MURHA.INFO

Susku London:

En ole ehtinyt paneutua Joki-Erkkilän väitöskirjaan. Pohjautuuko se enimmäkseen juuri Kelloggin oppeihin?

Voi sanoa, että Joki-Erkkilän tutkimus, ainakin siltä osin kuin se käsittelee immenkalvovaurioita, nojautuu johtopäätöksissään pitkälti juuri Kellogg & co tutkimukseen 2004.

Joki-Erkkilän tutkimuksessa voi myös nähdä juuri samankaltaisen tendenssin kuin Kelloggin
tutkimuksessa - kaikki Kelloggin 2004 tutkimusta edeltävät tutkimukset sivuutetaan "vanhentuneina", koska niiden tulokset ovat pahassa ristiriidassa Kelloggin uuden tutkimustuloksen kanssa.

Esim. ote Kelloggin tutkimuksesta:

For example, in an earlier study of sexually active adolescents, 74% had complete
clefts in the posterior half of the hymen, a finding attributed to penile-vaginal penetration.7 

However, a more recent study of 2384 children and adolescents receiving medical examinations for sexual abuse indicated that 96% of the subjects had normal or nonspecific examination findings.

Ensinmainittu tutkimus on Emans SJ, Woods ER, Allred EN, Grace E. Hymenal findings in adolescent women: impact of tampon use and consensual sexual activity. Tämän
tutkimuksen Kellogg siis sivuuttaa uudemman tutkimuksen Heger A, Ticson L, Velasquez O, Bernier R. Children referred for possible sexual abuse: medical findings in 2384 children. nimissä.

Tutkimukset eivät kuitenkaan ole mitenkään vertailukelpoisia, näyttää että Kellogg viittaa
tutkimukseen vain sen takia, että se tuntuu tukevan hänen tendenssiään (ja omaa tutkimustulostaan) immenkalvovaurioiden vähäisyyden osalta.

Mutta jos katsotaan, minkälainen osuus epäillyistä tapauksista hyväksikäyttö varmistuu oikeudellisesti (ja on näinollen verrattavissa Kelloggin raskauden varmistamaan penetroivaan
hyväksikäyttöön), vertailun mielivaltaisuus paljastuu - ohessa sitaatti Chigagon alueen
hyväksikäyttöepäilyiden etenemisestä poliisitutkimuksessa ja oikeusistuimessa:

Of 451 allegations, 324 (72%) were formally designated as probable sexual abuse cases, and 269 (83%) alleged perpetrators were identified. Complaints (77 felonies, 29 misdemeanors, and 30 juvenile charges) were initiated by the police for preliminary hearings against 136 (51%) persons. Of the felony charges, 66 (85.7%) resulted in indictments, and 11 (14.3%) in dismissal of charges by judge or grand jury. Thirty-two (48.5%) of those indicted pleaded guilty, 24 (36%) went to trial; 16 (67%) were found guilty, and 8 (12%) had charges dismissed. Therefore, of the 77 felony complaints initiated, 48 (62%) ended in convictions and 29 (38%) in dismissals or not-guilty verdicts. Only 24 (5%) of the original allegations resulted in trials.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8735381

Eiköhän selonteko osoita, missä määrin harhaanjohtavaa on rinnastaa Kelloggin mainitsemat kaksi tutkimusta.

Ja Joki-Erkkilä syyllistyy kautta linjan samaan: hän jättää huomiotta tutkimukset, joissa immenkalvovaurioita todetaan 60-70 %:ssa tapauksista. Ja myös J-E rinnastaa tutkimuksia,
joissa hyvävksikäyttö perustuu "vain" lapsen kertomukseen tai muuhun oireiluun, jolloin tulokseksi saadaan, että hyväksikäytöstä jää vain harvoin minkäänälaisia jälkiä immenkalvoihin (koska samoin kun Chigagon alueen tutkimuksessa hyväksikäytöä ei mahdollisesti ole tapahtunut).

MJE toimia tarkastellessa täytyy aina muistaa hänen ylösalaisin käännetty logiikkansa. Immenkalvon tilaa ei yksinkertaisesti saa käyttää todisteluun, koska se niin usein on ehjä. Tavallisesti etsitään "löytöjä" ja tehdään niiden perusteella johtopäätöksiä. Nyt kun löytöjä ei ole kielletään koko todistelu immenkalvon tilan perusteella. Tämä ilmenee MJE ensimmäisestä artikkelista Lääkärilehdessä, muistaakseni 2010.

