Re: Antti Hanhivaaran katoaminen Ivalossa v. 2006
Lähetetty: Ti Heinä 18, 2023 12:44 pm
Tätä sivua ja ketjua useiden vuosien ajan seuranneena ajattelin hieman kertoa omaa kantaani näihin asioihin.
Todettakoon heti alkuun että en ole millään tavoin tietoinen siitä mitä Antille on todella tapahtunut.
Kaikki katoamiseen liittyvät tietoni perustuvat omiin tietoihini, median uutisointiin ja Ivalon kylän kuulopuheisiin.
Asuin tuohon aikaan Ivalossa.
Kohtasin Antin ja hänen kaveripiirinsä useita kertoja, aivan kuten kohtasin useimmat muutkin kyläläiset.
En kuulunut tai kuulu samaan kaveripiiriin. Pikkukylän ongelma, kaikki asukkaat tulevat jossain vaiheessa kasvoiltaan ja nimeltään tutuiksi vaikka heitä ei henkilökohtaisesti tuntisikaan.
Tiedän kaikki tälläkin palstalla mainitut henkilöt jotka jollain tavoin asiaan liittyvät.
Sahtijengi, sillä nimellä heitä vieläkin taidetaan kutsua.
Surullisinta oli että katoamisen jälkeen kaveripiiri jatkoi elämäänsä aivan kuten ennenkin.
Ikään kuin kukaan ei olisi edes huomannut että yksi on joukosta poissa. Kyläläiset eivät kuitenkaan unohda, ja epäilyksen varjo on siitä lähtien ollut Antin kavereiden yllä. Tämän olen aivan konkreettisesti huomannut. Sahtijengi ei ollut "kylän halutuin kaveriporukka" ja tapahtuman jälkeen se oli sitä vielä vähemmän.
Kuiskauksia, huhuja ja tyhjeneviä pöytiä heidän vieressään. Siellä ei päde syyttömyysolettama vaan tuomio on langetettu yhteisön toimesta.
Ydinporukka on pysynyt aika lailla samanlaisena kuin mitä se oli vuonna 2006. Useamman on elämä vienyt pois Ivalosta mutta keskenään ovat edelleen kavereita.
Palatkaamme alkuvuoteen 2006.
Tapasin herttaisimman koskaan kohtaamani pojan jonka kanssa aloimme seurustelemaan.
Tuo poika oli karigasniemeläinen Oula.
Oula oli niin kovin herkkä, tunteellinen ja täynnä pohjatonta surua. Kirjoitimme toisillemme runoja, puhuimme lapsista ja perheen perustamisesta.
Puhuimme hänen perheelleen tapahtuneesta ja sain luettavakseni tapauksen esitutkintapöytäkirjan. Kävimme heidän haudoillaan jossa Oula itki olkaani vasten hiljaa lumisateessa.
Hän oli yrittänyt paeta todellisuutta päihteiden avulla, jäänyt siitä kiinni ja kärsinyt tuomionsa. Mitään muita huumausaineita en tiedä hänen käyttäneen. Alkoholia pelkästään. Hän kunnioitti pyyntöäni jättää polttelu niihin tilanteisiin kun en ollut läsnä.
Ymmärsin jossain kohtaa että Oula on pohjimmiltaan liian rikkinäinen tähän elämään. Vaikka häntä miten paljon rakastin, se ei vain ollut riittävää.
Päädyimme eroamaan minun aloitteestani. Tämä sai Oulan kadottamaan viimeisenkin langan jolla pysyä elämässä kiinni. Perhe ja lapset joista hän kovin haaveili vietiin häneltä ennen kuin niitä ehti ollakaan. Pysyimme kuitenkin ystävinä, pidimme yhteyttä ja tapasimme usein eromme jälkeenkin.
