Itse edustan samaa ikäluokkaa kuin tämä äiti, olen punavihreä ajatuksiltani (noin yleisesti, tiettyyn rajaan asti) plus että siihen kaupan päälle vielä kukkahattutäti ja jälkikasvuakin on, enkä ikimaailmassa tule hyväksymään enkä ymmärtämään tämmöistä tekoa.
Täällä tuosta narsismista kun kovasti keskustellaan, niin näissä monissa haastatteluissa yms on tullut esille , että perhesumaajista 80% on narsisteja ja loput psykoottisia, ja ettei uupunut, väsynyt ja masentunut ole se todennäköisin perhesurmaaja.
Onko sillä oikeastaan mitään merkitystä oliko se nainen nyt narsisti vai psykoottinen? Tehty mikä tehty.
Tuntuu niin äärettömän pahalle ton isän takia, mitä kerkes tosiaankin siinä näkemään.. Toivottavasti ei lapsiaan
Bussikuski tulee syyttämään tästä itseään, koska hänhän se heitti tämän naisen pihalle, vaikkei kuskin syy millään tapaa olekkaan.
Tuo itsekäs paska pilasi todella monen ihmisen elämän.
Kyllä mä heittäisin sinne pommikoppaan kaikki tuon naisen kaltaiset ihmiset ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Aamulla uutisissa oli haastateltavana joku psykoterapeutti, aiheena eroaminen jossa sivuttiin tätäkin tapausta.
http://yle.fi/uutiset/mika_on_hyva_tapa ... to/7574562
Mikä on hyvä tapa päättää avioliitto?
Oikeuspsykologian dosentti ja psykoterapeutti Helinä Häkkänen-Nyholm kertoo Ylen aamu-tv:n haastattelussa, miksi erotilanteissa kiirehtiminen on huono asia.
Video: Helinä Häkkänen-Nyholm. 11:06
Mitä ihmisten mielissä pitäisi tapahtua, ettei parisuhdekriisi johtaisi perheen jäseniin tai itseen kohdistuvaan fyysiseen väkivaltaan? Aihetta Aamu-tv:ssä pohdittiin oikeuspsykologian dosentin Helinä Häkkänen-Nyholmin kanssa Video: Yle
Avioero on monessa suhteessa vakava paikka. Ylen aamu-tv:ssä vieraillut psykoterapeutti ja oikeuspsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm pitää tärkeänä, että erotilanteissa vältettäisiin kiirehtimistä ja annettaisiin molemmille osapuolille aikaa sopeutua tilanteeseen.
Hänen mielestään hyvä tapa päättää avioliitto olisi sellainen, jossa kumpikin puoliso edelleen kannattelee toisen jaksamista. Häkkänen-Nyholm muistuttaa, että avioero on paitsi oikeudellinen myös vahvasti emotionaalinen prosessi.
Myös se on tärkeää, millä tavoin tuo ensimmäisen kerran erohalunsa kumppanin tietoon.
– Miten ja missä yhteydessä se sanotaan ääneen ja miten huomioidaan toisen jaksaminen sen jälkeen.. Siinä on mielestäni paikka, missä pitäisi osata pysähtyä ja miettiä, miten tuen lasten isää tai äitiä tässä tilanteessa. On tärkeää, että kummankin jaksamista kannatellaan aina siihen asti, kunnes muutetaan lopulta erilleen ja sen jälkeenkin.
Näen paljon sitä, että toinen ilmoittaa erosta ja suunnilleen seuraavana päivänä on jo lakimiehet viestittelemässä toisilleen.
– Helinä Häkkänen-Nyholm
Erotilanteissa ei yleensä voida välttää sitä, että pinnalle nousee suuria ja kielteisiä tunteita. Häkkänen-Nyholmin mukaan vihan, turhautumisen tai hylätyksi tulemisen kokemukset ovat ihmisillä luonnollisia reaktioita, mutta jos niitä ei pääse prosessoimaan, ne saattavat johtaa haaveiluun puolisolle kostamisesta.
