Hämeen Sanomat 12.10.2024 /
https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/7964561
Poliisi uskoo Hausjärven Hikiän hiekkakuoppasurman vielä selviävän – toiko kirja uusia vihjeitä?
Hiekkakuopalta Hausjärven Hikiältä löytyi yli 30 vuotta sitten naisen ruumis, eikä murhaajaa ole vieläkään löytynyt. Sama tekijän vastuulla saattaa olla myös katoaminen, jonka puitteissa on pari vuotta sitten tehty vesistöetsintöjä Keski-Uudellamaalla.
Voiko yli kolmen vuosikymmenen takainen murha ja katoaminen vielä saada ratkaisun? Toiko vuodenvaihteessa julkaistu uusi kirja Väärän auton kyytiin – suomalaisia katoamistapauksia uusia vihjeitä vanhaan murhatapaukseen, sekä siihen liitettyyn katomiseen?
- Hyvinkää 2009.jpg (105.98 KiB) Katsottu 7891 kertaa
Tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Jan Aarnisalo Keskusrikospoliisista uskoo, että Tuula Lukkarisen murha ja Maarit Haantien katoaminen voivat vielä selvitä. Hiekkakuoppa Hausjärven Hikiällä on saanut varsin synkän maineen, johtuen yli kolmen vuosikymmenen takaista tapahtumista.
Riihimäkeläinen nainen joutui siellä autokyydin jälkeen pahoinpitelyn uhriksi marraskuussa 1990 ja seuraavana keväänä samalta seudulta löytyi toisen naisen ruumis.
Myös kolmas tapaus on ainakin julkisuudessa niputettu saman tekijän niskoille: elokuussa 1993 riihimäkeläinen nainen lähti järvenpääläisbaarista, eikä häntä enää nähty. Viimeinen todiste hänestä on samalta yöltä hyvinkääläisravintolasta, jonne hänen laukkunsa oli jäänyt.
Kolmen naisen kohtaloista poliisilla tutkinnassa ovat edelleen Lukkarisen murha ja Haantien katoaminen. Helena Meriläisen pahoinpitely on rikoksena jo vanhentunut, eikä poliisilla ole enää oikeutta tutkia sitä.
...
Tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Jan Aarnisalo Keskusrikospoliisista kertoo, että vanhoistakin tapauksista tulee silloin tällöin vinkkejä.
– Niitä tarkastetaan. Tänäkin vuonna olemme tehneet kuulusteluja Tuula Lukkarisen murhaan liittyen.
Kirjauutuuden ilmestymisen jälkeen on tullut vinkkejä, mutta ei erityisen paljon.
– Haantiehen liittyviä tarkastettavia asioita ei ole juurikaan tullut. Muutama vuosi sitten teimme tosin vihjeen perusteella vesistöetsintöjä Keski-Uudellamaalla.
Poliisi harjoittaa vihjeissä poissulkevaa tutkintaa.
– Tätä vihjettä emme voineet poissulkea kuin tarkastamalla. Se alue jota vihje koski on nyt katsottu tarkkaan, siellä hän ei ole.
Poliisi ei yleensä juurikaan tiedota etsinnöistä.
– Paikalle ei tarvita ylimääräisiä. Lisäksi omaisia on myös turha rasittaa tiedolla, jos mitään ei löydy.
Haantietä etsitään kadonneena henkilönä, sillä muusta ei ole todisteita.
– Jos hän löytyisi, voisimme vahvistaa epäilläänkö hänen kohdallaan henkirikosta vai ei. Nyt häntä tutkitaan kadonneena, kunnes hän löytyy.
Tappo olisi rikoksena jo vanhentunut, mutta murhaa ja katoamista tutkitaan ratkaisuun asti.
– Haantiestä ei ole kolmeenkymmeneen vuoteen mitään elonmerkkejä, joten oletettavaa on että hän on kuollut.
Koska Haantie on kadonnut, eikä tutkita rikosta, ei hänen kohdallaan ole rikoksesta epäiltyjäkään. Seurue, jonka kanssa Haantie oli ravintolassa on kuulusteltu, mutta heistä kukaan ei ole ollut epäiltynä rikoksesta.