Eilen Dagens Nyheter julkaisi kirjoituksen, jossa Suomesta ovat mukana professori ja dosentti, jotka käyttävät itsestään nimitystä "oikeuspsykologi" siis lapsien kertomusten vahvistaminen. Heidän kritiikkinsä suuntautuu poliisia vastan ja toisia "oikeuspsykologeja" vastaan. Taikasana on tieteellinen näyttö. Näin sitä siis kevyesti siirrytään hoitavasta psykologista rakaisevaksi psykologiksi

sisotalo kirjoitti:Eilen Dagens Nyheter julkaisi kirjoituksen, jossa Suomesta ovat mukana professori ja dosentti, jotka käyttävät itsestään nimitystä "oikeuspsykologi" siis lapsien kertomusten vahvistaminen. Heidän kritiikkinsä suuntautuu poliisia vastan ja toisia "oikeuspsykologeja" vastaan. Taikasana on tieteellinen näyttö. Näin sitä siis kevyesti siirrytään hoitavasta psykologista rakaisevaksi psykologiksi

Voitko linkittää tänne tuon mainitsemasi kirjoituksen, jos se löytyy netistä? Ketkä olivat jutussa mukana olleet suomalaiset asiantuntijat ja mitä tapausta juttu käsitteli?

Tieteellinen näyttö on juurikin se, minkä avulla olisi tullut aikanaan arvioida Auerin lasten todistajakertomusten luotettavuutta Ulvilan murha- ja seri-tapauksissa. Täällä Suomessa ei oikein ymmärretä, että meillä on kovan luokan osaamista oikeuspsykologian alalla, mutta sitä asiantuntijuutta ei valitettavasti täällä osata oikein hyödyntää eikä oikeusistuimissa ole riittävästi ammattitaitoa lasten todistajalausuntojen arvioimiseen.

Tämä ei ole henkilökohtainen kysymys, vaan, että Suomessa tämä oikeuspsykologia on karannut käsistä, joka näkyy siinä kuinka Jens Kukka tuomittiin ilman todisteita, salaa. Artikkelissa ehdotetaan samaa järjestelmää, joka Suomessa on johtanut siihen, etä syyttömiä ihmisiä voidaan tuomita ilman näyttöä lsh-rikoksisita. Kirjoituksen takana on yksi Auerin puolustaja ja yksi Auerin tuomitsija. Luultavasti DN ei anna lukuoikeutta muille kuin tilaajille.

http://www.dn.se/debatt/lat-ett-oberoen ... sykologin/

http://www.dn.se/arkiv/debatt/dn-och-sv ... vinfallet/

Nicht schuldig kirjoitti:

Pieni liekki kirjoitti:Onko kellään tietoa, kehitettiinkö Obelux CR9 UV-valolaite Obelux Oy:n toimesta alun perin keskusrikospoliisille vai jollekin muulle poliisitaholle? Onko kellään tietoa, kuka laitteen esitteli MJE:lle ja milloin tämä tapahtui? Ainakin laite oli käytössä Auerin lasten tutkimuksissa syksyllä 2011. Onko tietoa, onko laitteella kuvattua materiaalia käytetty todistusaineistona myös muissa oikeuteen asti edenneissä lasten kaltoinkohteluepäilyissä kuin Auerin tapauksessa? Onko tietoa, miksi oikeustoimittajat eivät halua muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta edes keskustella tästä aiheesta? Onko teidän muiden mielestä ok, että Suomessa saa oikeudessa esittää tieteellisesti täysin epäpätevällä menetelmällä tuotettua todisteaineistoa?

Minulla on sellainen muistikuva, että MJE kertoi, että hän ollut vuodesta 1998 lähtien kiinnostunut aiheesta. Hän on saanut oman työnsä ohella tietoa aiheesta. Vuonna 2007 Aki Salonen poliisien ammattikorkeakoulusta esitteli hänelle UV-valo laitteen ja hän nappasi sen heti. Hän alkoi tutkimaan voiko sillä nähdä enemmän. Laitteesta tai sen käytöstä ja käsittääkseni tarkoittaen tällä myös UV-valoa ja arpia, ei ollut kirjallisuutta.

Sitten MJE tutustui Noora Elloseen ja kysyi olisiko olemassa materiaalia ilmeisesti hyväksikäyttötapauksista.

Poliisirekisteriin saatiin luvat vuonna 2008-2009.

Sinällään on selvää, että Obelux CR9 on kehitetty myös poliisin tarpeisiin, sehän on laite, jolla voidaan tehdä rikospaikkatutkintaa.

Siitä ei ole tietoa, että käytettiinkö UV-valoa muissa tapauksissa, jotka olisivat menneet oikeuteen. Moni seikka puhuu sen puolesta, että usko UV-valoon on ollut vankka vielä vuonna 2013.