– Tunteita pitäisi päästä käsittelemään. Yksi tapa on, että keskustellaan rauhallisesti yhdessä, pyritään ymmärtämään toisen päätöstä, esimerkiksi miksi toinen haluaa erota tai mitä se tuo kummankin elämään.
Harkintavaiheesta aikaa sopeutua
Monesti asiaa vaikeuttaa se, että keskusteluyhteys saattaa erotilanteissa käytännössä katketa kokonaan.
– Näen psykoterapeuttina ja lakitoimiston vetäjänä paljon sitä, että lähdetään hirveän nopeasti prosessissa eteenpäin. Eli toinen ilmoittaa erosta ja suunnilleen seuraavana päivänä on jo lakimiehet viestittelemässä toisilleen, sanoo Helinä Häkkänen-Nyholm.
On tärkeää, että kummankin jaksamista kannatellaan aina siihen asti, kunnes muutetaan lopulta erilleen.
– Helinä Häkkänen-Nyholm
Hän haluaakin muistuttaa avioeron harkinta-ajan tärkeydestä.
– Jos mietitään eroa psykologisena ja emotionaalisena prosessina, ihmisen pitää pystyä sopeutumaan siihen, että ollaan eroamassa: jäsentää syitä ja ottaa myös omaa vastuuta siitä, minkä takia parisuhde on ehkä mennyt huonosti, Häkkänen-Nyholm sanoo.
– Jos ei tähän jää ollenkaan aikaa, vaan esimerkiksi juridiset rattaat lähtevät pyörimään vahvasti, nousee esiin huoli siitä, kuinka usein tapaan lapsia ja kenen kanssa lapset asuu ja niin edelleen, niin ihmiselle ei jää aikaa emotionaalisesti prosessoida eroa.
Kostaminen ei helpota oloa
Tutkitusti vain kolmasosa ihmisistä kokee koston jälkeen, että nyt kaikki on hyvin.
– Helinä Häkkänen-Nyholm
Psykoterapeutin mukaan ihmiset eroavat persoonallisuustyypeiltään hyvin paljon siinä, miten suuria vihan tunteita erotilanteissa kumpuaa ja osaavatko he käsitellä niitä itse tai hakea apua. Yleensä viha on lähtöisin naurunalaiseksi tai hylätyksi tulemisen kokemuksista tai siitä, että kokee joutuneensa epätoivoiseen asemaan.
Häkkänen-Nyholmin mukaan viha pitäisi saada laannutettua mahdollisimman nopeasti joko perheen sisällä tai ulkopuolisella avulla. Jos ulkopuolista apua ei hae ja kostonhalu jää päälle, sen kukistaminen voi olla on vaikeaa.
– Harvemmin sitä pystyy nujertamaan muuten kuin kostamalla. Kostofantasiasta edetään kostotoimiin ja ajatellaan, että sen kautta saadaan se nujerrettua.
Häkkänen-Nyholmin mukaan hyvin harva kokee jälkikäteen häpeää tai katumusta siitä, että on kostanut jotain.
– Ympärillä olevat ihmiset saattavat jopa kannustaa siihen. Ihminen saattaa käsitellä eroaan Facebookissa ja nettiyhteisöissä, ja saada sieltä valtavasti kannustusta: 'sinua on kohdeltu niin epäoikeudenmukaisesti, että kyllä se nyt on oikein, että jollakin lailla kostat.' Yleensä kostetaan viemällä lapset toiselta vanhemmalta.
Lopulta kosto ei yleensä kuitenkaan tuo kaivattua tyydytystä.
– Tutkitusti vain kolmasosa ihmisistä kokee koston jälkeen, että nyt kaikki on hyvin eikä tarvitse tehdä enää mitään. Eli tavallaan kostaminen ei juurikaan helpota oloa.
Hirvittää ajatus...
?