Meriläinen ja Haantie asuivat Riihimäellä ja Lukkarisestakin on viimeiseltä päivältään mahdollinen havainto Riihimäeltä.
– Epävarma havainto on myös Järvenpäästä iltapäivällä kello 15, se on vähän varmempi, kuin reilua tuntia myöhemmin tehty havainto Riihimäeltä. Ajallisesti se olisi hyvinkin mahdollinen, mutta täyttä varmuutta siitä ei ole. Emme ole sitä kuitenkaan poiskaan voineet sulkea.
Aarnisalon mukaan poliisilla ei ole tiedossa, että Lukkarisella olisi mitään selkeämpää yhteyttä Riihimäelle. Poliisi on pitänyt omana tietonaan muun muassa Lukkarisen surmatavan, jota on julkisuudessa kuvailtu vain erittäin raa'aksi.
– Jotkut rikoksen yksityiskohdat ovat vain poliisin ja tekijän tiedossa. Poliisilla on hallussa Lukkarisen surman tekovälineeksi epäilty väline, mutta enempää siitä en kerro.
Se, surmattiinko Lukkarinen löytöpaikalla, vai kuljetettiinko muualta surmattuna, on myös julkisuudesta pois pidetty tieto.
– Tapahtumien paikka on muuttunut tapahtuma-ajasta kovasti.
- Hikiän hiekkakuopat.jpg (195.02 KiB) Katsottu 7891 kertaa
Poliisille on vuosien aikana tullut paljon vihjeitä epäilyttävistä henkilöistä. Kolmen naisen elämään ja osan elämän päättymiseen vaikuttanut tekijä saattaa olla yksi henkilö.
– Meriläinen, Lukkarinen ja Haantie olivat samantyylisiä henkilöitä, tummatukkaisia ja liikkuivat samalla alueella, joten se on heitä yhdistävä tekijä. Toisaalta, on tapahtunut vain yksi henkirikos, mutta Haantie on kateissa, joten hänen kohtalonsa on avoin.
Aarnisalo ei ota kantaa siihen, onko kyseessä mahdollisesti sama tekijä, mutta uskoo että tekojen takana oleva henkilö tai henkilöt voivat vielä olla hengissä.
– Jos tekijä on ollut silloin parikymppinen, hän on nyt alle kuudenkymmenen.
Lukkarisen käsilaukku taltioitiin läheltä paikkaa josta hänen ruumiinsa löytyi.
– Siitä on jostain syystä julkaistu kuviakin, Aarnisalo toteaa.
Aarnisalo arvelee, että kuvien julkaisuun on ollut painava syy, kuten esimerkiksi että joku tunnistaisi laukusta Lukkarisen ja hänen seurassaan olleen henkilön.
Haantien laukku taas vietiin poliisin löytötavaratoimistoon pari viikkoa katoamisen jälkeen. Se oli ollut Ravintola Martinassa, jonne se oli oletettavasti Haantieltä itseltään jäänyt.
– Laukku kuului sisällön perusteella Maarit Haantielle. Siellä oli vielä rahaakin.
Meriläisen kerrotaan kuulusteluissa kertoneen pahoinpitelijän heittäneen hänen laukkunsa autosta, kun Meriläinen oli päässyt pakoon. Aarnisalo on ollut Lukkarisen murhan ja Haantien katoamisen tutkinnanjohtaja neljä vuotta.
– Jutut ovat tutkinnassa säännöllisen epäsäännöllisesti. Aina kun tulee vihjeitä, ne tarkistetaan.
Aarnisalon mukaan vanhakin rikos voi ratketa.
– Pienikin vihje, tai että tutkija huomaa jotain, mikä muilta on jäänyt huomaamatta, voi loksauttaa asiat paikoilleen. Välillä se on monen palasen summa. Murha ei vanhene, eikä katoaminen.
Mitä mieltä Aarnisalo on siitä, että murhaajaa kutsutaan julkisuudessa Järvenpään sarjamurhaajaksi, vaikka murhia on todistettavasti vain yksi, eikä ole varmuutta onko sama tekijä kaikkien tapahtumien takanakaan.