Obelux Oy:n kotisivuilta http://www.obelux.com/Applications/Fore ... Obelux-CR9 selviää mm. seuraavaa:

Obelux CR9 Forensic Lights
Obelux has introduced a new forensic light Obelux CR9 to the markets in 2010. This forensic light has been developed together with crime scene investigators and it is designed for robust operation at the crime scenes and within the laboratory.

Obelux CR9 portable forensic light’s focusing optics provide a bright and even light beam which helps substantially the detecting and the documenting process at the crime scenes and within the laboratory. One Obelux CR9 light unit may contain maximum of four different wavelengths of light. These can be easily selected from the user-friendly panel. The available wavelengths are from 365 nm (UV) to 940 nm (infrared).

Users for Obelux CR9 forensic light
*Crime scene investigators
*Forensic laboratories
*Faculties of Medicine
*Departments of Pathology
*Hospitals

MJE on kyllä ollut pioneeri laitteen kehittämisessä lasten kaltoinkohteluepäilytutkimuksiin, aivan kuten vastaväittäjä Antti Sajantila MJE:n väitöstilaisuudessa totesikin. Harmi, etteivät Sajantilan väitöstilaisuudessa esille nostamat huomiot ole nousseet valtakunnan tasolla lääkäripiireissä laajempaan keskusteluun.

Pieni liekki kirjoitti: MJE on kyllä ollut pioneeri laitteen kehittämisessä lasten kaltoinkohteluepäilytutkimuksiin, aivan kuten vastaväittäjä Antti Sajantila MJE:n väitöstilaisuudessa totesikin. Harmi, etteivät Sajantilan väitöstilaisuudessa esille nostamat huomiot ole nousseet valtakunnan tasolla lääkäripiireissä laajempaan keskusteluun.

Ongelma on siinä mihin MJE tarvitsee tarkempaa valoa kuin se minkä näkee paljaalla silmällä. Lääkärinä hänen pitäisi omistautua lasten parantamiseen kun hän saa "löytöjä" uudella koneellaan. Mutta todellisuudessa hän käyttää laitetta ihmisten syyllistämiseen, aivan mahdottomien tuomioiden tukemiseen kuin 10v. Jens Kukalle

sisotalo kirjoitti:

Pieni liekki kirjoitti: MJE on kyllä ollut pioneeri laitteen kehittämisessä lasten kaltoinkohteluepäilytutkimuksiin, aivan kuten vastaväittäjä Antti Sajantila MJE:n väitöstilaisuudessa totesikin. Harmi, etteivät Sajantilan väitöstilaisuudessa esille nostamat huomiot ole nousseet valtakunnan tasolla lääkäripiireissä laajempaan keskusteluun.

Ongelma on siinä mihin MJE tarvitsee tarkempaa valoa kuin se minkä näkee paljaalla silmällä. Lääkärinä hänen pitäisi omistautua lasten parantamiseen kun hän saa "löytöjä" uudella koneellaan. Mutta todellisuudessa hän käyttää laitetta ihmisten syyllistämiseen, aivan mahdottomien tuomioiden tukemiseen kuin 10v. Jens Kukalle

Hyvä huomio. Väitöskirjassa jäi avoimeksi se, että mikä on näiden valojen järjestys, millä valolla näet ensin ja enemmän? Yhtä hyvin se voi olla valkoinen valo ja silmä.

Nicht schuldig kirjoitti:
Hyvä huomio. Väitöskirjassa jäi avoimeksi se, että mikä on näiden valojen järjestys, millä valolla näet ensin ja enemmän? Yhtä hyvin se voi olla valkoinen valo ja silmä.

Tarkoitatko, että väitöskirjassa ei käsitelty sitä kumpi valoista (valkoinen vs. UV) on parempi/tarkempi kudosvaurioiden havaitsemisessa, tai yleensäkään sitä mikä ero näillä valoilla on havaintojen tekemisessä?

Minna Joki-Erkkilähän tutki sukuelinten lisäksi lasten ihot UV-valoilla, ja havaitsi niistä useita paljaalle silmälle näkymättömiä arpia, - niinkuin hän itse löydöksiään kutsui.

Arpikudos on kansantajuisesti haavan parantumisen seurauksena tapahtunut silminnäkyvä ja pysyvä muutos iholla. Vanhin tyttö kävi viime vuonna dermatologilla etsimässä Joki-Erkkilän vuonna 2011 havaitsemia saatananpalvonnan merkkejä iholtaan (arpia, jotka muodostivat ylösalaisin olevia ristejä), mutta niitä ei löytynyt. Dermatologi on tietenkin gynekologia pätevämpi tutkimaan ihoa muutenkin.

