Wildchild79 kirjoitti: Ti Loka 15, 2024 9:14 am
On kyllä hyvä ettei näitä alleviivattuja asioita ei löydy mistään sugardaddy/sugarmama suhteista jotka oli muotia ainakin vielä hetki ennen onlyfans-ryntäystä.
Yksi toistuva huono argumentti homojen puolesta tässä keskustelussa on ollut, että "kyllä ne heterotkin". Jos kyseessä on itsessään negatiivinen asia, niin miten kukaan kuvittelee, että siitä tulee jotenkin vähemmän huono siksi, että jostain löytyy joku hetero, joka tekee samaa?
Tällä tavalla ei edes ikinä päästä sille tasolle, että kysyttäisi, mistä syystä kyseinen lieveilmiö tai negatiivinen asia tapahtuu. Siinä välissä ehtii vielä pohtia asioiden mittakaavaa ja yleisyyttä. Jos yksi tuhannesta heterosta ja yksi kymmenestä homosta tekee jotain, niin "kyllä ne heterotkin" on heti sata kertaa heikompi argumentti kuin voisi luulla. Tärkeämpi ero on tietenkin se, jos jossain taipumuksessa tai ilmiössä on joku sisäänrakennettu piirre, jonka vuoksi joku lieveilmiö on siinä enemmän sääntö kuin poikkeus.
Ironia ja sarkasmi ovat taitolaji siksi, että liikaa käytettynä ne menettävät makunsa. Sopivasti käytettynä ne maustavat tekstiä kivasti. Se, että osaa tehdä ironiaa tai sarkasmia jostain, ei ole osoitus mistään, koska sen osaa kuka tahansa. Eihän siinä yleensä tarvitse tehdä muuta kuin sanoa päinvastaista kuin mitä tarkoittaa.
Lopulta se johtaa myös sellaiseen kielen rappeutumiseen, että kun joku sanoo vaikka, että "onhan se hauki kala" tai "oletpa sinä viisas", niin ei ole mitään keinoa tehdä selväksi, että tarkoittaako hän sillä kertaa sitä, mitä sanoo, vai tarkalleen päinvastaista. "Älä lyö" tarkoittaa, että "saa lyödä" ja "ei saa raiskata" tarkoittaakin, että "saa raiskata".
vuorovesi kirjoitti: Ti Loka 15, 2024 9:15 am
Surullista ajatella, miten vanha mies on ensin riistänyt nuorelta mieheltä nuoruuden ja sen jälkeen vielä elämän.
Tälle ajatukselle "nuoruuden riistämisestä" ei ole mitään perusteluita. On tuotu esille jo, että haastattelujen perusteella suhde oli Puhakan aloite. Ja jos se ei olisi ollut Puhakan aloite, niin miten kummassa Nordmo olisi hänet siinä väkisin pitänyt? Ei kai kukaan väitä, että Puhakka oletti Nordmon jo vuosia sitten tarttuvan haulikkoon jos hän yrittää katkaista suhteen? Kun ei se olettanut nytkään.
Paljon todennäköisempää kuin se, että toinen olisi jollain ylivallalla tai uhkaamalla pitänyt toisen suhteessa, on se, että toinen piti toisen suhteessa tarjoamalla jotain toisen haluamaa. Tähän voi ehdottaa, että Nordmo, rahalla. Tai Puhakka, seksillä.
Tai sitten Nordmo, oltuaan oikeassa pitkäkestoisessa parisuhteessa, oletti, että tällä tavalla se tapahtuu myös homojen kesken. Että vaikka se ei tunnu eikä näytä yhtään siltä, niin uskottava se on, mitä kaikki puhuvat, että homot ovat yhtä uskollisia ja vakavissaan kuin heterotkin. Puhakka sitten samaan aikaan piti Nordmoa jonkinlaisena isän korvikkeena tai elämänsä sugardaddynä. Ei tasaveroisena kumppanina. Tämän oletan johtuvan siitä, että toiseen Puhakka oli henkisesti kykenevä, toiseen ei.
vuorovesi kirjoitti: Ti Loka 15, 2024 9:15 am
Murhaksi tapauksen tekee siis suunnitelmallisuus ja ilmeisesti tässä myös väkivalta. Mikäli ase on ollut esimerkiksi varastossa asekaapissa tai jopa ihan toisessa osoitteessa, olisiko siinä se harkinta osuus?
