zem kirjoitti:Minna Joki-Erkkilä siis käytti vuonna 2011 uv-valotutkimusta määritellessään Auerin lasten
vammoja ja niiden laatua, jolloin tehtiin paljaalle silmälle näkymättömiä havaintoja, eli
vammoja ihon pinnan alaisissa kerroksissa.
Joki-Erkkilä teki myös väitöskirjansa yhteydessä tutkimusta uv-valolla - tällöin tutkittiin
konsensuaalisessa yhdynnässä olleiden vammojen erottuvuutta uv-valolla tutkittuna
verrattuna valkoisella valolla tehtyyn tutkimukseen.
Vuonna 2015
Maria Lombardi, Jennifer Canter, Patricia A. Patrick and Robin Altman, julkaisivat tutkimuksen
Is Fluorescence Under an Alternate LightSource Sufficient to
Accurately Diagnose Subclinical Bruising? (Osoitteessa
https://www.slideshare.net/JenniferCanter/als-article )
Tämä tutkimus oli tarkka ja monipuolinen, siinä missä Joki-Erkkilän tutkimuksen käytännöt
(joista ei tehdä kovin tarkkaa selkoa) uv-tutkimuksessa ottivat annettuna sen, mitä
uv-valolla "nähtiin".
Jennifer Canter et al. tutkimuksessa oli esim. oli ryhmä, jonka käsivarteen tehtiin tietylle alueelle mustelma pudottamalla alueelle esine, ja sitten oli kontrolliryhmä jolle mustelmaa
ei aiheutettu. Molemmilla ryhmillä käsivarret puhdistettiin huolellisesti ennen tutkimuksia
valkoisella valolla ja myöhemmin uv-valon eri aallonpituuksilla.
Tuloksista piirrettiin kunkin tutkimuksen jälkeen "body-map" eli vammakartta, jotka
annettiin useamman toisistaan ja tutkituista riippumattomien tahojen arvioitaviksi
(Ulvilan lasten tapauksessa useammat tutkijat tekivät havainnot yhdessä).
Olipa mielenkiintoinen artikkeli.
Mielenkiintoista oli myös tämä tapa millä tutkimus suoritettiin, eli siellä pestiin tutkittavien käsivarret lämpimällä vedellä, jotta esim. saippuajäämiä ei olisi iholla.
“The room was darkened for this exam, and the investigators wore special goggles compatible with the ALS. The study subjects wore ultra- violet protective eye goggles that are manufactured by the ALS manufacturer for that purpose.”
Tutkimus tapahtui siis pimeässä huoneessa, jossa tutkimuksen tekijällä oli erityiset lasit ja tutkittavalla oli suojalasit päässään.
“Two separate ALS examiners performed this independently and completed separate post-trauma maps.”
Kaksi tutkijaa tekivät omat vammakarttansa ja tekivät tutkimuksen kukin yksinään.
“New body maps were used for all examinations, so all investigators remained blinded to prior findings including their own.”
Tutkijat eivät tienneet toistensa saamista tuloksista.
“detecting bruises not visible to the naked eye (subclinical bruises).”
Tutkimuksen kohde oli löytää mustelmia, jotka eivät ole paljaan silmän nähtävissä.
“This technique was used to locate all lesions under white light and all areas of fluorescence under ALS. “
Alue tutkittiin ensin valkoisella valolla ja sitten fluoresoivilla vaihtoehtoisilla valonlähteillä (ALS) mm. UV-valo.
“The location of this trauma was documented on a new body map (i.e., inflicted trauma location map) by the assistant and remained unknown to the investigators throughout the study.”
Tarkka tieto mustelman paikasta oli assistentilla ja tutkijat eivät saaneet tietää sitä tutkinnan aikana.
Mustelmia tutkittiin 1, 7 ja 14 päivänä. Näistä sitten tehtiin havaintoja koskien mm.
herkkyyttä ja sitten tarkkuutta.
“Sensitivity of ALS on days 1, 7, and 14 was 76.8%, 69.6%, and 60.7%, respectively, compared to 69.6%, 60.0%, and 32.1% for white light. The specificity of ALS on days 1, 7, and 14 was 51.6%, 59.7%, and 53.2%, respectively, compared to 71.0%, 81.4%, and 86.9% for white light. ALS has increased sensitivity yet low specificity compared to white light in accurately detecting bruises. Fluorescence under ALS is not sufficient to accurately or responsibly diagnose subclinical bruising.”
Tulokseksi saatiin herkkyyden suhteen se, että päivä 1 ALS (UV ym.) luku oli 76.8% ja sitten 7 päivänä 69.9 % ja 14 päivänä 60.7%.
Vastaavat luvut olivat valkoisen valon kohdalla:
1 päivä 69.6 % ja 7 päivä 60.0 % ja 14 päivä 32.1 %.
Eli vaihtoehtoiset valonlähteet reagoivat herkemmin kuin valkoinen valo. Voisiko tästä päätellä, että esim. UV-valo antaa enemmän tuloksia kuin antaa valkoinen valo? Näinhän pääteltiin Minna Joki-Erkkilän väitöskirjassa erityisesti koskien limakalvon alaisia verenvuotoja (-purkaumia).
Sitten tarkkuuden suhteen luvut olivat:
Vaihtoehtoisilla valonlähteillä
1 päivänä 51.6 %, 7 päivänä 59.7 % ja 14 päivänä 53.2 %
vastaavat luvut olivat valkoisella valolla
1 päivänä 71 %, 7 päivänä 81.4 % ja 14 päivänä 86.9 %.
Näistä luvuista käy jo ilmi varsin selvästi, että näillä valkoisella valolla tehdyillä havainnoilla päädytään diagnoosissa tarkempaan tulokseen kuin vaihtoehtoisilla fluorisoivilla vaihtoehdoilla (mm. UV-valo).
“On the white light examination, the investigator labeled all findings that were identifiable (i.e., hemangioma, scar, bruise, birthmark, tattoo). On the alternate light source examination, the investigators measured the width and length of each area of fluorescence.”
Valkoisella valolla tehtiin havaintoja tunnistettavista löydöksistä (tumor, arpi, mustelma, syntymämerkki, tatuointi). Vaihtoehtoisilla valonlähteillä tutkijat mittasivat leveyttä ja pituutta.)
“Skin rashes and infections, deodorants, lint, lotions, and bodily fluids are examples of nonbruise items or conditions that may fluoresce using ALS, presenting a substantial false-positive potential.”
Virheellisen tiedon lähteitä ovat artikkelin mukaan ihottumat, infektiot, kehon nesteet ja esim. deodorantti ym, jotka fluoresoivat näihin valoihin.
Se mitä esim. UV-valolla voi nähdä voi olla aivan eri asia kuin minkä sen olettaisi olevan. Taasen se mitä odottaisi näkevän, se onkin kadonnut. Hieman sama kuin, jos katselisi puuta, jonka kauniit vehreän väriset lehdet liikkuvat hiljalleen tuulen mukana. Ottaa siitä valokuvan, näkee suurin piirtein sen minkä silmälläkin voi nähdä. UV-kuvassa voi nähdä rungon, oksatkin, lehtiäkin voi ehkä nähdä joitakin. Mutta tunnistaako siitä todellakin puun samaksi, jos ei ole nähnyt sitä tavallisessa valokuvassa?