Nuorimpia lapsia ei ole Joki-Erkkilän lisäksi saanut kukaan muu tutkia. Joki-Erkkilällä oli yksi tai kaksi todistajaa, jotka allekirjoittivat paperit löydöksistä.

Anneli Auerin lapset olivat koekaniineja Minna Joki-Erkkilän epätieteellisissä kokeissa. Obelux CR9 laitetta ei ole rekisteröity, tai testattu käyttötarkoitukseen.
On käsittämätöntä miten Suomessa 2000-luvulla on oikeudessa hyväksytty asiantuntijalausuntoina epätieteellisillä metodeilla hankitut todisteet.

Kun lapset tulevat täysi-ikäisiksi, on heillä luonnollisesti ensimmäisen kerran mahdollisuus puuttua äidille aiheutettuun vahinkoon. Siis, mikäli lapsia ei ole onnistuttu aivopesemään totaalisesti, tai vaikkapa huumaamaan lääkityksellä.

Susku London kirjoitti:

Nicht schuldig kirjoitti:
Hyvä huomio. Väitöskirjassa jäi avoimeksi se, että mikä on näiden valojen järjestys, millä valolla näet ensin ja enemmän? Yhtä hyvin se voi olla valkoinen valo ja silmä.

Tarkoitatko, että väitöskirjassa ei käsitelty sitä kumpi valoista (valkoinen vs. UV) on parempi/tarkempi kudosvaurioiden havaitsemisessa, tai yleensäkään sitä mikä ero näillä valoilla on havaintojen tekemisessä?

Minna Joki-Erkkilähän tutki sukuelinten lisäksi lasten ihot UV-valoilla, ja havaitsi niistä useita paljaalle silmälle näkymättömiä arpia, - niinkuin hän itse löydöksiään kutsui.

Arpikudos on kansantajuisesti haavan parantumisen seurauksena tapahtunut silminnäkyvä ja pysyvä muutos iholla. Vanhin tyttö kävi viime vuonna dermatologilla etsimässä Joki-Erkkilän vuonna 2011 havaitsemia saatananpalvonnan merkkejä iholtaan (arpia, jotka muodostivat ylösalaisin olevia ristejä), mutta niitä ei löytynyt. Dermatologi on tietenkin gynekologia pätevämpi tutkimaan ihoa muutenkin.

Nuorimpia lapsia ei ole Joki-Erkkilän lisäksi saanut kukaan muu tutkia. Joki-Erkkilällä oli yksi tai kaksi todistajaa, jotka allekirjoittivat paperit löydöksistä.

Jokainen meistä on varmasti joskus lukenut kirjaa taskulampulla. Siinä taskulampussa oleva valo on valkoista. Yhtä hyvin voisimme kuvitella taskulamppuun UV-valon vain sillä erotuksella, että valo on musta. Mustalla taskulampulla ei kannata kirjaa lukea, koska ei näe mustia kirjaimia. Jos joku lukisi kirjaa ja saisi samalla verenvuodon, tällöin kirjassa olisi verijälkiä. Tuoreesta verestä ei varmaankaan kovin moni erehdy. Jos kirja suljetaan, jäävät verijäljet sinne kirjan sivulle. Sitten joku tulisi parin vuoden kuluttua ja alkaisi lukemaan kirjaa. Hän huomaisi, että kirjassa on jotain jälkiä. Hän ei kuitenkaan tietäisi, onko se ketsuppia vai verta. Hän haluaisi tutkia mitä haalenneet jäljet ovat. Hän laittaisi sälekaihtimet kiinni ja sammuttaisi valon huoneesta, kohdistaisi mustan taskulampun valon kirjaan, sivu loistaisi kuin joulukoristeet kuusessa. Veressä on mm. hemoglobiinia tai melaniinia tai bilirubiinia, jotka heijastuvat mustasta valosta.

Sama ajatus on ihossa. Musta taskulamppu suunnattuna ihoon aiheuttaa sen, että valo reagoi ihon pintaan tai aineeseen ihon pinnalla aivan samoin kuin se tekee sen kirjanlehdellä. Se reagoi myöskin ”vanhanaikaiseen arpeen”, koska sillä on kyky myöskin nähdä rakennetta eikä vain värikontrasteja.

Lääkäri Minna Joki-Erkkilän tarkoitus oli osoittaa, että mustalla taskulampulla on mahdollista porautua ihon/limakalvon sisälle. Hän halusi osoittaa, että musta taskulamppu tuo enemmän vammoja esille kuin tuo normaali taskulamppu. Hän tiesi, että mustalla taskulampulla voi porautua ihon alle aina noin 1.5 millimetrin syvyyteen.

