sisotalo kirjoitti:rekkari kirjoitti:Sisotalolle muuten sen verran...mielestäni tappaja ei poistu ajassa 2.40....vaan myöhemmin...aivan kuin lapsi kertoo....ensin näki isänsä kuolleena lattialla ja vasta myöhemmin tappajan lähtevän.
Juuri ennen lapsen kirkaisua kuuluu tömähdys 3.13 joka saattaisi tulla siitä kun tappaja noustessaan törmää seinään tai oveen ja tappaja poistui ajassa 3.30 jolloin kuuluu selkeästi tömähdys .....
Tämä on juuri se perustelu, jolla Anneli saa elinkautisen. Jos ei pidetä kiinni siitä, että Jukka vaikeni ja kuoli 02.30 ja muutama sekunti sen jälkeen murhaaja hyppäsi ikkunasta joudutaan näihin arvauksiin töminästä sopivassa paikassa. Uhri on vaiennut, mutta murhaaja hortoilee vielä minuutin jossakin. Kaksi tuomaria tulkitsevat, että Amanda ei koskaan nähnyt murhaajaa ja tuomio tulee. Amanda siirtyy syyttäjän päätodistajaksi. Hän kertoo totuuden kun hän sanoo nähneensä murhaajan poistumisen, mutta hänet on johdateltu sijoittamaan se mahdottomaan tilanteeseen.
Minut on pantu kepin kärkeen tässä itsestään selvässä asiassa. ZEM, Turumurre, Susku jne esittävät tässä spekulatioita, jotka tukee syyttäjää
Joutsenlahti sanoo todistajalausunnossaan, kohdassa 35.00, että murhaaja poistui 02.40, mutta hän sijoittaa Amandan huudon väärin siihen hetken eikä aikaan 03.14.
Lähtökohtana lasten kuulustelussa täytyy pitää muuta tietoa; Hätäpuhelua tai murhapaikalla olevia näyttöjä, jalan jälkiä, verijälkiä, ruskeaa takkikangasta. Ja ennen kaikkea Anneli omaa kertomusta, joka on puutteellisuudestaan huolimatta ainoa kokonaisuus tilanteesta. Taas kerran; Alpo Holisti on tarkasti kuvannut taphtumat animaattiossaan jo kesällä 2010.
Mielestäni ratkaisevaa asiassa ei ole murhaajan poistumishetken paikallistaminen,
vaikka tärkeää onkin. Tärkeää on osoittaa, että paikalla oli ulkopuolinen, jonka tyttö näki poistuvan.
Tytön kuulemisia tutkimalla on selvää, että tyttö kävi takkahuoneen suunnalla
kolme
kertaa, joista kaksi hätäpuhelun aikana. Tämä käy ilmi jo tytön ensimmäisestä kuulemisesta:
0.59 Koskinen: Sillon ku sä menit eka kerran siihen ni oliko se lasi viäl rikki - - tai rikki jo?
Amanda: Oli - - sit kun mä tulin ...
Koskinen Ja siel oli äiti ja isä vaan sillon?
Lapinniemi: Misä ne oli äiti ja isi silloin?
Amanda: Ne oli nousseet sängystä.
Koskinen: Ne oli sängyn vieressä siin takkahuoneessa? Sit sä menit takasi. Mihin sä
menit takasi?
Amanda: Huoneeseeni. Sit muli niinko tota, ku mä .... Mul o lukuvalo, mä meinasin
sytyttää sen, mut mä en uskaltanut. Mä pelkäsin, et jos siel on joku rosvo, ni
jos se sit yrittää hyökät mun kimppuuni.
Koskinen: Joo.
Amanda: Sit mää en ottanu sit ku mää menin uudestaan kattoon mää näin iskän
lattialla.
Koskinen: No missä äiti oli sillon?
Amanda: Äiti oli muistaakseni soittamassa.
Koskinen:Oliko valot sillo päällä, vai oliko pimeetä?
Amanda: No, kai ne oli päällä, ko mäen olis muute nähny pimeessä.
Lapinniemi: Mis kohtaa iskä oli siel lattialla? Muistatko?
Amanda: Aika siin sängyn vieres se makas lattialla.
Koskinen: Olik siel ketään vierasta miestä?
Amanda: Mää en nähny, se oli varmaan menny jonnekin piiloon. Sit siel oli puukko
lattialla. Ja sit ko mää menin pois sieltä - - Ku mä tulin sinne taas vähän ajan
päästä, mä näin ku se mies pakeni ikkunasta. (Tytön kuuleminen 01.12.2006.)
