ässähai kirjoitti: Ti Touko 23, 2023 10:34 am
Asianajaja on varmaankin myös osannut avata Tikkaselle kaikki kantit lääkäriprofessiosta, ja sitähän Tikkanenkin on ehkä kuitenkin halunnut toteuttaa koko uransa ajan, lääkäriprofessiota*. Kaiketi hän on halunnut olla hyvä lääkäri, potilaidensa ja kollegojensa arvostama, ammattiliittonsa kirjaamia ja vaatimia ammatillisia ja eettisiä periaatteita noudattava...
Roope T:n luontaisesta älykkyydestä kertoo se että hän on osannut ja kyennyt käymään koulua ja opiskella. Käytännössä hän on suorittanut kaiken sen mitä "koulutien puitteissa" on ollut mahdollista, aina tohtorin hattua myöten.
- ehkä perhetaustallakin on ollut jonkinlaista merkitystä varsinkin alkuvaiheissa (muistaaksen äiti oli opettaja jne.)
Varmasti kaikki nuo, yllä olevassa lainauksessa mainitut arvot, ovat olleet Roope T:lla lähtökohtaisena tavoitteena lääkärin opintojen myötä. Toki hänellä oli harkinnassa muutakin uraa opiskeluiden alkuvaiheissa.
Jostain syystä, sitähän juuri tällä hetkellä ilmeisesti tutkitaan, Roope T:n työura ei päässyt kehittymään yhtä loistokkaasti kuin aikaisemman lääketieteen opinnot. Mikä sitten liekään tökkinyt?
- opiskeleminen saattaa olla älykkäälle, "tietoa janoavalle", motivoituneelle ja lahjakkaalle ihmiselle mukavaa sekä kaikenlaisten vapauksien täyttämää aikaa. Tällaista se saattoi olla myös Roope T:lle.
- valmistumisen jälkeen elämä kuitenkin muuttuu..huoleton akateeminen vapaus päättyy ja muutos voi olla henkisesti varsin suuri.
Säännöllisen päivätyön tekeminen muuttuu joiltain osin arkiseksi, raporttien ja rutiinien täyttämäksi "puurtamiseksi". Työuralla eteneminen edellyttää kuitenkin jossain määrin myös pitkäjännitteisyyttä. Tehtävistä ja sopimuksista täytyy pitää kiinni eikä ole mahdollista välttää tai paeta töihin liittyvistä velvoitteusta jne. Toki työpaikkaa voi vaihtaa mutta joskus käy vain niin että ruoho näyttää aidan takana vihreämmältä kuin todellisuudessa onkaan.
- mikäpä tietää vaikka elämään olisi pikku hiljaa tullut mukaan uudenlaista vapaa-ajanviettoa..jo opiskeluaikoina mieluisia viinejä, laulua ja naisia..ehkä muutakin.
Jossain vaiheessa mukaan tuli myös vaimo, lapsia ja perheen arkea jne. Useimmille se antaa uutta suuntaa ja tarkoitusta koko elämälle. Mutta, antoiko Roope T:lle? Ikävä kyllä Roope T:n kohdalla taisi perhe-elämän alkuvaiheiden jälkeen käydä juuri päinvastoin.
Viini, laulu ja (vieraat)naiset tulivat jonkinlaisiksi vastapainoiksi "kovalle työlle" ja kenties kahlitsevaksi koetulle perhe-elämälle. Lääkärillä on mahdollisuus rauhoittaa omaa häiriintynyttä mielialaansa myös lääkityksellä. Todennäköisesi alkuunsa ilman että siitä oli mitään näkyvää haittaa suoriutumiselle. Tietysti kiireessä saattoi myöhemmin käydä niinkin että esim. iltapäivän viimeisiä potilasraportteja joutui siirtämään seuraavalle päivälle jne. Sekin lienee vain ymmärrettävää että jatkossa oli tarpeen piristää hieman itseään jo työpäivän alussa jne.
- näin elämä saattaa pikku hiljaa luisua heikompaan suuntaan. Ryyppyjen välit lyhenee lyhenemistään..
- ja varmasti niin ettei Roope T:n mielestä itsessä ollut pienintäkään syytä asioiden kehittymiselle...oli vain ulkoista painetta ja kovia vaatimuksia jne. jne, jne.
Sitten tulis riitaa kotona ja lopulta ero...Vaimon syytä sekin. Ja, riideltiin vielä lastenkin hoidosta jne.
Roope T:n kannalta oli onneksi tarjolla uutta ja entistä parempaa kumppania. Tuli korona-ajat, etätöitä ja jopa aikaisempaa enemmän vapautta toteuttaa omia mielihaluja..niitä samoja joita tuossa tuli jo kerrottua. Lääkärin vastaanotto muuttui varsinkin raportointien osalta hutiloinniksi..ja lopulta työkyvyttömyydeksi. Mutta päihteiden käyttöä se ei liene juurikaan haitannut.
Ja, näistä viimeisistä vaiheista onkin sitten kirjoitettu jo satoja meilejä..
Nyt sitten voidaan miettiä onko Roope T. ollut
"hyvä lääkäri, potilaidensa ja kollegojensa arvostama, ammattiliittonsa kirjaamia ja vaatimia ammatillisia ja eettisiä periaatteita noudattava..."
Ehkä on omasta mielestään ollut juuri tällainen.