Ajatus kuulostaa järkevältä päättelyltä, johon kuka tahansa muukin voisi päätyä. Ensin katsotaan normaalilla taskulampulla, että näkyykö päällepäin mitään erityistä ja jos näkyy, sitten otetaan musta taskulamppu ja katsotaan näkyykö lisää jotain sellaista, jota ei vain normaalilla taskulampulla voi enää nähdä.

Mutta mitä tapahtuu silloin, jos normaali taskulamppu ei näyttänytkään mitään?

Istuisin mukavasti nojatuolissa, jalat rennosti pöydällä, dekkari kädessä ja homma juuri jännimmässä kohdassa menossa, en näe mitään läiskiä kirjassa, yhtäkkiä harppaan jostain käsittämättömästä syystä ylös, laitan valot pois ja kaihtimet alas, haen mustavalo fikkarini ja alan tutkia sivuja näkyykö niissä mitään?

Minun on täytynyt nähdä jotakin kirjassa, jos toimisin näin, vai kuulinko sen joltakin toiselta ihmiseltä esim. puhelimessa, että kirjassa on jotain kummallista? Tuliko joku käymään ja osoitti minulle sivun, jota minun täytyisi katsoa.

Jos Minna Joki-Erkkilän väitöskirjan UV-valo osuus on suoritettu siten, että jokainen potilas on ensin tutkittu normaalilla taskulampulla, ja sitten sen jälkeen tutkittu musta taskulampulla, on järjestys siis valkoinen valo ensin ja UV-valo sen jälkeen.

Tarkoitus olisi selvittää mistä etsitään ja miten saadaan mustalla taskulampulla näkyviin jotain sellaista, jota ei normaalilla taskulampulla ole voinut alunperinkään nähdä.

Onko täällä ketään, joka olisi perehtynyt oheiseen kirjaan ja erityisesti siellä olevaan osioon UV- ja IR-valokuvauksesta?

Description
Quality photographs of evidence can communicate details about crime scenes that otherwise may go unnoticed, making skilled forensic photographers invaluable assets to modern police departments. For those seeking a current and concise guide to the skills necessary in forensic photography, Police Photography , Seventh Edition, provides both introductory and more advanced information about the techniques of police documentation. Completely updated to include information about the latest equipment and techniques recommended for high-quality digital forensic photography, this new edition thoroughly describes the techniques necessary for documenting a range of crime scenes and types of evidence, including homicides, arson, and vehicle incidents. With additional coverage of topics beyond crime scenes, such as surveillance and identification photography, Police Photography , Seventh Edition is an important resource for students and professionals alike.

Table of Contents
1. The Police Photographer 2. Cameras 3. Optics and Accessory Equipment 4. Light Theory and Digital Imaging 5. Photographic Exposure 6. Flash Photography 7. Crime Scene Photography 8. Motor Vehicle Incident Scene Photography 9. Evidence Photography 10. Ultraviolet and Infrared Imaging 11. Identification and Surveillance Photography 12. The Digital Darkroom

Pieni liekki kirjoitti:Onko täällä ketään, joka olisi perehtynyt oheiseen kirjaan ja erityisesti siellä olevaan osioon UV- ja IR-valokuvauksesta?

Description
Quality photographs of evidence can communicate details about crime scenes that otherwise may go unnoticed, making skilled forensic photographers invaluable assets to modern police departments. For those seeking a current and concise guide to the skills necessary in forensic photography, Police Photography , Seventh Edition, provides both introductory and more advanced information about the techniques of police documentation. Completely updated to include information about the latest equipment and techniques recommended for high-quality digital forensic photography, this new edition thoroughly describes the techniques necessary for documenting a range of crime scenes and types of evidence, including homicides, arson, and vehicle incidents. With additional coverage of topics beyond crime scenes, such as surveillance and identification photography, Police Photography , Seventh Edition is an important resource for students and professionals alike.

Table of Contents
1. The Police Photographer 2. Cameras 3. Optics and Accessory Equipment 4. Light Theory and Digital Imaging 5. Photographic Exposure 6. Flash Photography 7. Crime Scene Photography 8. Motor Vehicle Incident Scene Photography 9. Evidence Photography 10. Ultraviolet and Infrared Imaging 11. Identification and Surveillance Photography 12. The Digital Darkroom

En ole perehtynyt kyseiseen kirjaan ainakaan vielä.