Isotalo esittää, että tyttö olisi uskaltanut mennä takkahuoneeseen vasta, kun oli nähnyt murhaajan poistumisen. Jos uskomme tytön kertomaa, näin ei ollut asianlaita. Tyttö näki "iskän lattialla" ennen murhaajan poistumista, ei toisinpäin.
Turumurre on esittänyt, että murhaaja on mahtunut katveeseen. Tytön käydessä
kamppailussa on ollut tauko, koska - kuten tyttö kertoo yllä - "siel oli puukko lattialla".
Surmaaja on ilmeisesti sivummalla ennenkuin saa toisen aseen käsiinsä. Uhri valittaa lattialla.
Katveeseen mahtumisesta tulisi tehdä kunnon reko.
Mutta
toinen ratkaiseva asia sen suhteen, oliko paikalla ulkopuolinen, kuullaan myös ylläolevassa otteessa tytön kuulemisesta:
Lapinniemi: Misä ne oli äiti ja isi silloin?
Amanda: Ne oli nousseet sängystä.
Koskinen: Ne oli sängyn vieressä siin takkahuoneessa? Sit sä menit takasi. Mihin sä
menit takasi?
Amanda: Huoneeseeni. Sit muli niinko tota, ku mä .... Mul o lukuvalo, mä meinasin
sytyttää sen, mut mä en uskaltanut. Mä pelkäsin, et jos siel on joku rosvo, ni
jos se sit yrittää hyökät mun kimppuuni.
Koskinen: Joo.
Amanda: Sit mää en ottanu sit ku mää menin uudestaan kattoon mää näin iskän
lattialla.
Koskinen: No missä äiti oli sillon?
Amanda: Äiti oli muistaakseni soittamassa.
Ei käy ilmi, kuinka pitkä aika on kulunut siitä, kun tyttö kävi enismmäisen kerran
ja näki isänsä kunnossa, siihen kun hän näki että tämä "makas lattialla".
Syyttäjä Kulmala esittää todistaja Jaana Haapasalon todistuksessa, että
”(a)ika on epäselvä onko sekunteja minuutteja vai kymmeniä minuutteja siihen ei pystytä vastaamaan, lähtenyt uudestaan katsomaan mikä on tilanne" sekä siihen kun "äiti menossa tai ollut puhelimessa". (Haapasalon todistuksessa, n. kohdassa 27 – 28 min. )
Tyttö on toisessa kuulemisessa sanonut, että hän meni pian uudestaan, mutta on epäröinyt sitten:
Sit sen jälkeen ihan vähän ajan päästä mä menin taas kattoon sinne. Tai oli siin varmaan ihan vähä, tai no oli siin aika paljon varmaan aikaa välissä (KO:n päätös 2013, s. 22)
Jos ajan kestoa aletaan kuvaamaan "ihan vähän ajan päästä", tuskin "aika paljon" on
silloin "kymmeniä minuutteja". Myös lasin rikkoutumiseen kuluva aika tukee sitä, että
kyse on ollut ehkä kymmenistä sekunneista tai minuutista, koska toisaalla tyttö on
kertonut lähteneensä uudelleen huoneetaan kuultuaan "rysähdyksen":
K: Joo Ja sit sit sää päätit mennä toisen kerran ja mikä oli se asia mikä sai sut menenmään toisen kerran sit?
A: Ku kuulu se rysähdys
Ja mitä tyttö näkee, kun hän tulee toisen kerran huoneestaan: "äiti oli muistaakseni soittamassa", tämä ei ollut yltä päältä veressä surmatyön jäljiltä eikä myöskään ollut ehtinyt
lavastaa jälkiä sinne tänne, ulos sisälle.
Joten siis tytön havainto äidistä puhelimessa tukee sitä, että paikalla on täytynyt olla ulkopuolinen, jonka poistumisen tyttö myöskin havaitsee. Käräjäoikeus uskoi 2013, että
tytön kertomus oli vilpitön:
Lasten kertomuksista ei ilmene sellaisia seikkoja, joiden perusteella Axxxxx Auer olisi
kertonut tietensä väärin havainnoistaan tapahtumista 1.12.2006 vastaisena
yönä tai, että hän olisi tietoisesti jättänyt jotakin tietojaan tapahtumista kertomatta.
(Ko:n päätös 2013, s. 63.)
Vaikuttaa, että Minfolaiset olisivat ymmärtäneet - toisin kuin käräjäoikeus - , että Auerin syyllstäminen edellyttää tytön kertomuksen diskaamista muiltakin osin kuin huppumieshavainnon osalta, so. siltä osin, että tämä muka salaisi äidin lavastustoimet. Uhrataan tyttö kun asia vaatii - sitä henkeä on (taas) ollut... Tosiasia on, että tytön
kertomus on koherentti ja ulkopuolisen läsnäolosta todistava kaikilta osin.