Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset

[Kuolemannaakka]

Mielestäni on selvä juttu, että kun "arpia" oli esim sydämenmuotoisia ja kirjaimia, niin ne on kynällä tai kynnellä raaputettu käsivarteen ja reisiin. Eli en usko, että ulottuvat todellisuudessa minnekään ihon alle. Ihan mikrometritasolla se toki on mahdollista.

Ja veikkaan, että niitä on sellaisissa kohdissa, joihin itse luontevasti ylettyy (reidet, vasen käsivarsi ja olkapää ja vasen kämmenselkä). Toki voi olla jonkun toisen piirtelemänäkin vaikka selässä. Auerin mukaan lapset jossain kohtaa lipsauttivatkin "kuulusteluissa", että tämä "viiltely" oli lasten keskinäistä leikkiä.

Ne ihme ruksit olkapäissä varmaan ovat luiden aiheuttama väärintulkinta.


En usko, että lapset tarkoituksella lavastivat jälkiä itseensä, vaan keksivät huimia selityksiä, kun lääkärit kysyivät mistä tämä ja tämä jälki on tullut. Vanhimman tytön suuri syntihän oli syyttäjän mielestä, kun tämä ei tiennyt, mistä oli saanut näkymättömiä jälkiä selkäänsä.

[Pieni liekki]

Seuraavassa olevat lainatut kohdat ovat peräisin Turun hovioikeuden 27.6.2013 antamasta julkisesta selosteesta törkeässä raiskaus- ym. asiassa (diaarinro R 12/1625):

"Asianomistaja A:n kertomus on tukenut lähtökohtaista olettamusta Jens Kukan ja Anneli Auerin syyttömyydestä. A on kieltänyt kaikki itseensä kohdistuneet rikokset ja ilmoittanut, ettei hän tiedä muihinkaan lapsiin kohdistuneista rikoksista mitään. Lääkärintutkimuksessa A:sta ei ollut havaittu löydöksiä, jotka viittaisivat häneen kohdistuneisiin rikoksiin."

Se, ettei lääkärintutkimuksessa A:sta tehty rikoksiin viittaavia löydöksiä, tukee mielestäni voimakkaasti vastaajien syyttömyyttä - varsinkin, kun lapsi itse on vahvistanut, ettei häneen ole kohdistunut rikoksia. Hänen välinsä äitiin ovat säilyneet normaaleina tähän päivään saakka siitä huolimatta, että hän ei äidin vankilavuosien aikana saanut tavata tätä kuin harvoin ja silloinkin valvotuissa olosuhteissa.

"Lääkärintutkimuksen tulos ei kuitenkaan ole sulkenut pois rikosten mahdollisuutta. Asiassa on myös ilmennyt A:n kertomusten näyttöarvoa heikentäviä seikkoja. Esimerkiksi A:n kertoma, että hän oli tavannut Jens Kukan vain pari kertaa, ei ole uskottava huomioon ottaen Jens Kukan oma kertomus ja muu henkilötodistelu."

Jos ihminen olisi oikeasti syyllistynyt raiskauksiin, niin mikä motivoisi häntä kertomaan uhrinsa useista tapaamiskerroista. Luulisi, että oikea raiskaaja pyrkisi nimenomaan vähättelemään uhrinsa tapaamiskertoja. Jos lapsi on ollut tekemisissä äitinsä poikaystävän kanssa yli kolme vuotta ennen kuulemistaan, niin kuinka voisi olettaa lapsen muistavan tapaamiskertojen tarkan lukumäärän. Kuinka tällainen tapaamiskertojen lukumäärän muistamattomuus on voitu ottaa tytön oman kertomuksen näyttöarvoa heikentäväksi seikaksi?

[sisotalo]

Ei Amandan todistelulla ole merkitystä Kukan ja Auerin tuomitsemisessa, ne jätetään vain vaille huomiota. Syynä on arvattavasti se, että Amandan uskottiin puolustavan äitiään kuten hän teki murha-jutussa.

Kun lsh-oikeutta käytiin tiedettiin vain, että KKO oli antanut valitusluvan syyttäjälle, mikä yleensä merkitsee, että syyttäjä voittaa.

Jos tuomiota vastaan argumentoidaan on saatava tieto siitä mistä syystä tuomiot tulivat. Hovioikeuden antama selvitys on pelkästään tehdyn päätöksen selittelyä. Ei siitä voi saada tietoa mitkä olivat ne todelliset syyt, jotka vaikuttivat hovioikeuden antamaan yksimielisen tuomion.

[Pieni liekki]

Ei Amandan todistelulla ole merkitystä Kukan ja Auerin tuomitsemisessa, ne jätetään vain vaille huomiota. Syynä on arvattavasti se, että Amandan uskottiin puolustavan äitiään kuten hän teki murha-jutussa.

Kun lsh-oikeutta käytiin tiedettiin vain, että KKO oli antanut valitusluvan syyttäjälle, mikä yleensä merkitsee, että syyttäjä voittaa.

Jos tuomiota vastaan argumentoidaan on saatava tieto siitä mistä syystä tuomiot tulivat. Hovioikeuden antama selvitys on pelkästään tehdyn päätöksen selittelyä. Ei siitä voi saada tietoa mitkä olivat ne todelliset syyt, jotka vaikuttivat hovioikeuden antamaan yksimielisen tuomion.

Etkö vieläkään käsitä, mistä syystä lsh-tuomiot tulivat? Ne tulivat nuorempien lasten, eli B:n, C:n ja D:n mielikuvituksen värittämien kertomusten perusteella, joita Turun hovioikeuden tuomarit pitivät jostain kumman syystä luotettavina.