– Tuntuu että sitä on turha yrittää oikaista, kun ne on vuosien saatossa niputettu yhteen. Meillä on yksi varma henkirikos ja Haantien kohdalla ei voida sulkea henkirikosta poiskaan. Liftauskulttuuri on silloin ollut erilainen, näillä tapauksilla on yhtäläisyyksiä, siitä ei pääse mihinkään. Mutta näillä faktoilla en sarjamurhaajasta puhuisi.
Asiasta jotain tietävät voivat ilmoittaa tietonsa osoitteeseen
[email protected]
Kaikilla tunnetuilla uhriksi epäillyillä mahdollinen kytkös Riihimäelle
Hikiän hiekkakuoppasurmista puhutaan usein monikossa ja tekijää kutsutaan Järvenpään sarjamurhaajaksi, vaikka todistettavasti kuolleita on vain yksi.
Ainakin kolmen naisen epäillään kuitenkin joutuneen saman tekijän uhriksi. Kaikilla kolmella on yhteys Riihimäkeen.
Riihimäkeläinen Helena Meriläinen oli Järvenpäässä iltaa viettämässä marraskuussa 1990. Odottaessaan yöllä junaa Riihimäelle, mies tarjosi hänelle kyytiä ja hän nousi henkilöauton kyytiin.
Matkalla Meriläinen nukahti ja heräsi kun auto ajoi syrjäistä metsätietä. Pimeällä hiekkakuopalla mies iski Meriläistä päähän teräaseella.
Meriläinen oli onnekseen pukenut päähänsä paksun villamyssyn, joka kenties pelasti hänen henkensä. Meriläinen pääsi pakoon. Tapausta on tutkittu murhan yrityksenä, Meriläinen on sittemmin kuollut.
Tuusulalainen 28-vuotias Tuula Lukkarinen poistui 17. huhtikuuta 1991 asioille Kellokosken psykiatrisesta sairaalasta, jossa hän oli hoidettavana.
Hän oli ilmoittanut menevänsä Hyrylään, mutta hänen tiedetään menneen sen sijaan bussilla Järvenpäähän, jossa hänet nähtiin aamulla ennen kello yhdeksää.
Seuraavana päivänä metsätöissä ollut mies löysi Hausjärveltä, hikiäläisen hiekkakuopan läheltä Lukkarisen pahoin runnellun ruumiin.
Vuonna 2021 paljastui, että Lukkarinen oli katoamispäivänään nähty vielä kello 15 aikaan Järvenpäässä ja mahdollisesti kello 16-18 aikaan Riihimäellä. Järvenpään ja varsinkaan Riihimäen havainnot eivät tosin ole aivan varmoja.
Kolmantena "Järvenpään sarjamurhaajaan" yhdistettynä pidetään 40-vuotiasta riihimäkeläistä Maarit Haantietä.
Haantie vietti iltaa Järvenpään keskustassa, perjantaina 13. elokuuta 1993. Hän poistui välillä toiseen ravintolaan, eikä päässyt enää takasin, oletettavasti voimakkaasta humalatilasta johtuen. Hänen avopuolisonsa ja ystäviään oli sisällä ravintolassa. Ovelta poistuttuaan hänestä ei ole varmoja havaintoja.
Tytär teki Haantiestä katoamisilmoituksen lähes kuukautta myöhemmin, 10. syyskuuta.
Kaksi viikkoa katoamisen jälkeen Hyvinkään poliisille toimitettiin käsilaukku, joka kuului Haantielle. Se olivat parin viikon ajan odottanut noutajaa ravintola Martinassa. Tarjoilija muisteli viikkojen kuluttua laukun kuuluneen yksin tulleelle, päihtyneelle naiselle.
Haantietä on etsitty Hikiältä hiekkakuopan maastosta, muun muassa ruumiskoiran avulla, mutta mitään ei ole löytynyt.
Kaikkia kolmea naista yhdisti se, että heillä oli pitkät tummat hiukset.
Luulin, että JasseHamesin viestissä kyseessä on oltava tämä minfon isoäiti eli nykyinen Wolff. Mutta otitkin sen kuitenkin pois. Myös Wolffin vastaukset ovat virkistävän omaperäisiä.
Luulin, että JasseHamesin viestissä kyseessä on oltava tämä minfon isoäiti eli nykyinen Wolff. Mutta otitkin sen kuitenkin pois. Myös Wolffin vastaukset ovat virkistävän omaperäisiä. 