 "Ultraviolet radiation ranges from 10nm to 310nm, visible light 400nm to 700nm, and infrared 710nm to 1,000,000nm.
For the purposes of UV and IR photography, the waves we are interested in are those in the 310nm to 830nm range. Basically, there is the light (or radiation) that you can see (400nm to 700nm) and the light that you can’t see (anything above 700nm)."

Kyseessä on käsite UV-valokuvaus. Tämä sekoitetaan helposti toiseen käsitteeseen. Silloin kun puhutaan perinteisestä UV-valokuvauksesta on motiivi ja valonlähde molemmat ultravioletti säteen alueella useimmiten 315-400 nm. Sen sijaan silloin kun puhutaan käsitteestä "fluorisoiva" silloin ollaan näkyvällä aallonpituuden alueella. Fluorisoiva tarkoittaa sitä, että laite, joka on kädessä siinä on ultravioletti säde, se mitä kuvataan on kuitenkin esim. normaali eli nähtävissä olevassa valossa oleva esine.

Perinteisessä mielessä täytyisi kuvaus käsittääkseni suorittaa pimeässä, jotta saadaan selville todelliset rakennemuutokset.

Alue on äärimmäisen vaikea käsittää, itseasiassa Saksassa löytyy Michael Bohnert -niminen oikeuslääkäri, joka tutkii kuolleiden henkilöiden ihomuutoksia UV ja infrapuna-alueella. Hän on käsittääkseni niitä harvoja henkilöitä maailmassa, jolla on tutkimusta kyseisestä alueesta. Hänellä on noin sata julkaisua ja kirjoja lisäksi, joissa hän on ollut mukana. Hän on yrittänyt kehittää jonkinlaista matemaattista mallia ihon muutoksista eri valomenetelmillä.

Se mitä hän sanoo on se, että ei ole olemassa mitään screening-metodia, jolla keholta voisi etsiä paikkoja, joita sitten voisi kuvata UV-valolla. Hän kertoo, että on annettu suositus patologeille tutkia ihonaluetta UV-valolla, mutta heidän kokemuksensa mukaan tämä ei tarjoa mitään etua nomaaliin valotutkimukseen päivän valossa.

Sitten puhutaan puremajäljistä, joita voi nähdä vielä viikkojakin jälkeenpäin. Tämä on yksi UV-valon käyttöalue, toinen on mustelmat. Sen lisäksi päällepäin näkyvistä arvista voi saada paremman kuvan niiden rakenteesta UV-valolla.

Mutta ja suuri mutta on siinä, että yksittäisitapauksissa arpea voi tutkia ja valokuvata, saada parempia kuvia yksinkertaisesti, mutta ja vielä kerran mutta yksittäistapauksissa. Mitään screening-metodia ei ole. Mitä enemmän joku väittää löytävänsä arpia UV-valolla ihon alta ilman silmämääräistä havaintoa, sitä enemmän laskee todennäköisyys sille, että ne ovat oikeita vamma-arpia.

Ongelma tässä koko tarinassa on se, että et voi liittää sen ihon alapuolella (näkymättömissä) olevaa löydöstä mihinkään, jos se ei tule ulos jollain tavalla joko ihon alempana olevissa kerroksissa tai sitten ylempänä (silmälle näkyvissä olevaan) olevaan alueeseen.

Minun käsittääkseni ei ole mahdollista muutenkaan saada todellista kuvaa tilanteesta, jos et käytä perinteistä menetelmää löydöksen etsimiseen. Jos ainoastaan olet huoneessa, jossa on valaistus ja sitten otat käteesi UV-valo lampun, näet varmasti yhtä sun toista, joka sinun sitten pitäisi kyetä erottelemaan normaaleista muutoksista. Mutta ethän nyt sentään voi kuvitella, että sillä konstilla voisit löytää ihonalaisia esim. jo piiloon menneitä arpia. Muistellaanpa hetki sitä nuorta tyttöä, jonka poikaystävä oli surmannut. Tyttö oli purrut henkensä hädässä miestä käsivarteen ja sitten huiman yksilösuorituksen kautta pilkkopimeässä oikeussalissa saksalainen lääkäri löysi 16 vuoden jälkeen ja pitkän etsinnän lopputuloksena mahdollisen arven tästä tilanteesta. Oikeus ei kuitenkaan ottanut löydöstä huomioon tuomiossaan, joka päätyi sekä nuoren miehen että hänen äitinsä tuomitsemiseen murhasta.

Tässä voisi kysyä sitten, että miksei hän mennyt sinne oikeussaliin, ottanut taikalamppua käteensä ja osoittanut ihoa, ja siinä se oli näkyvissä? Jos asiat olisivat näin yksinkertaisia, niin näin me tekisimme kaikki.

