MURHA.INFO

Ann Rule: Bitter harvest.
http://truecrimebookreviews.blogspot.co ... -rule.html

Traaginen tosielämän tapahtumaketju, jossa äiti (ilm.) tappoi kaksi (miltei kolme) lastaan ja koetti myrkyttää miehensä.
http://cmm.lefora.com/2008/12/09/debora ... rar-green/

Kyllistä on kovaa vauhtia tulossa ARF (Ann Rule Fan)!
http://www.annrules.com/

Lukemistaan odottavien kirppiskirjojen pino vain kasvaa... Marklundit ovat saaneet seurakseen yhden neiti Marple -pokkarin, Minette Waltersin Kameleontin varjon ja Katja Ketun Hitsaajan.

Muutama sivu luettu Nick Hornbyn ryhmäitsemurharomaanista Alas on pitkä matka, vaikuttaa ihan lupaavalta tarinalta (kertomus neljästä itsemurhakandidaatista tornitalon katolla uudenvuodenyönä)

Valdovas kirjoitti:Joo, sehän on varsin vaikuttava ja puhutteleva. Mitäs muuten tykkäsit sen pohjalta tehdystä leffasta?

En ole nähnyt leffaa enkä tiennyt sen olevan olemassakaan. Aika usein käy niin, että huikea kaunokirjallisuus ei toimi valkokankaalla (esim. vaikkapa Taru Sormusten herrasta, Linnunradan käsikirja liftareille).

Valdovas kirjoitti:Gileadin lippu (tuleeko mitään mieleen...?? )

Ei. Vinkkaa lisää

Nyt ajattelin tehdä niinpäin, että luen kirjan, mikä oli katsomani elokuvan pohjana. Dennis Lehanen Suljettu saari avautunee lähipäivinä.

Mariacka kirjoitti: En ole nähnyt leffaa enkä tiennyt sen olevan olemassakaan. Aika usein käy niin, että huikea kaunokirjallisuus ei toimi valkokankaalla (esim. vaikkapa Taru Sormusten herrasta, Linnunradan käsikirja liftareille).

Näinpä, ja johtuu monen muun tekijän ohella ennen kaikkea siitä, että kirja on elokuvaan verrattuna niin monta kertaa "ekonomisempi" tiedon ja tunnelman levittäjä, että normaalimittaisesta opuksesta pitäisi aina lähtökohtaisesti tehdä normielokuvaan verrattuna kestoltaan monikertainen sarja, jotta suurin piirtein kaikki olennainen, mitä kirjassa on, välittyy myös valkokankaalle tai TV-ruutuun. Ymmärrettävästi kustannussyistä näin tehdään hyvin harvoin, mutta silloin kun tehdään tuloksena voi olla erityisen onnistuneita lopputuloksia.

Mieleen tulee esim. Evelyn Waughin keskimittainen (Penguin Classics'in versiossa 336 sivua) klassikko Mennyt maailma eli Brideshead Revisited, jonka perusteella tehtyä samannimistä ITV:n yhteensä 11-tuntista TV-sarjaa pidetään yleisesti ja minusta myös aiheesta yhtenä kaikkien aikojen parhaana TV-sarjana.

Taru sormusten herrasta -leffatrilogialla on varsinkin myöhemmin julkaistussa DVD-versiossa toki komeasti mittaa, mutta silti kirjojen sivu- ja asiamäärään nähden aivan liian vähän. Oikea mitta suhteutettuna esim. tuohon Menneeseen maailmaan olisi epäilemättä ollut joku 80-100-tuntinen leffasarja!

Vastaavasti hyvä lähtökohta pitkälle yhdenillan leffalle on suppeahko novelli kuten esim. Arthur Schnitzlerin reilu satasivuinen Unikertomus eli Traumnovelle, jonka sisällön Stanley Kubrick siirsi lähes sellaisenaan joskin uuteen aikaan ja paikkaan sijoitettuna viimeiseksi jääneeseen lähes kolmituntiseen leffaansa Eyes Wide Shut.