Viimeisen kerran tapasimme marraskuussa 2006 jolloin Antti oli jo kadonnut. Oula oli tästä niin kovin huolissaan koska Antti oli katoamisiltana hänen luonaan vieraillut. Oula ei ollut tämän kyseisen sahtijengin kaveri tai kuulunut siihen. Sinä aikana mitä hänet tunsin hän ei koskaan ennen katoamista sanallakaan ollut maininnut ketään sahtijengin jäsentä.
Oletettavasti Antti ja kumppanit ovat hänen luokseen Karigasniemelle päätyneet kaverin kaverin kautta. Sitä kuka tämä kaverin kaveri mahdollisesti oli, en osaa edes arvata.
Samana iltana kun tapasin Oulan viimeistä kertaa, sattui onnettomuus jossa olimme osallisena. Hän syyllisti itseään ja pyysi tapahtunutta anteeksi useita kertoja sekä silloin että myöhemmin. Uutenavuotena 2006-2007 Oula oli sitten päätynyt tekemään lopullisen ratkaisunsa.
Olin tuolloin löytänyt juuri uuden poikaystävän josta hän oli saanut tietää. Kaikki nämä vuodet olen pitänyt itseäni osasyyllisenä hänen ratkaisuunsa, yhdistettynä aiempiin tapahtumiin joista suurimpana hänen perheensä tragedia.
Luettuani läpi nämä vajaat 400 sivua mitä Antti Hanhivaaran tapauksesta on kirjoitettu, halusin oikaista Oulan osuuden tapahtumiin.
Uskon täysin Oulan kertoman siitä että Antti on Oulan asunnosta poistunut täysissä sielun ja ruumiin voimissa, ja Oulan osuus tapahtumiin on vain ikävä yhteensattuma.
Oula oli kiltti, ystävällinen ja tavattoman herkkä ihminen. Hän väisti kaikkia konflikteja viimeiseen asti. Oula pelkäsi pimeää ja yksinäisyyttä. En kuullut koskaan hänen edes korottavan ääntään.
En pysty mitenkään uskomaan että tuntemani ihminen olisi millään tapaa ollut osallisena Antin katoamiseen, se on vain mahdotonta.
Ennemmin kääntäisin katseeni Karigasniemeltä lähtemisen jälkeisiin tapahtumiin joista vastaus todennäköisimmin löytyy.
Todettakoon heti alkuun että en ole millään tavoin tietoinen siitä mitä Antille on todella tapahtunut.
Kaikki katoamiseen liittyvät tietoni perustuvat omiin tietoihini, median uutisointiin ja Ivalon kylän kuulopuheisiin.
Asuin tuohon aikaan Ivalossa.
Kohtasin Antin ja hänen kaveripiirinsä useita kertoja, aivan kuten kohtasin useimmat muutkin kyläläiset.
En kuulunut tai kuulu samaan kaveripiiriin. Pikkukylän ongelma, kaikki asukkaat tulevat jossain vaiheessa kasvoiltaan ja nimeltään tutuiksi vaikka heitä ei henkilökohtaisesti tuntisikaan.
Tiedän kaikki tälläkin palstalla mainitut henkilöt jotka jollain tavoin asiaan liittyvät.
Sahtijengi, sillä nimellä heitä vieläkin taidetaan kutsua.
Surullisinta oli että katoamisen jälkeen kaveripiiri jatkoi elämäänsä aivan kuten ennenkin.
Ikään kuin kukaan ei olisi edes huomannut että yksi on joukosta poissa. Kyläläiset eivät kuitenkaan unohda, ja epäilyksen varjo on siitä lähtien ollut Antin kavereiden yllä. Tämän olen aivan konkreettisesti huomannut. Sahtijengi ei ollut "kylän halutuin kaveriporukka" ja tapahtuman jälkeen se oli sitä vielä vähemmän.
Kuiskauksia, huhuja ja tyhjeneviä pöytiä heidän vieressään. Siellä ei päde syyttömyysolettama vaan tuomio on langetettu yhteisön toimesta.
Ydinporukka on pysynyt aika lailla samanlaisena kuin mitä se oli vuonna 2006. Useamman on elämä vienyt pois Ivalosta mutta keskenään ovat edelleen kavereita.
