http://hs.fi/a1388199485411
(en lainannut kaikkea, vaan pointin kohdalta tärkeitä kohtia ettei mene ylipitkäksi lainaukseksi asian suhtene)
"Kaikkihan siellä tekevät rikoksia. Minäkin tein."
Näin sanoo pitkän uran Helsingin huumepoliisissa tehnyt entinen poliisi. Kutsumme häntä Pekaksi.
Pekka otti itse yhteyttä Helsingin Sanomien toimitukseen sen jälkeen, kun hän oli aikansa seurannut huumepoliisin päällikön Jari Aarnion rikosepäilyihin sekä poliisin tietolähdetoimintaan liittyvää uutisointia.
Pekka tunnustaa, että häntä painaa huono omatunto. Niin huono, että muistellessaan pitkää uraansa huumepoliisina hänelle tulee kyynelet silmiin.
"Ymmärrän, että epärehellisin keinoin saadaan tulosta aikaan, mutta ei saa olla härskejä ja törkeitä. Ei saa mennä liian pitkälle noissa asioissa", hän sanoo silmiään kuivaten.
Pekan mielestä huumepoliisissa mentiin liian pitkälle kaupankäynnissä rikollisten kanssa. Sen takia hänen on vaikea olla ylpeä yksiköstä, vaikka haluaisi.
"Tulokset ovat hyviä, mutta ne ovat sitten tulleet aikamoisin keinoin."
Pekka myöntää oikeiksi epäilyt siitä, että huumepoliisi katsoo vinkkimiestensä rikoksia sormien läpi. Hän pitää sitä normaalina ja hyväksyttävänäkin menettelynä.
Laki ei sitä tosin hyväksy.
Toiminnan etiikkaa ei pohdiskeltu.
"Ei silloin ollut mitään eettistä puolta", Pekka nauraa.
Aarnion suosio perustui siihen, että hän sai tulosta aikaiseksi. Pekan mukaan kukaan pomoista ei koskaan ollut kiinnostunut siitä, miten tulokset tulevat. Heitä kiinnosti vain se, että tuloksia tulee.
Kun Jari Aarniosta tuli huumepoliisin päällikkö syksyllä 1999, touhu meni Pekan mielestä entistä villimmäksi.
Aarnion johtamistyyli oli hänen mukaansa muunnelma hajota ja hallitse -taktiikasta. Aarnio hajotti, mutta ei hallinnut. Hän keräsi ympärilleen oman klikkinsä, sisäpiirin. Se loi eripuraa yksikön sisälle.
"Sisäpiiristä ei tihkunut mitään tietoa. Poliisi on poliisi, joten kyllä sitä aavistaa, että jotain on vialla. Eihän kukaan ole sokea, varsinkaan tuossa yksikössä."
Yksikön sisällä oli suuria ongelmia tietolähdetoiminnassa eli toiminnassa alamaailman vinkkimiesten kanssa.
Pekan tutkimia juttuja saattoi kadota kuin mustaan aukkoon, kun ne yhdistyivät sisäpiirin tutkimiin juttuihin.
Häntä on erityisesti jäänyt vaivaamaan yksi tapaus. Erään huumerikollisen tuomiot loppuivat kuin seinään, kun hänen juttunsa siirtyivät sisäpiirin tutkittavaksi. Pekka on varma, että rikollisesta tuli vasikka ja hänen rötöksiään alettiin katsoa sormien läpi.
Pekka uskoo, että sisäpiirissä annettiin anteeksi hyvinkin isoja rikoksia. Hän muistuttaa, että ryhmä on tutkinut suuria huumejuttuja ja saanut aikaan hyviä tuloksia.
"Hyviä tietoja ei saa, ellei joku ole lähellä rikosta. Jos on lähellä, täytyy olla mukana. Ei sinne [rikollisryhmään] pääse mukaan kukaan sellainen, joka ei ole mukana rikoksissa."
Huumepoliisi sai Pekan mukaan toimia ilman minkäänlaista valvontaa.
"Mitä valvontaa se on, että yksikköön tulee joku delegaatio juomaan kahvia ja tutkimaan pöytäkirjoja? Kun minä otan auton ja lähden tapaamaan tietolähdettä, sitä ei valvo kukaan."
Pekan mielestä valvonta ei onnistunut, sillä yksikön ulkopuolelle ei tihkunut mitään tietoa. "Meidän yksikkö oli vähän niin kuin suljettu laitos."
Villi meno on alkanut hirvittää Pekkaa jälkeenpäin.
"Kun minä nyt mietin, niin onhan se ollut ihan käsittämätöntä puuhaa."
Aarnion nimittäminen huumepoliisin päälliköksi oli Pekan mielestä huono päätös.
"Olisi joku muu saanut ollut päällikkönä, niin olisi ehkä pysynyt housuissaan se ukko. Nyt Aarniolla ei tavallaan ollut esimiestä."
Juuri tästä syystä Aarnion rahankäyttöä koskevat tiedot ovat järkyttäneet Pekkaa. Tutkinnanjohtajan mukaan Aarnio on käyttänyt talohankkeeseensa yli 200 000 euroa rahaa, jonka alkuperää ei ole pystytty selvittämään. Rahankäyttöä ei selitä laina, palkka tai perintö.
Pekka ei edes uskalla ajatella, mitä kaikkea tutkinnassa vielä paljastuu. Hänen mielestään asia pitäisi nyt selvittää niin, ettei mitään epäselvyyksiä enää jää kytemään.