En olisi arvannut, että WSJ sallisi näin järkevän ja perusteltua mediakritiikkiä esittävän kirjoituksen. Että mediat alkaisivat rehellisesti kritisoida medioita, sehän on tänään yhtä mielekäs oletus, kuin jos olettaisi, että 30-luvun Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa oltaisiin alettua rehellisesti kritisoida Stalinia. Pukki, joka itse asiassa vartioi sitä kaalimaata, positiivinen yllätys tämä kirjoittaja ja että lehden toimittaja, joka sen julkaisun salli.
Voting by mail is now common enough and problematic enough that election experts say there have been multiple elections in which no one can say with confidence which candidate was the deserved winner.”
Another presidential tweet? Some right-wing pundit promoting a debunked theory about mail-in ballots in an effort to delegitimize the election?
Try the New York Times . In a front-page news story published just before the 2012 presidential election, the Times cast grave doubt on the reliability of widespread mail-in voting, noting it was much more vulnerable to fraud than conventional voting.
Kaksoisstrandardit ja ristiriitaisuudet ja epälogiikka ovat niin räikeitä, että on melko surullista, miten tälläkin palstalla näkee näiden teoriassa tervejärkisten ja varmaan pari ÄO-pistettä ka:n yläpuolella olevien omasta erinomaisuudestaan humaltuneiden neropattien nielevän tätä hoopaa. Penaalipena ei liene se tämän penaalin terävin kynä, mutta kyvyttömyys tai kieltäytyminen näkemästä virallisen narratiivin täysin ilmeisiä ristiriitoja ei voi selittyä pelkällä typeryydellä.
Tässä on kaksi porukkaa, jotka on noiduttu kahdella eri tapaa.
Ensinnäkin ovat woketradit, siis ne, jotka oikeasti uskovat BLM:n sekopäisiin satuihin, että naisella voi olla penis, ja yleisesti koko intersektionaaliseen hölynpölyyn. Tämä porukka, vaikka on totaalisen sekaisin tällä tasolla (täysin pihalla kovista tosiasioista), ei ole sekaisin käytännöllisellä tasolla mitä tulee sen "koviin tosiasioihin". Kaikkea muuta: se ymmärtää kaksoisstandardit erinomaisesti ja hyödyntää niitä kyynisesti. Tätä porukkaa ei myöskään kiinnosta, olivatko vaalit reilut vai ei. He eivät pidä Bidenista, mutta koska Trump on Saatana, ja koska he kuvittelevat pystyvänsä manipuloimaan demokraatteja haluamaansa suuntaan, he tukevat häntä ja hyväksyvät myös vippaskonstit. Toimittajista iso osa kuuluu tähän porukkaan. He valehtelevat täysin tietoisesti ajaakseen asiaansa. Heidän uskomuksensa ovat viime kädessä naiiveja ja äärimmäisen lapsellisia, mutta he ovat äärimmäisen kyynisiä taktisella tasolla. Heitä myös palkitaan juuri tästä, ja uskonkin woketardien olevan viime kädessä pelkkiä hyödyllisiä idiootteja voimille, joista eivät mitään ymmärrä tai halua tai uskalla ymmärtää. Woketardeja tuskin minfossa vaikuttaa paitsi nuo pari trollia kuten anaalianna.
Toinen porukka ovat normit,
vähemmistövaikutuksen uhri-välikappaleet ("keitettävät sammakot"). Mediat ja aktivistit pettävät heitä kehystämällä asiat tietyllä tapaa, nostamalla tiettyjä asioita, vaikenemalla toisista, liittämällä tiettyjä emotionaalisia termejä yhteen ilmiöön, toisenlaisia toiseen ja — kun tarve sitä vaatii — myös valehtelevat avoimesti. Ja tietysti moraalisella kiristyksellä. Kun esimerkiksi 2016 Evergreen -hullunmylly oli päällä, joko normit eivät olleet lainkaan tietoisia siitä, ja sikäli kuin olivat, uskoivat kyseessä olevan ehkä pieni "ylilyönti", mutta ei mikään oire laajemmasta, ja että "asiat palaavat kyllä normaaliin!" Kun kesän 2020 BLM hullunmylly toisti samaa kässäriä isommalla näyttämöllä, normit uskoivat Floydin uhrisatuun (että poliisi murhasi tai tappoi hänet, että systeeminen rasismi, ja kaikki tuo höplä, jota tälläkin palstalla levitettiin monien kirjoittelijoiden toimesta), valheisiin "rauhallisista protesteista", ja muihin valheisiin tai kehystämistekniikoihin, joita käytettiin, ja joilla luodaan mielikuvaa normaaliudesta. Samalla kuitenkin narratiivin sisäinen uskottavuus on romahtanut käytännössä nollaan. Sen ristiriidat — kuten tuo, jonka lainaus linkkaamastasi WSJ artikkelissa osoitti — ovat ilmeisiä. Ne ovat suoraan naaman edessä, kunhan joku ne vain osoittaa. Monilla on tietysti se ongelma, että koska he saavat tietonsa vain propagandatuubista, kukaan ei ole osoittanut näitä ristiriitoja, mutta monet todellakin
kieltäytyvät näkemästä mitään "outoa" kun faktat heidän naamansa eteen isketään — ja tämä ei voi selittyä kuin voimakkaalla suggestiolla.
Miten tämän loitsun voi purkaa? Toimivatko tosiasia-argumentit, kun niitä toistetaan riittävästi ja riittävän selvästi? En tiedä.
Mutta sen tiedän, että suuren maailman Suomen Kuvalehden eli Newsweekin mukaan naisella voi olla peenis.