Murhaksi tapauksen tekee kaksi asiaa. Se, että poliisin havaintojen mukaan siinä on alusta alkaen ollut suunnitelmallisuutta. Missään vaiheessa niin Nordmo kuin poliisi ei ole antanut ymmärtää, että olisi pikaistuksissa tehty. Ja toisena se, että itse tilanne on ollut jotenkin brutaali, ainakin tekovälineestä johtuen. Sellaista asiaa ei vaan taida olla olemassa kuin kaverin tappaminen haulikolla siististi.
Tuolla, että teko olisi murha sen perusteella, että asekaapille juoksemiseen on mennyt joku aika, ei ole mitään tekemistä tämän tapauksen kanssa. Kun ne syyt, miksi tämä on murha, on kerrottu jo julkisuuteen, niin miksi yrittää keksiä niitä omasta päästä?
Sfo kirjoitti: Ti Loka 15, 2024 8:28 am
Ja jotenkin mulle tulee tunne, että Rolf on jollain tavalla narsisti.
Varmaan jokainen juuri nyt elävä ihminen on jollain tavalla narsisti. Varmaan jokainen nyt elävä ihminen myös jollain tavalla haisee pahalle, jos nenän työntää oikeaan paikkaan. Kun sanoo, että "jollain tavalla", niin melkein mikä tahansa käy. Ei tarvitse olla pahakaan narsisti, niin väite pitää paikkansa. Eikä kovin pahakaan haju sen enempää, niin se pitää myös paikkansa.
Hyvin lievä versio narsistisesta persoonan häiriöstä on esimerkiksi se, että henkilöllä on mielikuva siitä, millä tavalla tahtoisi itseään kohdeltavan tai omiin sanoihinsa ja tekoihinsa reagoitavan. Sen mielikuvan osana on muiden ihmisten reaktioita, jotka eivät ole aidosti heidän omiaan, vaan kyseisen henkilön keksimiä tai kuvittelemia.
Esimerkiksi se, että aikuisten ihmisten täällä pitäisi hävetä sitä, että ovat vähän skeptisiä homosuhteiden ihanuudesta, on tällainen lievästi narsistinen tai "jollain tavalla" narsistinen kuvitelma. Kreikkalaisessa myytissä Narkissos katsoi kuvajaistaan ja näki itsensä siinä hyvin haluttavana. Samalla tavalla tällaisen lievästi narsistisen kuvitelma on, että muut näkevät henkilössä jotain auktoriteettia käskeä muita häpeämään, koska eivät jaa hänen mielipiteitään.
"No mutta Munkki, etkö sinäkin oleta tällä tekstilläsi, että ihmiset ihailevat argumenttejasi?" Tähän voi vastata, että on kaksi vaihtoehtoa. Joko ei ole olemassa mitään keinoa välttyä narsismilta, ja ihmisen pelkkä olemassaolo on narsistinen tapahtuma. Tai sitten tehdään ero sen kanssa, että jokainen odottaa, toisaalta kokemuksesta ja toisaalta sanomiensa asioiden sisällön perusteella, että saa tietynlaisen reaktion niihin. Jos lapsi sanoo, että "äiti, mua pissattaa", niin ei lapsi ole narsisti, jos olettaa, että äiti näyttää, missä on vessa. Mutta on eri asia vain odottaa ja katsoa kuin yrittää suoraan saada aikaan tietty reaktio.
"Te senkin moraalisesti alhaiset håmåfååbikåt" on narsistinen lausahdus. Ei ole narsistista perustella, miksi joidenkin pitäisi hävetä, ja sitten jättää heidän itsensä pääteltäväksi, että oliko perustelu riittävä. Mutta se on klassisesti narsistista, että ilmoitetaan jollekin, että "sinun pitää hävetä nyt, ja syyt kerron sinulle kohta, tai joskus, jos jaksan, jos ehdin, jos minua kiinnostaa, ja kunhan edes keksin ne ensin".
Täällä vilisee kaikenlaista huuhaata siitä, mitä on narsismi. Ei pelkkä itsevarmuus ole narsismia. Eikä pyrkimys siisteyteen tai järjestykseen. Eikä se, että on tyytyväinen itseensä. Eikä älykkyys sinänsä ole narsismia. Eikä se, että kokee ja olettaa, että itselle annetut lupaukset pidetään. Eikä se, että asettaa itsensä jossain asiassa etusijalle tai varmistaa oman etunsa tai oikeutensa.