Palatkaamme alkuvuoteen 2006.
Tapasin herttaisimman koskaan kohtaamani pojan jonka kanssa aloimme seurustelemaan.
Tuo poika oli karigasniemeläinen Oula.
Oula oli niin kovin herkkä, tunteellinen ja täynnä pohjatonta surua. Kirjoitimme toisillemme runoja, puhuimme lapsista ja perheen perustamisesta.
Puhuimme hänen perheelleen tapahtuneesta ja sain luettavakseni tapauksen esitutkintapöytäkirjan. Kävimme heidän haudoillaan jossa Oula itki olkaani vasten hiljaa lumisateessa.
Hän oli yrittänyt paeta todellisuutta päihteiden avulla, jäänyt siitä kiinni ja kärsinyt tuomionsa. Mitään muita huumausaineita en tiedä hänen käyttäneen. Alkoholia pelkästään. Hän kunnioitti pyyntöäni jättää polttelu niihin tilanteisiin kun en ollut läsnä.
Ymmärsin jossain kohtaa että Oula on pohjimmiltaan liian rikkinäinen tähän elämään. Vaikka häntä miten paljon rakastin, se ei vain ollut riittävää.
Päädyimme eroamaan minun aloitteestani. Tämä sai Oulan kadottamaan viimeisenkin langan jolla pysyä elämässä kiinni. Perhe ja lapset joista hän kovin haaveili vietiin häneltä ennen kuin niitä ehti ollakaan. Pysyimme kuitenkin ystävinä, pidimme yhteyttä ja tapasimme usein eromme jälkeenkin.
Viimeisen kerran tapasimme marraskuussa 2006 jolloin Antti oli jo kadonnut. Oula oli tästä niin kovin huolissaan koska Antti oli katoamisiltana hänen luonaan vieraillut. Oula ei ollut tämän kyseisen sahtijengin kaveri tai kuulunut siihen. Sinä aikana mitä hänet tunsin hän ei koskaan ennen katoamista sanallakaan ollut maininnut ketään sahtijengin jäsentä.
Oletettavasti Antti ja kumppanit ovat hänen luokseen Karigasniemelle päätyneet kaverin kaverin kautta. Sitä kuka tämä kaverin kaveri mahdollisesti oli, en osaa edes arvata.
Samana iltana kun tapasin Oulan viimeistä kertaa, sattui onnettomuus jossa olimme osallisena. Hän syyllisti itseään ja pyysi tapahtunutta anteeksi useita kertoja sekä silloin että myöhemmin. Uutenavuotena 2006-2007 Oula oli sitten päätynyt tekemään lopullisen ratkaisunsa.
Olin tuolloin löytänyt juuri uuden poikaystävän josta hän oli saanut tietää. Kaikki nämä vuodet olen pitänyt itseäni osasyyllisenä hänen ratkaisuunsa, yhdistettynä aiempiin tapahtumiin joista suurimpana hänen perheensä tragedia.
Luettuani läpi nämä vajaat 400 sivua mitä Antti Hanhivaaran tapauksesta on kirjoitettu, halusin oikaista Oulan osuuden tapahtumiin.
Uskon täysin Oulan kertoman siitä että Antti on Oulan asunnosta poistunut täysissä sielun ja ruumiin voimissa, ja Oulan osuus tapahtumiin on vain ikävä yhteensattuma.
Oula oli kiltti, ystävällinen ja tavattoman herkkä ihminen. Hän väisti kaikkia konflikteja viimeiseen asti. Oula pelkäsi pimeää ja yksinäisyyttä. En kuullut koskaan hänen edes korottavan ääntään.
En pysty mitenkään uskomaan että tuntemani ihminen olisi millään tapaa ollut osallisena Antin katoamiseen, se on vain mahdotonta.
Ennemmin kääntäisin katseeni Karigasniemeltä lähtemisen jälkeisiin tapahtumiin joista vastaus todennäköisimmin löytyy.
