Nyt saa kyllä haistaa kukkasen kaikki mielettömät mielipidekirjoittajat. Koitan pistää palikoita kohdalleen - tiedän, että nyt mieltäminen ei ole helppoa - ei ollut minullekaan. Olemme 20 vuotta jäljessä, jota aikaa olen tässä koittanut kuroa umpeen. Ja jos pää kestää, kannattaisi viimeistään nyt päivittää. SE OLI VUONNA 1994 KUN LIITTOVALTIOSTA ON PUHUTTU. Ja se oli se ensimmäinen EU:n perustuslaki. Tässä valtiopäiväasiakirja-asiaa kyseiseltä vuodelta.
Valtiopäivät 1994
Kirjallinen kysymys 106
Laine ym.: Euroopan liittovaltion perustuslain suhteesta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön
Tiedotusvälineissä on viime aikoina esitetty tietoja, joiden mukaan Euroopan unionin (EU) piirissä valmistellaan Euroopan federaation eli liittovaltion perustuslakia (ks. Turun Sanomat 28.2.1994, s. 11). EU:lla on jo tällä hetkellä useita keskeisiä liittovaltioille tyypillisiä ominaisuuksia. EU käyttää ylikansallista päätös- ja lainsäädäntövaltaa, tarvittaessa mahdollisesti määräenemmistöllä. Maastrichtin sopimuksen V osaston artiklasta J.1 ilmenee, että unioni on itsenäinen. Unionin laatimilla säädöksillä on tavallisesti etusija kansallisiin säädöksiin nähden. Unionin jäsenvaltioiden kansalaiset ovat unionin kansalaisia. Maastrichtin sopimuksen V osaston mukaan unionissa otetaan käyttöön yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Unionin tavoitteisiin kuuluu yhteinen rahayksikkö. Liittovaltioiden tapaan unionilla on oma lippu. EU:n ja liittovaltioiden välillä on muitakin yhteisiä piirteitä. ─ Itse asiassa EU:lta tuskin puuttuu yhtään sellaista olennaista ominaisuutta, joka on tyypillinen liittovaltioille.
Tavallaan EU:lla jo on myös perustuslaki. Rooman sopimuksessa ja Maastrichtin sopimuksessa säädetään mm. unionin ylimpien toimielimien keskinäisistä suhteista ja kansalaisten asemasta paljolti samaan tapaan kuin yleensä perustuslaeissa. Nuo sopimukset eivät kuitenkaan ole muodollisesti perustuslakeja. Suunnitteilla olevalla Euroopan liittovaltion perustuslailla kenties pyrittäisiin tuon "puutteen" poistamiseen.
EU:n kehittyminen liittovaltioksi on jäänyt suomalaisessa integraatiokeskustelussa aivan liian vähäisen huomion varaan. On selvää, että liittovaltion jäseneksi liittyessään Suomi menettäisi itsenäisyytensä. Tämän on tavallaan todennut myös pääministeri Harri Holkeri 27.11.1990 Paasikivi-Seuran vuosikokouksessa pitämässään puheessa: "Alistuminen EY:n ulkopoliittiseen päätöksentekoon ja sitoutuminen yhteisiin turvallisuuspoliittisiin tavoitteisiin merkitsisi, että Suomi vapaaehtoisesti itsenäisyydestään luopuen sulautuisi suurvaltaan."
Vaikka kyseessä on itsenäisyyden säilyttäminen ja menettäminen, suomalaisessa EU-keskustelussa keskitytään lähinnä taloudellisiin kysymyksiin. Niitäkin käsitellään tavallisesti sikäli suppeasti, että huomio rajataan mahdollisiin tuleviin Suomen ja EU:n välisiin rahasuorituksiin. Laskelmien menopuolelle ei tahdota sisällyttää integraatiosta muun ohessa pankkituen lisääntyneen tarpeen johdosta jo maksamiamme miljardeja eikä ylipäätään Suomen sisäisen integraatiosopeuttamisen hintaa (esim. vähenevät verotulot).
Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mistä asioista suunnitteilla olevassa Euroopan liittovaltion perustuslaissa on tarkoitus säätää,
voisiko Euroopan liittovaltion perustuslaki koskea myös Suomea, jos maastamme tulisi EU:n jäsen, sekä
olisiko Euroopan liittovaltion perustuslaki hierarkkisesti ylemmänasteinen verrattuna Suomen perustuslakeihin ja muihin lakeihin, ja jos olisi,
katsooko Hallitus, että Euroopan liittovaltion perustuslaeille alistettu Suomi olisi itsenäinen ja täysivaltainen valtio?
Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 1994
Ensio Laine Timo Laaksonen Martti Korhonen
Osmo Polvinen Asko Apukka Heli Astala
Eduskunnan Puhemiehelle
Valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva Puhemies, olette 9 päivänä maaliskuuta 1994 päivätyn kirjeenne n:o 260 ohella toimittanut valtioneuvoston asianomaiselle jäsenelle kansanedustaja Ensio Laineen ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen n:o 106:
Mistä asioista suunnitteilla olevassa Euroopan liittovaltion perustuslaissa on tarkoitus säätää,
voisiko Euroopan liittovaltion perustuslaki koskea myös Suomea, jos maastamme tulisi EU:n jäsen, sekä
olisiko Euroopan liittovaltion perustuslaki hierarkkisesti ylemmänasteinen verrattuna Suomen perustuslakeihin ja muihin lakeihin, ja jos olisi,
katsooko Hallitus, että Euroopan liittovaltion perustuslaeille alistettu Suomi olisi itsenäinen ja täysivaltainen valtio?
Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa:
Euroopan unionin sisällä on monia näkemyksiä unionin kehittämisestä. Näkemyseroja kuvataan usein käsiteparilla federalistit ─ unionistit. Federalistien tavoitteena on kehittää Euroopan unionia liittovaltion suuntaan, kun taas unionistit haluavat säilyttää unionin itsenäisten, suvereenien valtioiden liittona. Nämä kaksi ryhmittymää eivät ole sisäisesti yhtenäisiä. Unionisteista osa haluaisi vähentää entisestään unionin ylivaltiollisia piirteitä, osa taas on valmis uudistuksiin, kunhan unioni säilyttää perusluonteensa itsenäisten valtioiden yhteenliittymänä.
Federalisteista osa haluaisi kehittää unionia maltillisesti, vahvistamalla osittaisuudistuksin unionin ylikansallisuutta. Federalistien jyrkin siipi olisi valmis muuttamaan Euroopan unionin Euroopan yhdysvalloiksi, jolla olisi oma perustuslaki. Federalistien tällä suuntauksella, jonka kannattajia aikoinaan kutsuttiin konstitutionalisteiksi eli perustuslaillisiksi, on pitkät perinteet. Heidän vaikutusvaltansa oli suurimmillaan 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Nykyisin jyrkänkään linjan federalistit eivät pyrkine jäsenvaltioiden kansainvälisoikeudellisen toimikelpoisuuden lakkauttamiseen vaan siihen, että eurooppalaista federaatiota kehitettäisiin sen oman perustuslain eikä jäsenvaltioiden välisen sopimuksen varaan. Tavoitteena on organisaatiomuoto, joka rakentuisi federalistisille periaatteille ilman että samalla luotaisiin liittovaltio käsitteen nykyisessä merkityksessä.
Maastrichtin sopimusta valmisteltaessa federalistit jäivät useimmissa asiakysymyksissä tappiolle. Euroopan unioni rakennettiin tiukasti Euroopan yhteisön aikaisemman kehityksen pohjalle. Ehkä merkittävin uudistus oli talous- ja rahaliittoa koskeva järjestely, jonka toteutuminen tosin näyttää tällä hetkellä epävarmalta. Federalistit epäonnistuivat myös sikäli, että Maastrichtin sopimuksessa ei federalismi-termiä esiinny, ei edes pitkän aikavälin tavoitteita hahmottelevassa johdantojaksossa. Eräissä muissa symbolisesti tärkeissä asioissa federalistit onnistuivat paremmin. Niihin kuuluvat säännökset Euroopan unionin kansalaisuudesta, johon kysymyksessäkin viitataan. Unionin kansalaisuus ei kuitenkaan korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta, vaan on sen kanssa rinnakkainen.
Vuonna 1996 kutsutaan Maastrichtin sopimuksen N artiklan mukaisesti koolle jäsenvaltioiden hallitusten välinen konferenssi, jossa on tarkoitus muun muassa neuvotella unionin päätöksentekojärjestelmän ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön kehittämisestä. Tässä konferenssissa saatetaan keskustella myös siitä federalistien luonnostelemasta uudistusehdotuksesta, johon on viitattu kysymyksen perusteluissa mainitussa lehtiartikkelissa.
Perustamissopimusten muutokset vaativat Maastrichtin sopimuksen N artiklan mukaan, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat muutossopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Euroopan unionin eräät nykyiset jäsenvaltiot tulisivat ilmeisesti vastustamaan lieviäkin muutoksia federalistiseen suuntaan. On myös todettava, että Saksan liittovaltiosääntötuomioistuimen kannan mukaan Saksa ei nykyisen perustuslakinsa pohjalta voisi osallistua sellaiseen Euroopan unioniin, joka olisi oikeudelliselta luonteeltaan valtio. Jos Suomi olisi Euroopan unionin jäsen vuonna 1996, myös Suomi voisi yksinäänkin estää perustamissopimusten muutokset.
Kun on äärimmäisen epätodennäköistä, että Euroopan unioni tultaisiin lähivuosina muuttamaan liittovaltioksi ja kun muutkin syvälle käyvät federalistiset uudistukset ovat lähes yhtä epätodennäköisiä, ei ole tarkoituksenmukaista eritellä yksityiskohtaisesti tällaiseen muutokseen liittyviä valtiosääntöongelmia. On kuitenkin paikallaan todeta vastauksena nimenomaisesti asetettuun kysymykseen, että liittovaltion osavaltion asema merkitsee ─ toisin kuin jäsenyys Euroopan unionissa ─ valtion itsenäisyyden ja suvereeniuden menettämistä.
Helsingissä 28 päivänä maaliskuuta 1994
Ministeri Heikki Haavisto
Ja täytyy sanoa, että kyllä on pitkät johdot. Kun perustuslainmuutosta tehtiin, sitä joka astui voimaan 1.3.2012, jossa lukee, että Suomen itsenäisyys voidaan antaa ulkopuoliselle taholle, niin Sasi kuin Södermankin kävivät useamman kerran puhujapöntöstä vakuuttamassa SILLÄ EI OLE MERKITYSTÄ KOSKA SE ON VALLITSEVA TILANNE.
Suomen itsenäisyys oli luovutettu jo kauan sitten ja Lissabonin sopimus pisti voimaan vain diktatuurin.
Ja kansa jauhaa edelleen paskaa liittovaltiosta.
tää menee samalle tasolle "sotureiden" hoitotakuun kanssa