Tosiasia on se, että jos MJE tutki UV-valolla normaali olosuhteissa näitä lapsia ja löysi heistä arpia, hän ei yksinkertaisesti tiennyt mitä teki. En minäkään tiedä tästä riittävästi edes lähellekään mutta sen tiedän, ettei se ole mahdollista.

On mielestäni selvää, että jos tällä UV-valolla on tehty minkäänlaista screening-tutkimusta, on se varmuudella erehdys. Alue on liian vaikea yksinkertaisesti. Se vaatii käytännössä elämänaikaista tutustumista ja tutkimusta, tämä ei ole kertakaikkiaan normaalin lääkärin hallinnassa. Olen minäkin tätä yrittänyt käsittää, jo käytännössä taustalla olevat fysiikan ilmiöt ovat niin vaikeatajuisia ja monimutkaisia ja sisältävät paljon eri muuttujia, että olen tähän mennessä onnistunut vain raapaisemaan pintaa.

Minun mielestäni kaikki UV-valolla tehdyt tutkimukset arvista täytyy jättää huomioimatta missään lääkärintodistuksissa, jos ei kysymys ole mustelmasta tai arvesta, joka on yksittäistapaus, ja josta tiedetään kehityskulku esim. puremajäljessä. Kaikki muut havainnot täytyisi jättää tulevan tutkimuksen varaan.

Lääkärinlausunnot, joissa on UV-valolla tutkittuja näkymättömiä arpia, täytyisi mitätöidä ja mahdolliset oikeustapaukset avata uudelleen käsittelyyn.

Putosin kärryiltä NS:n kirjoitusta lukiessani. Luin sitten Wikipediasta, ja putosin entistä enemmän kärryiltä. Miten on voinut gynekologi ymmärtää UV-valojen ominaisuuksista?

https://en.wikipedia.org/wiki/Ultraviolet

https://en.wikipedia.org/wiki/Blacklight

"Ultraviolet radiation is invisible to the human eye, but illuminating certain materials with UV radiation causes the emission of visible light, causing these substances to glow with various colors. This is called fluorescence, and has many practical uses. Black lights are required to observe fluorescence, since other types of ultraviolet lamps emit visible light which drowns out the dim fluorescent glow."

Ylläolevaan liittyen kysyn onko MJE havainnut lasten iholta tai immenkalvoilta paljaalle silmille näkymättömiä "fluorescent glow" jälkiä, ja tulkinnut näitä arviksi? Todellisuudessa ne ovatkin joidenkin kemiallisten yhdisteiden muodostamia jälkiä, jotka loistavat UV-valossa?

Susku London kirjoitti:Putosin kärryiltä NS:n kirjoitusta lukiessani. Luin sitten Wikipediasta, ja putosin entistä enemmän kärryiltä. Miten on voinut gynekologi ymmärtää UV-valojen ominaisuuksista?

Olet ongelman ytimen äärellä. Ymmärtääkseni UV-valon avulla on mahdollista nähdä jälkiä, mitä emme normaalivalaistuksessa pysty kunnolla näkemään. Olisi todella mielenkiintoista tietää, kuka on pätevä henkilö näitä jälkiä tulkitsemaan - varsinkin, jos ei ole tiedossa jälkien syntyhistoria tai ihmisen anatomia tarpeellisilta osiltaan. Jos noin vain summanmutikassa etsitään UV-valolla jotain jälkiä, niin kyllä niitä jälkiä löytyy, mutta sen jälkeen taivas vaan on rajana mielikuvitukselle ja jälkien tulkinnalle.

Olen samaa mieltä NS:n kanssa, että sellaiset lääkärinlausunnot, joissa on UV-valolla tutkittuja normaalivalossa näkymättömiä arpia, tulee arvioida ulkopuolisen ja puolueettoman asiantuntijatahon toimesta uudelleen. Olen yhä sitä mieltä, että Juha Mannerin ehdotus oikeusturvalautakunnan mukaan tulosta Anneli Auerin ja hänen lastensa tapausta tutkimaan oli hyvin perusteltu ja että oikeusministeri ei ollut tehtäviensä tasalla ehdotuksen hylätessään.

Ei siinä mitään pahaa ole, että MJE on saanut poliisin Suomessakin käyttämään UV valoa. Sillä asialla ei myöskään ole mitään merkitystä sille, että Auer ja Kukka tuomittiin lasten hyväksi käytöstä. Tuomio rakentuu kolmen lapsen yhtäpitävään kertomukseen jonka johtavat oikeuspsykologit vahvistavat todeksi.