Turun hovioikeuden julkisessa selosteessa (27.6.2013, dnro R 12/1625) todetaan, että hovioikeuden ratkaisu perustuu näytön kokonaisarviointiin. Välitöntä näyttöä asiassa ovat olleet asianomistajien A:n, B:n, C:n ja D:n kertomukset, joita nämä ovat kertoneet likimain kolmen vuoden kuluttua väitetyistä tapahtumista. Väitettyjen rikosten tekoaikana asianomistajat ovat olleet noin 3 - 11-vuotiaita.

Vanhinta tyttöä haastatellut psykologi väitti, että A:lla on voinut olla useita syitä olla kertomatta häneen kohdistuneista väitetyistä rikoksista, koska kaikella, mitä A kertoisi, voisi olla ikäviä seurauksia joko hänelle itselleen tai jollekin hänen läheiselleen. A:n haastatteluihin perustuvalla psykologisella lausunnolla tehtiin A:sta tuomareiden silmissä valehtelija ja seksuaalirikosten uhri, mitä tämä ei todellakaan ole.

Turun hovioikeuden antamassa selosteessa todetaan, että lapsiin kohdistuneiden väitettyjen rikosten tutkinta oli aloitettu vasta sen jälkeen, kun B, C ja D olivat niistä kertoneet eli kahden - kolmen vuoden kuluttua niiden tapahtumisesta. Turun hovioikeuden tuomarit pitivät lasten kertomusten luotettavuuden arviointia asian ratkaisemisessa keskeisimpänä. Rautalangasta väännettynä tämä tarkoittaa käsittääkseni sitä, että tuomareiden mielestä vanhin lapsista valehteli ja nuoremmat puhuivat totta.

Tuomareiden lsh-asiassa antamien väärien tuomioiden seurauksena toteutui valitettavasti se, että lasten kertomuksilla oli ikäviä seurauksia nimenomaan heille itselleen ja heidän läheisilleen.

[sisotalo]

Etkö vieläkään käsitä, mistä syystä lsh-tuomiot tulivat? Ne tulivat nuorempien lasten, eli B:n, C:n ja D:n mielikuvituksen värittämien kertomusten perusteella, joita Turun hovioikeuden tuomarit pitivät jostain kumman syystä luotettavina.

Tarkoitukseni ei täällä ole koskaan ollut keskustelijoiden ja viranomaisten solvaaminen, vaan nyt surkeasti päättyneen Ulvilan surma jutun saattaminen takaisin oikeille raiteille.

Turun hovioikeuden selostus ei kerro lainkaan mihin näyttöihin ja mihin johdatteluun tuomiot perustuvat. Kuten olen niin monteen kertaan kirjoittanut kysymyksessä on selittely väärälle tuomiolle. Vielä vähemmän on tietoa siitä kuinka puolustus toimi. Anneli kirjoitti muistaakseni Niina blogissa tätä selitystä vastaan

Itse asiassa meiltä keskustelijoilta puuttuu kaikki tieto siitä kuinka käräjäoikeus ja hovioikeus perustelivat tuomioitaan. Käräjäoikeuden puheenjohtaja oli vapauttamisen kannalla, mutta ei perusteluja julkiistettu. Toista oli kun murhajutussa eriävän mielipiteen jättäjät perusteellisesti kertoivat kannastaan

[zem]

Minna Joki-Erkkilä siis käytti vuonna 2011 uv-valotutkimusta määritellessään Auerin lasten
vammoja ja niiden laatua, jolloin tehtiin paljaalle silmälle näkymättömiä havaintoja, eli
vammoja ihon pinnan alaisissa kerroksissa.

Joki-Erkkilä teki myös väitöskirjansa yhteydessä tutkimusta uv-valolla - tällöin tutkittiin
konsensuaalisessa yhdynnässä olleiden vammojen erottuvuutta uv-valolla tutkittuna
verrattuna valkoisella valolla tehtyyn tutkimukseen.

Vuonna 2015 Maria Lombardi, Jennifer Canter, Patricia A. Patrick and Robin Altman, julkaisivat tutkimuksen Is Fluorescence Under an Alternate LightSource Sufficient to
Accurately Diagnose Subclinical Bruising? (Osoitteessa https://www.slideshare.net/JenniferCanter/als-article )

Tämä tutkimus oli tarkka ja monipuolinen, siinä missä Joki-Erkkilän tutkimuksen käytännöt
(joista ei tehdä kovin tarkkaa selkoa) uv-tutkimuksessa ottivat annettuna sen, mitä
uv-valolla "nähtiin".

Jennifer Canter et al. tutkimuksessa oli esim. oli ryhmä, jonka käsivarteen tehtiin tietylle alueelle mustelma pudottamalla alueelle esine, ja sitten oli kontrolliryhmä jolle mustelmaa
ei aiheutettu. Molemmilla ryhmillä käsivarret puhdistettiin huolellisesti ennen tutkimuksia
valkoisella valolla ja myöhemmin uv-valon eri aallonpituuksilla.

Tuloksista piirrettiin kunkin tutkimuksen jälkeen "body-map" eli vammakartta, jotka
annettiin useamman toisistaan ja tutkituista riippumattomien tahojen arvioitaviksi
(Ulvilan lasten tapauksessa useammat tutkijat tekivät havainnot yhdessä). Tutkimus oli
hyvin yksityiskohtaisesti rakennettu, ja tuloksista vedetyt johtopäätökset ohessa:

These results demonstrate that in an adult population an alternate light source has increased sensibility compared to the naked eye in detecting known bruises. However approximately half of the time control forearms (i.e areas that did not have induced trauma) fluoresced using the alternative light source. including when the manufacturers recommended filters and wavelengths were used (27). In other words our results demonstrate that more than half of the time, positive fluorescence is something other than a bruise. There is no evidence base, therefore, to suppose the use of an alternate light source as an independent tool to definitively interpret fluorescence as a subclinicalbruise (i.e .bruising that is not visible to the naked eye). Given the high false-positive rate in detecting subclinical bruising, it is essential for medical and legal professionals to understand the resulting implications of promoting the use of ALS in a forensic setting.

