Aiemmin jo sanoinkin, että muistelisin että sovusta huoltajuusasiassa puhuttiin ja niinhän se olikin.
Pohjois-Karjalan käräjäoikeus vahvisti sovinnon 6-vuotiaan huoltajuudesta toukokuussa.
Rautavaaran kuolonkolarissa kuolleella 6-vuotiaalla tytöllä on eri isä kuin kahdella pikkusisaruksellaan, jotka niinikään saivat turmassa surmansa.
Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden julkisista asiakirjoista käy ilmi, että kuolonkolarin ajanut äiti riiteli vanhimman lapsensa huoltajuudesta tämän isän kanssa. Sopuun yhteishuoltajuudesta päästiin käräjäoikeudessa toukokuussa.
Asiakirjojen mukaan huoltajuussopimuksessa määriteltiin hyvin yksityiskohtaisesti lapsen hoitoon liittyviä asioita. Lapsen sovittiin asuvan äitinsä luona.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 69646.html
No - mitäs tästä siis voi päätellä? Kun puhutaan käräjäoikeuden vahvistamasta sovinnosta, he ovat todennäköisesti osallistuneet käräjäoikeuksissa järjestettävään sovitteluun joka tehdään kyllä toki tuomarin johdolla, mutta jossa siis pyrkimyksenä on aina saavuttaa sopu vanhempien välillä. Tuomari ei siis käytä tuomitsemisvaltaansa vaan pyrkii edistämään sopuratkaisua eli vanhempien omia toiveita kuunnellaan ja yritetään löytää ratkaisu.
Mitään faktojahan ei voi tältä pohjalta esittää vaan spekuloinniksihan se menee näin vähillä tiedoilla... Mutta se antaa kuitenkin aihetta ajatella että kukaan tuomari ei ole suuressa viisaudessaan näitä tiukkoja ajankohtia määrännyt, vaan olettaisin että ne on kirjattu sopimukseen jomman kumman vanhemman toiveesta.
Ehkä aikataulujen on ollut tarkoitus estää isän spontaani yhteyden pito (myös tekstiviesti määrittely - ehkä ongelmia puheluissa/yhteydeotoissa aiemmin? ehkä nainen on vain väittänyt ne häiritseviksi tai sitten ne ovat todella olleet sitä?) kiusallaan tai ehkä myös riitaisassa suhteessa tällä on pyritty takaamaan se, että äiti todella huolehtii noilla sopimukseen kirjatuilla ajankohdilla että he ovat kotona ja voivat puhut... Vaihtoehtoja on monia kyykytyksestä siihen, että isässä on ollut jotain ongelmaa.
Mutta siis lähtökohtaisesti olennaista on kuitenkin se, että kyse on todella vanhempien välisestä sovusta. Se on lähtökohtainen pyrkimys yleisestikin huoltajuusasioissa. Silloin tuomioistuimen tuomitsemistoiminta jää pois ja vanhempien vaikutus sopimuksen syntyyn on keskeinen. Äiti on ehkä voinut runnoa enemmän omia tarpeitaan läpi, kun olisi ikinä oikeudenkäynnin kautta saanut ja isä on voinut niihin suostua ajatuksella, ettei tarvi lähteä oikeudenkäyntiin, saa pidettyä sentääs huoltajuuden ja edes nuo tapaamiset.... Tai sitten isä ei olisi saanut mitään tapaamisoikeutta eikä yhteishuoltoa, jos asia olisi päätynyt saliin asti ja sen vuoksi isällekin oli suotuisampaa saada asia sovittelussa hoidettua. Spekuloida voi moneen suuntaan.
Huoltajuuskiista viittaa siihen että on oltu yhteydessä juristiin - sovittelussa ainakin tuomariin... Jos ensimmäinen isä olisi oikeasti ollut elämää häiritsevä tyyppi (tarkka rajoitus, että tekstiviestit saavat koskea vain lapseen liittyviä asioita, puheluajat...) voisi kuvitella että näissä tilanteissa esimerkiksi mahdollinen lähestymiskiellon haku olisi noussut esille kun lainoppineiden kanssa on oltu tekemisissä. Kai sellaiset olisivat jo julkisuuteen tulleet tietoon, jos niitä olisi ollut? Spekulointia taas.
Vanhimman lapsen isästä on vaikea päätellä mitään näiden tietojen varassa. Jos minä lähtisin lottoamaan, niin voisin veikata hänet olevan aivan ok isäksi näillä tiedoilla - mutta menee tietenkin rankasti arvailuksi. Kuitenkin perustaen siihen että lapsi oli yhä yhteishuollossa (joskin sen sopuratkaisun kautta, mutta jos isässä todella olisi jotain, jonka vuoksi oltaisiin nähty tarpeelliseksi siirtää yksinhuolto äitille, niin ajattelisin että äiti ei olisi suostunut sopuun vaan olisi yrittänyt hakea yksinhuoltoa salin kautta), hänellä oli yhä pitkä viikonloppu tapaamisoikeus lapseen ja koska mitään muutakaan ei ole (ainakaan vielä) julkisuuteen tuotu siitä, etteikö hän olisi täysin kykynevä isä.