MJEn väitös oli epätieteellinen. Olimme paikalla väitöstilaisuudessa ja siellä samanhenkiset "oikeuspsykologit" kehuivat toisiaan. En ole kuullut kenenkään tämän alan akateemikoista kritisoivan väitöstä, siis Santtila jne. Päin vastoin Santtila on todistanut, että Nuotio toimii häneltä saamiensa ohjeiden mukaan. Santtilan linjan oikeuspsykologit eivät osallistu Suomessa keskusteluun. Juuri nyt he ovat kirjoittaneet ruotsalaisten kanssa tosia ruotsalaisia kollegoja arvostelevaan "debattiin". Tietenkin tällaisen epätieteen edustajat riitelevät keskenään. Ulvilan surmassa tätä olisi, mutta molemmat osapuolet salaavat lausuntonsa

MJEn kanssa oli sen sijaan helppo keskustellla hänen osuudestaan Auerin ja Kukan tuomioon.

MJE pyrkimys verrata tavallista valoa ja UVtä ei antanut mitään olennaista tietoa jossakin todellisessa asiassa. Vähän enemmän arpia löytyi UVllä kuin tavallisella lampulla, mutta ei sillä ollut todistelussa merkitystä.

Susku London kirjoitti:Putosin kärryiltä NS:n kirjoitusta lukiessani. Luin sitten Wikipediasta, ja putosin entistä enemmän kärryiltä. Miten on voinut gynekologi ymmärtää UV-valojen ominaisuuksista?

https://en.wikipedia.org/wiki/Ultraviolet

https://en.wikipedia.org/wiki/Blacklight

"Ultraviolet radiation is invisible to the human eye, but illuminating certain materials with UV radiation causes the emission of visible light, causing these substances to glow with various colors. This is called fluorescence, and has many practical uses. Black lights are required to observe fluorescence, since other types of ultraviolet lamps emit visible light which drowns out the dim fluorescent glow."

Ylläolevaan liittyen kysyn onko MJE havainnut lasten iholta tai immenkalvoilta paljaalle silmille näkymättömiä "fluorescent glow" jälkiä, ja tulkinnut näitä arviksi? Todellisuudessa ne ovatkin joidenkin kemiallisten yhdisteiden muodostamia jälkiä, jotka loistavat UV-valossa?

Itse asiassa asia ei ole laisinkaan mahdotonta, että näinkin voisi olla käynyt. Eli reagointi onkin tapahtunut esim. joihinkin kemiallisiin aineisiin ajatuksella läiskä taululla. Joskus ehdotin myös sitä, että kyseessä voisivat olla vaikka harpilla tehdyt jäljet. Tätä ehdotin joskus kauan aikaa sitten, sillä ajatuksella, että ne harpilla tehdyt jäljet sitten katoaisivat hetken kuluttua silmällä tarkastelun ulkopuolelle.

Millä en siis tarkoita mitään tällaista tapahtuneen vaan kyseessä oli teoreettinen ajattelu, mihin kaikkeen UV-valo reagoi.

Myös arvessa on esimerkiksi värimuutosta mukana, jonka voi kyllä UV-valolla nähdä myöskin. Siis myös ihon pinnalta katsottuna ilman porautumista. Mutta silloin kyseinen jälki täytyisi voida nähdä myös muilla keinoin.

Yhtä hyvin voisi sitten ajatella, että siellä pintaihon alla on muita muutoksia, joista näkyy rakenteita ja sitten värimuutoksia, jotka liittyvät nk. ihon fysiologisiin muutoksiin. Tämä on myös vaihtoehto.

Tilanne on mielestäni siinä määrin epäselvä, että tämä täytyy jonkun asiaan perehtyneen henkilön kautta kyetä selvittämään. Nyt sattuu vain olemaan niin, että varsinaisia asiantuntijoita on todella ehkä vain muutama maailmassa, jotka oikeasti tietävät nämä taustalla olevat ilmiöt ja kykenevät ne yhdistämään ihoon/limakalvoon.

Mje on ainakin tämän ihotutkimuksen tehdessään liikkunut alueella, joka ei ole voinut olla hänen hallinnassaan. Gynekologi ei ole ehkä oikea henkilö tässä ollenkaan. Tämä liittyy varsinkin tämän ihon osalta enemmän oikeuslääketieteen ja/tai ihotautilääkärin alaan. Ja siihen sitten yhdistettynä fysiikan ja valolaitteiden tuntemusta, sekä tietoa kuvaamisesta ja mieluiten ryhmätyötä, joka koostuu erilaisista oman alansa spesialisteista.