Tulokset osoittavat, että aikuisista koostuvassa otoksessa vaihtoehtoinen valonlähde (=UV-valo, Zem) on herkempi kuin paljas silmä etsittäessä sellaisia mustelmia, joiden olemassaolosta on tiedetty (= tutkimuksessa aiheutetut vammat, Zem). Kuitenkin noin puolessa tapauksista kontrollikäsivarret (so. alueet vailla aiheutettua vammaa) fluorisoivat käytettäessä vaihtoehtoista valonlähdettä myös silloin, kun käytettiin valmistajan suosittelemia suodattimia ja aallonpituuksia. Toisin sanoen tulokset viittaavat siihen, että useammin kuin puolessa tapauksista positiivinen fluorisoivuus johtuu jostakin muusta kuin mustelmasta. Siksi ei ole todisteita siitä, että vaihtoehtoista valonlähdettä voitaisiin käyttää itsenäisenä työkaluna, jolla voitaisiin varmasti määritellä, että fluorisoivuus tarkoittaa kliinisesti havaitsematonta mustelmaa (so. sellaista, jota ei voida havaita paljaalla silmällä). Kun otetaan huomioon väärien positiivisten tulosten määrä kliinisesti havaitsemattomien mustelmien löytämisessä, on olennaista, että lääketieteen ja oikeuslaitoksen ammattilaiset ymmärtävät mitä tekevät, kun he suosittelevat vaihtoehtoisten valolähteiden käyttöä rikostutkimuksessa. (Suomennos Zem.)

Tutkimuksessa siis tehtiin mustelmien osalta niin paljon "vääriä positiivisia" florisoimishavaintoja, että menetelmää ei suositella oikeudellisesti päteväksi tutkimusmenetelmäksi.

Auer/Kukka -tapauksessa arpilöydösten osalta Joki-Erkkilän lapsille tekemä tutkimus
todettiin oikeudellisesti päteväksi - tosin silmällä havaitsemattomien uv-arpilöydösten
pätevyydestä ei taida olla vastaavaa tutkimusta kuin ylläoleva mustelmien osalta. Mutta
sitä suuremmalla syyllä menetelmä on kyseenalainen - varsinkin kun arpihavaintoja tehtiin
lapsilta, jotka kiistivät joutuneensa pahoinpitelyjen kohteiksi. Lisäksi ei käy ilmi,
missä määrin tutkittavirn iho oli puhdistettu mahdollisesti fluorisoivista aineista?

Ainakin esim. "sydänkuvioiden" löytyminen viittaa johonkin muuhun kuin sadistiseen
viiltelyyn - kuka viiltelisi rakkaudenosoituksena (sydän) lapsensa ihoa millimetrien
syvyyteen?

Maria Lombardin, Jennifer Canterin, Patricia A. Patrickin ja Robin Altmanin[/i] artikkeli
- muiden muassa - viittaa siihen, että Auer/Kukka -tapauksen pahoinpitelytuomiot
annettiin kestämättömillä perusteilla.

[Nicht schuldig]

Minna Joki-Erkkilä siis käytti vuonna 2011 uv-valotutkimusta määritellessään Auerin lasten
vammoja ja niiden laatua, jolloin tehtiin paljaalle silmälle näkymättömiä havaintoja, eli
vammoja ihon pinnan alaisissa kerroksissa.

Joki-Erkkilä teki myös väitöskirjansa yhteydessä tutkimusta uv-valolla - tällöin tutkittiin
konsensuaalisessa yhdynnässä olleiden vammojen erottuvuutta uv-valolla tutkittuna
verrattuna valkoisella valolla tehtyyn tutkimukseen.

Vuonna 2015 Maria Lombardi, Jennifer Canter, Patricia A. Patrick and Robin Altman, julkaisivat tutkimuksen Is Fluorescence Under an Alternate LightSource Sufficient to
Accurately Diagnose Subclinical Bruising? (Osoitteessa https://www.slideshare.net/JenniferCanter/als-article )

Tämä tutkimus oli tarkka ja monipuolinen, siinä missä Joki-Erkkilän tutkimuksen käytännöt
(joista ei tehdä kovin tarkkaa selkoa) uv-tutkimuksessa ottivat annettuna sen, mitä
uv-valolla "nähtiin".

Jennifer Canter et al. tutkimuksessa oli esim. oli ryhmä, jonka käsivarteen tehtiin tietylle alueelle mustelma pudottamalla alueelle esine, ja sitten oli kontrolliryhmä jolle mustelmaa
ei aiheutettu. Molemmilla ryhmillä käsivarret puhdistettiin huolellisesti ennen tutkimuksia
valkoisella valolla ja myöhemmin uv-valon eri aallonpituuksilla.

Tuloksista piirrettiin kunkin tutkimuksen jälkeen "body-map" eli vammakartta, jotka
annettiin useamman toisistaan ja tutkituista riippumattomien tahojen arvioitaviksi
(Ulvilan lasten tapauksessa useammat tutkijat tekivät havainnot yhdessä).

Olipa mielenkiintoinen artikkeli.

Mielenkiintoista oli myös tämä tapa millä tutkimus suoritettiin, eli siellä pestiin tutkittavien käsivarret lämpimällä vedellä, jotta esim. saippuajäämiä ei olisi iholla.

“The room was darkened for this exam, and the investigators wore special goggles compatible with the ALS. The study subjects wore ultra- violet protective eye goggles that are manufactured by the ALS manufacturer for that purpose.”

Tutkimus tapahtui siis pimeässä huoneessa, jossa tutkimuksen tekijällä oli erityiset lasit ja tutkittavalla oli suojalasit päässään.

“Two separate ALS examiners performed this independently and completed separate post-trauma maps.”

Kaksi tutkijaa tekivät omat vammakarttansa ja tekivät tutkimuksen kukin yksinään.

“New body maps were used for all examinations, so all investigators remained blinded to prior findings including their own.”