Nuuhkija5 kirjoitti: Ti Loka 15, 2024 9:04 am
(Tämä niille, jotka spekuaa Jannen olleen hyväksikäyttävä osapuoli, ei käy millään järkeen, eikä 19-vuotiaalla vielä voi olla taitoa taivutella itseään yli 30v vanhempaa henkilöä, ellei ole jokin erityisyksilö).
Kukaan tuskin kiistää sitä, että jotkut naiset saavat seksuaalisuuttaan käyttämällä taivuteltua joitain miehiä hyvinkin helposti. Ikäerosta on tässä jopa apua. Eikä tarvitse olla mikään erityishenkilö. No minkä luulet olevan tällaisen naisen vastine, jos kyse on vanhasta homomiehestä?
Minulle tulee sellainen käsitys tästä jutusta, että ihmiset ovat päättäneet etukäteen, että koska Nordmo oli murhaaja ja Puhakka oli julkkis, niin se tarkoittaa, että Nordmo on takautuvasti ollut kaikessa paha osapuoli ja Puhakka kaikessa hyvä osapuoli. Olin alusta alkaen sitä mieltä, että vaikka päinvastainen ei olisi suoraan totuus tapahtuneesta, niin se ainakin antaa paljon enemmän ajateltavaa.
Uskon, että Puhakka lahjoi ja vietteli Nordmoa sillä, että tarjosi nuoren, urheilullisen ja puoli päätä pidemmän vartalonsa hänelle aina kuin mahdollista. Uskon myös, että Nordmo oli kahden vaiheilla siitä, että onko suhde oikeasti jotain, mitä hän halusi. Mutta päätti mennä toistaiseksi mukana.
"No mutta miten sitten selität sen, että Nordmo ei halunnut uskoa suhteen päättyneen?" Siten, että hänellä kesti se melkein kymmenen vuotta lämmetä asialle kokonaan. Ja siinä vaiheessa, kun hän oli lämmennyt sille kokonaan, sitä oli enää alle vuosi jäljellä.
Se ei käy millään järkeen johtuen siitä, että minuudeltaan epävakaiden ihmisten parisuhteet eivät toimi sillä tavalla kuin Hollywood ne esittäisi. Ei siinä ole kyse mistään "taidosta" sillä tavalla, että se olisi joku tietoisesti harkittu ja päätetty taktiikka, jonka kumpikaan osallisista tunnistaisi pakottamiseksi.
Minulla ei ole mitään syytä uskoa eikä sanoa, että Puhakka saisi rajatilaisen eli epävakaan persoonan häiriön diagnoosin. Mutta jos yrittäisin hahmottaa sitä, miten hän toimi suhteessa, niin se olisi minun lähtökohtani. Verrattuna tuohon, mitä sanoin narsismista edellä, rajatilaisen tyyppiset piirteet ovat sitä, että hullaannutaan toiseen tyyliin "sinä olet kaikkeni, sinä teet minusta ehjän, en voisi elää ilman sinua".
"No mutta taas! Millä selität sen, että Nordmo ei ollut lähtijä ja Puhakka ampuja, vaan kävi juuri näin päin?" Sillä tavalla, että kun tällainen hullaantuja saa haluamansa, niin hän ymmärtää, ettei se ollutkaan se, mitä hän halusi. "No eikö ihmisillä ole oikeus muuttua?" Kyse ei ole ihmisten erilaisuudesta. Epävakaan ihmisen halussa itsessään on kyse haluamisesta eikä saamisesta. Se on halua, jonka on pysyttävä haluna. Kun se muuttuu saamiseksi, se lopahtaa. Siinä on kyse idealisoimisesta. Poissaolevaa henkilöä on helpompi idealisoida kuin läsnäolevaa.
Vertailun vuoksi. Jos minun luokseni tulisi 19-vuotias, viehättävä ja urheilullinen nainen, joka alkaisi ylistää ja palvoa minua ja tarjoaisi rajattomasti seksiä, niin on kaksi vaihtoehtoa. Omana itsenäni luultavasti kieltäytyisin. Mutta jos olisin keskiverto suomalainen sinkkumies, ikä missä tahansa 30 ja 55 välillä, niin reaktio voisi olla ihan hyvin, että "mikä ettei", "no jos toistaiseksi", "pääseehän tästä eroon tarvittaessa" ja "kunhan ei tule raskaaksi niin antaa mennä". Sitten vaan kyntää ja katsoo, ettei tule vahingossa kylväneeksi.