Valdovas kirjoitti:Gileadin lippu (tuleeko mitään mieleen...?? )

Ei. Vinkkaa lisää

Hm, auttaisikohan jos esim. laskeskelisit noita ko. lipun Mariacka- anteeksi Marianne-raitoja ja vertaisit niitä eräisiin tunnettuihin lippuihin...

Nyt ajattelin tehdä niinpäin, että luen kirjan, mikä oli katsomani elokuvan pohjana. Dennis Lehanen Suljettu saari avautunee lähipäivinä.

Ehdottomasti oikea järjestys juuri noista yllämainitsemistani syistä. Kirja luku nostattaa aina odotuksia, joihin hyvin harva elokuvasovitus pystyy vastaamaan. Toisin päin tätä ongelmaa ei yleensä ole paitsi joissain leffakäsikirjoitusten "romanisaatioissa", joissa ei pohjimmiltaan ole mitään lisäarvoa leffaan nähden, vaan korkeintaan joitain päälleliimattuja lisiä, jotka katsojakin on jo ehtinyt leffaa katsoessaan päättelemään.

Itselläni menossa opus, joka liittyy erääseen Rikosaiheisessa kysymysketjussa avoinna olevaan kysymykseeni, mutta koska sitä koskevan vihjeen aika ei ole vielä, niin ei siitä sen enempää tässä yhteydessä...

Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarja meneillään (sarjassa viisi teosta). Kaksi ensimmäistä (Parempien ihmisten lapsi, Hyviin naimisiin) luettu, nyt menossa "Myrskyn varjossa". Kirjat sijoittuvat Rhodesiaan. Muutenkin olen mieltynyt etelä-afrikkalaiseen kirjallisuuteen, luonto on sielläpäin mahtava.

Åke Edwardsonin "Den sista vintern" ollut luovalla tauolla loman jälkeen ensimmäisen työviikon ajan. Jospa nyt viikonloppuna taas jaksaisi yrittää rentoutua toisella kotimaisella.

Cowan & Kinder: Miksi fiksut naiset valitsevat väärin. WSOY 1987.

Kahden miespsykologin naisille tasa-arvon valoisalla 80-luvulla kirjoittama kirja, jossa ruoditaan naisten niitä tiedostamattomia pelkoja, toiveita, odotuksia ja traumoja, jotka saavat muutoin aivan fiksut ja älykkäät naiset lankeamaan toinen toistaan kehnompiluonteisiin miehiin, sekä myös itse munaamaan parisuhteessa kerran toisensa jälkeen.

Naisen kannalta kirjan kiinnostavimmat osat liittyvät miesten psykologiaan ja niihin vääriin luuloihin, mitä naisilla miehistä on. Naisen ja miehen toiveet ja odotukset eivät kohtaa, koska kummallakaan ei ole käsitystä siitä, mitä toinen todella ajattelee, vaan toiminta perustuu omiin vääriin tulkintoihin toisen käytöksestä. Kirjassa käydään läpi myös kaikkia niitä naisten ja miesten suhteisiin ja parisuhdemarkkinoihin liittyviä asioita, jotka tämän päivän henrylaasaset luulevat aivan vasta keksineensä.

Aina silloin tällöin on hyvä lukea jokin tällainen kirja, vaikka niissä onkin aina jonkun verran yksinkertaistava ote. Tunne itsesi -kirjojen teho perustuukin siihen, että luettu saa ehkäpä ajattelemaan omia asioita joltain uudelta näkökannalta ja lisäksi ne tuovat tunteen, että monet muutkin kohtalotoverit painivat samojen ongelmien kanssa. Kirja maksoi kirpputorilla 30 senttiä, rahansa arvoinen ostos siis.

Murha.infoa.

Kirjapuolelta seuraavaksi uusin Dexter, Dexter is Delicious.