Tutkijat eivät tienneet toistensa saamista tuloksista.

“detecting bruises not visible to the naked eye (subclinical bruises).”

Tutkimuksen kohde oli löytää mustelmia, jotka eivät ole paljaan silmän nähtävissä.

“This technique was used to locate all lesions under white light and all areas of fluorescence under ALS. “

Alue tutkittiin ensin valkoisella valolla ja sitten fluoresoivilla vaihtoehtoisilla valonlähteillä (ALS) mm. UV-valo.

“The location of this trauma was documented on a new body map (i.e., inflicted trauma location map) by the assistant and remained unknown to the investigators throughout the study.”

Tarkka tieto mustelman paikasta oli assistentilla ja tutkijat eivät saaneet tietää sitä tutkinnan aikana.

Mustelmia tutkittiin 1, 7 ja 14 päivänä. Näistä sitten tehtiin havaintoja koskien mm.
herkkyyttä ja sitten tarkkuutta.

“Sensitivity of ALS on days 1, 7, and 14 was 76.8%, 69.6%, and 60.7%, respectively, compared to 69.6%, 60.0%, and 32.1% for white light. The specificity of ALS on days 1, 7, and 14 was 51.6%, 59.7%, and 53.2%, respectively, compared to 71.0%, 81.4%, and 86.9% for white light. ALS has increased sensitivity yet low specificity compared to white light in accurately detecting bruises. Fluorescence under ALS is not sufficient to accurately or responsibly diagnose subclinical bruising.”

Tulokseksi saatiin herkkyyden suhteen se, että päivä 1 ALS (UV ym.) luku oli 76.8% ja sitten 7 päivänä 69.9 % ja 14 päivänä 60.7%.

Vastaavat luvut olivat valkoisen valon kohdalla:

1 päivä 69.6 % ja 7 päivä 60.0 % ja 14 päivä 32.1 %.

Eli vaihtoehtoiset valonlähteet reagoivat herkemmin kuin valkoinen valo. Voisiko tästä päätellä, että esim. UV-valo antaa enemmän tuloksia kuin antaa valkoinen valo? Näinhän pääteltiin Minna Joki-Erkkilän väitöskirjassa erityisesti koskien limakalvon alaisia verenvuotoja (-purkaumia).

Sitten tarkkuuden suhteen luvut olivat:

Vaihtoehtoisilla valonlähteillä

1 päivänä 51.6 %, 7 päivänä 59.7 % ja 14 päivänä 53.2 %

vastaavat luvut olivat valkoisella valolla

1 päivänä 71 %, 7 päivänä 81.4 % ja 14 päivänä 86.9 %.

Näistä luvuista käy jo ilmi varsin selvästi, että näillä valkoisella valolla tehdyillä havainnoilla päädytään diagnoosissa tarkempaan tulokseen kuin vaihtoehtoisilla fluorisoivilla vaihtoehdoilla (mm. UV-valo).

“On the white light examination, the investigator labeled all findings that were identifiable (i.e., hemangioma, scar, bruise, birthmark, tattoo). On the alternate light source examination, the investigators measured the width and length of each area of fluorescence.”

Valkoisella valolla tehtiin havaintoja tunnistettavista löydöksistä (tumor, arpi, mustelma, syntymämerkki, tatuointi). Vaihtoehtoisilla valonlähteillä tutkijat mittasivat leveyttä ja pituutta.)

“Skin rashes and infections, deodorants, lint, lotions, and bodily fluids are examples of nonbruise items or conditions that may fluoresce using ALS, presenting a substantial false-positive potential.”

Virheellisen tiedon lähteitä ovat artikkelin mukaan ihottumat, infektiot, kehon nesteet ja esim. deodorantti ym, jotka fluoresoivat näihin valoihin.

Se mitä esim. UV-valolla voi nähdä voi olla aivan eri asia kuin minkä sen olettaisi olevan. Taasen se mitä odottaisi näkevän, se onkin kadonnut. Hieman sama kuin, jos katselisi puuta, jonka kauniit vehreän väriset lehdet liikkuvat hiljalleen tuulen mukana. Ottaa siitä valokuvan, näkee suurin piirtein sen minkä silmälläkin voi nähdä. UV-kuvassa voi nähdä rungon, oksatkin, lehtiäkin voi ehkä nähdä joitakin. Mutta tunnistaako siitä todellakin puun samaksi, jos ei ole nähnyt sitä tavallisessa valokuvassa?

[Susku London]

Mielenkiintoista oli myös tämä tapa millä tutkimus suoritettiin, eli siellä pestiin tutkittavien käsivarret lämpimällä vedellä, jotta esim. saippuajäämiä ei olisi iholla.

Pesikö Minna Joki-Erkkilä Anneli Auerin lasten ihot ennen tutkimuksia, ettei niissä ollut esim. kynällä ihoon piirrettyjen kuvioiden jäämiä?

[Pieni liekki]

Mielenkiintoista oli myös tämä tapa millä tutkimus suoritettiin, eli siellä pestiin tutkittavien käsivarret lämpimällä vedellä, jotta esim. saippuajäämiä ei olisi iholla.

Pesikö Minna Joki-Erkkilä Anneli Auerin lasten ihot ennen tutkimuksia, ettei niissä ollut esim. kynällä ihoon piirrettyjen kuvioiden jäämiä?

Pitäisi tarkistaa Joki-Erkkilän väitöskirjasta, mitä mahdollisia alkutoimia edellytettiin niiltä koehenkilöiltä, joita tutkittiin yhteisymmärryksessä suoritetun yhdynnän jälkeen. Pitäisi myös tarkistaa, millä termeillä kutsuttiin niitä jälkiä, joita havaittiin koehenkilöistä yhdyntöjen jälkeen.