Ongelma tässä tilanteen tarkastelussa on, että ihmiset ajattelevat homopareja siltä pohjalta, että ne ovat kuin rakastuneita heteroja, mutta sukupuoli vaan on sama. Kun oikea vertailukohta olisi ajatella heteroseksuaaleja, jotka juoksevat irtosuhteesta toiseen ja ovat toistensa panokavereita, siis heteroiksi sieltä seksuaalisesti aktiivisimmasta päästä ja ylikin, ja yrittävät konvertoida tällaisen panosuhteen parisuhteeksi.
Ongelma on siinä, että niin homot kuin heterot osaavat esittää ulospäin Instagramissa mitä tahansa romanttista fantasiaa. Kyse on ihmisten halusta uskoa, että jos kaikki osuu juuri kohdalleen, niin kaksi voi olla toisilleen kultsipuppeleita ja leijua pilvissä loputtomiin. Varmasti muutkin kuin minä ovat pitäneet silmänsä auki ja tietävät tuttaviensa joukosta jonkun parin, miehen ja naisen, jotka ensimmäiset vuodet tuijottavat toisiaan lumoutuneena, sen jälkeen muutaman vuoden pelkästään riitelevät ja lopulta eroavat. Siis en tarkoita tavallista romantiikkaa silloin tällöin, vaan tarkoitan sellaista pakkomielteistä ja jatkuvaa pää pilvissä olemista, johon yleensä tarvitaan henkisesti tietyllä tavalla kärsineitä yksilöitä.
Siis näihin homosuhteisiin ja niiden ihanuuteen uskominen on vähän kuin menisi omaan sähköpostiinsa ja poimisi sieltä roskapostien seasta yhden nigerialaisen prinssin. Sitten päättäisi, että hän ei ole niin kuin ne muut, vaikka sanoo ja tekee aivan samoja asioita, vaan hän oikeasti puhuu totta. Hän jopa sanoo, että hän ei ole niin kuin ne muut. Hän haluaa minusta liikekumppanin ja tyttärestäni voi tulla nigerialainen prinsessa. Siis on olemassa malli, jonka kautta tilanteen voisi ymmärtää. Paitsi jos kieltäytyy soveltamasta sitä mallia, jotta voi teeskennellä, että tämä tilanne on uniikki, tämä on erilainen, tässä on kyse jostain muusta, tämä ansaitsee mahdollisuuden.
Jos sanoo, että "homojen parisuhteissa on enimmäkseen kyse seksistä", niin joku vastaa, että "on sellaisia heterosuhteitakin, joissa kaikki pyörii seksin ympärillä". Siis homosuhteiden puolustajien argumentti on, että "homosuhteissa ei ole kyse enimmäkseen seksistä, paitsi jos sanotaan jotain negatiivista heterosuhteista. Silloin voidaan tunnustaa, että homosuhteissa on kyse enimmäkseen seksistä." Ja jos ulkopuolinen yrittää käsittää homosuhteita, niin hänen ei pidä ajatella tavallista heteroseksuaalista rakkaustarinaa, ja ajatella, että homosuhteet ovat versio siitä. Vaan hänen kannattaa nimenomaan ajatella niitä heterosuhteita, jotka ovat pääosin tai pelkästään panosuhteita, ja ajatella, että homosuhteet ovat versio niistä. Siis jos haluaa ymmärtää, mistä on kyse.
Sitten on vielä se kiero moralismi, että jos ajattelet homosuhteita sellaisen mallin kautta, jonka valossa niitä ei voi käsittää, niin olet jalo, avaramielinen ja ihana ihminen. Mutta jos ajattelet niitä sellaisen mallin pohjalta, jonka valossa ne voi käsittää, niin olet kuvottava håmåfååbikkå. Ihan vaan järkenne pelastamiseksi alkakaa kuvottaviksi håmåfååbikåiksi jo tänään.
Tässä tapauksessa ihmiset yrittävät vielä sitä, että kaikki ne ongelmat, jotka oikeasti johtuivat Puhakasta, tai yksinkertaisesti siitä, että kyseessä oli homopari, sanotaan johtuneen jollain epämääräisellä tavalla Nordmosta. Viaton ja puhtoinen homopoika, niin reilu ja sydämellinen, joutui ankean, sortavan ja narsistisen piiloheteron kynsiin, joka lopulta päättyi kohtalokkaasti.