Menossa viimeiset sivut Al Caponen elämänkerrasta ja seuraavaksi alan lukea Mannerheimin elämänkertoja Mannerheim Ihmisenä ja Mannerheim Presidenttinä

Elfriede Jelinekin Pianonsoittaja.

Tunkkainen, tympeä ja perverssi tarina vanhan äidin ja keski-ikäistyvän naisen sairaalloisen symbioottisesta suhteesta. Kertomus siitä, miten itsekäs uhrautuminen ja kunnianhimo voi johtaa korkeintaan keskinkertaisuuteen ja kääntyä itseään vastaan saaden aikaan itseinhoa, itsensä silpomista sekä erilaisia masokistisia fantasioita. Ahdistavaa ja paikka paikoin todella inhottavan yksityiskohtaista kerrontaa lievittää ainoastaan se, ettei päähenkilöön pysty samastumaan.

Tästä on kuitenkin saatu aikaan palkittu elokuva Pianonopettaja, mitä en halua katsoa. Suosittelen kirjaa erityisesti parafilioista kiinnostuneille.

Mariacka kirjoitti:Elfriede Jelinekin Pianonsoittaja.

Tunkkainen, tympeä ja perverssi tarina vanhan äidin ja keski-ikäistyvän naisen sairaalloisen symbioottisesta suhteesta. Kertomus siitä, miten itsekäs uhrautuminen ja kunnianhimo voi johtaa korkeintaan keskinkertaisuuteen ja kääntyä itseään vastaan saaden aikaan itseinhoa, itsensä silpomista sekä erilaisia masokistisia fantasioita. Ahdistavaa ja paikka paikoin todella inhottavan yksityiskohtaista kerrontaa lievittää ainoastaan se, ettei päähenkilöön pysty samastumaan.

Tästä on kuitenkin saatu aikaan palkittu elokuva Pianonopettaja, mitä en halua katsoa. Suosittelen kirjaa erityisesti parafilioista kiinnostuneille.

Leffakin on ihan hauska ja tervehenkinen!

- http://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=504
- http://www.youtube.com/watch?v=cXjJClut ... re=related

Nyt olisi vuorossa lukea Edward Bunkerin tuotanto uudelleen. Elukkatehdas-romaani tuli luettua toistamiseen ja siitä syttyneenä imutin torrenttina Elukkatehdas-leffan, joka oli jostain kumman syystä jäänyt katsomatta. Leffa on mielestäni tosi onnistunut ja pitää yllä kirjan tunnelmaa. Näyttelijät on hyvät, jopa loistavat. Leffahan löytyy esim. Piratebaysta suomi-subeilla, vinkkinä niille, jotka tahtovat katsoa elokuvan.

Natascha Kampusch: 3096 päivää

Hämmentävän kypsä tilitys kahdeksanvuotisesta painajaisesta, kertomus nuoren tytön selviämisestä käsittämättömästä kokemuksestaan ja sitä seuranneesta julkisuudesta. Suosittelen, jos ei muuten, niin lähestyvän vapautumisensa 5-vuosipäivän (23.8.) kunniaksi.

Tämä yhteiskunta tarvitsee Wofgang Priklopilin kaltaisia rikollisia antaakseen kasvot omalle pahuudelleen ja erottaakseen sen itsestään. Se tarvitsee kuvia kellarityrmistä, jotta sen ei tarvitse nähdä niitä monia asuntoja ja etupuutarhoja, joissa väkivalta näyttää sovinnaiset, porvarilliset kasvonsa.

^ Itsellänikin ollut pitkään suunnitelmissa tuo lukea!

Alkusivuilla vasta, mutta kiinnostavalta vaikuttaa...

Terje Emberland. Religion og rase - Nyhedenskap og nazisme i Norge 1933-1945

Lisää teoksesta: http://www.humanistforlag.no/index.php?ID=Bok&counter=1