Mitään seurantatutkimuksia ei käsittääkseni Auerin lapsille tai niille muille tutkituille naapurin lapsille tehty. Tänä päivänä lasten arpikartat tuskin olisivat saman näköisiä kuin mitä ne olivat vuonna 2011. Voisin antaa Joki-Erkkilälle tutkittavaksi käsivarteni, josta raapiutui vuosia sitten veresnahalle pintakerros, kun yritin pudota hallitusti jaloilleni alas vauhkoontuneen hevosen selästä ja otin kädellä tukea maneesin reuna-aidasta. Vauhtia oli tuolloin liikaa ja käsivarsi sai tällin, mutta nykyisin arpi on käytännössä katsoen näkymättömissä. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä jälkiä Joki-Erkkilä löytäisi UV-valolaitteella käsivarsistani, jos hänet laitettaisiin ne tutkimaan ilman mitään ennakkotietoja.

[Nicht schuldig]

Mielenkiintoista oli myös tämä tapa millä tutkimus suoritettiin, eli siellä pestiin tutkittavien käsivarret lämpimällä vedellä, jotta esim. saippuajäämiä ei olisi iholla.

Pesikö Minna Joki-Erkkilä Anneli Auerin lasten ihot ennen tutkimuksia, ettei niissä ollut esim. kynällä ihoon piirrettyjen kuvioiden jäämiä?

Silloin olisi pitänyt käydä koko vartalo suihkussa. Enpä usko.

Minusta on jo pidempään tuntunut siltä, että nämä väitetyt kuviot, joilla voisi olla jokin symbolinen merkitys esim. vaikka se sydän, voisivat olla joko tulkinnan lopputulosta esim. (jotain sen kaltaista on vain näkynyt ja sitten se on mielletty muistuttavan jotakin).

Tai sitten ne voisivat olla esim. yksi vaihtoehto olisi väritön kynä, jossa olisi jotain sellaista, johon tämä valo osuu, tai sitten ne voisivat olla raapimisjälkiä. Viimeinen sopii oikein hyvin, siinä olisi ihon pinnalla hieman rosoa ja sitten ihon pintaosa olisi jo parantunut ja rakenne olisi kuitenkin juuri siinä pintakerroksen alla vielä jotenkin hyvin vähäisesti vaurioitunut. Työkalu, joka tähän sopisi erittäin hyvin, olisi harppi. Tätä olisi täytynyt selvittää enemmän, paljon enemmän, että mistä nämä väitetyt jäljet todellisuudessa olivat syntyneet. Kuulusteltiinko näitä lapsia ollenkaan poliisin toimesta tähän ihotutkimukseen liittyen?

Tässä artikkelissa on mielestäni saatu jotain aika oleellista esille:

"False-positive subclinical bruise—an area of positive fluorescence seen under ALS by both observers, but not under white"

Nämä väärät positiiviset tulokset, eli molemmat tutkijat tekevät saman havainnon samana päivänä. (mutta kyseessä ei ole mustelma)

"Subclinical Bruise—A case forearm that fluoresced under ALS yet had no visualized bruise under the white light exam conducted on the same day. This includes only true positives. True-positive subclinical bruise—a subclinical bruise seen under ALS within 0.5 cm of the inflicted trauma by both observers, but not under white light in the same location."

Sitten on oikeat positiiviset löydökset, joita ei nähdä valkoisella valolla, mutta jotka nähdään sitten tällä ALS-menetelmällä molempien tarkastajien tekemissä muistiinpanoissa.

Molemmat tutkijat tekevät erikseen ja toisistaan tietämättä saman havainnon ja siitä huolimatta tarkkuus (oikeiden osumien määrä verrattuna alkuperäiseen vammakarttaan, jossa tiedetään mustelman tarkka sijainti) tällä ASL-menetelmällä olisi vain hieman päälle 50 %?

Mielestäni tämä on merkittävää, jos ajatellaan todistusaineistoa, joka on perustunut UV-valon käyttöön? Siis käytännössä samaan asiaan kuin mitä tässäkin artikkelissa kerrotaan. Tosin arvet ovat lähes tutkimattomia asioita UV-valon yhteydessä diagnosointi mielessä (ei hoito mielessä, ei auringonvaloon liittyen). Ne alueet, joissa UV-valoa tiedetään käytetyn ovat juuri nämä mustelmat tai sitten puremajäljet, koska varsinkin jälkimmäisistä saadaan erinomaisia rakennekuvia.

[Susku London]

Mustelmat ja puremajäljet ovat sama asia, eli molemmat syntyvät ihonalaisesta verenpurkaumasta. Molemmissa nähdään siis hemoglobiinin hehku UV-valossa.

Miten näkyvät UV-valossa yli viisikin vuotta vanhat paljaille silmille näkymättömät arvet, joissa ei ole hemoglobiinia? Olisi kiva saada vastaus gynekologi Minna Joki-Erkkilältä.

Jotta MJE olisi voinut yleensäkään yhtään mitään lasten iholta havaita, Nicht Schuldig ehdottaa, että kuviot olisi raaputettu jollain terävällä esineellä, kuten harpilla. Siis juuri sen takia, että sellaisissa “vammoissa” olisi ollut mukana hemoglobiinia, sikäli mikäli ne olisivat olleet suht tuoreita?

[Nicht schuldig]

Mustelmat ja puremajäljet ovat sama asia, eli molemmat syntyvät ihonalaisesta verenpurkaumasta. Molemmissa nähdään siis hemoglobiinin hehku UV-valossa.

Miten näkyvät UV-valossa yli viisikin vuotta vanhat paljaille silmille näkymättömät arvet, joissa ei ole hemoglobiinia? Olisi kiva saada vastaus gynekologi Minna Joki-Erkkilältä.

Jotta MJE olisi voinut yleensäkään yhtään mitään lasten iholta havaita, Nicht Schuldig ehdottaa, että kuviot olisi raaputettu jollain terävällä esineellä, kuten harpilla. Siis juuri sen takia, että sellaisissa “vammoissa” olisi ollut mukana hemoglobiinia, sikäli mikäli ne olisivat olleet suht tuoreita?

