Hänhän tuli tunnetuksi nimenomaan sivupersoonailmiöiden tutkimuksillaan - aihe sopiikin oikein hyvin tänne, koska koko ajan joku on pohtimassa, että kukahan nyt sitten on taas kenenkin alter ego, heh.
Itselleni on kyllä epäselvää, että tietävätkö tämän päivän ihmiset todellisuudessa edes, että mistä tässä sivupersoonailmiössä on oikeasti kyse?!
Ehkä vaikuttavin kirja Kampmanin työskentelystä oli Eeva Särkän romaanimuotoon kokoama Seitsemän sisarta, joka kertoo erään naisen pilkkoutuneesta persoonallisuudestaan, ja hänen sisällään erillisinä toimineista naisista, jotka ottivat vuoron perään - ja tilanteen mukaan - vallan hänen käytöksestään.
Ilmiö laukesi kerta toisensa jälkeen, kun jokin persoonallisuudenpuoli kävi ahdistuksen vuoksi mahdottomaksi työstää - näin hän siirsi sen lokeroituna sivuun (sivupersoona), ja otti toisen persoonan käyttöönsä. Hän ei itse tietenkään tiedostanut ilmiötä. Kirjassa myös kerrotaan hänen vaikeista lapsuudenkokemuksista, jotka saivat tämän jakautumisen aikaiseksi.
Vuosikausia hänen miehensä oli ihmetellyt vaimonsa vaihtuvia mielialoja ja muistihäiriöitä, ja kuultuaan Reima Kampmanin tutkimuksista, hän otti yhteyttä Kampmaniin saadakseen apua vaimonsa ongelmaan. Näin kyseinen tapahtumasarja lähti liikkeelle.
Myöhemmistä vaiheista en tiedä, enkä siitä, että miten pysyvä tulos hoidoilla saatiin aikaiseksi, mutta - mihin tahansa vaivaan - tilanteen tiedostaminen ja tietäminen jo auttaa. Hänen sisällään taistelevat naiset oli jaettu seuraavasti - ja hypnoosissa oli tarkoitus saada nämä naiset toimimaan keskenään yhteistyössä.
- Raili oli järkevä tyttö, joka syntyi suojelusenkelistä
- Liisa taas oli tuhma tyttö, englannitar, jota kukaan ei voinut rakastaa, ja tästä johtuen yritti lukuisia kertoja itsemurhaa
- Leena oli kiukkuinen raivotar - sadisti, joka halusi alistaa, tuhota ja tapaa kaikki
- Riitta oli egyptiläinen miestenvihaaja
- Erosa oli mykkä, yksinäinen, kotoisin Israelista
- Angelica ranskalainen viettelijätär
- Maria oli ihanteellinen äitihahmo
Tapahtumakuvaus ja taustat on kerrottu siis Eeva Särkän kokoamassa, romaanimuotoon kirjoitetussa kirjassa Seitsemän Sisarta, ISBN 951-35-2890-1, Amer-yhtymä Oy Weilin Göösin kirjapaino, Espoo 1983.
Kampmanin väitöskirja käsitteli myös sivupersoonailmiöiden tutkimusta terveillä ihmisillä. Hypnoosissa heidät vaivutettiin aina vain kauemmaksi menneisyyteen - aikaan ennen syntymä - ja he antoivat pikkutarkkojakin tietoja vastaan tulleista henkilöistä nimineen, he siis itse kokivat olevansa tuo kyseinen menneisyyden henkilö. Tätä käsittelee hänen kirjoittamansa kirja Et ole yksin.. Yhtenä kysymyksenä oli näitä tutkimuksia tehtäessä - joka usein tulee tutkijallakin mieleen - että todistavatko nämä tutkimukset sielunvaellusta, mutta vaikka hänellä oli kova kiusaus ryhtyä penkomaan taustoja ja kirkonkirjoja, kertoo hän itse, että jos hän näin olisi menetellyt, hän olisi tutkijasta siirtynyt jo aivan toiselle tasolle - mennyt uskolla mukaan koeasetelmaan - joten hän keskittyi vain itse ilmiöön.
Yllättäen vuosien kuluttua - samoille koehenkilöille tehdyt sivupersoonatutkimukset paljastivat, että kyseisten koehenkilöiden sivupersoonat olivatkin muuttuneet. Ja tämä nyt viimeistään veisi pohjan ajatkselta, että kyseiset tutkimukset olisivatkaan olleet todistamassa sielunvaelluksesta.
Löysin asiaa penkoessani Kampmanin omia luonnehdintoja ko. tutkimuksesta, liitän tähän. Ja itse koko sivu on mielenkiintoinen - ei ollenkaan niin pitkävetinen kuin edellä oleva teksti - käsittelee moraalin kehitystä ja Hyvän ja Pahan käsitteitä historian näkökulmasta sekä ihmisen persoonanmuotoutumiseen ja toimintaan liittyen. Sopii oikein hyvin nyt juuri luettavaksi, tähän aikaan.
5.
