Scilla kirjoitti:Ja tuossa jutussa Merjan äitikin on sitä mieltä että liftaus koituu tytön kohtaloksi. Mikset siru takerru siihen yhtä tiukasti kuin kaikkeen muuhunkin toimittajan muotoilemaan tekstiin?
Itse tosin edelleen uskon että kyseessä on ollut joku puolituttu tai tuttu.
On se muuten kumma, että siellä Rovaniemellä oli sellainen raiskaajasurmaaja, josta kukaan ei ole nähnyt vilaustakaan. Lisäksi on kummaa, että noihin aikoihin ei ole tapahtunut mitään muita raiskaussurmia, ja vielä kummempaa, että tällainen suorastaan näkymätön surmaaja vielä näkee niin suurta vaivaa identiteettinsä kätkemiseksi, että piilottaa ruumiin niin hyvin, ettei sitä löydetä vuosikymmentenkään aikana, vaikka ei ole mitään, mikä yhdistäisi uhrin tähänraiskaajasurmaajaan. Kaiken kaikkiaan hyvin kummallista.
Rovaniemellä noina vuosina eläneenä voin kertoa, että kyllä siellä ja muuallakin Lapissa oli niitä, jotka mielellään nuoria tyttöjä kyyditsivät. Eivät kai sentään raiskanneet... kukapa sitä nyt vapaaehtoisesti kenenkään raiskattavaksi lähtisi, mutta kyllä jotkut kaikin puolin kunnolliset ja luotettavat saattoivat käsiksi käydä. Ette varmaan halua tietää, miten voin olla siitä asiasta niin varma! Parempi niin, sillä en minä ainakaan nimiä kertoisi, vaikka moni muu villeintä nuoruuttaan siihen aikaan pohjoisessa viettänyt tietää varmaan muutaman.
Jospa siinä sattui sitten joku liian raju ote ja kyydissä olikin vainaa. Mies hätääntyi ja heitti ruumiin lähimpään pusikkoon, ei ole koskaan asiasta kenellekään puhunut vaan on yrittänyt epätoivoisesti unohtaa. Ehkä päätti itsekin päivänsä jo samana kesänä...
Tämä nyt on vain yksi spekulaatio aiheesta "tuntematon liftarisurmaaja".
Toinen versio on se, että ohikulkumatkalla sattui olemaan joku norjalainen, suomalainen tai ruotsalainen vankikarkuri tai muu roisto, joka ainoan kerran elämässään sattui kulkemaan Rovaniemen ohi juuri tuona aamuna ja on vaikuttanut koko elämänsä ennen sitä ja sen jälkeen jossakin aivan muualla. Silloin Merja saattoi päätyä vaikka Saksaan.
Kumpikin vaihtoehto sisältää sekä sen mahdollisuuden, että liikenne oli vilkasta -> klo 5.47 tullut ensimmäinen auto otti kyytiin ja sen, että liikennettä ei juuri ollut ja se ensimmäinen auto tuli vasta klo 9.47. Edes koiranulkoiluttajia ei taida juuri liikkua tuolla valtatien suunnalla, eli täysin mahdollista että olisi ollut pitkäänkin kenenkään näkemättä.
Sekin on mahdollista, että joku poimi kyytiinsä kohti liftauspaikkaa kävelevän tytön, eli tarjosi kyytiä. Se oli aika tavallista, olipa vuorokauden aika mikä tahansa. Joskus niillä kyytiin pyytäjillä oli joku muu taka-ajatus kuin vilpitön kyytitarjous... ja mistäkö tiedän? Toisinaan päästiin perille siitä huolimatta, mutta toisinaan oli viisainta jäädä pois autosta ihan missä tahansa.
Todennäköisimpänä mahdollisuutena pidän kaikesta huolimatta sitä, että Merjalla oli sovittu kyyti. Ehkä se oli omistaja, ehkä joku kaveri, ehkä joku "näkymätön", jonka hän oli tavannut vaikka edellisenä iltana töihin mennessään.
Liftasiko myös illalla töihin? Omasta kokemuksesta tiedän, että aikaa piti varata aina reilusti, jos piti olla klo xx jossakin tietyssä paikassa, sillä ei liftatessa voinut olettaa, että saa kyydin vilkkaallakaan tiellä nopeasti eikä sitä, että ensimmäisessä autossa pääsee perille saakka.
Varsinaisia työhaastatteluja ei silloinkaan aina välttämättä ollut. Sitä vaan sovittiin, että mennään tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan töihin ja sillä selvä. Tietenkin sellaisiakin paikkoja oli, joihin oikeasti haastateltiin ihan tavalliseen tapaan. Se oli muuten silloin verokirja, ja kyllä se tarvittiin työpaikkaan ihan niin kuin nytkin. En edes muista, milloin olen ensimmäisen kirjallisen työsopimuksen tehnyt, vaikka olin töissä kai vuodesta 1973 alkaen. Vanhemman lupaa ei tarvittu.