Juuri näin. Tämä on se idea, mitä olen yrittänyt kehittää. Eli veri on tuoretta tai siis tarkoitan melko tuoretta, se on juuri levinnyt hieman samalla tavalla kuin se on mustelmassa. Mutta aivan eri muodostelmassa. Nyt pinnalla ei näy enää mitään erityisempää. Sen sijaan saadaan hyvin läheltä ihon pintaa selvä reaktio. Siellä on hemoglobiinia ja bilirubiinia. Molemmat reagoivat hyvin jopa erittäin hyvin UV-valoon. Toisaalta siinä sitten voisi näkyä sitä kuviota, jota taasen ei välttämättä näykään esim. mustelmassa kuin jonkinlaisena suurempana (voi olla myös pieni), mutta epämääräisempänä alueena. Raapimisjälki käy myös hyvin tällaisessa. Siinä ihon pinta on tavallaan jo mahdollisesti paranemassa, itse jälki voi näkyä hyvinkin selvästi UV-valossa.
Tosiasiassa UV-valolla on sellainen ominaisuus, että kun se porautuu ihoon syvyysasteessa, siihen reagoinnin voimakkuuteen vaikuttaa mikä tahansa veri on se syntynyt sitten vamman tai esim. jonkin sairauden tuloksena. Se voi olla mustelma tai jokin muu, mutta sen väriaste erottuu muusta.

Mutta itse asiassa minua hieman häkellyttää tämän artikkelin antama tulos. Minulla oli sellainen käsitys syntynyt jostain syystä, että mustelma olisi helppo erottaa UV-valolla. Nyt yhtäkkiä luenkin, että käytännössä puolet enemmän löydöksiä kyettiin tekemään UV-valolla mustelmista 14 vuorokauden jälkeen, mutta samaan aikaan käytännössä suurin piirtein samaa 50 % vastauksista voitaisiin pitää nk. väärinä positiivisina löydöksinä.

Tämä on oikeastaan läpimurto tämä artikkeli. Tämä on se mitä olen yrittänyt etsiä, etsin ehkä väärästä paikasta, olisi pitänyt keskittyä enemmän tämän mustelman tutkimuksiin kuin yrittää epätoivoisesti löytää arpiin liittyvää. Tästä mustelmastakin on todella vähän tietoa. Löysin professori Bohnertin oppilaan tekemän lisensiaattityön, jossa Bohnert oli tarkastajana. Siinä oli mustelmaan liittyvää tutkimusta. Katson sitä.

https://www.slideshare.net/JenniferCanter/als-article

[zem]

Käännän tähän vielä joitakin kohtia tutkimuksesta Maria Lombardi, Jennifer Canter,
Patricia A. Patrick, Robin Altman: Is Fluorescence Under an Alternate Light Source Sufficient to Accurately Diagnose Subclinical Bruising?

At 2 weeks post-trauma alternative light was able to detect almost twice as many subjects with inflicted trauma compared to white light. White light, however, remained more specific: it had a greater ability to distinguish true negatives compared to ALS. In
terms of predictive value, 60% of subjects with negative findings from both ALS and white light would be true negatives, while 54.0% vs. 68% of subjects with positive findings from ALS vs. white light, respectively, would he true positives. (Alleviiv. Zem.)

Kahden viikon kuluttua vamman aiheuttamisesta vaihtoehtoisen valonlähteen avulla kyettiin havaitsemaan sellaisia tutkittavia, joille oli aiheutettu vamma, melkein kaksi kertaa enemmän kuin valkoisen valon avulla. Valkoinen valo kuitenkin pysyi spesifisempänä: sillä oli suurempi kyky erottaa `oikeat negatiiviset´ kuin vaihtoehtoisella valonlähteellä. Ennustearvoksi muutettuna tutkituista, joilta tehtiin negatiivisia löydöksiä sekä vaihtoehtoisella valolla että valkoisella valolla, 60%:ssa tapauksia löydökset olivat `oikeita negatiivisia`; ja toisaalta 54%:lla vaihtoehtoisella valolla ja 68% :lla valkoisella valolla tutkituista, joilta tehtiin positiivisia löydöksiä, nämä olivat `oikeita positiivisia` löydöksiä. (Suomennos Zem.)

Kohdassa mainitut termit `true positives´ ja `true negetives´ määritellään seutraavasti:

True-positive subclinical bruise - A subclinical bruise seen under ALS within 0.5 cm of the inflicted trauma by both observers. but not under white light in the same location.

`Oikea positiivinen´ kliinisesti näkymätön mustelma – kliinisesti näkymättömäksi jäävä mustelma, jonka molemmat havainnoijat havaitsivat vaihtoehtoisella valonlähteellä 0,5 cm:n sisällä aiheutetusta vammasta, mutta eivät valkoisella valolla samassa paikassa.
- -
True negative – no fluorescence was identified on a control forearm (i.e., did not receive trauma) under white light or ALS by both observers.

`Oikea negatiivinen´ – kumpikaan tarkkailjoista ei voinut havaita fluorisoivuutta kontrollikäsivarressa (so. sellaisessa, mihin ei oltu aiheutettu vammaa) sen paremmin valkoisella kuin vaihtoehtoisellakaan valonlähteellä. (Käännökset Zem.)

Vamma aiheutettiin pudottamalla putkessa n. 100 gramman paino n. 1,5 metrin korkeudelta
käsivarren sisäpuolelle tarkasti määriteltyyn paikkaan.

Eli tutkimuksen mukaan vain 60%:ssa tapauksista tunnistettiin oikein sellaiset käsivarret,
joihin ei oltu aiheutettu mustelmaa – 40% tapauksia mustelmia siis nähtiin vammattomissakin käsivarsissa (= on `false negative´).

