa pysyttely tarkastettaisiin vähintään puolivuosittain.
Mikäli vapautuvalle vangille suoritettavassa vaarallisuusarviossa - rikosnimikkeestä riippumatta - todettaisiin erityisen korkea uusimisriski, tulisi tämän estää yhteiskuntaan palaaminen. Vankeusrangaistuksen päätyttyä ko. rikoksensa sovittanut henkilö siirrettäisiin erityiseen säilytyslaitokseen, jossa hän olisi valvonnan ja tarvittaessa hoidon piirissä. Säilytyslaitoksessa pitämiselle ei olisi ylärajaa, keston määrittäisi yksilöllinen tarve eli toisinsanoen negatiiviseen vaarallisuusarvioon pääsyyn kestävä aika. Joidenkin kohdalla säilytyslaitoksessa pitäminen jatkuisi loppuelämän.
Em. säilytyslaitos ei siis korvaisi valtion mielisairaaloita, vaan sitä sovellettaisiin syyntakeiseksi todettuihin, mutta vaarallisena ja arvaamattomana pidettyihin rikollisiin.
- Poliisin toimintaa ampumavälikohtauksissa muutettaisiin siltä osin, että raskaampi suojavarustus olisi oltava käytössä aina, jos on syytä olettaa hälytystehtävään liittyvän ampuma-aseita. Lisäksi poliisin toiminnan imperatiivina tulee olla hengenvaarallisen toiminnan pysäyttämiseen pyrkiminen, keinolla millä hyvänsä. Hyväksyttävä keino on myös ns. fataali voimankäyttö, mikäli järkevästi ei lievemmillä keinoilla saada tilannetta hallintaan.
Pahoittelen pidemmänpuoleista esseetä, jos se joitakin lukijoita puuduttaa, mutta halusin esittää muutaman varmastikin keskustelua ja kritiikkiäkin herättävän ehdotuksen. Nämä eivät kuitenkaan ole provokaatioita, vaan loogista seurausta viestini alussa käydylle "avoimmuus-turvallisuus" -pohdinnalle, mikäli siis todella halutaan siirtyä nykytasolta astetta turvallisempaan suuntaan. Luonnollisesti tietystä liberaliteetista luovutaan silloin. Kysymys kuuluukin, nähdäänkö saavutettava potentiaalihyöty riittävän suurena?
-A.