Hypnotisoidessaan koehenkilöitään ns. sivupersoonatutkimustensa yhteydessä huomasi psykiatri Reima Kampman, että syvätranssiin (so. maagiselle tasolle) vaipuivat ja eniten esiinsuggeroituja sivupersoonallisuuksia tuottivat juuri psyykkisesti eheimmät yksilöt. Tämä havainto vaikutti aluksi hieman yllättävältä, mutta selittyy kauniisti minuuden rakennetta ja luonnetta tarkemmin eriteltäessä. Kampman kirjoittaa:
"Väitöskirjatutkimuksessani totesin, että ne koehenkilöt, jotka hypnoosissa kykenivät luomaan sivupersoonia, olivat keskimäärin terveempiä ja joustavampia kuin sivupersoonattomat. Tämä olikin eräs tuon tutkimuksen pääasiallisista tuloksista, aikaisempien käsitysten vastainen. Tuolloin en pysähtynyt pohtimaan, miksi sivupersoonien luominen on juuri terveille helpompaa. Nyt lienee tämänkin kysymyksen tarkastelu paikallaan.
(...Niin kuin edellä kerroin...) ihminen tukeutuu mielenterveytensä järkkyessä mielellään uskontoon. Hyvin usein tällaisen ihmisen uskonnollisuus on ankaraa ja kiihkeätä. Mitä enemmän piilotajunnasta pyrkii syyllisyyksiä esille, sitä ankarampaa uskonnollisuutta tulee harjoittaa. Huippuesimerkkejä lienevät olleet muinaiset luostarit, joiden elämään liittyi keskeisenä katumus jopa itsekidutus. Samanlaisia askeesin piirteitä vaativat monet uskonlahkot. Meillä Suomessakin tuollainen ulkonaisten vaikuttimien kieltäminen on eräissä uskonlahkoissa johtanut hämmästyttäviin ääriesimerkkeihin.
Eräille uskonlahkoille radio on aikanaan ollut kielletty, televisio on sitä vielä nykyäänkin, samoin pesukone, jonka lasiruudun takaa vilahtelevat naisten alusvaatteet saattavat herättää niitä katselevissa kiellettyjä seksuaalisia mielikuvia. Nämä esimerkit osoittavat, että jos tunne on kielletty, ei suoda sijaa edes kiellettyihin asioihin kohdistuville mielikuville.
Terveempi ja joustavampi persoonallisuus pystyy tekemään eron oman itsensä ja ulkomaailman välille. Se paha, mitä hän ympärillään näkee tai kuulee, ei ole osa häntä eikä niin ollen voi häntä pahentaa.
Mitä enemmän persoonallisuudessa on piilotajuntaan torjuttuja syyllisyyttä tuottavia aineksia, sitä voimakkaammin sen on pyrittävä pitämään ne piilossa ja sitä rajoittuneempi ja jäykempi persoonallisuus on.
Hypnoosiin meneminen vaatii persoonallisuudelta jo hyvin paljon joustavuutta ja terveitä persoonallisuuden alueita. Kuitenkin niin kuin esimerkkitapauksissa myöhemmin näemme, monet henkisesti häiriintyneetkin ihmiset voidaan saattaa hypnoottiseen tilaan, mikäli heidän häiriintyneisyytensä esiintyy vain kapealla persoonallisuuden alueella.
Tällöin hypnoosiin saattaminen vaatii tiettyä tekniikkaa, hypnotisointivaiheessa on pyrittävä työskentelemään persoonallisuuden terveiden osien kanssa.
Sivupersoonan luominen vaatii vielä joustavampaa persoonallisuutta kuin pelkkä hypnoosiin vaipuminen. Sivupersoonan luomisessa tunnustellaan elämän peruskysymyksiin liittyviä rakenteita, joihin ei ole välttämättä pakko puuttua tavalliseen hypnoosiin vaivuttaessa. Näin onkin helposti ymmärrettävää, että ne koehenkilöt, jotka pystyvät luomaan sivupersoonia, ovat terveempiä ja joustavampia kuin ne, jotka eivät siihen pysty."
Itselläni ei tule mieleen, että mitä näiden sivupersoonien sitten ajateltiin olevan - mutta saattaa olla, että tuo kysymyksenasettelu kuuluukin filosofian puolelle, mutta ehkä kuitenkin meidän enkelikokemuksemme voisivat olla tällaisesta lähteestä kotoisin olevia kokemuksia, joten sellaisia kokevat henkilöt ovatkin sitten tavallista terveempiä.
Olisikohan aika nyt vihdoinkin riisua ne foliopipot päästä, työntää tuntosarvet pihalle, ja katsoa maailmaa avoimin silmin pelkkien luulojen, kuvitelmien ja uskomusten sijasta - joita kutsutaan asenteiksi . Ja unohtaa kaikilta osin toisen ihmisen arvostelu/arviointi inkkareiden ja kanoottien perusteella, kun - ihan totta - se ymmärrysvaje voikin olla siellä omien korvien välissä, eikä se vaje edes katoa, jos koko ajan pitää maailmaa arvioida foliomyssyn silmänreiästä käsin.
Tästä voi aloittaa:
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oik ... raali.html