Ja vastaavasti vaihtoehtoisella valolla löydetyistä mustelmista vain 54% oli sellaisia, jotka oli tahallisesti aiheutettu – eli 46% näin löydetyistä ns. mustelmista löydettiin verrokkikäsivarsista (so.sellaisista, joihin ei oltu aiheutettu mustelmaa) (= ´false positive´).

Jos oikein ymmärrän. Tutkimuksen johtopäätökset ovat kuitenkin selviä:

This study highlights the need to interpret ALS findings with caution given its low specificity and consequential high probability of false-positive findings. As these results demonstrate, diagnosing bruising (accidental or inflicted) as opposed to many other types of skin findings using ALS is a precarious practice.

Tutkimus alleviivaa tarvetta varovaisuuteen tulkittaessa ALS-löydöksiä, kun otetaan huomioon niiden huono spesifisyys ja siitä seuraava korkea todennäköisyys tehdä vääriä positiivisia löydöksiä. Kuten tulokset osoittavat, mustelmien (onnettomuudesta johtuvien tai tahallaan aiheutettujen) diagnosointi – toisin kuin monien muiden iholta tehtävien löydösten – käyttämällä vaihtoehtoisia valonlähteitä, on virheille altista toimintaa. (Suomennos Zem.)

Käytännössä esim. Joki-Erkilän käyttämänä menetelmä on vielä alttiimpaa virheille, koska
rikostapauksessa ei toimita "sokkona" niinkuin yllämainitussa tutkimuksessa - tutkija käyttää
diagnoosin tekemisessä tutkittavan kertomusta, mikä johdattelee - hyvin yksipuolisesti -
havaintojen tekemistä ja tulkintaa (tässä vaiheessa toista osapuolta ei kuulla).

Edellä mainitussa tutkimuksessa vaihtoehtoista valoa (siis UV-valoa) suositellaan
käytettäväksi vain silloin, kun kehon pinnalta etsitään siemennestettä tai mahdollista
muuta ruumiinnestettä, mikä voitaisiin sittemmin laboratoriossa serologisessa tutkimuksessa
varmentaa - pelkkä fluorisoivan alueen löytäminen ei tässäkään tapauksessa riitä.

Toinen tutkimusalue, johon artikkeli suosittaa uv-valon käyttämistä, on paljaalla silmällä
havaittavan mustelman tarkempi tutkimus - uv-valo voi paljastaa laajemmin vamman
luonteen ja syvyyden.

To determine whether the fluorescing substance (or area) is in fact body fluid with
evidentiary significance, chemical or serologic analysis of the specimen is a routine component of this process (6. 7). Therefore fluorescence is used as a tool to collect specimens that may have evidentiary value, not to render a conclusion that the fluorescing substance is indeed a bodily fluid with evidentiary value.
- -
The ability or ALS fluorescence to enhance the visualization of the bruise visible under white light may assist in identifying a clear pattern that is consistent with the reported mechanism of injury.

Missään tapauksessa artikkeli ei suosittele uv-valon käyttämistä oletettujen vuosien takaisten
vammojen löytämiseen - tämä on selvästi liian virhealtista toimintaa, kun jo
kahden viikon seurantatutkimuksessa todetaan kyseinen virhealttius.

Auer/Kukka -tapauksessa, jälkikäteen arvioituna - uv-valolla tehdyt löydökset eivät täytä
niitä kriteereitä, joita po. artikkeli asettaa oikeudellisesti pätevälle näytölle.

[Nicht schuldig]

Käännän tähän vielä joitakin kohtia tutkimuksesta Maria Lombardi, Jennifer Canter,

Kahden viikon kuluttua vamman aiheuttamisesta vaihtoehtoisen valonlähteen avulla kyettiin havaitsemaan sellaisia tutkittavia, joille oli aiheutettu vamma, melkein kaksi kertaa enemmän kuin valkoisen valon avulla. Valkoinen valo kuitenkin pysyi spesifisempänä: sillä oli suurempi kyky erottaa `oikeat negatiiviset´ kuin vaihtoehtoisella valonlähteellä.

Vamma aiheutettiin pudottamalla putkessa n. 100 gramman paino n. 1,5 metrin korkeudelta
käsivarren sisäpuolelle tarkasti määriteltyyn paikkaan.

Auer/Kukka -tapauksessa, jälkikäteen arvioituna - uv-valolla tehdyt löydökset eivät täytä
niitä kriteereitä, joita po. artikkeli asettaa oikeudellisesti pätevälle näytölle.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27428790

Artikkeli ottaa kantaa tähän julkaisuun vuodelta 2015 Maria Lombardi, Jennifer Canter, Patricia A. Patrick and Robin Altman

Is Fluorescence Under an Alternate LightSource Sufficient to
Accurately Diagnose Subclinical Bruising?

(https://www.slideshare.net/JenniferCanter/als-article)

“During the forensic examination, when ALS shows absorption, it is often assessed as "injury" or "bruising." A recent randomized, singleblind study improved upon previous ALS research by examining the effectiveness of NBV and UV alternate light to detect latent bruises intentionally created when a 4-ounce weight was dropped down a 5-foot tube onto subjects' ventral forearms (Lombardi et al., 2015). Two weeks posttrauma, ALS detected almost twice as many subjects with positive ALS findings versus white light. The authors reported that over half of these findings were something other than the inflicted bruise ("false positives") and did not provide further information regarding other potential causes of positive findings (i.e., topical products, other injuries, dermatologic conditions). Notably, they did not exclude individuals with preexisting injuries or assess for baseline artifact observed via ALS. They also did not report if they assessed for possible accidental forearm trauma between visits. Such limitations may have contributed to their reported false positives. Finally, the investigators in that study did not differentiate if ALS findings were darker (consistent with absorption) or brighter (consistent with fluorescence) than the adjacent skin, further complicating interpretation of their findings (Lombardi et al., 2015; Marin & Buszka, 2013).”

Alleviivattu lause vapaasti käännettynä:

Kaksi viikkoa trauman jälkeen (oma lisäys: kokeessa tehty painon pudotus käsivarrelle) ALS:n avulla tehtyjen löydöksien määrä oli lähes kaksinkertainen verrattuna valkoiseen valoon. Kirjoittajat raportoivat, että yli puolet näistä löydöksistä olivat jotakin muuta kuin itseaiheutettu mustelma (”väärät positiiviset”)

Omituinen yhteensattuma:

Tohtori Minna Joki-Erkkilän väitöskirja sivu 51:

“Submucosal hemorrhages were documented under white light in 6.8% (6/88) of cases, and 14.9% (13/87) under UV-light (Fig. 4). Seven out of thirteen (53.8%) submucosal hemorrhages would have been missed without the UV-light (p = 0.016)”

Limakalvon alainen verenpurkauma/vuoto todettiin valkoisella valolla 6.8 % tapauksia (6/88) ja 14.9 % (13/87) UV-valolla. Seitsemän kolmestatoista (53.8%) limakalvon alaisista verenpurkaumista/vuodoista jäisi löytymättä ilman UV-valon käyttöä.

Vaikkakin tässä on huomioitava se, että toisessa tutkimuksessa oli kysymys ihonalaisista mustelmista kaksi viikkoa mustelman syntymisen jälkeen ja toisessa oli kysymys limakalvoista ja tuoreesta löydöksestä (muutamia tunteja jälkeenpäin), yllättävää tässä on se, että molemmissa tapauksissa ollaan tekemisissä saman ilmiön kanssa ja päädytään lähelle samoja tuloksia.

UV-valo lisää löydöksien määrää jopa kaksinkertaistaen ne verrattuna valkoiseen valoon, jos liikutaan alueella mustelma, ihon/limankalvonalainen vereen liittyvä seikka tai, jos löydös on mahdollista todeta absorptiolla tai fluoresoivalla menetelmällä.

Virhemarginaali on käsittämättömän suuri, jos todella on niin, että siitä mitä on enemmän havaittu yli puolet on jotakin muuta kuin se mitä sen on väitetty olevan.

Minna Joki-Erkkilän väitöskirjassa lukee esipuheessa näin:

”Tutkimuksessa todettiin, että UV-valolla oli mahdollista havaita ulkosynnyttimien alueella vammoja, joita ei nähty valkoisella valolla. Menetelmä paransi ulkosynnyttimien vammojen diagnostiikkaa.”

Tästä artikkelista saa kuitenkin sen käsityksen, että ASL tai/ja UV-valolla voidaan tehdä lisää löydöksiä, joista ei kuitenkaan voida tehdä diagnoosia varten tarvittavia johtopäätöksiä, jos löydöstä ei ole jollain muulla tutkimusmenetelmällä varmistettu.

[zem]

NS siteeraa artikkelia, missä kritisoidaan Maria Lombardin et al. vaihtoehtoisen
valonlähteen käyttöä koskevaa tutkimusta:

Two weeks posttrauma, ALS detected almost twice as many subjects with positive
ALS findings versus white light. The authors reported that over half of these findings were something other than the inflicted bruise ("false positives") and did not provide further information regarding other potential causes of positive findings (i.e., topical products, other injuries, dermatologic conditions). Notably, they did not exclude individuals with preexisting injuries or assess for baseline artifact observed via ALS. They also did not report if they assessed for possible accidental forearm trauma between visits. Such limitations may have contributed to their reported false positives. (Alleviiv. Zem.)

Tämä kritiiki ei osu ihan kohdelleen, koska Lombardi et al. tutkimuksen otosta valittaessa
esim. "dermatologic conditions" otettiin huomioon:

Exclusionary criteria included having any acute systemic illness, being on a
medication that can affect coagulation or bruising, and having a history of bleeding
disorders.

Lisäksi ennen tietoisesti käsivarteen tuotettua vammaa tutkittavien aikaisemat vammat
kartoitettiin tarkasti "body-mapille":

Subsequently, an investigator blinded to the randomization entered the room and examined the skin of the ventral surfaces of both of the subject's forearms under white light to check
for pre-existing marks, such as bruises, hemangiomas, birthmarks, tattoos, or dermatitis. All skin findings under white light were recorded and labeled correspondingly on a body map
(i.e ., pretrauma white light body map).
- -
Blinded to the questionnaire results, the randomization process, and the white light examination findings, two different investigators examined the skin on the ventral surfaces
of the subjects forearms using the Mini-Crimescope 400. - - Findings from the ALS examination were recorded and labeled on a separate but identical body map (i.e ,pretrauma alternate light body map).
- -
After these initial examinations, the research assistant returned and induced a trauma on
the randomly selected ease forearms by dropping a 113.4 g (4 ounce) weight from a height
of 152.4 cm (60 inches) down a tube onto the ventral surface of the subject's
forearm. The location of this trauma was documented on a new body map (i.e ., inflicted trauma location map) by the assistant and remained unknown to the investigators throughout the study. (Alleviiv. Zem.)

https://www.slideshare.net/JenniferCanter/als-article

On totta, että Lombardi et al. tutkimuksen suorittajat eivät pohdi, mistä virheelliset
löydökset (false positives) johtuivat - eli miksi nähtiin fluorisointia (kaksi tutkijaa) myös verrokkikäsivarsissa juuri niissä paikoissa, mihin vamma aiheutettiin.

Joka tapauksessa "vääriä positiivisia" löydöksiä tehtiin herkästi, ja niitä tehtäisiin varmasti
yhtä herkästi myös "tositilanteissa" eli kaltoinkohtelusyytösten yhteydessä.

Joten mielestäni kritiikki Lombardi et al. tutkimusta kohtaan kaikenkaikkiaan ei ole
järin vakuuttavaa.